Nyt ne on täällä!

Nimittäin mun ihkaomat ihanaiset kujakepit! Päätin tässä hiljattain, että koska mulla ei muutakaan rahanreikiä tunnu olevan (hehe...), niin tilaanpa sitten itselleni kunnon pujotteluesteen. Kujatekniikalla opettelu on kummitellut kyllä mielessä pitkään, viimeistään siinä vaiheessa, kun se 2 by 2 -harjoittelu alkoi Muusan kanssa tyssätä siihen neljään harjoituskeppiin. Ja nyt on sitten omat kunnon kepit vanhempien pihassa treenittävänä. Nämä kepit on kohtalaisen helppo myös siirtää paikasta toiseen, sillä pohja menee haitarille ja kepit saa luonnollisesti irti. Tosin ihan lenkillä kainalossa kannettava ei tuo metallirunko ole, sillä se painaa aika paljon.

Muusan kanssa ryhdyin siis heti hommiin ja asetin kujan reilun kokoiseksi ekoilla kerroilla. Epäilin, että Muusa saattaisi ihmetellä aluksi paljonkin rautarungon päältä juoksemista, mutta väärässäpä olin. Se tajusi targetin kera heti idean ja pääsin nopeasti kaventamaan kujaa. Kuvista ja videosta näkyy, minkälaiselle kujan leveydelle päästiin kahden treenipätkän jälkeen. Epäilenkin että vasta tästä eteenpäin alkaa hankaloitua kujan kaventaminen, sitten kun pitää ihan oikeasti alkaa jo pujotella. Nyt kuitenkin Muusa ihan hienosti haki kujaa jo tuossa keskellä, missä kuja on kapeimmillaan. Palkkasin kahdella tavalla. Aluksi pelkästään targetilla ja keitetyllä sydämellä, sitten lelulla. Targetille Muusa hakeutuu hienosti välittämättä siitä, missä ja miten lujaa mä menen, lelun kanssa piti juosta sitten lähempänä. Lähinnä jos jäin juostessa liian kauas taakse, niin viimeiset välit tahtoi jäädä tekemättä.

Mutta kovin hienosti pieni Muusani käynnisti kujatreeninsä! Ei siitä ehkä mitään bordercollieta tule, mutta ainakin yksi pieni agimonsteri käppänäksi, sanon minä. Varokaa vaan siis kilpakentät, täältä me vielä tullaan! :)

Tässä hieman huonolaatuinen video ja kuva ensitreeneistä:

Luonnonmukaista ruokintaa

Olen jo pitkään ajatellut, että raakaruokinta olisi hieno juttu toteuttaa omillekin koirille, mutta on pelottanut heittäytyä siihen täysipäiväisesti. Epävarmuuden kohteena siis on lähinnä ollut, että osaanko syöttää tarpeeksi monipuolista ruokaa. Nyt kuitenkin päätin tämän siirtymisen tehdä, ja Benny ja Muusa ovat nyt pari viikkoa olleet täysin raakaruualla. Raakaruokinnasta eli BARFista (Bones And Raw Food) voi etsiä toisaalta asiantuntevampaa materiaalia, esimerkiksi Malin Ekblomin kirjasta Koiran luonnollinen ruokinta. Perusperiaatteena kuitenkin on, että koiran ravinto koostuu lihaisista raaoista luista sekä raa'asta lihasta ja raa'asta kasvissoseesta.

Käytännössä tämä on meillä tähän asti tarkoittanut kanansiipiä ja -kauloja sekä rustoluita, sikanautajauhelihaa ja kasvissoseita. Elimet on vielä olleet vähän vähissä, paitsi tietenkin keitettynä sydäntä (mikäli se nyt elimeksi lasketaan) on mennyt agilityn yhteydessä. Maksaa siis ainakin lisätään lähitulevaisuuden ruokavalioon. Munuaisen kohdalla poden vielä traumaattista hajukokemusta menneisyydestä. Samoin lohta tai muuta kalaa en ole ehtinyt vielä antaa, joten sellaista myös. Niin ja merilevää myös pitäisi tilata, vaikka tällä hetkellä en muista mihin tarkoitukseen sitä nyt syötetäänkään... Kananmunalla on jo herkuteltu muutaman kerran.

Kasvissoseiden suhteen olen nyt toteuttanut regressiivisiä leikki-iän tarpeitani ja sörssännyt joka kerta jotain erilaista ja vähän mitä on mieleen sattunut pälkähtämään tai kaapeista löytymään. Tänään esimerkiksi tein sosetta, johon tuli jäävuorisalaattia, porkkanaa, pinaattia, sunburst-kurpitsaa ( = kesäkurpitsalajike, jota kasvatin itse viime kesänä), mustaherukoita sekä pikkupala kurkkua. Tästä tuli ehkä liiankin ravinneköyhä sose, mutta koitetaan taas seuraavaan saada enemmän puhtia ja vähemmän vesipitoisia vihanneksia. Hetken mielijohteesta heitin sekaan myös hippuset pellavan-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, vaikka en tosiaankaan tiedä hyötyykö niistä koiran elimistö mitenkään. Perustelin jälkeenpäin tämän lisäyksen sillä, että kai sitä koirien esi-isät ovat pieniä jyrsijöitäkin syöneet, joiden mahoista jotakin tämäntapaista saattaisi löytyä. :D Kaikki siis vaan surutta sauvasekottimella hienoksi ja pakasterasioihin. Ai niin, ja auringonkukkaöljyä sekoitin vielä valmiiseen soseeseen paremman öljyn puuttuessa.

Barffiin siirtyminen olekaan tuntunut niin isolta ja vaikealta, kun mitä joskus pelkäsin. Olen jopa muistanut ottaa luut ja sörsselit ajoissa sulamaan, mitä pidän omalla kohdallani pienenä ihmeenä. Harmi vaan, että pakastetilani on niin rajallinen, että joudun kohtuullisen usein tekemään ostoksia ja mössöjä. Yritän myös tehdä suhteellisen valmiita annoksia pakkaseen, jotta kyläilyt ja matkustelut sujuisivat helpommin. Siis valmiiksi sekaisin lihat ja kasvissoseet. Tarkoitus olisi vielä ostaa reissaamista varten valmiiksi jauhettua luu-lihaseosta, koska lihaisten luiden syöttäminen kyläpaikoissa voi olla haasteellista. Kotona koirat syövät luunsa kylppäriin teljettynä, paitsi ehkä joskus saa siistimmät jämät tuoda muualle asuntoon. Kaikkiaan koirilla ei ole näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että joka aterialla saa herkkuja. Kasvissoseetkin on mennyt helposti alas jauhelihan seassa, mutta söivätpä nuo pari kertaa kohmeiset kasvissosepalat ihan sellaisenaankin... Koitetaan siis jatkaa samalla linjalla ja toivotaan, että kaikki hoituu jatkossakin yhtä sujuvasti. :)