Maneesin treenit - kummaa käytöstä

Viime keskiviikon treeneissä Bennyn meno oli vähän hassua. Meillä oli todellinen hyppyharjoitusrata; pelkkiä aitoja ja niiden lisäksi yksi putki. Kepit vaihdettiin toiselle harjoitukselle putken tilalle. Ekassa harjoituksessa Benny käyttäytyi jotenkin hassusti, ihan kun se olisi vältellyt hyppäämistä. Pari kertaa kiersi koko aidan, ja sitten alitti pari kertaa riman. Ja koiralle, jonka säkä on melkein 35cm, niin 30cm riman alittaminen ei luulisi olevan kaikkein luontevin valinta.

Mietin sitten, mistä moinne käytös olisi voinut johtua, ja ensimmäinen kauhuajatus oli tietenkin, että nyt se on kipeä jostain. Treeniryhmästä kukaan ei kuitenkaan huomannut Bennyn liikkumisessa, hyppyyn valmistautumisessa tai muuten käyttäytymisessä mitään erityistä. Maneesin pohja oli kyllä meidän ekan harjoituksen aikana tosi möykkyinen, joten voisin kuvitella sen myös häiritsevän Bennyä. Yksi selittävä tekijä saattaisi olla vaikeat hyppykulmat, jollainen tuli ainakin sille kaikkein ongelmallisimmalle aidalle. Mutta varsinkin, kun viime viikko sisälsi meille poikkeuksellisen paljon agilityä, niin pelästyin josko tuo otus nyt sitten on ylirasittunut tai kipeytynyt. Alan kuitenkin jo vähän luopua tuosta ajatuksesta, koska Benny ei kerta kaikkiaan muuten vaikuta mitenkään kipeältä. Kopeloitsin sitä kotona vielä huolellisesti, eikä se ainakaan aristanut mitään kohtaa kropassa. Sunnuntaina ollaan menossa Lietoon parille startille, joten siellä sitten näkee, mikä on taas meininki. Viime treeneissä kuitenkin toinen harjoituspätkä meni Bennyn kanssa normaalimmin, vaikka jonkun riman se alitti siinäkin.

Muusakin muuten palasi juoksutauolta taas treeneihin, ja pikkulikka oli niin virtaa täynnä, ettei meinannut nahoissaan taas pysyä! Radalla onneksi pysyi. Muusa pääsi keskiviikkona ainoastaan ekalle pätkälle, koska tokan pätkän keppejä ei olisi voitu ottaa kuitenkaan, ja pelkkä hyppypyöritys oli sen verran haastavaa, etten halunnut Muusan motivaatiota lähteä sillä testaamaan. Saatiin siis Muusan kanssa oikein kiva pikkutreeni. Hienosti haki hyppyjäkin, eikä hakenut niin vahvasti käteen kuin viimeksi juoksuja valmistellessaan. Reipas tyttö! <3

Loppuviikon agilityt

Tällä viikolla agilityä oli siis reilusti meidän tavalliseen viikkoon verrattuna. Tiistain omatoimitreeneistä jo postailinkin, mutta kirjaatanpa nyt loppuviikonkin yhteenvetoa muistiin. Keskiviikkona siis oli oma treeniryhmä, mihin Benny pääsi tällä viikolla yksinään Muusan jäädessä kotiin lopettelemaan juoksujaan. Työn alle otettiin jonkin ulkomaisen tuomarin vaikeahkoa radanpätkää, missä sai hyöriä ja pyöriä niin, että ensimmäiset kerrat meni ihan siihen että keskittyi muistamaan oikeaa rataa... Kaikki esteet oli suhteellisen pienellä alalla ja niitä sitten väännettiin ristiin rastiin. Mutta hauska oli kokeilla vaihteeksi vähän haastavampaa pyöritystä, ja jopa jäi ihan onnistunut olokin.

Perjantaina omatoimitreeniä oli luvassa kahden tunnin verran SportDogParkilla. Ensin otin ihan vaan kontakteja ja keppejä yksittäin sekä osana muutamien esteiden sarjoja. Vahvistelin kontaktien alastuloja ja työstin keppien ohjaamista oikean käden puolelta. Benny hakee kyllä kepeille ekan välin ihan hyvin, mutta loppukepit on vielä kovin epävarmaa. Jälkimmäisellä tunnilla otettiin paria erilaista ratapätkää, teemoina lähinnä vauhti ja putkille hakeutuminen. Bennyn vire ja vauhti pysyikin ihan kivana, varsinkin silloin kun jaksoin itse kannustaa matkanvarrella, enkä jäänyt suotta korjailemaan virheitä.

Lauantaina sitten viikko päätettiin Lempäälään kisoihin. Eikä tullut sitten mikään loistelias päätös agilityviikolle, vaan kisakokemuksia kartutettiin kahdella hyllyllä. Eka rata oli Anne Viitasen ihan mukavan tuntuinen pätkä, ei pitänyt olla mitään kovin ylitsepääsemätöntä... Vaan puomin ylösmenohan se imaisi sitten Bennyn vähän kauempaakin, eikä auttaneet meikäläisen "tässä"-huudot sitten riittävästi. Muuten rata sujui ihanan vauhdikkaasti ja sujuvasti, joten harmitti kyllä mahdottomasti, että en tajunnut varmistella tuota yhtä kohtaa huolellisemmin.

Toinen rata (Jalonen) oli sen sijaan kaikin puolin ihan ihmeellistä säätämistä, sekä koiran että kartturin osalta. Taisin jo rataantutustumisessa suunnitella vähän erikoisia ohjauskuvioita, vaikka ne nyt sinänsä ei meidän kohtaloksi koituneet. Keppien sisäänmenolta eka virhe ja siihen lopahti oma vire ihan täysin. Sen jälkeen kaikki menikin enemmän tai vähemmän sinne päin. Ei kauheasti positiivisia muistikuvia jäänyt tästä suorituksesta. Jatketaan siis viimeisen LUVAN metsästämistä seuraavaksi Liedossa viikon päästä.

Omatoimitreenit Lempäälässä

Tämän viikon ekat agilityt käytiin vetäisemässä Terhin kanssa omatoimisesti SportDogParkilla. Terhi oli miettinyt valmiiksi pienen radanpätkän, mikä tuntuikin just sopivalta meille Bennyn kanssa. Saatiin sekä vauhtia että kontakteja ja keppejä hyvin harkkailtua. Kuvassa jonkinlainen nopea Paint-piirros radasta.

Meille teki tosi hyvää ensinnäkin ottaa oikein kunnolla keppejä oikean käden ohjauksella, koska se on viimeaikoina vähän jäänyt. Ja kisoja ajatellen se on hyvin epävarmalla tolalla. Lisäksi kontakteja vahvistelin tänään oikein urakalla, koska niissä alkoi tulla ekaa kertaa epäilyttäviä virheitä. Oli siis ainakin vauhtia. Ja jotenkin osasin tänään heittäytyä paremmin oikeasti treenaamaan, enkä keskittymään vaan siihen, ettei tulisi mitään mokia. Tällaista me tarvitaankin ehdottomasti enemmän! En edelleenkään halua Bennyä erityisesti pysäyttää kontakteille (mun mielestä se ei jotenkin vaan sovi Bennylle), mutta muistuttelen sitä siitä, että kontaktien päästä voi jotain löytyä. Parani kyllä huomattavasti jo näissä treeneissä kontaktit! Samoin kepeillä alkoi taas löytyä sitä oikeaa rytmiä tolta meidän vaikealta puolelta, vaikka edelleen mun on vähän autettava kädellä. Mutta tätähän mä pystyn treenamaan omillakin kepeillä, joten otetaan sitä kunnolla nyt keväällä työn alle.

Kaikkiaan tosi hyvä fiilis jäi näistä treeneistä. Kahden ohjaajan, kolmen koiran kanssa toi tunti oli tosi riittävä aika, vaikka aikaa menikin radan rakentamiseen hetkinen. Benny oli oikein mukavassa vireessä nakinpalasten ja vinkulelun voimilla, eikä ihan päättömiä sekoillut edes alussa. Mitä nyt tuumasi, että esteet egon mukaisesti, ja päätti sitten omatoimisesti lähteä hyppäämään maksikokoista muuria... Se ei sentään mennyt ihan tyylipuhtaasti, vaan puolet muurista tuli kuitenkin alas. No, aina ei vaan voi ymmärtää, mutta onneksi selvittiin ilman sekä henkisiä että fyysisiä vaurioita... :D Jussi-russeli sen sijaan teki samat perässä hetkeä myöhemmin, tosin Jussin ego oli sen verran vielä suurempi, että puhtaasti meni!