Aloitan tämän blogin kirjoittamisen vasta nyt, mutta koska sekä minulla että koiralla on myös historiaa ennen sitä, aion nyt ensinnäkin kertoa niistä. ;) Minulle Benny on ensimmäinen oma koira, eikä perheessäni ole koskaan ollut lemmikkejä (toisin kun olisin aina halunnut). Olen siis melkoinen aloittelija koirankoulutuksen suhteen, mutta onneksi netistä saa nykyään niin paljon hyödyllistä tietoa, myös koiran koulutuksesta. Bennyn alkuajat kouluttelin sitä melko perinteiseen tapaan kädellä ohjailemalla ja houkuttelemalla, mutta sittemmin tutustuin naksutinkoulutukseen. Ensimmäiset tiedonmurut löysin netistä, ja viehätyin heti psykologisesta näkökulmasta ja olin innoissani muistaessani samoja asioita jo lukion psykologiantunneilta. Uskoin myös, että Bennyn kaltaiselle liikkuvaiselle otukselle metodi voisi olla vallan toimiva, koska saisin siinä hiukan lisäaikaa palkkaamiselle merkkiäänen avulla. Koira kun niin usein ehti tehdä sen seitsemän asiaa siinä välissä ennen kuin minä ehdin kaivaa namia pussista koiran suuhun asti... Ei sillä, etteikö naksuttimen kanssa saisi olla vieläkin tarkempi oikean ajoittamisen kanssa, mutta merkkiääni on niin paljon helpompi saada oikeaan aikaan kuin herkun saaminen koiran suuhun.
Ensimmäisiä kertoja aloin ehdollistaa Bennyä naksuttimelle, kun Benny oli jotakuinkin puolivuotias, keväällä 2006. Se tajusi hyvin nopeasti idean naksautuksen ja herkun yhteydestä. Mistään varsinaisesta naksutinkoulutuksesta meidän kohdalla ei voinut tuolloin puhua, eikä varmaan vieläkään, sillä mikään ns. puhdasoppinen naksuttelija en taida olla. Pyrin toki rohkaisemaan koiran oma-aloitteisuutta, ja jättämään pakotteet minimiin, mutta mitenkään täydellisesti en sitä toteuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti