Kunnonkohotusta

Pitkästä aikaa vähän jotain muutakin kuin agilityä. Tai no, välillisesti kyllä sitäkin. :D Kunnonkohotusprojekti on ollut tässä vaihtelevalla aktiivisuudella päällä, ja nyt olisi tarkoitus oikein tavoitteellisemmin nostaa juoksukuntoa. Aseina upouusi sykemittari, uunituoreet Inovit ja intopiukeana metsään mars! Viikkokausia olen kuvitellut juoksuvyön olevan hukassa, mutta tänään teinkin löydön ihan omasta eteisen kaapistani... Kukahan sen sinne olikaan piilottanut...??

Tänään sitten pitkästä aikaa hölkkälenkille, mutta sykemittari-pirulainen se vaati intervalliharjoituksella kävelemään matalan sykkeen pätkät. Ja mulla kun olisi ollut just fiilikset painatella verenmaku suussa pitkin metsää. No, mennään sitten seuraava lenkki toisella ohjelmalla, niin saa vähän enemmän nostaa sykettäkin. Koirilla sen sijaan ei tänään ollut juoksufiilistä, vaan etenkin Benny oli ihan perässävedettävä. Katselin silläkin silmällä, että onko jotain vialla, mutta päädyin siihen, että se vaan olisi halunnut mielummin nuuskutella polunvarsia kuin jolkottaa nätisti narunjatkeena.

Kännykkäkuva "tosi reippaista" lenkkeilijöistä...

Näillä aseilla kohti parempaa kuntoa!

Kisaa ja treeniä taasen

Aksailtu on taas melko mukavasti, ja tahti sen kun vaan kiihtyy. Viime viikolla piipahdettiin Tampereella iltakisoissa parilla startilla. Kati Wala oli tuomarina, ja taisinpa oppia, että hänen radoilleen meillä ei taida olla jatkossa asiaa. Etenemät oli sen verran kovia, ja kuitenkin pyöritystä oli melkoisesti matkan varrella. Ekaksi agirata, millä Bennyn vauhti oli tosi kiva, mutta sen seurauksena jäi puomin alastulo varmistamatta ja otettiin kaiketi kisaurani eka kontaktivirhe. Sen jälkeen oma vire vähän hiipui, ja totaalisesti se loppui siihen, kun meinasin unohtaa radan. Tulipa sitten vielä rengaskin pissittyä, eli ei mitään mairittelevaa tulosta saatu aikaiseksi. Videosta kiitos Outille!



Toka rata oli hyppäri, ja siinä vaiheessa kun kuulin ihanneajan etenemän, niin olisin melkein voinut jättää radan kokonaan väliin. 3,8 on meille kuitenkin melkoisen kovan kuuloinen. No, rata sinänsä oli ihan kivan tuntuinen, ja se menikin ihan kivalla fiiliksellä. Pieni huolimaton ohjaus kuitenkin alkumetreillä, ja yksi aita väärästä suunnasta. Myöhemmin vielä hyllytyksen tuplaus putkelle lähettämisen epäonnistumisesta. Muuten tältä radalta kuitenkin ihan ok fiilis. Ja kaikkiaanhan reissu oli hauska, hyvässä seurassa. :)

Seuraavat kisat onkin sitten oman seuran kisat tulevan viikonloppuna, missä kolmosille tarjolla kolme rataa. Tämän hetken fiilikset ihan jees, eli Bennyn vire ollut aika kivaa viime hetket. Muusan kanssa treenin alla ollut hypyille irtoamiset omatoimitreenien merkeissä, ja kohtalaisesti alkanut sujua. Keppien suhteen sen sijaan menee oikein mukavasti, ja tänään Kirstulan treenissä neiti meni ihan säntillisesti jo kerhon kepeillä. Vauhti ei ihan vielä ole samaa kuin omilla kepeillä, mutta ihan perusvauhti kuitenkin. Ja ennen kaikkea varmuus oli tänään päivän sana. Uskalsin jopa ottaa kepit osaksi radanpätkää, kun treenin teemana muutenkin oli pujottelu. Ei ollut Muusa millänsäkään siitä, että vähän tuli lisää tavaraa keppien molemmille puolille. Tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Kolmosten korkkaus ja muut aksailut

Tulipahan tiukka putki agiliitelyä viikonlopun yli. Perjantaina aloitettiin valmistautuminen ratatreenillä, missä Pasin radan pohjalta säädettiin yhtä sun toista. Oma säätö oli jotain ihan kamalaa, ei meinannut mennä millään jakeluun pienet yksityiskohdat mm. sylkkäriä räpeltäessä. Positiivinen pilkku omalle mielelle oli Muusan minitreenit, ihan vaan vinkupallon kanssa vauhtia, pari kokeilua takaaleikkausta ja parit sylkkäritkin.

Kolmoset korkattiin sitten lauantaina kolmella startilla (A. Viitasen radat), ja voi taivas sitä jännitystä! En todella ole ollut mikään kovin paha kisajännittäjä, mutta nyt oli niin järkyttävä rimakauhu, että olin hajota palasiksi. No, aika säätämiseksi se sitten menikin. Tuloksena 11 sekunnin yliaikanolla, HYL ja HYL. Inhottavinta oli se, että Bennyn vire oli kateissa, se ei oikein jaksanut innostua. Todennäköisesti yksi syy oli mun jännitys, ja toinen se, että pesin ja saksin Bennyn koristekarvat ennen kisoja. Muutenkin radoilla mahtui yhtä ja toista. Lähdöt takkusi kahdella ekalla radalla: Ekalla Benny ei suostunut jäämään siihen kohtaan, mihin halusin sen jäävän. Ei kyllä yrittänyt varastaakaan. Tokalla radalla sitten Bennyn oma hiffaus kiertää eka siiveke... Kolmannella sitten tietoinen ja ihan toimiva lentävä lähtö. Muuten radoille sitten mahtui kaikenlaista, mm. unohdin kertoa koiralle mihin mennään, mistä suunnasta aidat ylitetään ja viimeisenä vielä kivasti itse ohjasin väärän radan, kun muistelin sitä juuri edeltänyttä rataa...

Sunnuntai oli vähän parempi päivä, vaikka tuloksina jälleen HYL ja yliaikanolla. Kuitenkin sekä oma että koiran vire ihan toista luokkaa, ja nyt mahtui jo paljon hyvääkin näille radoille. Hylly otettiin mulle jo näköjään bravuuriksi muodostuvasta aidan sössimisestä, eli ohjaan epäselvästi ja Benny kiertää takaa suoran hypyn sijaan. Tämän onnistuin tekemään jopa kahdesti tällä radalla... Yliaikanolla oli jo ihan sujuvan oloista menoa, mutta aikaa näytti silti kertyvän 7s yli. Parissa kohtaa Benny selvästi hidasti, kun ilmeisesti ei saanut riittävän selkeitä käskyjä seuraavasta suunnasta. Kaarrokset alkoi kuitenkin jo olla ihan mukavia, joten siitä hyvä mieli.

Tänään sitten putki päättyi Kirstulan treeneihin, mikä kosketti tietenkin molempia koiria. Bennyn treeneissä eka pätkä oli taas flegmaattista ja koiran kiinnostus jossain ihan muualla. Tokalla pätkällä sitten jo hyvää fiilistä ja ihan onnistumisiakin. Muusa Muikkunen sen sijaan oli ihan kelpo vireessä suurimman osan illasta. Sain muutaman onnistuneen suorituksen kerhon kepeillä, ja sekös vasta lämmitti mieltä. Puolikkaalla pätkällä vielä sitten vähän enemmänkin toistoja. Treenien varsinaisena teemana oli takaaleikkaukset ja kontaktit, eli tarpeeseen tuli. Takaaleikkaukset vähän takkusi, tai oikeastaan kaikki aitoihin liittyvä, koska _Muusa_ei_etene_aidoilla_... Kontaktit sen sijaan oli loistavia targetin avulla! Hienot 2on2offit tuli myös pari kertaa, kun kokeiluna annoin käskyn ilman targettia. Jes!

Viikon opitut

Kesäkausi on startattu, toistaiseksi vielä vanhalla tutulla Kirstulan nurmikentällä ennen kuin päästään omalle hiekkakentälle Renkoon. Bennyn kanssa ekat kolmosluokan treenit Ninan opissa, ja huhheijaa teki kutaa! Teemana oli nopeat käännökset, ja meillähän se passasi kuin nyrkki naamaan. Heti ensi käsittelyssä käytiin rata huolellisesti läpi ja juteltiin, miten ja miksi voisi ohjata. Ja opin kaksi uutta ohjausta: ihmisnuolen ja saksalaisen. Ihmisnuolen eka yritys päättyi siihen, että Benny törmäsi täysillä mun jalkaani... Ja jos sitä sattui päähän yhtä paljon kun meikäläistä nilkkaan, niin ihme että me siitä vielä jatkettiin hetken pudistelun jälkeen. :D Mutta parin yrityksen jälkeen saatiin jo jotain kosketusta kyseiseen ohjauskuvioon. Saksalainen ei mulle ihan hirveän hyvin avautunut siinä mielessä, että en oikein hoksannut miksi sitä kutsuttiin saksalaiseksi eikä persjätöksi... Mutta toimihan sekin ihan kivasti parin rauhallisemman ensiyrityksen jälkeen. Ja hyvää oli putkille irtoaminen! Vautsi kun Benny irtosi pimeisiinkin kulmiin upeasti! :) Juu ja lopussa oli vielä sellainen kirmauspätkä, että tuli taas huomattua kuinka olisi niin kiva olla vähän nopsajalkaisempi...

Muusan treenit sitten perään, ja päivän vaikein kysymys oli koirakon vahvuudet ja heikkoudet... Mä en oikeasti keksinyt siihen hätään yhtään vahvuutta, kuinka surkean masentavaa se onkaan! No putkille se nyt alkaa irrota jo ihan ok, mutta ne hypyt... Hypyille irtoaminen on treenisuunnitelman tavoite nro 1. Ihan jees tunnelma jäi kuitenkin Muusan 15-esteen ratapätkästä. Niin ja sylkkärit meni Muusan kanssa ihan kivasti kun sitä erikseen harjoiteltiin. Päivän päätteeksi tutustutin Muusaa vielä kerhon kepeille, ja eihän ne ihan vielä menneet. Yli puolen välin Muusa pujotteli (ei tosiaan samalla vireellä kun omilla kepeillä), mutta ei loppuun asti. Ja mä tyhmä en jotenkin osannut edes palkata sitä muuta kun sanallisesti siitä osasta mitä raasu tajusi. No, mutta kotikepit sujuu aina vaan varmemmin, joten eiköhän ne siitä sitten ala siirtyä myös vieraille kepeille. Nyt vaihtelen omien keppien punaisia ja valkoisia keppejä eri paikoille, ettei toi koira nyt vaan hahmottaisi niitä säännöllisenä tumma-vaalea -yhdistelmänä. Ja avokulmia lisää lisää lisää... Mutta on se hienoa, että ainakin tietää mitä harjoitella ja mihin käyttää näitä ihania, aina vain kesäisempiä vapaa-ajan hetkiä. ;)

SERT ja kolmosiin!

Kyllä vaan! Orimattilaan lähdin iltakisoihin työpäivän päätteeksi, ja kannattipa mennä. :) Olin ilmottautunut kahdelle agiradalle, mitä tarjolla oli, ja näistä ensimmäisellä Muotkan radalla kävi niin hienosti, että -0.97s ihanneajan alituksella sijoitus oli toinen ja SERT tuli!

Rata tuntui aika kivalta jo tutustuessa. Ei mitään paniikkia aiheuttavia paikkoja, mutta pikkuisen pohtimista kuitenkin, miten kannattaisi tehdä muutama kohta. Esimerkiksi kepeille vienti oli hieman haastava, mutta päätin ottaa sen mahdollisimman yksinkertaisesti valssaamalla A:n jälkeen. Tämä näyttikin olevan sellainen kohta, missä yritystä oli jos jonkinlaista. Kepit siis olivat A:n jälkeen melko lähellä n. 90 asteen kulmassa A:han nähden, ja rataa oli sujuvinta jatkaa siten, että selvitti tiensä A:n ohi keppien takapuolelle. Vedätin siis Bennyn A:lta suoraan eteenpäin ja siitä valssilla käänsin keppien aloitukseen. Radan loppuvaiheilla sitten oli kohta, joka oikein huusi kokeilemaan whisky-leikkausta! Mietin hetken, että olenko hullu, kun alle viikko sitten ylipäätään opin, mikä on kyseinen ohjauskuvio.... Mutta ajattelin lähteä pienellä riskillä - ja se kannatti! Ainakin omasta mielestä varsin mallikkaasti suoriuduttiin, ja mun mielestä tämä ohjaustapa suosi tosiaan linjaa seuraaville esteille.

Radan jälkeen kuulin vain, että nolla tuli alle ihanneajan, mutta pitkään koko luokan loppumisenkaan jälkeen en tiennyt, mitkä olivat lopulliset tulokset. Ei ollut mitään käsitystä ihanneajasta tai montako nollaa oli tehty ylipäätänsä... Mutta hyvin kävi! Toinen rata saatiin vielä vetää nollakoirana, mutta se tuli tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Muuten ihan perusrata, mutta aloitin huolimattomasti ja Benny kiersi ekan esteen sivusta. Loppurata sitten puhtaasti.

Eli nyt sitten lähdetään kokeilemaan, että mihin asti meidän vauhti ja taidot riittää kolmosissa. Odotukset eivät ole kauhean korkealla tosin, mutta jännittyneen innostuneesti siirrytään uusiin haasteisiin. Reilun viikon päähän onkin sitten luvassa viisi starttia Janakkalassa, joten päästään heti hommiin. :)