Muusa sai tänään nauttia pentuseurasta, kun treffasimme kaverini keskikokoisen snautseripennun kanssa. Pikkuinen Aada on Muusaa joitakin viikkoja nuorempi, joten pennelit olivat lähes samankokoisia. Itseasiassa Muusa vaikutti muhkeine karvoineen jopa isommalta, mikä sinänsä oli kovin hämmentävä kokemus, kun on tottunut pitämään Muusaa ihan rääpäleenä. :D Hyvin tulivat tyttöset juttuun, vaikka ensitapaaminen ei hirvittävän riehakas vielä ollutkaan. Lisäksi talvinen keli sai molemmat pennut aika nopeasti hiukan tutisemaan, joten kovin pitkään ei viitsinyt ulkona viipyä.
Illemmalla lähdimme vielä Iidesjärven jäälle ulkoilemaan kaverini ja hänen kahden pikkukoiransa kanssa. Kiinanharjakoira puuterihuisku Nele ja kiinanharjakoira/perhoskoira Java ovatkin Bennyn ja Muusan mieluista vakiolenkkiseuraa. :) Jäällä uskaltauduin päästämään jopa Bennyn hetkeksi vapaaksi, vain todetakseni ettei kannata hermojaan moisella kiristää. Alkuun Benny pysytteli hienosti lähettyvillä ja tuli luokse kutsuttaessa, mutta eräs läheltä menevä hiihtäjä sai Bennyn heittämään korvat lumipenkkaan. Benny kävi siis kertaalleen hiihtäjän räksyttämässä pienen matkan päästä ja vaikka tulikin sitten luokseni, oli se jo sen verran kiihtynyt, ettei meinannut antaa kiinni... Sen jälkeen herra pysyikin sitten visusti hihnassa, vaikka muut vielä hetken saivatkin kirmailla. Bennyllä on tosiaan taipumus etenkin hämärällä valpastua jonkinlaisen vahtimoodiin, niin että käy herkästi sitten muita lähellä liikkujia haukkumassa. En ole vielä oikein keksinyt, millä sitä lähtisi pois kouluttamaan, kun siinä kiihtyneessä mielentilassa ei Bennyä hetkauta oikein mikään. Ei herkut eikä huudot, eikä edes naamalle roiskaistu pakkaslumi. :/ No, tästä syystähän Benny ei juuri koskaan ole vapaana muuta kuin aidatuilla alueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti