Olimme tänään kavereiden kanssa agilityhallissa tutustumassa ja harjoittelemassa, ja kyllä oli niin kivaa! Jokainen meni oman tasonsa mukaisesti ja kokeneemmat neuvoivat meitä aloittelijoita. Benny on joskus joitakin esteitä nähnyt, mutta mitään se ei varsinaisesti osaa. Muusalle kokemus oli ihan ensimmäinen ellei kotona olevaa lasten leikkiputkea lasketa. ;)
Bennyn kanssa kokeilin rakentamaamme rataakin, mihin kuului hyppyjen lisäksi A-este ja kaksi putkea. Menon ei ollut tarkoituskaan olla mitään sujuvaa, mutta halusin testata miten Benny seuraa minua useamman esteen verran. Aluksi en meinannut luottaa Bennyn kontaktiin ja ensimmäisen yrityksen tein hihnassa, mikä tietenkin meni ihan pipariksi. Sen jälkeen totesin että minä ja lihapullat kiinnostivat Bennyä muita koiria enemmän, joten uskalsin irroittaa hihnan. Ja hyvin se menikin! Benny oli todella hyvin kuulolla ja kontakti oli ehkä parasta antia pitkiin aikoihin! A-esteen Benny suostui yhden kerran kiipeämään runsaan avustuksen jälkeen, mutta sen jälkeen ei enää ollenkaan. Benny on tuon kaltaisissa asioissa muutenkin välillä vähän arkajalka, joten en ollut siitä kovinkaan ihmeissäni. Bennyhän saattaa siis välillä heittäytyä avuttomaksi esimerkiksi ihan sohvalle hyppäämisen suhteen ja esittää, ettei muka osaisi sinne itse hypätä... Putki meni kohtuullisesti ensimmäisen kerran ihmettelyjen jälkeen, putkihan on luonnollisesti kovin erilainen kuin se lyhyt leikkiputki kotona. Kaarella olevan putkenkin Benny meni jo toisella kerralla oikein loistavasti, vaikkei mikään turbovauhti ollutkaan päällä. Keppejä harjoittelimme sitten radan ulkopuolella. Olin yllättynyt, kuinka helposti Benny niihinkin innostui, vaikka lihapullakäden seuraamistahan se tietysti oli vielä tässä vaiheessa.
Muusan kanssa kävin vain hiukan ihmettelemässä esteitä. Suora putki meni avustajan kanssa ihan hienosti, vaikka Muusakin erilainen putki alkuun vähän ihmetytti. A-esteelle Muusakaan ei suostunut nousemaan, enkä sitä sen enempää sitten yrittänytkään. Keppejä pikkulikka kierteli ihan onnessaan lihapullan kiilto silmissä. Tosin kepit olivat aika pitkät, joten keskittymiskyvyn kannalta lyhyemmillä olisi ollut helpompi harjoitella. Muusan elo hallissa oli ihanaa niin kauan kun se sai olla vuorossa puuhastelemassa kanssani. Muun ajan neiti sitten harjoitutti (jälleen kerran) äänihuuliaan kiljumalla kurkku suorana perääni aina kun menin kauemmaksi ilman sitä. Tiedänpä ainakin mitä Muusan kanssa saa harjoitella ja rutkasti. Olin nimittäin ajatellut jättää Muusan nytkin aina boksiin odottamaan vuoroaan, mutta ensimmäisen yrityksen jälkeen huomasin, että hihnasta sitominen oli kahdesta pahasta edes vähän helpompi.
Tästä kaikesta jäi kuitenkin entistä suurempi into päästä Bennyn kanssa jonnekin kurssille, ja täytyy ottaa asiaksi nyt tehokas tiedustelu alkavista alkeiskursseista. Tähän asti löytämäni tarjonta on ollut todella niukkaa, mutta toivottavasti jokin meille sopiva paikka löytyisi, mihin pääsisimme mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti