Lisää agilityä

Muutama viimeisin viikko ollaan kärvistelty pakkasissa, ja tästä syystä treenitkin on ollut tauolla. Muusalla nyt alkoi juoksukin samaan pakettiin, joten sen kanssa en olisi päässyt muutenkaan. Nyt näyttää kyllä siltä, että pakkaset alkavat helpottaa, ja kevättä kohden mennään. :)

Tarjoutui kuitenkin tilaisuus saada vähän ekstratreeniä ainakin maaliskuun ajan. Tilaa löytyi nimittäin muutaman seurakaverin kanssa treenailuun Lempäälän SportDogParkissa. Muutama perjantai siis sovittuna, jolloin tunti omatoimista treeniä ja tunti Päivi Männistön kouluttamana. Muusan juoksut kun helpottaa, niin Muusa pääsee Bennyn kanssa omatoimiosuudelle, ja Benny sitten ohjatulle.

Ensi viikko tuleekin sitten olemaan agilityä pullollaan: Terhin ja russelipoikien kanssa mennään tiistaina omatoimitreenailemaan Lempäälään, keskiviikkona on oma treeniryhmä Hämeenlinnassa ja perjantaina taas kaksituntinen omatoimista treeniä Lempäälässä. Ja jotta tehokas treeniviikko tulisi myös testattua, niin ei muuta kun kolmannen kerran samalla viikolla kohti SportDogParkia katsastamaan, miten kisailu sujuu kaiken tämän päätteeksi. :)

Kirkkonummella kisaamassa

Sunnuntaina ajeltiin Kirkkonummelle parille agilityradalle, matkaseurana Bennyn puoliveli Milo sekä kartturinsa Sanna. Startit olikin minikakkosilla tosi myöhäiset, sillä meidän ensimmäinen rataantutustuminen alkoi vasta 19.20. Kotimatkalle päästiinkin sitten vasta pitkälti iltayhdeksän jälkeen. Mutta kannatti ajella, me nimittäin onnistuttiin saamaan kakkosten toinen LUVA! :)Ekalta radalta kerättiin ensin vitoset aidan kiertämiseltä sekä keppien aloituksesta, lisäksi paukahti siinä sekoillessa vielä yliaikaakin neljän sekunnin verran. Ihan omaa huolimattomuutta noi virheet, nämä virheet olisi olleet ihan arvattavissa jo etukäteen ja olisin voinut vähän varmistella toisenlaisella ohjauksella. Toiselle radalle kuitenkin lähdettiin huolellisemmalla meiningillä, ja -4.20s tuloksella sijoitus 5. ja LUVA. Itseasiassa tällä radalla meinasin unohtaa radan loppuosan, ja saattelin Bennyä A:n jälkeiselle hypylle vähän turhan pitkälle. Tuli siis vähän laajaa kaarrosta seuraavalle hypylle. Lisäksi aikaa tuhraantui hitusen toisen putken jälkeen, kun Benny oli suuntaamassa A:lle muurin sijasta. Lohdullista siis tietää, että nipistettävää riittää ajan suhteen ihan jo noista huolimattomuuksista. Videoista tuhat kiitosta Sannalle! :)

B-rata:


A-rata, josta saatiin LUVA:

Kuvasaastetta!

Bennyn bravuuri on ihan pennusta saakka ollut kaikenlainen liikkuminen takatassuilla. Niinpä se vähän niin kuin itsestään oppi tempun nimeltä tanssiminen, mikä käsittää takatassuilla seisomisen ja ympäri pyörimisen samanaikaisesti. Tytti nappasi lauantaina tästä tempusta veikeät kuvat:

Loppu viikonlopusta vietettiin sitten siskon luona Espoossa, missä Benny ensin bongasi asunnon parhaan paikan lampaantaljalla, mihin kevättalvinen aurinko niin mukavasti kurkisteli. Tämän spontaanin kuva-asetelman jälkeen piti tietenkin istuttaa myös Muusa samaan paikkaan. :) Nämä kuvat omaa käsialaa.

Kakkosten nollatili avattu!

Keskiviikon treenien jälkeen aloin rämpiä ylös epätoivon syövereistä sen suhteen, että Bennyn kanssa meidän nopeus ei ikinä tule riittämään kakkosten ihanneaikoihin. Benny nimittäin syttyi vinkulelusta siinä määrin, että alkoi saada vipinää kinttuihin ihan kiitettävästi. Niinpä ihan varovaisin toivein startattiin lauantaina Lempäälässä, tavoitteena saada vauhtia radoilla, vaikka sitten vähän virheiden kustannuksella.

Ja tosiaankin, vauhtia riitti! Ensin agiradalla pasmat sekosivat totaalisesti niin mulla kun koiralla heti ekan esteen jälkeen kepeille mentäessä. Sen jälkeen pieni pätkä ihan kivaakin suoritusta ja sitten taas pakka levisi. En oikein itsekään tiennyt mitä siinä tekisi, kun Benny lähinnä säntäili minne sattui enkä itse sitten oikein edes ohjannut sitä kunnolla mihinkään. Vauhdikkaalla hylsyllä siis aloitettiin.

Hyppäriä ennen keskityin sitten vähän paremmin taas kokoamaan koiraa, ja alusta alkaen tuntui paremmalta radalta. Harmittaa ihan vietävästi, että tästä radasta en saanut videonpätkää, koska kerrankin tunsin ohjaavani jotenkin edes pätevästi ja koirakin eteni. Kepit oli tokavikana esteenä, joten varmistelin huolella sekä sisäänmenon että viimeisen välin siinä vaiheessa, kun tajusin nollan olevan pohjalla. Ja niin me sitten selviydytiin maaliin puhtaalla radalla! Tosin meidän aikaa en tiennyt varmaksi ennen kuin vasta kolmatta sijaa pokatessa. Kaksi kaveria nimittäin olivat kuulleet meidän ajan yhdeksän sekunnin heitoilla toisistaan... :D Onneksi sitten se pienempi aika oli oikein, ja -2.00 ajalla saatiin eka LUVA kakkosista. Hyppäreille siis ei jatkossa kannata ilmottautua.

Tällä hetkellä kisakalenteri sitten onkin vielä kovin avoinna, koska vuorotyö haittaa tehokkaasti suunnitelmia... Mutta treenaillaan nyt sen aikaa sitten näitä kompastuskiviä, mitä vielä riittää melkoisesti. Eli keppejä tosiaankin syytä vahvistaa, ja vauhtia ja hallittavuutta pitäisi saada vähän samaan pakettiin. Lähdöt on alkanut Bennyllä vähän lipsua, joten siihenkin jotain tolkkua. Niin ja parit ohjauskuviotkin pitäisi siinä sivussa saa toimimaan. :D

Loppuun vielä pari kuvaa Bennystä, osa harkkaesteiltä, osa itse radalta. Kaikista kuvista kiitos Tytille! :)

Sohvatyynyt hyötykäyttöön!

Eli kontaktitreeniä olkkarissa! Mepä otettiin Muusan kanssa kontaktit ihan työn alle, kun koin jonkinlaisen herätyksen niiden suhteen tässä muutama viikko takaperin. Bennyn kanssa kontaktit on ollut vähän mallia "hällä väliä", sille raasulle kun ei tulisi edes mieleen hypätä mistään sen korkeammalta kun on pakko. Tosin Bennynkin kanssa vahvistellaan kontakteja aina tasaisin väliajoin.

Mutta Muusapa pisti ja leiskautti tässä pari viikkoa sitten A:n alastulon koskematta ollenkaan kontaktille. Siinä vaiheessa se iski sitten vihdoin hitaammankin tajuntaan, että tarttis varmaan tehrä jotain. Muutakin siis, kun sillon sun tällöin pistää targettia kontaktien päätteeksi. Siispä me ryhdyttiin treenailemaan 2on2off-kontakteja koti-iltojen iloksi. Ja hyvin on treenit nyt edistyneetkin, työvälineinä sohvatyyny, naksutin ja namit. Aluksi houkuttelin kädellä oikeaan kohtaan, ja nyt häivytellään siitä eroon samalla, kun vahvistellaan pelkkään sanalliseen käskyyn. Aika hyvällä prosentilla Muusa jo hakeekin oikeaan asentoon "ota"-käskyllä, ja vapautus käskyllä "tule". Ei se perä edellä hae asentoa, mutta toisaalta se ei haittaakaan, koska en välttämättä halua sen korjaavan kontaktia jälkikäteen. Tavoitteena vaan pysähdys oikeaan kohtaan ja jatkaminen erillisellä käskyllä.

Tässä siis vielä Muusan taidonnäytteet tämän illan treenipätkästä. :)