torstai 25. maaliskuuta 2010

Karvasta asiaa

Nyt seuraa päivitystä Bennyn ja Muusan turkihoitokuvioista. Päätin siis jo viime vuoden puolella, että rupean rullamaan molempien koirien turkkia, mutta aloitus hieman tökki... Rullaus siis tarkoittaa, että karva saatetaan kasvamaan useassa eri kerroksesssa siten, että turkin voi pitää jatkuvasti siistissä kunnossa kuorimalla aina päällimmäisen kerroksen pois. Tällä menetelmällä siis koiraa ei tarvitse niin usein nyppiä ihan nahoille asti eikä se vastaavasti pääse räjähtämään ihan mahdottomaksi karvapalloksi asti. Oma tavoitteeni olisi, että huoltaisin koirien turkit aina joka toinen viikko nyppimällä ohuen kerroksen pois. Tämä huoltoväli tuntuu ainakin nyt realistiselta tavoitteelta, koska joka viikko en varmastikaan saa aikaiseksi sitä tehdä. Itseasiassa Bennyn huoltoväli voisi olla jopa pikkuisen pidempikin, sillä sen turkkia ei ole kuitenkaan tarkoitus pitää näyttelykunnossa. Kunhan vain kohtuullisen siistinä pysyy, eikä toisaalta sitten nyppimisestä tule sellaista mahdotonta kahden viikon painiottelua, mitä se Bennyn kanssa tahtoo olla kun nahoille asti kynitään.

Nyt suunnitelmani ovat siinä vaiheessa, että otin molemmat koirat niin sanotusti nahoille tammi-helmikuussa ja uutta karvaa on kova yritys nyt sitten rullata. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyn koirien turkkeja nyt läpi kevyesti nyppien parin viikon välein. Vaikka pakko myöntää, että Bennyn kanssa heti olen luistanut, ja huoltoväli on lipsahdellut vähän pidemmäksi. Muusan kanssa olen ollut vähän säntillisempi, oikeastaan siitä syystä, että Muusa on paljon helpompi uhri trimmipöydällä Bennyyn verrattuna. Muusan turkkia olen myös tottuneempi käsittelemään, kun olen näyttelyiden kautta saanut siihen niin tarkkaa ohjausta Muusan kasvattajalta. No, Bennyn kanssa nyt muutenkin voi mennä fiilispohjalta nämä turkkijutut, kun sitä ei joka tapauksessa voi näyttelykehään viedä.

Tästä tulikin mieleeni taas Muusan näyttelyttämiset, mikä on ikävästi jäänyt tälle alati venyvälle tauolle. Miten voikaan olla näin vaikea saada yksi kuusikiloinen sipsuttamaan narunjatkeena edes suhteellisen sievästi? Muusan käytöksestä päätellen näyttelyremmi vähintäänkin syövyttää hitaan tuskallisesti sen kaulaa poikki. Mutta, koetan vielä sadannen kerran aloittaa kaiken alusta ja tehdä narusta ystävän. Katsotaan sitten kumpi meistä, Muusa vai minä, selviää hitaasta taistelusta voittajana.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Muutto ja muuta mukavaa

Koirat pääsivät ihmettelemään ihan uusia maisemia, kun muutimme uuteen kotiin maaliskuun alussa. Toistaiseksi sopeutuminen näyttää sujuneen ihan hyvin, vaikka ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, pitävätkö Benny ja Muusa meteliä yksin jäädessään. Varustauduin muuttoon D.A.P.-haihduttimella ja totutin koiria melko maltilliseen tahtiin jäämään yksin uuteen kotiin. Jossain vaiheessa pitäisi nauhoittaa, mitä kotona todella työpäivän aikan tapahtuu, mutta ainakaan naapureilta ei vielä ole tullut valituksia metelistä. Yllättäen Benny tuntuukin reagoivan muuttoon enemmän kuin Muusa. Ei kuitenkaan millään negatiivisella tavalla, vaan tosiäijästä on tullut ihan sylivauva... <3 Benny tosiaankin olisi ihan koko ajan tunkemassa syliin ja helliteltäväksi, vaikka se aikaisemmin nautti rapsutukset lähinnä käden mitan päässä ja nekin vain silloin kun sitä itseä huvitti. :D

Piristävää muuton myötä on myös uudet lenkkimaisemat, missä riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa. Lenkkiseuraa tosin on tarjolla nyt vähän niukasti, mutta ehkäpä ajan myötä löydämme uusia tuttavuuksia tältä suunnalta. :) Ja uudessa kodissamme on myös pieni aidattu piha, mikä on koiraihmisen kannalta aina mukava lisä! Tosin jostain kumman syystä aitojen alle jää miltei puoli metriä matkaa maahan, joten kevään tullen on rakennettava itse siihen jotain jatketta. Onneksi nyt luminen talvi on hyödyksi, ja kasasinkin pihasta lumet valliksi aitojen alle. Nyt siis koirat voi huoletta päästää pihalle riehumaan ilman pelkoa siitä, että säntäävät ohikulkijoiden perään aidan alta.

Agilityssä olemme Bennyn kanssa edistyneet sopivaa tahtia, ja vähän haastavampiakin ohjauskuvioita on päästy kokeilemaan. Tosin radalla tyydyn yhä varmuuden vuoksi lähinnä valssaamaan tai tilanteesta riippuen takaaleikkaamaan, ellen sitten ihan harjoituksen vuoksi kokeile vaikeampia kuvioita. 27.3. on Tampereella TAMSKin harjoituskisat, mihin olisi Bennyn kanssa tarkoitus mennä katsomaan, miten kisatilanteessa suoriudumme. Enemmänkin olisi mukava harjoituskisoja kierrellä, mutta harmittavan vähän niitä on lähiseuduilla ollut tarjolla. Ehkäpä kevään myötä sitten taas enemmän..?