maanantai 25. lokakuuta 2010

KAKKOSIIN!!!

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, että eilen Lempäälästä tipahti se viimeinen nollatulos, ja saatiin Bennyn kanssa SERT menolipuksi kakkosluokkaan! Uskomatonta! En olisi kyllä uskonut vielä pari kuukautta sitten, että me onnistuttaisiin keräämään kaikki kolme nollaa vielä tämän vuoden puolella, puhumattakaan sitten, että kaikki peräkkäisissä kisoissa kahden kuukauden sisään... Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kyllä meillä aimo annos tuuria olikin mukana.

Lempäälään siis lähdettiin kahdelle radalle, joista ensimmäinen, hyppäri, alkoi jo 7.30... Mun paha karmani hyppäreillä jatkui, ja tältä radalta saatiinkin eka hylsy rekisteriin. Lyhyesti sanottuna itse ajoitin pahasti valmistautumisen, enkä ehtinyt tarpeeksi herätellä Bennyä kunnolliseen kontaktiin ennen rataa. Niinpä se sitten oli ihan into piukassa päästyään halliin ja suoraan radalle, joten katastrofin ainekset oli heti ilmassa. Benny säntäili minne sattui, ja varsinainen hylkäävä virhe tuli sitten siinä vaiheessa, kun se keppien ekan välin jälkeen kirmasi loikkaamaan horisontissa siintävän muurin... En sitten edes vienyt rataa kunnolla läpi, vaan ohjasin lähinnä loppusuoran. Ehkä paras olisikin ollut kerätä koira syliin ja vaan kävellä ulos, mutta meni nyt näin.

Agilityrataa saatiinkin sitten odotella kunnon tovi, sillä koiria oli kaikissa luokissa PALJON. Mutta eipä tuossa mitään, kun seuraa oli riittävästi ja se oli erinomaista. :) Agiradan ollessa rakenteilla, se näytti oikeastaan pahemmalta kun olikaan. Lieviä sydämentykytyksiä aiheutti radalle roudattu pöytä, jolle hypättiin putkesta ja vieläpä sitten palattiin takaisin samaan putkeen. Pari pientä ansapaikkaakin löytyi, meille varsinkin keppien jälkeen A:n ylösmeno vaikutti houkuttelevalta. Rataantutustumisessa tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi mennä ihan sujuvastikin, jos ohjaan huolellisesti. Ja niin se sitten menikin ihan mukavasti. Videolta katsottuna paaaaljon jäi vielä korjattavaa, ja sekunteja olisi otettavissa pois ajastakin, mutta onneksi ihanneaika oli niin löysä, että ehdittiin siihen ihan hyvin. Tulos siis -2,15 ja sillä sijoituttiin tällä kertaa toisiksi. Palkintojenjaossa tuomari tosin kysyi, että enhän antanut Bennylle namia lähdössä, vaikka tietenkään en ollut antanut. Mulla kun on tapana antaa Bennyn ymmärtää, että tyhjässä nyrkissä voisi jotain olla ja näin motivoida radalle, niin se taitaa näyttää sitten vähän pahalta. Täytynee siis opetella ulos tästä tavasta, ettei tule väärinkäsityksiä...

Mutta siis, tässä Sertin arvoinen suoritus vielä videoituna, kiitos jälleen kerran Tanjalle!

perjantai 15. lokakuuta 2010

Agilityä maneesilla

Nyt on talvikauden ensimmäiset viralliset agilitytreenit takana, ja ensimmäistä kertaa molemmat koirat samassa ryhmässä. Meidän ryhmässä on minit ja medit, jotka kisaavat 1-2 luokassa, yhteensä kolme miniä ja kaksi mediä. Turhaan jännittelin ainakaan tätä kertaa varten, että miten Muusa pärjää kisaavien joukossa, sillä tällä kerralla se meni oikeastaan paremmin kuin Benny... Tosin Bennyn puolustukseksi tarvii sanoa, että meillä kummallakaan ei ollut mikään paras päivä keskiviikkona, vaan hajut vetivät koiraa tavallista enemmän puoleensa ja itsekin olin vaan niin hidas ja surkea ohjaamaan...

Keskiviikon rata näytti jokseenkin kuvan mukaiselta.
Mustilla numeroitu rata mentiin ensiksi, ja Muusan kanssa otin pelkästään viisi ensimmäistä, koska sen kanssahan ei ole mitään järkeä vielä keppejä ottaa radalla. Tässä pätkässä Muusalla ei ollutkaan mitään ongelmia, vaan meno oli ihan sujuvaa, ja putkikin imaisi ihan mukavasti sisäänsä. Bennyn kanssa sen sijaan sai olla tarkkana ensinnäkin heti toiselle esteelle tulossa, sillä puomi veti mukavasti puoleensa. Myös kepit ja niiden jälkeiset hypyt takkusivat, osittain siitäkin syystä, että välit olivat mineille aika pitkiä. Mutta muutenkin mä olin itse vaan niin tajuttoman hidas ja kepeilläkin Bennyllä meinasi jäädä vähän puolittaiseksi.

Toinen otettu pätkä on merkitty kuvassa vihreillä numeroilla, ja Muusan kanssa aloitimme keppien jälkeen eli esteeltä nro 4. Tämäkin meni oikein hyvin, ainakin kun laitoin targetin puomin alastulolle, jotta ei tarvinnut itse saatella ihan loppuun saakka. Näin pääsin valssaamaan sujuvammin 7 ja 8 esteiden välissä. Bennyn kanssa tämä pätkä meni paljon paremmin kuin ensimmäinen. Ei oikeastaan muuta hinkattavaa kuin viimeiset kolme hyppyä. Harjoittelin Bennyn kanssa 7-8 hypyillä sylikäännöstä, ja se meni ihan ok, mutta paljon sujuvampi ja terävämpi olisi voinut olla.

Kaikkiaan jäi oikein mukava fiilis treeneistä. Bennyn keskittymiskyvyn puute selittynee osittain silläkin, että hevosmaneesi harjoittelupaikkana on ihan uusi, ja hetken verran varmaan menee, että tottuu tuoksuihin. Muusa-pikkuinen taas oli oikein positiivinen yllätys siinä mielessä kuinka hyvin se eteni ja hakeutui esteille! Lisäksi oman vuoron odottelutkin menivät tällä kertaa hienosti, kun Muusakin sai keskiviikkona oman BackOnTrack-takkinsa, joten siitä järkyttyneenä se parka ei kyennyt edes kiljumaan. ;)

maanantai 11. lokakuuta 2010

Pihatreeniä Muusan kanssa

Otin Muusan kanssa tänään pientä piha-agia vanhempien puutarhassa, tarkoituksena lähinnä saada kasaan useamman esteen radanpätkiä. Muusan alkeiskurssilla kesällä panostettiin kovasti esteiden huolelliseen opettamiseen, ja ainakin meidän kohdalla se sitten tarkoitti sitä, että kovin pitkiä estesarjoja ei ehditty vielä opettelemaan. Nyt kun Muusa on Bennyn kanssa kisaavien treeniryhmässä, niin nimenomaan pidempien radanpätkien kanssa täytyy tehdä tuplasti työtä. Sinänsähän Muusa kyllä suorittaa esteitä innokkaasti ja ihan hyvällä vauhdillakin, mutta palkkaustiheys pitää vielä pitää melko korkealla. Tähän asti pisin "rata" taitaakin käsittää vasta noin kuusi estettä.

Sain kasattua siis porukoiden pihaan kaikkiaan 2 hyppyä, renkaan ja putken, ja kierrätyskeskushenkisestä ulkoasustaan huolimatta nämä esteraukat toimittivat virkansa ihan kohtuudella. Putkena tosin oli vain Ikean lasten leikkiputki, siis lyhyt ja suora, mutta sentään pimensin ja tukevoitin sitä viltin avulla. Ilokseni Muusalla riitti hienosti motivaatiota suorittaa maksimissaan kuuden esteen pätkä ilman tarvetta palkkailla välillä. Otin lyhyen sekalaisen session, mikä sisälsi mm. takaakiertoja, putkeen irtoamista ja taisinpa pari takaaleikkaustakin putkelle koettaa. Ei oikeastaan mitään ongelmia näillä pätkillä ilmennyt, joten ihan tyytyväinen täytyy olla. Harmitti vain, kun ei ollut materiaalia kasata tämän pidempiä pätkiä ja lisäksi esteitä ei materiaaliensa tähden voinut jättää ulos odottelemaan myöhempää treeniä.

Itseasiassa mökillä olisikin hieman keskeneräisinä odottavat muutama hyppyeste, jotka pitäisikin käydä viimeistelemässä ja kiikuttaa vaikka kaupunkiin syksyn omatoimista treeniä varten. Keppienkin suhteen pitäisi varmaan jotain tehdä, sillä tällä hetkellä ollaan vielä Muusan kanssa siinä vaiheessa, että Muusa suorittaa itsenäisesti neljän kepin pujottelun harjoituskepeillä, mutta oikeille kepeillä sitten ei tajunnut vielä mitään, eikä keppimäärän kasvattamisestakaan tullut mitään... Alankin olla siinä pisteessä, että hankin joko kujakepit tai myönnyn opettamaan perinteisesti käsiohjauksella. Päätöskin vissiin tarvisi aika pian tehdä, koska tällä hetkellä me ei treeneissä voida ottaa Muusan kanssa sitten keppejä ollenkaan. No, keskiviikkona siis kuitenkin on taas ohjattu treeni, ja mielenkiinnolla odotan, miten Muusan kanssa siellä selviydytään. Koetan ravistella itsestäni hieman näitä paineita pysytellä samalla tasolla muiden kanssa, sillä kohtuutontahan se olisi alkeiskurssin käyneen koiran kanssa... Mutta katsotaan nyt, miten asiat alkaa lutviutua treenien käynnistymisen myötä, joten raporttia seuraa sitten taas keskiviikkoillan jälkeen.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Muusalle varaserti

Neiti Muikkunen lähti loppuviikosta pariksi päiväksi kasvattaja Helin hoiviin näyttelytrimmiin sekä remmitreenin. Muusan ohjelmaan kuului lisäksi myös toimistokoirana hengailua ja Muusan todennäköisenä lemppariosuutena lihotuskuuri itsensä kokoisten luiden avulla. Eipä siis ihme, että Heli onnistui ujuttamaan itsensä pidättyväisen Muusan armolliseen suosioon. Lauantain ryhmänäyttelyssä Hämeenlinnassa Muusa sitten näytti, että voihan sitä hirttosilmukassakin kirmailla, kun oikeat niksit otetaan käyttöön. Heli handlasi ja minä piileskelin kehän laidalla katselemassa, ettei Muusa huomannut minua ennen kehien päättymistä. Hämmästyttävää olikin huomata, miten mukavasti Muusa esiintyi, kun Heli esitti sen remmin roikkuessa löysänä ja toiselta sivulta, ei siis niskaan kiristettynä.

Muusa kisasi nuorten luokassa, ja lopputulemana ERI, PN2 ja varaserti. Tuomarivaihdoksen myötä Harri Lehkonen arvosteli Muusan seuraavin sanoin:

"Keskikokoinen, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvin kulmautunut. Kaunis ylälinja. Tiivis runko. Hyväasentoinen häntä. Tänään lyhyt, mutta oikealaatuinen runkoturkki. Liikkuu hyvällä askeleella ja esiintyy reippaasti."

Vaikka serti jäikin harmittavan pienestä kiinni, niin en osaa silti olla kuin tosi tyytyväinen pikkulikan suoritukseen. Paras sijoitus tähän mennessä ja kehäkäytös antoi toivoa tulevasta. Seuraavia näytelmiä en tosin ole vielä juuri suunnitellut, paitsi ensi vuoden puolelle jotakin on tähtäimessä. Katsellaan nyt kalenteria ja treenaillaan vähän, niin nähdään, mihin näyttelytie vie.