Toinen LUVA!

Tämä postaus tulee nyt reippaasti myöhässä, mutta oli lieviä ongelmia videoiden kanssa, ja loppujenkaan lopuksi en saa niitä pelittämään blogissa... Mutta siis 26.9. kävimme Bennyn kanssa piipahtamassa Tampereella ja agilityä oli luvassa kahden startin verran. Agilityrata oli ensin ja hyppyrata myöhemmin, ja ensimmäiseltä radalta tuli kuin tulikin se toinen LUVA!!! Benny oli reippaalla tuulella ja vähän parempaankin aikaan olisi ollut mahdollisuudet, mikäli kartturi olisi ottanut aivot mukaan... Säntäsin nimittäin niin hätäisesti matkaan, että ajattelin rataa mielessä vain keinulle asti (este nro 4) ja olin unohtaa radan sen jälkeen. Tuli sitten pieni kiemura matkaan ja ohjauskuviot uusiksi, mutta hyväksi onneksi ei ratavirheitä. Muutenkin rata oli omalta osaltani pientä säätöä ja hätäilyä, mutta kaikesta huolimatta kolmas sija ja siis se himoittu LUVA numero kaksi!

Toinen rata oli tosiaan hyppäri, ja sinne yritin lähteä paremmalla valmistautumisella. Rata tuntui ehkä hieman haastavalta, mutta ajattelin ottaa pieniä riskejä ohjauskuvioiden suhteen. Persjätöt ja takaaleikkaus menivätkin mielestäni ihan kivasti, mutta huonoksi onneksi ensimmäiseltä aidalta putosi rima ja omasta huolimattomuudestani vikan aidan ohitus... No, tulos siis 10 ratavirhettä ja rapiat 2 sekuntia ihanneajan ylitystä tältä radalta. Jälkimaku oli jäi tästäkin radalta silti ihan hyväksi, sillä noita paria virhettä lukuunottamatta rata oli meidän mittapuussa ihan sujuvan oloista menoa.

Loppuun vielä pari Tytin ottamaa vauhtikuvaa:


(c)Tytti Käyhkö


(c)Tytti Käyhkö


(c)Tytti Käyhkö


(c)Tytti Käyhkö

Enemmän tekoja, vähemmän netissä vatvomista

Jonkin aikaa sitten törmäsin keskusteluun siitä, miten käsitykset koirien kouluttamisesta ovat ajansaatossa muuttuneet, ja miten ihmiset kouluttavat koiriaan. En kuollaksenikaan muista, missä aiheesta kirjoitettiin, mutta villi veikkaus olisi Koiramme-lehden joku artikkeli... Joka tapauksessa kyse oli muun muassa siitä, miten internet on vaikuttanut koirankoulutukseen. Jutussa pohdittiin, että vaikka internet tuo paljon tietoa kaikkien ulottuville, se myös syö aikaa itse kouluttamiselta käytännössä. Toisin sanoen se aika, mikä nykyään käytetään ongelman vatvomiseen netissä, käytettiin ennen itse ongelman korjaamiseen. Tämä juttu herätti itsessäni ainakin paljon pohdittavaa, ja haastankin myös kaikki muut miettimään asiaa omalta kantiltaan.

Aluksi on sanottava, että itselläni ei ole juuri vertailupohjaa koirankoulutukseen ennen nettiaikaa, sillä koiranomistajana olen ollut vasta vajaan viisi vuotta, ja kaiken sen ajan olen myös tottunut käyttämään nettiä hyväkseni. Myönnän kuitenkin, että omalla kohdallani tekisi varmasti ihan hyvää siirtää netissä pohdiskeltuja asioita tehokkaammin käytäntöön. Siis suomeksi sanottuna enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. Uskon nimittäin vakaasti, että koirien kouluttamista oppii vain ja ainoastaan tekemällä, vaikka hyvä teoriapohja vaikkapa koiran oppimispsykologiasta on kullan arvoista. Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa naksutinkoulutuksen/sheippaamisen, mikä on omaa sydäntäni lähellä. Teoriassa on helppo suunnitella vaikka tietyn tempun opettaminen, liikkeen jakaminen osiin ja palkkauksen kriteerit. Tiedän teoriassa miten sen pitäisi mennä, mutta vain käytännössä oman koiran kanssa opin ratkaisemaan ne haasteet, joita väistämättä tulee eteen.

Laaja ja helppo tiedon saatavuus netin välityksellä on paitsi etu, myös riski. Varsinainen asiantuntijuus ei aina ole nähtävissä äänekkäimmissä kommenteissa ja ohjeissa, vaan oppinsa saa parhaiten jaettua lähinnä se, jonka ulosanti on vakuuttavinta. Koulukuntia kun on monissa koira-aiheissa useita, ja uutena tiedonetsijänä voi olla vaikeaa tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä tieto jaetuista neuvoista on sellainen, joka kannattaa onkeensa noukkia. Itse ainakin olen vasta vuosien kuluessa oppinut hahmottamaan jonkinlaiset raamit siitä, minkätyyppistä koirankoulutusta haluan toteuttaa. Ensimmäisen koiran ensimmäisenä vuotena sitä tuli uskottua vähän kaikenlaiset kikkakolmoset, mitä nykyään en tosiaankaan olisi valmis enää toteuttamaan... Toisaalta vastaavalla tavalla kaikensorttisia neuvoja saa ihan tosielämässäkin, se asia ei ole ainoastaan netin ongelma.

Kaikesta huolimatta en voi olla ihastelematta internetin tarjoamia mahdollisuuksia myös koirankoulutuksen suhteen. Minä en ikimaailmassa olisi keksinyt puoliakaan niistä ratkaisuista, joita olen netin välityksellä löytänyt omien koirieni ongelmiin. En olisi ikinä tavannut niitä elämääni rikastuttavia koiratuttavuuksia omistajineen. Paljon olisi arkitottista jäänyt tekemättä ja opettavaisia kokemuksia kuulematta ja itse kokematta. Eläisin varmaan vieläkin siinä keskiaikaisessa käsityksessä koirankoulutuksesta ja kasvatuksesta, millaisessa elin silloin kun Bennyn hankin. Ehkä olisin sitten enemmän hakeutunut käytännön kursseille, joissa ehkä olisi tarjottu muitakin vaihtoehtoja kuin perinteisiä? Tai ehkä en.

Ja lopuksi, jotta tämäkin postaus ei menisi siihen pelkkään teoriatasolla koiran kouluttamiseen, niin lisätään tähän lupaus, että käytännön toteutukseen menee tästä lähtien lisää minuutteja.

Ensimmäinen LUVA!

Lauantaina 4.9. oli oman seuramme järjestämät agilitykisat, mistä viimepostauksessakin jotain mainitsin. Kannatti siis osallistua, sillä saimme A-radalta sen ihka ensimmäisen nollaradan, mikä mahtui myös ihanneaikaan! Suorituksellamme sijoituimme myös toiseksi ja saimme sekä koiran että ohjaajan mieltä lämmittävät palkinnot. Bennylle siis lelua ja namia ja itselleni vähän lahjakorttia Mustiin ja Mirriin. :) Mutta kaikkein eniten iloa tuotti se kilpailukirjassa komeileva LUVA-maininta!

Ennen ykkösluokan ratoja talkoilin itse kolmosluokan radoilla, joten aamun Benny sai viettää autossa. Etukäteen vähän jännitin, että miten paljon jää aikaa lämmitellä koiraa talkootyön ja oman radan välissä, mutta aikaa oli ruhtinaallisesti radanrakennuksen ja isompien kokoluokkien aikana. Harjoitusesteillä olin jo pillahtaa itkuun, kun maassa oli runsaasti pudonneita nameja, eikä Benny kyennyt juuri muuhun kuin niiden jäljestämiseen. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että kisaradalla nameja ei onneksi tulisi olemaan.

Rata tuntui sivusta katsottuna hieman vaikeammalta kuin monet aikaisemmin näkemäni radat, ja etenkin Bennyn kanssa jännäsin keppien lähestymistä ja putkille lähettämistä. Putkilla kun Bennyllä on varmaan eniten ollut niitä kertoja, kun on koukannut ohi tai käynyt katsastamassa numeronkyltin. Tällä radalla kuitenkin kaikki meni ihan mukavasti, ja tosiaan -0,81 tuloksella meille ensimmäinen LUVA. Etenemä ei ollut pääthuimaava siltikään (ihanneajan etenemä tasan 3), mutta tältäkin radalta muutama sekunti olisi ollut ihan hyvin otettavissa pois. Esimerkiksi puomin ylöstulolla Benny jostain syystä tarkisti jokaisen riman, vaikka me ei olla koskaan edes treenattu namittamalla ylöstuloja... Puomi siis oli ainakin vähän hidas, ja uskoisin, että linjojakin voitaisiin vielä tiivistää harjoittelulla.

A-radan jälkeen tuntui olevan ihan sama, miten B-rata menee. Olin mielettömässä endorfiinihumauksessa hyvän tovin. ;) Ehkä tämä oma hälläväliä-asenteeni vaikuttikin tokalla radalla, sillä myös Benny oli selvästi fletkumpi. Tosin myös jälkiviisaana olisin voinut lepuuttaa Bennyä enemmänkin autossa ratojen välissä, ja sitten taas ottaa lyhyen lämmittelyn ennen tokaa rataa. Joka tapauksessa B-radalta vaisu suoritus, missä putkelta vitonen ja rapiat 4s yliaikaa. Harmikseni kummaltakaan radalta en saanut omaa suoritusta videoitua kameran ja kuvaajan uupuessa, mutta sellainen tunne jäi, että B-radalla ohjasin yksinkertaisesti huolimattomasti.

Kaikkiaan kisoista jäin ihan mielettömän hyvä fiilis, ja sellainen tunne, että me oikeasti pystytään nollaratoihin ihanneajoissa, kun kaikki natsaa kohdalleen. Seuraavat kisat on suunnitteilla Tampereella syyskuun lopulla. Kahtenakin päivänä olisi tarjolla ratoja, yhteensä neljä kappaletta, mutta luulen, että Bennylle riittää yhtä viikonloppua kohden kaksi rataa. Matkustusteknisistä syistä ajattelin sitten, että mennään sunnuntaina agility- ja hyppyradoille. Samalla päästään myös pitkästä aikaa nauttimaan vanhojen tuttujemme Tanjan ja Nelen seurasta.

Agilityn kesäkausi päättyi

Maanantaina oli kesän viimeiset agilitytreenit sekä Bennyllä että Muusalla, ja molempien kanssa saatettiin päättää treenikausi hyvällä mielellä.

Bennyn treenit olivat ensin ja Terhi veti poikkeuksellisesti nämä treenit. Rata oli sinänsä yksinkertainen, mutta tosi kiva motivoiden sekä koiraa että kartturia. Välillä oli vauhdittavaa suoraa ja välillä sai olla sitten tarkempana esim. välistävetojen kanssa. Meitä oli vain neljä paikallakin, joten ehdittiin kokeilla erilaisia variaatioita. Benny keksi nyt tehdä renkaasta epävarman, etenkin kun aurinko sattui yhdessä vaiheessa tekemään mielenkiintoisia varjoja renkaan taakse. Samoin kertaalleen renkaalle tultiin 90 asteen käännöksellä, mikä sekin selkeästi vaikeutti Bennyn osumatarkuutta. Tai sitten kartturin ohjaustarkkuutta... Ehdottomasti treenin kohokohta oli kuitenkin keppisuoritukset! Benny haki ihan uskomattoman hienosti oikein aloituksen siltä meidän vaikealta puolelta, eli minun ohjatessa oikealla kädellä.

Muusan treeneissä kohokohtana oli rengas-hyppy yhdistelmä, mitä Muusa suoritti hirmuisen itsenäisesti ja innokkaasti. Renkaan osumatarkkuuskin oli todella kiitettävää. Myös keinu meni hienosti. Otin keinua ensin pari kertaa ihan ylös tuettuna, sitten muutama toisto puoleen väliin ja lopuksi toistoja ilman mitään helpotuksia. Tämä lähinnä nopeutta tuomaan, sillä mitenkään Muusahan ei itse heilahdusta arastele. Se vaan meinaa ruveta ennakoimaan keinahdusta himmailemalla jo puolivälissä, joten lisävauhdin saamiseksi nämä kertausharjoitukset. Treenit kruunasi Muusan pisin estesarja ikinä, eli kuuden esteen "rata", jonka muodostivat hyppy, putki, putkin, hyppy, hyppy, hyppy mukavassa U-muodostelmassa. Muusalla meni tämä ihan ok. Ehkä vähän sitä hämmensi esteiden määrä ja minultakin jäivät aluksi taas käskyt vähän myöhäisiksi. Ehkä kuitenkin Muusa kaipaisi vielä lyhyemmillä sarjoilla totuttelua, vielä kun ei olla kauheasti monen esteen sarjoja otettu.

Seuraavaksi agilityä on luvassa ensi viikonloppuna, kun Bennyn kanssa mennään taas kokeilemaan virallisia ratoja oman seuran kisoihin. Tavoitteena olisi reipas ja virheetön rata, mutta katsotaan, miten sujuu. Seuraavan viikon torstaina harjoitellaan sitten vielä episten muodossa. Tosin näihin kesäkauden päätösepiksiin pääsee ainoastaan Benny, sillä Muusaa on turha vielä lähteä moisella hämmentämään.