Koiran kanssa leikkimisen luulisi näin äkkiseltään olevan varsin helppoa, eikö? Yksinkertaisuus rapisee kuitenkin hyvin pian, kun leikkimisen pitäisi käydä koiralle palkinnosta ja varsinkin siinä vaiheessa kun siitä pitäisi saada aikaiseksi oikein superpalkinto. Että koira tekisi mitä tahansa saadakseen leikkiä kanssani. No, lopulliset tavoitteet tietenkin voivat olla jossakin tuon edellisen lauseen kaltaisissa sfääreissä, mutta realisisesti en odottele ihan niin suuria vielä hetkiin. Benny on kyllä aina innostunut kohtuullisesti vetoleikeistä, pallosta ja vinkuleluista sisätiloissa ja ilman suurempia häiriötekijöitä, mutta ulkona se ei ole juuri narupalloista ja solmuista välittänyt. Ja varsinkaan se ei ole ikinä tajunnut, että lelun saadakseen pitäisi oikeasti tehdä jotain. Nyt olen kuitenkin yrittänyt tarttua haasteeseen agilityä varten. Tai no, ollakseni rehellinen, paineet tällä hetkellä ovat enemmänkin alkeiskurssin hallintakokeeseen, sillä ensimmäisenä pitäisi tietenkin päästä oikealle kurssille.
Ensimmäinen haaste oli keksiä lelu, johon Bennyä alkaisin motivoida. Ensin suunnittelin tekeväni itse oikean superlelun siten, että olisi tilannut netin kautta esimerkiksi kaninkarvan, minkä sisään olisin ommellut jotakin vinkuvaa. Lelusta olisi kuitenkin saatava myös näppärän kokoinen, patukan mallinen ja riittävän litteä ja pehmeä, jotta Bennyn olisi miellyttävä siihen hampailla tarrata. Solmulelujen ja narupallojen kanssa nimittäin olen törmännyt siihen ongelmaan, että Benny ei saa niistä tarpeeksi miellyttävää puruotetta, jotta niitä jaksaisi huoletta retuuttaa. Epäilin kuitenkin jo alkuunsa omia askartelutaitojani, joten päätin ensin tutkailla tarkkaan valmiiden motivointipatukoiden tarjontaa. Niiden suhteen tuntui kuitenkin vaikealta löytää sopivan kokoista, riittävän litteää ja pehmeää yksilöä...
Helsingin näyttelyssä tein kuitenkin mielenkiintoisen löydön Berran ständiltä, sillä siellä oli niin laaja skaala erilaisia turkiksista ommeltuja lelupalkkoja, että tuli oikein valinnan vaikeus. Oli minkkiä, kettua ja lammasta eri muodossa ja koossa. Päädyin ostamaan lampaankarvaisen pehmeän patukan, jota myyjäkin suositteli agilitykäyttöön. Sen saa nimittäin sopivasti vaikka nyrkkiin rullalle, mutta kuitenkin mittaa ja kokoa on sen verran, että leikkiminen pienemmänkin koiran kanssa käy vaivatta. Lisäksi lammas tuntui jotenkin minkkiä ja tarhakettua eettisemmältä vaihtoehdolta, vaikka en uskokaan sisälläni asuvan edes pienen pientä kettutyttöä.
Sopiva lelu siis löytyi, mutta vielä pitäisi saada Benny himoitsemaan sitä yhtä paljon kuin lihapullia tai makkaraa. Tässä vaiheessa olen treenaillut leikkimistä pienissä erissä lähinnä sisätiloissa, pyrkien aina siihen, että leikki päättyy siinä vaiheessa kun Bennyllä on kaikista hauskinta. Saan sen siis kyllä useimmiten innostumaan lelusta ja kiinnostusta olen pyrkinyt lisäämään hinkkaamaalla lelun pintaa makkaralla ja säilyttämällä lelua ruokapussissa aina välillä. Tänään kokeilin leikkimistä ensimmäistä kertaa ulkona kentällä, ja sain siellä Bennyn ihan kohtuullisesti innostumaan leikistä. Ihan lähellä tavoitetta ei kuitenkaan olla, sillä edelleen ihan pienetkin äänet ja liikkeet kauempana saivat Bennyn keskittymisen herpaantumaan. Mutta siinä suhteessa olen kuitenkin toiveikas, että aikaisemmat yritykset ovat olleet lähinnä sitä tasoa, että minä olen huitonut päättömänä narupallon kanssa ja Benny on ollut paljon kiinnostuneempi kaikesta muusta ympäristöstä.
Agilitykärpäsen purema on näkynyt myös siinä mielessä, että innostuin väsäämään vanhempieni pihalle kepit. Ensin ajattelin varastella tienvarsilta aurauskeppejä hiljentäen omatuntoni sillä verukkeella, että niitä kuusenrankoja tuskin kukaan enää tähän aikaan vuodessa siellä tarvitsee. Pääsin kuitenkin paremmille apajille, kun pihan omenapuita perattiin vesiversoista. Nyt pihaa siis koristaa kahdeksan kepin sarja, johon suunnitteluasteella olisi vielä ohjauskaaret, kunhan keksin mistä materiaalista ne voisin tehdä. Lähden siis aktiivisemmin opettamaan keppejä vasta kun ohjauskaaret ovat paikallaan, vaikka pakkohan uunituoretta estettä oli pakko pariin kertaan testata ihan kädellä ohjaamalla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti