Vähän edistymisiäkin :)

Kävin pitkästä aikaa Muusan kanssa ihan kahden lenkkeilemässä, ja samalla harjoiteltiin vähän seuraamista makkaran voimin. Olikin mukava huomata, kuinka hyvin keskittymiskykyä neiti on itselleen saanut ja se seuraaminenkin sujui sheippaamalla ihan mukavasti meidän tasoomme nähden. Mihinkään viralliseen tokosuoritukseen minulla ei ole paineita, kunhan suunnilleen kohdillaan tulee ja säilyttää kontaktia. Agility tulee kuitenkin olemaan se Muusan päälaji, kunhan päästään vauhtiin. Kaikkiaan muutenkin Muusan käytös on aavistuksen vaikuttanut rauhoittuneen. En oikein voi ottaa kunniaa mistään tehokkaasta treenistä, mutta joka tapauksessa Muusa tuntuu availevan sanaista arkkuaan vähän vähemmän kuin aikaisemmin. Jopa lapsista on päästy ohi ihan kunnialla, kunhan eivät sentään innostu juoksemaan tai hyppimään.

Bennyn kanssa polttelisi jo kovasti päästä agilityssä oikeille kisakentille, mutta vähän vielä täytyy keräillä rohkeutta. Tämän viikon treenit olivat kyllä siinä mielessä lupaavat, että rengas meni jo vauhdissakin oikein hienosti oikeasta kolosta ja takaaleikkaukset (tosin helpoissa kohdissa) sujuivat kohtuullisen sujuvasti. Myös keinun Benny suoritti reippaasti ja itsenäisesti, joskaan ei vielä ihan päätä huimaavalla vauhdikkuudella. Kepit sen sijaan olivat murheenkryyninä. Halusin ottaa niitä namialustan kanssa ja vaikeammalta puolelta, joten läskiksihän se meni tietenkin. :D Alku hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Benny bongasi namialusta, se jätti kepit kesken. Tiedän kyllä maltin olevan valttia, mutta ei meinannut kyllä sillä kertaa oma hermo kestää.

Haaveilen tällä hetkellä omista kunnollisista harjoituskepeistä, joiden avulla saisin rauhassa treenata useammin. Nyt vaan pitäisi suunnitella huolellisesti ja katsella materiaaleja rautakaupasta, ja isäni jo lupautui mahdollisesti hitsaushommiin! Ehkä siis tämä haave on oikeasti saavutettavissa.