Mansen Murre

Sunnuntaina oli Tampereella Mansen Murre, eli leikkimielinen koirajoukkueiden juoksukilpailu. Benny osallistui siihen joukkueessa Karvakopla, johon kuului Bennyn lisäksi kiinanharjakoira Nele ja bichon frisé Putte. Pienenä teemana joukkueella oli vankikarkurit karhukoplankin innoittamana. Kisassa sai valita, haluaako käyttää viehettä, mutta itse tulin siihen tulokseen, että vaikka Benny vieheen perässä on mennytkin, niin makkara kirvoittaa siitä nopeammat vauhdit. Ja vauhdilla se tosiaan tulikin; grillatun makkaran siivittämänä Bennylle kellotettiin aika 9.14 (matka 80m). Menestystä ei meidän joukkueelle tullut niin aikojen kuin pukujenkaan puolesta, mutta päivä oli mukava ja uskallan väittää, että koirillakin oli kivaa. :D Muusa ei tänä vuonna vielä päässyt osallistumaan, sillä vaadittuun yhden vuoden ikään on vielä vajaa kuukausi aikaa. Ohessa vielä pari kuvaa päivästä. Kuvista kiitos Tanja Malmbergille.

Karvakopla


"Perhekuva"

Terveystuloksia

Benny ja Muusa kävivät sunnuntaina silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa. Benny sai täysin puhtaat tulokset, eli polvet 0/0 ja silmät terveet. Muusalla polvet olivat 0/0 ja silmät muuten terveet, mutta muutama ylimääräinen ripsi löytyi. Tarkastuksen teki Päivi Vanhapelto, ja hän oli sitä mieltä, että ylimääräiset ripset tuskin tulevat vaivaamaan päätellen siitä, miltä ne nyt näyttivät. Toivottavasti näin tulee olemaankin. :)

Suuri Saalistaja

Eilen oltiin taas vinttikoiraradalla vieheen perässä. Päätin tällä kertaa lähettää Muusan itse, ja juosta vaikka tarvittaessa sitten itsekin, jos Muusa ei vieheen perään uskaltaisi irrota. Tällä kertaa vieheenä oli rätti, mikä ei Muusaa pelottanut samalla lailla kuin viikko sitten kohdattu muovinauhoilla höystetty viehe. Ja Muusahan ampaisi vieheen perään epäröimättä hetkeäkään! Vieheen tavoitettuuaan se ravisti sitä ensin hieman, ja palasi sitten onnessaan minun luokseni. Toisella vedolla se meni vieläkin innokkaammin, ja saatoin melkein nähdä ajatuskuplan leijuvan pienen pään yläpuolella... "Tapan sut tapan sut tapan..."

Bennyn oli myös tarkoitus päästä harjoittelemaan Mansen Murrea varten, mutta vinttikoiraradalle kävellessä Benny satutti jotenkin jalkaansa, joten en viitsinyt laittaa sitä juoksemaan. Lehtikasaan merkatessa jokin ilmeisesti kasvin piikki pisti Bennyn sääreen, minkä takia Benny aristi jalkaa melko pitkään eikä välillä suostunut astumaan sillä ollenkaan. Mitään ihmeempää siinä ei enää näkynyt, mutta en viitsinyt ottaa riskiä kuitenkaan juoksuttamisen kanssa. Tosin siinä vaiheessa, kun meidän vuoromme tuli (odotimme sitkeästi palellen yli kaksi tuntia...) ei Bennyn jalassa ollut enää mitään vikaa, joten ehkä sitä vaan laiskotti, ja se päätti esittää kipeää juuri oikeassa hetkessä. ;) Pääasia kuitenkin, että jalka on kunnossa.

Agilityn harjoituskisat

Agilityseuramme kesäkausi päätettiin tänään harjoituskisoilla, johon saivat osallistua kaikki seuran ryhmissä treenanneet. Aikaisemmin minulla ei ole minkäänlaista kokemusta agilityssä kisaamisesta, joten jännitystä oli ihan riittävästi ilmassa. Luokat järjestettiin mölleille eli ei vielä kisaaville ja jo kisoissa käyneille. Rata oli mielestäni ihan kohtuullisen helppo, ja meille ns. vaikeampia esteitä ei ollut mukana. Emme siis mölliluokassa kohdanneet keppejä, pussia, keinua tai rengasta.

Lähdimme Bennyn kanssa ensimmäisinä radalle, ja onnistuimme tekemään virheettömän radan! Alunperinkään en uskonut kovin nopeaan rataan, mutta sekunteja lisäsi Bennyn yksi täysstoppi radalla. Benny oli ilmeisesti tyytymätön palkkaustiheyteen ja jäi yhden putken jälkeen seisomaan paikalleen niin pitkään, että kävin sen palkkaamassa. :D Emme siis ole valmiita vielä jättämään palkkaa koko radan perään. Lopulta ihanneaika ylittyi 2,60 sekunnilla, ja tällä tuloksella sijoituimme kolmanneksi minimölli-luokassa. Nyt olenkin sitten haljeta ylpeydestä pikku Bennyyni, ja hyvillä mielin voimme jäädä lyhyelle syystauolle ennen talvikauden alkamista. :)

Ratajuoksua vieheen perässä

Eilen Benny ja Muusa kohtasivat ensimmäistä kertaa vieheen Kaupin vinttikoiraradalla. Veimme porukalla muutaman kaverin kanssa pikkufifimme vinttikoirien rataharjoituksiin, mihin huolitaan kokeilemaan myös muun rotuisia illan päätteeksi. Etukäteen ajattelin, että Muusa lähtee ilman muuta silmät kiiluen vieheen perään, se raukka kun jahtaa kaikkea liikkuvaa - jopa varjoja lattiassa. Toisin kuitenkin kävi, sillä Muusan mielestä oli jo riittävän kauhistuttavaa joutua Tytin kanssa toiseen päähän rataa, kun minä jäin maaliviivalle odottelemaan. Vieheen nytkähdettyä liikkeelle Muusa kyllä paineli oikeaan suuntaan minkä kintuista lähti, mutta vieheellä ei kyllä siinä ollut mitään osaa eikä arpaa. Päin vastoin, loppumetreillä vieheen rinnalle päästyään Muusa väisti kiireen vilkkaa vieheen ja kirmasi onnessaan mamman turviin. Se siitä Suuresta Saalistajasta sitten. :D Benny sen sijaan yllätti positiivisesti ja lähti hienosti vieheen perään. Bennykään ei tosiin vieheestä välittänyt enää sen saavutettuaan, vaan kävi innoissaan tarkastamassa heti sekä minulta että viehettä vetäneeltä mieheltä, että mistä täältä oikein sitä sapuskaa saa.

Syy, miksi vieheen perässä kävimme koiria juoksuttamassa, löytyy muutaman viikon päästä tulevaisuudesta. 26.9. nimittäin järjestetään Tampereella Mansen Murre eli leikkimielinen koirien joukkuejuoksukilpailu. Siihen olisi tarkoitus osallistua, ja nyt kävimme katsomassa, että miten koirat vieheeseen reagoivat. Tosin itse ainakin aion pelata varman päälle, ja motivoida Bennyä vinkulelulla, vaikka se nyt vieheenkin perään näytti lähtevän. Kyllä se lelu tai ruoka Bennylle taitaa kuitenkin enemmän vauhtia tuoda, kuin viehe. Ainakin vasta tämän yhden harjoittelun perusteella.

Agilityä

Bennyn eilisissä agilitytreeneissä harjoittelimme pitkää rataa. Esteinä oli puomi, kaksi putkea, pussi, kepit ja runsaasti hyppyjä. Tarkoituksena oli harjoitella ensi viikon harjoituskisaa varten, ja ohjaamista tällä radalla saikin oikein miettiä. Meidän ongelmamme on se, ettei Bennyn kanssa voi oikein tehdä takaaleikkauksia, koska se ei irtoa vielä tarpeeksi hyvin itse esteille. Koko rata oli siis mentävä läpi ilman niitä. Muutenkin kun Bennyä saa vielä kohtalaisen paljon saatella esteille, niin minä tietenkin juoksin sitten henkeni edestä valssaillen koko radan läpi.

Parissa kohtaa unohdin valssata kerta toisensa jälkeen, mutta muuten radan muisti yllättävän hyvin. Ensimmäinen suoritus meni jopa virheettömästi, mutta tosiaan matkalla oli pari empimistä, kun jäin miettimään ohjausta. Kepeillä huomasin, että Benny täytyy kunnolla pysäyttää ennen niitä ja ohjata huolellisesti, koska muuten se innostuksissaan tekee virheitä. Yksittäisesti kepeillä pystyy nykyään jo ihan kivasti vähentämään ohjausta. Erityisen tyytyväinen radalla olin putkille irtoamiseen ja muutamat hypytkin Benny haki todella hienosti ohjaukseni mukaan. Varsinkin esteen takaa kiertäminen meni moitteettomasti, vaikka radan linjat olisivatkiin houkutelleet suoraan edestä hyppäämään.

Viikon päästä siis harjoitellaan ensimmäisen kerran kisaamista treeniryhmän harjoituskisan muodossa! Innolla jo odotankin, että minkälaista rataa pääsemme kokeilemaan, ja miten siitä sitten suoriudutaan. :)

Painonhallintaa

Koirani pääsivät puntariin pitkästä aikaa tässä pari viikkoa sitten, ja tulokset olivat jotakuinkin sitä mitä käsikopelomittarin mukaan osasin odottaakin.

Muusa 5,8kg
Benny 7,2kg

Bennyn painoon olen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka varsinaisena ihannepainona pidän sillä aika tarkkaan seitsemää kiloa. Ei siis haittaa, jos siltä muutama sata grammaa lähtisi, mutta mihinkään ruuan vähentämiseen en vielä päättänyt lähteä. Muusa sen sijaan tuntuu käsikopelollakin hieman ruipelolta, ja painona varmaan 6-6,5kg voisi olla hyvä. Niinpä olen nyt antanut Muusalle joka aterialla pikkuisen reilut annokset, enkä ole juuri kursaillut palkkanameissa ja muissa herkuissa. Parissa viikossa paino ei ollut kuitenkaan noussut vielä yhtään, joten ilmeisesti myös liikunnan määrä on kasvanut samassa suhteessa tässä kun arkeen on palattu. Ajattelin nyt vielä tietoisemmin antaa reilumpia ruoka-annoksia, ja mikäli mitään muutosta ei ala tulla, niin koitan lisätä energiaa muilla konsteilla. Eihän tuo nyt mikään huolestuttava alipaino vielä ole, mutta kroppaan kaipaisi hieman enemmän lihaa luiden päälle. Varsinkin nyt kun Muusa on nypitty ensimmäistä kertaa ihan kaljuksi asti, niin tilanne on koko ajan helposti nähtävissä ja tunnusteltavissa. Toivottavasti siis näillä suunnitelmilla päästään pian taas parempiin lukemiin. :)

Muusa harjoittelee

Muusan kanssa aloitin lyhyen tapakoulutuskurssin, jonka järjestää Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestön Pirkanmaan alaosasto. Ensimmäisellä kerralla oli hieman minulle yllätyksenä näyttelyharjoitusta, enkä tietenkään ollut osannut varautua näyttelyremmillä. No, Muusalle se tietenkin oli sitten paljon kivempaa, ja neiti käyttäytyikin oikein hienosti. Ylipäänsä lähes koko tunnin Muusa haki hienosti kontaktia ihan oma-aloitteisestikin. Lopputunnista selvästi kyllä huomasi, ettei oikein enää keskittymiskyky riittänyt. Aluksi seisottaessa Muusa tarjosi istumista, kun sitä on viimeksi harjoiteltu paljon. Mutta kun hoksasi, ettei siitä palkita, niin seisominen sujui hienosti. Seisotin nyt ainakin vapaasti, vaikka näyttelyissä olen pitänyt toisella kädellä remmistä ja toisella häntää pystyssä. Pitäisi varmaan hiljalleen päättää, kumman tavan otan käyttöön... Ongelmana on vaan se, että vapaalla seisotuksella (tai siten, että pidän namikättä kohteena) en oikein pysty korjaamaan Muusan jalkojen asentoa tarvittaessa, vaikka muuten Muusa seisoisi tällä tyylillä kauniimmin ja jaksaisi keskittyä pidempään.