Tänään olin molempien koirien kanssa Match Showssa Tuuloksessa. Tohinaa meinasi riittää, sillä Benny ja Muusa osallistuivat eri luokissa ja kehät olivat luonnollisesti samaan aikaan. En edes tajunnut jäädä odottamaan toiselle myöhäisempää osallistumisnumeroa, joten sain olla skarppina molempien kehien välillä. Onneksi ne kuitenkin olivat vierekkäin!
Bennyn vuoro oli ensin pienten aikuisten kehässä ja kaikki meni heti alusta asti pieleen... Benny ei oikein osaa seistä käskystä, joten sen kanssa saa olla tarkkana ettei se istahda. Benny olisi todennäköisesti seissyt ihan ok, jos olisin antanut sen vaan nököttää itse siihen puuttumatta, mutta koska luulin että tuomari tulee ensin maassa koiria tervehtimään, ajattelin polvistua varmuuden vuoksi pitelemään Bennyä seisomassa, ettei se istahda silloin kun tuomari tulee luokse. No, tuomari ei tullut lähellekään ja Benny ei enää tajunnut mitä siltä haluttiin ja tuloksena oli paikallaan kiemurteleva koira, jonka punoittava emäntä yritti saada sitä pitämään edes hetken takamuksensa ilmassa... Pöydällä sama takapuolen hiissaminen jatkui, joten vaikka juoksuttaminen meni ihan nätisti, oli sininen nauha aika varma nakki.
Tämän jälkeen menin tietenkin kärkkymään Muusan vuoroa viereisessä kehässä, minkä ansiosta Bennyn sinisten kehä pääsi yllättämään. Kiiruhdin sitten joukon jatkoksi ihan tavallisella remmillä, enkä odottanutkaan sijoitusta, vaikka tällä kertaa Benny esiintyikin ihan mukavasti. Itse pelkäsin kuitenkin koko ajan Muusan vuoron tulevan naapurikehässä ja oikeastaan sinisten kehässä toivoin vain koko ajan, että tuomari valitsisi äkkiä sijoittuvat ja pääsisin kiiruhtamaan eteenpäin.
Muusan kanssa yritin unohtaa Bennyn kanssa sekoiluni ja keskittyä siihen, että Muusa saisi ainakin miellyttävän kehäkokemuksen, jos ei muuta. Muusa olikin oikein reipas ja ansaitsi hienosti punaisen nauhansa! Hihnakäyttäytymisessä on edelleen petraamista, että Muusa kulkisi tasaisesti vetämättä, mutta seisotukset ja pöytäkäyttäytyminen menivät kyllä oikein hyvin. Pöydällä ei tällä kertaa ollut tietoakaan arkuudesta, vaan neiti seisoi reippaasti tuomarin käsitellessä. Punaisten kehässä Muusa meni edelleen oikein upeasti, mutta oma ajoitukseni meni sen verran pieleen, että Muusan keskittymiskyky seisottaessa herpaantui juuri kuin tuomari puntaroi meidän muutaman välillä kenet laittaa jatkoon. Turha kaiketi selitellä, että kaiken muun ajan Muusa seisoi nätisti kuin patsas. :D Muusa ei siis aktiivisena pentuna jaksa määräänsä kauempaa seistä ihan rauhassa, joten olisi kai järkevää antaa sen vähän rentoutua siinä vaiheessa kun tuomari katselee toisia koiria. ;) Mutta kaikkiaan kehästä jäi oikein hieno tunnelma ja toive siitä, että parin viikon päästä oikeassa pentunäyttelyssä kaikki voisi sittenkin mennä ihan onnistuneesti...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti