Tampere sopii mulle!

Lupasin skarpata nyt kesän päätteeksi taas kisaamisen suhteen, ja niinhän teinkin! :) Tampereella on nyt piipahdettu pariin otteeseen, ensin TAKUTien järkkäämät kisat viikonloppuna ja sitten TAMSKin iltakisat keskiviikkona.

Viikonloppuna lauantaina tein kaksi hyvää agirataa Bennyn kanssa. Ekalta radalta (Pajari) inhottavan hyvä HYL, kun Benny hyppäsi tokana esteenä olevan renkaan sivusta ja ehti mennä putkeen. Näytti vähän siltä, että luki sen putken niin vahvasti kehikon läpi, ja suuntasi sinne. Ja siis rengas on kaikkiaan Bennylle epävarma este, jota olisi syytä tahkota vielä nykyistä enemmänkin. Muuten siis tämä rata oikein sujuva ja puhdas, joten tyytyväinen siltä osin. Toiselta radalta (Räsänen) sitten tehtiin nolla, ja sijoitus 13/49. Sunnuntain radat sitten meni enemmän tai vähemmän sekoiluksi... Agirata oli puoleenväliin ihan jees, sitten pääsi yksi kaarre venymään, ja sen tilanteen vielä pelastettuani seuraavassa kohdassa unohdin ottaa koiran haltuun, ja sinnehän se putkeen sujahti A:n sijaan - kontaktihakuinen Bennyni... Ja toka rata kun hajosi ohjaukseni osalta ihan täysin, niin kaksi hyllyä sunnuntailta.

Keskiviikkona piipahdettiin Terhin kanssa TAMSKin iltakisoissa kirmaamassa pari agirataa. Eka rata oli Wütrichin, ja jotenkin oikein kivan oloinen. Tehtiinkin puhdas rata ihan hyvällä vauhdilla, mutta pikkuisen sellaista pelastelun makua oli pitkin rataa. Sen verran sitten meni muutamassa kohdassa linjat pitkiksi, että 0,50s lipsahti yliajalle... Toka rata oli Jalosen, ja sivusta katsottuna ensivaikutelma oli lähinnä hämmennys. Jotenkin vaikutti niin hassulta radalta, mm. keskimmäisin aita mentiin neljään kertaan ja "samanlaisesta" kohdasta piti ensin valikoida putkensuu ja hetken perästä ihan samalla lähestymisellä puomin ylösmeno... Niin ja radan loppukin vaikutti alkuun haasteelliselta, kun radan halki piti hyppyyttää koiraa ristiin rastiin. Mutta tutustuessa rataan pääsikin kivasti jyvälle, eikä se niin epälooginen ollutkaan, mitä sivusta vaikutti. Viimeisille hypyille saikin aika kivan linjan, jos vaan luotti siihen, että koira hyppää aidat vinosta kulmasta. Bennyn kanssa etuna oli vielä se, että saatoin sen siihen haastavalle puomin aloitukselle saattaa huolella, koska puomin aikana ehdin juosta Bennyn kiinni vaikka takaperin... Ja siis, tämä rata meiltä oli ihan mukavaa yhteispeliä, ja linjatkin pysyi sopivan niukkoina. Nolla siis tältä radalta ja sijoituskin oli yllättäen jopa 4/34! Pakko myöntää että ihan vähän kirpaisi, että se tuplanolla jäi nyt 0,50s päähän... Mutta lupaavaa lupaavaa. Seuraavat kisat sitten onkin rotumestaruuskisat Hyvinkäällä reilun viikon päästä. Ja silloin pääsee Muusakin kokeilemaan ihka oikealle kisaradalle. :)

Valmennusta ja juoksutauon lopettelua

Meitä potkaisi Bennyn kanssa sellainen onni, että päästiin korvaavana koirakkona valmennustunnille, joita Kankaan Jari on pitänyt osalle seuramme edustajista pitkin kesää. Itse olin ekaa kertaa Jartsun koutsauksessa, ja hirmu hieno fiilis jäi. Ensinnäkin - on harvinaista herkkua että agikoutsilla on kokemusta käppänästä, ja siitä juteltiinkin heti alkuun tovi. Olen toki jo aikaisemmin saanut palautetta siitä, että jään liikaa ohjaamaan Bennyä takaa, vaikka voisin hyvin saatella sitä pidemmälle ja mennä enemmän yhtä matkaa. No, en tiedä mistä johtui, mutta vasta nyt aloin tajuta sitä ihan oikeasti. Jartsu huomautti monesti, että jään heittelemään koiraa ihan liikaa varsinkin aidoille, kun yhtä matkaa menemällä saisin lisää vauhtia ja pienemmät käännökset. Välistävedot alkaa vihdoin sujua, ja niistä saatiinkin hyvää palautetta. Lisäksi sydäntä lämmitti, kun viimeisimmäksi Jartsu kehui, että tykkää Bennyn liikkumisesta. :) Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis, ja tuntui että saatiin kovasti eväitä jatkoa varten.

Tiistaina sitten Muusa palasi treeneihin juoksutauolta. Ja voi huokaus, mikä lahna radalla nähtiinkään... Juuri kun olin iloinnut mökkipihan keppitreeneissä, kuinka mahtava vauhti ja motivaatio sillä on keppi-hyppy-yhdistelmissä, niin johan pudottiin maanpinnalle. Tosin, Minna-koutsilta saatiin loistavan tiukkaa palautetta siitä, että ekalla vedolla jäin koko ajan odottamaan, että Muusa irtoaa hypylle. Siis himmailin koko ajan itse, ja siihen jäi Muusankin vauhti. Tokalla kerralla innostin muutenkin vähän paremmin ja oikeasti rupesin liikkumaan. Ja johan saatiin Muusaankin vauhtia. Pitäisi vaan oikeasti alkaa luottamaan, että tuo koira jotain osaakin, eikä varmistella ja tappaa kaikki vauhti heti alkuunsa... Myönnän, että turhaudun siitä inhottavasta seikasta, että Muusa on ihan eri koira kotipihoilla verrattuna treenikenttiin. Mutta sitä asiaa ei suinkaan paranna se, että pöllöilen itse, ja pahimmassa tapauksessa unohdan muistuttaa, että treenikentillä on niiiiiin kivaa. Oikeasti, pitäisi vaan muistaa aina jo heti alussa leikkiä ja hetsata siellä kentällä, eikä suoraan odottelusta treenipätkälle.

No, onneksi Muusankin kanssa koen nyt oivaltaneeni taas jotain uutta, ja ehkä tästä päästään taas eteenpäin. Parit kisastartit on Muusalle nyt kokeeksi ilmottu, ja katsotaan mitä niistä jää käteen. Ehkä pidättäydytään sitten vaan vielä reilusti kisoista, jos näyttää, että ihan lahnailua on nämä ekat startit. Onneksi on sentään vielä parit treenit, niin saan vähän motivaatiopätkiä alle ennen koitoksia. Mutta hei, positiivinen lopetus sentään tälle postaukselle! Muusan kontaktit oli ihan loistavia! Pari kertaa muistutettiin targetilla, ja neiti otti loistavat 2on2offit, jopa A:lla! Jee!