Pikkuvirheitä ja asenneongelmia

Bennyn kanssa viime viikonloppuna Purinalla neljä rataa. Tupla oli tarkoitus hakea, mutta saldona HYL, vitonen, vitonen ja yliaikanolla... Kartturi sortui tuttuun tapaansa typeriin pikkuvirheisiin, unohti ottaa koiraa matkaan ohjata terävästi jne. C-radan keppivirhe jäi kyllä vähän mysteeriksi, en mielestäni tehnyt siinä mitään hassua ja Benny normaalisti pujottelee aika hyvin. Eniten kuitenkin jäi kaivelemaan B-radan A-esteen ohitus. Kantapään kautta taidan alkaa muistaa, että kontaktihakuinen (ja omatoimisesti rataa lukeva) koirani ei enää taida olla kovin kontaktihakuinen.

Benny Purina A


Benny Purina B


Benny Purina C


Benny Purina D


Muusa starttasi Hyvinkäällä myös kaksi rataa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska pujottelu on tökkinyt pahasti. Ja niinhän se tökki taas kisaradallakin. Jotenkin epäonnistumisten kautta Muusa on "oppinut", että pujottelua ei välttämättä saa suorittaa kuitenkaan loppuun, joten se aloittaa oikein, mutta jättää heti kesken ja jää tuijottelemaan sen näköisenä ettei olisi koskaan kyseistä estettä nähnytkään. Kertonee osaltaa Muusan herkkyydestä, sillä en tosiaankaan koskaan olen kieltänyt sitä pujottelemasta virheen jälkeen tai muuten suuttunut sille virheistä. Väärin menneen pujottelun jälkeen otetaan aina vain alusta uusiksi vähin elein... No, harkkaesteillähän se taas meni niin tyylipuhtaasti, että ilmeisesti omassa asenteessani on kisaradalla niin huomattava ero, että Muusa ei antaudu pujottelemaan kisatilanteessa. Heti eilisissä treeneissä saatiinkin ihan mahtavia keppitoistoja, kun kasasin itseni viemään ne itsevarmasti alusta loppuun. Ja Muikkuhan veteli makeasti pujotellen, vaikka metrillä erkanin loppua kohden. Ehkä se joskus vielä saadaan siirrettyä kisakentillekin...

Mutta mutta, nyt tehotreeniä ILOISEEN pujotteluun ja seuraavat startit vasta Eckerössä tammikuussa, ellei neiti päätä ajoittaa juoksuja juuri siihen ajankohtaan. Bennyn seuraavat startit lienevät myös vasta siellä, ellei nyt jostain näytä heltiävän sopivaa kisaviikonloppua vielä loppuvuodelle.

Lokakuun kuulumisia

No onpas vierähtänyt taas aikaa viimeisimmästä postauksesta. Syys-lokakuussa pidettiin hiukan taukoa niin treeneistä kuin kisoistakin, samalla kun kesäkausi päätettiin ja odoteltiin talvikauden starttia. Paljon on silti oppia ja ahaa-elämyksiäkin syksy tuonut tullessaan. Erityisesti Huittisten opeista olen muutamaan kertaan päässyt hyötymään, ja käteen on jäänyt ehkä jopa ihan käänteitä tekeviä vinkkejä. Tein jonkinlaista suunnitelmaa talven omatoimitreeneihin, näitäkin vinkkejä hyödyntäen, ja jo nyt alkuunsa tuntuu, että suunta on hyvä.

Muusan kanssa treenataan laajassa mittakaavassa vauhtia ja motivaatiota, vireen pysymistä ylhäällä kokonaisen radan verran. Huittisen Harrilta sain palkkaukseen loistavaa vinkkiä, ja sehän onkin tepsinyt jo nyt ratkaisevalla tavalla. Periaatteessa kai ongelmani on ollut se, että tyrkytän palkkaa liikaakin, ja unohtanut samalla vaatia riittävästi ennen palkkaamista. Nyt mennään sillä linjalla, että minä tarjoan palkan, Muusa tekee työn. Ja jos se luopuu palkasta, niin en tyrkytä takaisin ennen kuin vaadin tekemään jotakin sen eteen. Tämä on näyttänytkin jo toimivan hienosti, ja treenipätkät koitan pitää ihan lyhyinä ja innostuneina. Keskiviikon ohjatuissa treeneissä sitten mitataan pidemmällä suorituksella missä mennään. Kahdet maneesitreenit onkin jo ollut, ja Muusa on tosiaan kuin eri koira kesään verrattuna! Vire on ollut suorastaan mahtavaa, lahnasta ei ole ollut tietoakaan! Toivottavasti jatkuu yhtä kivasti. :)

Bennyn kanssa omatoimitreenissä on monia pikkutekniikoita, joita koetan opetella ja vahvistella. Haltuunottoa ja ohjaukseen herkistelyä, kontaktien vahvistelua, puomi-putki -erottelua, kepeille itsenäisyyttä, uudempia ohjauskuvioita... Siinä nyt jotain lueteltuna. Kisoja buukataan kalenteriin sen verran kuin saadaan muilta esteiltä sopimaan. Tuplaa kaipaisi vielä kisakirja SM-nollien osalta, joten se on tietenkin yksi selkeä tavoittelun kohde. Yritän olla luomatta siihen hirveitä paineita, mutta väkisinhän se tuossa kummittelee. Kisoissa ongelmana on säännönmukaisesti oma surkea ohjaukseni. Unohdan koiran, otan haltuun liiankin vahvasti, unohdan ohjauskuvioni, teen typeriä ohjausratkaisuja... Mutta kisaamallahan näistä vaan pääsee, eli lisää kisoja vaan kalenteriin!

Muusakin pääsee kisakentille vielä tämän vuoden puolella. Ekojen starttien jälkeenhän nähtiin tilanne, eli motivaatio ja vire ei vielä ollut riittävä kisaradoille alkusyksystä. Nyt kuitenkin tilanne on jo kohentunut, ja tarkoituksena olisi käydä ainakin parit kisat vielä tänä vuonna. Vuodenvaihteen jälkeen sitten päästäänkin taas Ahvenanmaalle Eckerön kisahallin nurmille kirmaamaan! En malta odottaa! :)

Piirinmestaruudet

Viime viikonloppuna oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat Forssassa, ja sinne matkattiin kisaamaan molempien koirien voimin. Benny osallistui yksilöradoille sekä kerhon minien ykkösjoukkueessa joukkuekisaan ja Muusa pääsi tekemään osuuttaan kerhon minien kakkosjoukkueessa. Ja menestystähän tuli! Benny tempaisi perusreippaan hyppärinollan turvin kiinni mestaruustaistoon, ja tokalle radalle mennessä pisti jo vähän jännittämään, kun suurin osa muista hyppärinollittelijoista oli jo agiradalla tehnyt hyllyjä tai virheitä. Agirata ei ollut mitenkään vaikea, mutta omat kisahermot pettivät. Sekunnin murto-osan ajan mietin puolen välin hyppysuoralla, että "mennäänhän me oikeaa rataa" ja se kostautui heti... Muurin jälkeen unohdin ottaa koiraa haltuun, ja Benny ehti kiertää seuraavan aidan ympäri ennen kuin ehdin reagoida. Mutta ollenkaan en voi motkottaa lopputulemastakaan, sillä olimme lopulta neljänsiä piirinmestaruustaistossa!

Hyppyrata A - Benny


Agirata B - Benny


Joukkueradalle startattiin Muusan kanssa ihan ensimmäisinä, ja Muusan osuus jänskättikin melkoisesti. Tavoite oli tehdä jonkun sortin tulos, ja sehän siitä väännettiinkin. Yliaikaa tuli jonkin verran ja käsittääkseni vitonen saatiin siitä, että itse potkaisin aidansiivekettä... Mutta kun kaksi muutakin joukkueen jäsentä, lancashire heeler Ruuti ja jackrusseli Carlo tekivät tulokset, niin kävikin sillä tavalla, että me voitettiin minien piirinmestaruus!!! :) Kaikki muut joukkueet hyllyttivät, vaikka mitään erityisiä ansapaikkoja ei radalla ollut... Benny hyllytti omalla osuudellaan ihan omaehtoisesti ratansa. Pujottelun jälkeen oli tarkoitus kääntyä 90 astetta vasemmalle, mutta tokavikasta välistä Benny päätti sinkaista täysin päinvastaiseen suuntaan oikealle putkeen. Joka ei muuten sivumennen mainittuna edes ollut mitenkään tyrkyllä. Joskus ei vaan käppänän aivoituksia voi ymmärtää...

Joukkuerata Muusa:


Joukkuerata Benny:


Muusa poseeraa pokaalin kanssa:

Ei ihan putkeen mennyt kisaviikonloppu.

Milloinkohan oppisin, että yövuorojen välissä ja jälkeen ei ole kannattavaa lähteä kisaradoille sekoilemaan... Viikonloppu Janakkalassa oli järkyttävää. Lauantaina Muusalle kolme rataa, ja meno oli ihan eri sorttista Hyvinkääseen verrattuna. Tahmaista kuin mikä ja kepit näytti siltä kun ei olisi ikinä sellaisia nähnytkään. Ilmeisesti ohjaan ne myös jotenkin eri tavalla kisaradalla (jännitän niitä jo etukäteen?), mutta vielä en päässyt selvyyteen siitä, mitä oikein tapahtuu. Valitettavasti en myöskään saanut näitä ratoja videolle. Muusalle siis Janakkalasta kolme järkyttävillä virhepisteillä ja yliajoilla varustettua tulosta... Häpeällisintä oli, että jonkin sortin ennätykseen päästiin nousemalla palkintosijalle tuloksella 58 ja rapiat, kun tuloksia tuli luokasta vain kolme... :D No, ainahna lelulle ja lahjakortille käyttöä löytyy.

Bennyllä oli sunnuntaina myös kolme starttia, ja reisille meni kaikki kolme. Ekalla radalla hukkasin koiran heti kolmannella esteellä valssin aikana. Siis oikeesti! Miten valssilla voi HUKATA koiran... No joo, Bennyllä oli virettä enemmän kuin kylliksi, mutta valitettavasti se suuntautui johonkin ihan muuhun kuin minä ja tuomari oltiin suunniteltu. Tokalla radalla hirveän pelastelun seurauksena yliaikanolla. Takaaleikkaukset ei sovi meille, miksi edes keksin yrittää... Kolmannella radalla sitten huidoin Bennyn ihan itse putkeen, kun en hoksannut sen olevan niin mukavasti tyrkyllä keppien sijaan. Eipä tarvinnut tuuletella näissä kisoissa muuta kuin kavereiden puolesta. :D

Benny agirata - HYL


Benny agirata - 1,95s yliaikanolla


Benny hyppyrata - HYL

Muusan kisaura alkoi!

Viime viikonloppuna oli Hyvinkäällä rotumestaruuskisat, ja näihin karkeloihin pääsitvät molemmat koirat mukaan. Päivä alkoi Muusan kisakirjan varmentamisella ja neidin mittaamisella miniksi. Ykkösille oli kaksi Henri Luomalan rataa, ja näillä pääsi Muusa starttaamaan ihka ekat virallisensa.

Agirata oli mainio! Muusa meni reippaalla, sujuvalla tahdilla, ja taisi itsellänikin suhteellisen hyvin ajoitukset osua kohdalleen. Virallinen tulos näyttää vähän kurjalta hurjine yliaikoineen ja viidellä virhepisteellä, mutta ei vastaa ollnkaan sitä, mikä fiilis itselleni jäi. Keinu oli vähän ruma, mutta eipä Muusa siitä moksiskaan ollut. Huomasin sen tulevan vähän lujaa, ja jostain kumman syystä suustani pääsi sana "vartoo", ihan kuin ikinä olisi koirien kanssa sellaista käskyä käyttänyt... :D Kuitenkin ainoa, mikä radalla todella mätti, oli ne vieraat kepit, jotka Muusalle epävarmuutta aiheuttavat. Sieltä siis se vitonen ja varmasti kymmeniä sekunteja yliaikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin kepit teettää kokonaisina, enkä lähtenyt enää viimeisiä välejä erikseen korjaamaan.

Hyvinkää agirata / Muusa


Hyppärille lähdettiin samalla meiningillä, reippaasti ja iloisesti. Kepeillä vähän vähemmän säätöä, mutta se virhe ja ylimääräisiä sekunteja kuitenkin. Pussi jännitti etukäteen eniten, koska juuri kisoja edeltävissä treeneissä Muusalta kesti useampi toisto ennen kuin se suoritti pussin ilman kankaan raottamista. Oli vissiin ollut hiukan taukoa pussin treenaamisessa... Pussi kuitenkin moitteetta, joskin vauhti ei päätä huimannut siinä kohden. :D Puolessa välissä virhesaldoon lisättiin myös yksi pudonnut rima, enkä ole siitä oikein päässyt selvyyteen, että mitähän siinä tapahtui. Muusa nimittäin ei ole rimoja pudotellut oikeastaan koskaan. Kuitenkin tästäkin radasta oikein huippufiilis, vaikka 10vp ja yliaikaa olikin virallinen tulos. Reipas Muusa! :)

Hyvinkää hyppäri / Muusa


Bennyn osuudesta ei kauheasti ole kerrottavaa. Agirata vielä siedettävä, mutta yksi haltuunotto jäi puolitiehen, ja puomillehan se sinkosi putken sijaan. Siis hylly. Hyppäri meni täysin reisille jo heti alusta alkaen, kun omat ajatukseni eivät olleet kasassa sitten laisinkaan. Radalle lähtiessä oli sellainen olo, että en muistanut ollenkaan mitä olin menossa tekemään. Kolmannella aidalla väärä suunta ja hyllytys siihen. Hetken vielä yritin räpeltää, sitten suosiolla ulos radalta.

Hyvinkää agirata / Benny


Seuraavat kisat sitten ensi viikonloppuna. Lauantaina Muusan kanssa lähdetään kokeilemaan, olisiko naapuriseuran kepit kivemmat kuin Hyvinkäällä. Sunnuntaina sitten Bennyn vuoro. Molemmille tarjolla kolme starttia, joten mahdollisuudet on ainakin annettu vaikka mihin. Intopiukassa jo odotellaan! :)

Tampere sopii mulle!

Lupasin skarpata nyt kesän päätteeksi taas kisaamisen suhteen, ja niinhän teinkin! :) Tampereella on nyt piipahdettu pariin otteeseen, ensin TAKUTien järkkäämät kisat viikonloppuna ja sitten TAMSKin iltakisat keskiviikkona.

Viikonloppuna lauantaina tein kaksi hyvää agirataa Bennyn kanssa. Ekalta radalta (Pajari) inhottavan hyvä HYL, kun Benny hyppäsi tokana esteenä olevan renkaan sivusta ja ehti mennä putkeen. Näytti vähän siltä, että luki sen putken niin vahvasti kehikon läpi, ja suuntasi sinne. Ja siis rengas on kaikkiaan Bennylle epävarma este, jota olisi syytä tahkota vielä nykyistä enemmänkin. Muuten siis tämä rata oikein sujuva ja puhdas, joten tyytyväinen siltä osin. Toiselta radalta (Räsänen) sitten tehtiin nolla, ja sijoitus 13/49. Sunnuntain radat sitten meni enemmän tai vähemmän sekoiluksi... Agirata oli puoleenväliin ihan jees, sitten pääsi yksi kaarre venymään, ja sen tilanteen vielä pelastettuani seuraavassa kohdassa unohdin ottaa koiran haltuun, ja sinnehän se putkeen sujahti A:n sijaan - kontaktihakuinen Bennyni... Ja toka rata kun hajosi ohjaukseni osalta ihan täysin, niin kaksi hyllyä sunnuntailta.

Keskiviikkona piipahdettiin Terhin kanssa TAMSKin iltakisoissa kirmaamassa pari agirataa. Eka rata oli Wütrichin, ja jotenkin oikein kivan oloinen. Tehtiinkin puhdas rata ihan hyvällä vauhdilla, mutta pikkuisen sellaista pelastelun makua oli pitkin rataa. Sen verran sitten meni muutamassa kohdassa linjat pitkiksi, että 0,50s lipsahti yliajalle... Toka rata oli Jalosen, ja sivusta katsottuna ensivaikutelma oli lähinnä hämmennys. Jotenkin vaikutti niin hassulta radalta, mm. keskimmäisin aita mentiin neljään kertaan ja "samanlaisesta" kohdasta piti ensin valikoida putkensuu ja hetken perästä ihan samalla lähestymisellä puomin ylösmeno... Niin ja radan loppukin vaikutti alkuun haasteelliselta, kun radan halki piti hyppyyttää koiraa ristiin rastiin. Mutta tutustuessa rataan pääsikin kivasti jyvälle, eikä se niin epälooginen ollutkaan, mitä sivusta vaikutti. Viimeisille hypyille saikin aika kivan linjan, jos vaan luotti siihen, että koira hyppää aidat vinosta kulmasta. Bennyn kanssa etuna oli vielä se, että saatoin sen siihen haastavalle puomin aloitukselle saattaa huolella, koska puomin aikana ehdin juosta Bennyn kiinni vaikka takaperin... Ja siis, tämä rata meiltä oli ihan mukavaa yhteispeliä, ja linjatkin pysyi sopivan niukkoina. Nolla siis tältä radalta ja sijoituskin oli yllättäen jopa 4/34! Pakko myöntää että ihan vähän kirpaisi, että se tuplanolla jäi nyt 0,50s päähän... Mutta lupaavaa lupaavaa. Seuraavat kisat sitten onkin rotumestaruuskisat Hyvinkäällä reilun viikon päästä. Ja silloin pääsee Muusakin kokeilemaan ihka oikealle kisaradalle. :)

Valmennusta ja juoksutauon lopettelua

Meitä potkaisi Bennyn kanssa sellainen onni, että päästiin korvaavana koirakkona valmennustunnille, joita Kankaan Jari on pitänyt osalle seuramme edustajista pitkin kesää. Itse olin ekaa kertaa Jartsun koutsauksessa, ja hirmu hieno fiilis jäi. Ensinnäkin - on harvinaista herkkua että agikoutsilla on kokemusta käppänästä, ja siitä juteltiinkin heti alkuun tovi. Olen toki jo aikaisemmin saanut palautetta siitä, että jään liikaa ohjaamaan Bennyä takaa, vaikka voisin hyvin saatella sitä pidemmälle ja mennä enemmän yhtä matkaa. No, en tiedä mistä johtui, mutta vasta nyt aloin tajuta sitä ihan oikeasti. Jartsu huomautti monesti, että jään heittelemään koiraa ihan liikaa varsinkin aidoille, kun yhtä matkaa menemällä saisin lisää vauhtia ja pienemmät käännökset. Välistävedot alkaa vihdoin sujua, ja niistä saatiinkin hyvää palautetta. Lisäksi sydäntä lämmitti, kun viimeisimmäksi Jartsu kehui, että tykkää Bennyn liikkumisesta. :) Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis, ja tuntui että saatiin kovasti eväitä jatkoa varten.

Tiistaina sitten Muusa palasi treeneihin juoksutauolta. Ja voi huokaus, mikä lahna radalla nähtiinkään... Juuri kun olin iloinnut mökkipihan keppitreeneissä, kuinka mahtava vauhti ja motivaatio sillä on keppi-hyppy-yhdistelmissä, niin johan pudottiin maanpinnalle. Tosin, Minna-koutsilta saatiin loistavan tiukkaa palautetta siitä, että ekalla vedolla jäin koko ajan odottamaan, että Muusa irtoaa hypylle. Siis himmailin koko ajan itse, ja siihen jäi Muusankin vauhti. Tokalla kerralla innostin muutenkin vähän paremmin ja oikeasti rupesin liikkumaan. Ja johan saatiin Muusaankin vauhtia. Pitäisi vaan oikeasti alkaa luottamaan, että tuo koira jotain osaakin, eikä varmistella ja tappaa kaikki vauhti heti alkuunsa... Myönnän, että turhaudun siitä inhottavasta seikasta, että Muusa on ihan eri koira kotipihoilla verrattuna treenikenttiin. Mutta sitä asiaa ei suinkaan paranna se, että pöllöilen itse, ja pahimmassa tapauksessa unohdan muistuttaa, että treenikentillä on niiiiiin kivaa. Oikeasti, pitäisi vaan muistaa aina jo heti alussa leikkiä ja hetsata siellä kentällä, eikä suoraan odottelusta treenipätkälle.

No, onneksi Muusankin kanssa koen nyt oivaltaneeni taas jotain uutta, ja ehkä tästä päästään taas eteenpäin. Parit kisastartit on Muusalle nyt kokeeksi ilmottu, ja katsotaan mitä niistä jää käteen. Ehkä pidättäydytään sitten vaan vielä reilusti kisoista, jos näyttää, että ihan lahnailua on nämä ekat startit. Onneksi on sentään vielä parit treenit, niin saan vähän motivaatiopätkiä alle ennen koitoksia. Mutta hei, positiivinen lopetus sentään tälle postaukselle! Muusan kontaktit oli ihan loistavia! Pari kertaa muistutettiin targetilla, ja neiti otti loistavat 2on2offit, jopa A:lla! Jee!

Haapsalun valloitus

Benny pääsi kokeilemaan kisaamista vierailla mailla, kun poppoomme pakkasi autot pullolleen ja käänsi nokat kohti Viroa. Alunperin myös Muusan oli tarkoitus päästä mukaan ja jopa kisaamaankin, mutta neiti päätti aloittaa juoksut odotettua aiemmin ja joutui tyytymään kotimaan mökkimaisemiin.

Haapsalu oli siis kohde, ja lauantaina kisattiin kolmen startin verran Bennyn kanssa. Radat olivat kaikki ihan kivoja, Henri Luomalan ratoja, eikä mitään kummallisia kommervenkkejä. Benny meni kivasti, mutta itse sössin lähestulkoon kaikki radat. Ekalla radalla hyllytys, kun annoin puolihuolimattomasti pujotella keppejä takaisinpäin virheen jälkeen. Muutenkin vaisuhko esitys omalta osaltani. Tokalla radalla kerättiin 15 virhepistettä, ja yllätys yllätys kepeiltä virhe jälleen. Taas sellainen, josta en oikein keksinyt, että mistä yhden välin ohitus johtui. Sitä ennen jo tosin A:lta kielto, kun muurin jälkeen Benny kääntyi eri puolelta kuin odotin, ja olin yksinkertaisesti itse tiellä. Niin ja yksi aidan sössiminenkin ehti olla välissä. Vika rata oli hyppäri, ja hyppäriangstistani huolimatta se olikin meidän paras rata näissä karkeloissa. Tehtiin ihan perusreipasta nollaa, kunnes - arvatkaas kolme kertaa - KEPEILLÄ virhe, kun Benny ei taipunut ekaan väliin. Ja huokaus. Olisin ihan hyvin ehtinyt auttaa kädellä siinä kohdin, jos olisin vaan ollut vähän skarpimpana. Videoista taas vaihteeksi kiitos Terhille!

Rata 1:


Rata 2:


Rata 3:


Eli siis meidän kehno putki jatkuu vaan, ja saisin kyllä itse vähän ryhdistäytyä, keskittyä ja olla radoilla paremmin skarppina. Täytyy kyllä myöntää, että näissä skaboissa kisakunto ei ollut allekirjoittaneella ihan parhaimmillaan, kun tuli kaikkiaan keskityttyä reissussa enemmän tuohon lomailupuoleen... :P Mutta vaikka menestystä ei meille tullut, niin loistava reissu oli ja ehdottomasti myös uudestaan olen valmis lähtemään Viroon kisareissuun. :)

AgiRotu

Viikko sitten torstai-iltana pakattiin kimpsut ja kampsut kyytiin, ja ajeltiin helteiseen Lappeenrantaan nauttimaan agilitystä ja karnevaalitunnelmasta AgiRodun merkeissä. 5 kartturia, 11 koiraa (sis. kääpiöpinseri, 2 x kääpiösnautseri, 4 x jackrusselinterrieri, staffi, bordercollie ja 2 x tanskandoggi) majoittuivat sopuisasti 60 neliön lomakaksioon, ja kaikki selvisivät hengissä myös paahtavista pitkistä päivistä agilitykenttien laitamilla.

Benny osallistui viikonloppuna neljälle viralliselle radalle sekä epäviralliseen joukkuekilpaan. Muusakin pääsi tekemään osuutensa, ensin epävirallisessa OpenClass-luokassa ja sitten joukkuekilpailussa. Bennyn radat viikonloppuna eivät menneet ihan putkeen, ja saldoksi kerättiin hyllyjä ja reiluja virheitä. Helle verotti hiukan lammasta muistuttavan karvapallon vauhtia, mutta mokailut olivat ihan kartturin omia. Jostain syystä olen onnistunut nykyään sössimään lähes kaikki pujottelusuoritukset, milloin ajoitukset ja milloin jotakin muuta. Mutta oli Bennyn radoilla paljon kivojakin kohtia, ja muutamiin onnistuneisiin ohjauksiin olen hyvinkin tyytyväinen. Mm. saksalaisen (?) onnistuin ihan kunnialla tekemään reilussa vauhdissa.

Agirata A (täysin hajonnut hyllytys):


Hyppyrata B (HYL, alusta asti mokailua ja keskeytin, kun koiraa ei näyttänyt kiinnostavan ollenkaan):


C-rata (ei mitään käsitystä, mitä kepeillä tapahtui...):

E-rata KV (kepit ja puomi sössitty, mutta muuten ok-fiilis):

Muusaan helle vaikutti huomattavasti raskaammin kuin Bennyyn. Tai sitten myös isolla tapahtumalla ja raskaalla viikonlopulla noin yleensä saattoi olla omaa vaikutustansa. Muusan startit olivat molemmat kaikenlisäksi sunnuntaina, viikonlopun päätteeksi. OpenClass-rataa oltiin jo pariin kertaan kokeiltu edellisissä treeneissä, ja se meni vallan mukavasti. Pientä epävarmuutta toisella hypyllä, kepeillä vauhdin hyytyminen, mutta ainoa virhe tuli putkella, kun Muusa kävi kysymässä tuomarilta, että mitäs hittoa se setä teki HÄNEN radallaan. Lopussa myös haukahti kerran paheksuvasti vieressä kyttäävälle tuomarille, mutta ei häiriintynyt hypyillä kuitenkaan. Lopputulemana siis tulos 5 ja sijoitus 19/41.

OpenClass - Muusa:


Joukkuekisassa neljä samanrotuista koiraa suorittivat saman radan viestinä, ja virhepisteet lisättiin sekunteina kokonaisaikaan. Muusa aloitti joukkueen suorituksen ainoana ei vielä kisaavana koirana, ja teki u_s_k_o_m_a_t_t_o_m_a_n hitaan, mutta puhtaan radan. Siis oikeasti, en ole nähnyt Muusan ikinä liikkuvan noin hitaasti, mutta ei neidillä silti käynyt mielessä mikään muu kuin suorittaa tunnollisesti kaikki esteet, jotka mutsi osoitti. Toisena viestissä lähti Milo (Bennyn puoliveli) tehden hienon puhtaan radan. Kolmantena pääsin taas kirmaamaan Bennyn kanssa, ja Benny oli makea! Teki reippaan nollan, eikä itselläni ole paljon muuta moitittavaa kuin yksi pitkä kaarros ennen keppejä - johtuen jälleen kerran siitä, etten ennakoinut valssia riittävästi. Ankkuriosuudelle lähti medivahvistuksemme Tessu, ja Tessu teki myös hienon reippaan nollan. Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen meidän joukkueeseemme, vaikka pikku hiomisia riittäisi monessa asiassa. Sijoitus joukkuekilpailussa oli lopulta 17/35.

Joukkueviesti:


Loppuun vielä tyytyväisen joukkueen kimppaposeeraus. :)

T niin kuin torstaitreenit

Eilen treenattiin melkoisessa hellesäässä ja paarmojen armoilla. Bennyä ei kyllä helle eikä paarmat häirinneet, vaan se oli ihan into piukassa heti kun vinkulelua vilautti. Radalla oli heti ekana haasteena ohjata koira puomille kahden putkensuun välistä. No, Benny ei ole niin putkihakuinen, joten kohtuullisen hyvin sain sen puomille. Ekalla kerralla vauhti oli vaan niin päätöntä, että puomin ylösmeno meni vähän sinnepäin sivusta (en nähnyt oliko se vaan kaahotusta vai lipsahtiko tassut?). Alastulolla sitten kontakti otettin kylkimyyryllä... Ilmeisesti vauhtia oli vaan niin paljon ja Benny kompuroi... Sylkkäri onnistui radalla hienosti, vaikka meinasinkin olla vaan jatkuvasti vähän liikaa edellä. Mutta lasken meidän kohdalla onnistuneeksi sen, että Benny ei tee mitään ylimääräisiä kaarroksia tai pyörähdyksiä. :D Putkiin irtoamiset oli jotenkin ihan hukassa, eli niitä vaan tarvisi hioa. Sain kyllä hyvää vinkkiä siihen, että ottaisin itse vähän selkeämpää ohjausta putkille. Eli lähetys vähän niiaten ja "keilaava" kädenliike mukaan. Laitetaan siis ennestään pitkälle herjoiteltavien listalle! :D

Muusakin pääsi kokeilemaan tätä rataa, kun varsinaisia ryhmäläisiä oli sen verran vähän paikalla. Ihan kohtuullisesti neiti veti pitkää rataa pelkillä kontaktien palkoilla. Putkien kanssa oli Muusallakin vähän motivaatio-ongelmia, joten samaa treeniä myös Muusalle. Kepit meni hienosti, ja aidoista menty kertaakaan ohi, joten niiden suhteen alkaa olla jo kivaa edistystä. :) Kontaktit vetää ihan kohtuuttomasti edelleen, joten tarvii vaan lisätä palkkausta muille esteille. Mutta kontakteihin sinänsä alan kyllä olla aika tyytyväinen, koska Muikkis osaa jo ilman targettia tai edes namia hakea oikean asennon ja jää odottamaan, että heitän namin maahan. Ei se varmaan vielä kestäisi kovin lujaa ohijuoksua, mutta ehtiihän sitä harjoitella vielä.

Muusa pääseekin oikein tositoimiin lähitulevaisuudessa, sillä ilmoitin Muusan AgiRotuun OpenClass-luokkaan, eli epäviralliselle radalle. Lisäksi jouduttiin ottamaan Muusa varakoiran paikalta joukkuekilpailuun mukaan, kun yksi joukkueemme jäsenkoira sairastui. :( No, lähden sillä asenteella, että kunhan Muusa saa vähän hauskaa pitää molemmilla radoilla, niin se riittää. :) Virallisiakin luokkia tässä hiljalleen aletaan harkita. Ehkä vielä kesän aikana kokeillaan ja katsotaan, missä mennään. Sitten tarvittaessa vielä treeniä ennen varsinaista kisauran aloittamista. Mutta hiljalleen aletaan olla siinä vaiheessa, että voisi jo lähteä kokeilemaan. :)

Pari videopätkää lisää

Noh, julkaistaan nyt sittenkin vielä pari pätkää juhannukselta. Ensin perjantain hyllytetty B-rata. Alku oli ihan kökkö, pakkovalssilla aloituksia pitää selvästi treenata. En voi niissä kuitenkaan ennakoidakaan, koska Benny kiertää niin mielellään aidat takaa. Tai ohittaa ensimmäisen esteen. Ja ihan tavallisessakin valssauksessa teen näköjään jonkun ihme varsahypyn... :P Tällä radalla hylly olisi ollut kyllä pelastettavissa, jos kartturin reaktionopeus ennen keppejä olisi ollut hitusen parempi. Jälleen kerran siinä kohden paljastui mun kokemattomuus ja kehno tilanteenlukutaito. Lamaannuin siinä vaiheessa kun tajusin, että koira kääntyykin eri kautta aidan jälkeen, enkä saanut enää omaa liikettä mukaan. Mutta mentiinpä ihan jees loppurata sitten kuitenkin (vaihtoehtona sille mun yleiselle toimintamallille, että koko pakka leviää virheen jälkeen). No, joka tapauksessa noin yleisestikin Bennyn vire (ja omakin ehkä??) oli vähän matalalla, sellaista peruslenkkeilyähän tuo kaikkinensa oli. Ja nollaradasta tosiaan vaan ihan loppu tallentui, mutta näkyyhän siinä sentään se aika hieno keinu, vaikka vähän pelastamalla tulikin tehtyä.

Hyllytetty B-rata:


Nollaradan loppupätkä:

Juhannustunnelmia

Tänä vuonna me suunnattiin ensimmäistä kertaa viettämään juhannusta agilityn merkeissä, eli auton nokka käännettiin kohti Kaarinaa ja Tuorlan agijuhannusta. Benny starttasi viikonlopun aikana viidesti, Muusa pääsi mukaan tuttuun tapaan turistina.

Agilityn suhteen juhannuksen hienoin hetki oli meidän ensimmäinen oikea nollatulos kolmosissa!! Rantamäki-Lahtisen agiradalta tulos -2,84 ja kisakirjaan eka merkintä kolmosluokasta. :) Sijoitus tosin tällä radalla vasta 18/61, mutta 3,85 etenemä kuitenkin lämmitti mieltä. Rata ei ollut mikään vaikea, minkä nyt nollien määrästäkin voi jo arvata. Mutta hieno rata me tehtiin. Vauhtia oli ja keinu oli ihan supernopea! Siitä meinasi tulla hieman lentävä, mutta odota-karjaisulla Benny seisahtui kuin seinään ja suoritti esteen hienosti loppuun. :)

Muista radoista ei kauheasti mainittavaa ole, neljä hyllyä kerättiin. Kaksi hyllyä oli ihan armotonta räpellystä, mutta viimeinen sunnuntain rata jo ihan kelpo hyllytys. Juhannuksen päätteeksi oli laitettu oikein kunnon juoksurata, ja siinä jo vähän testattiin, että miten juhannuksen yli on kunto kestänyt. :D Pari tiukkaa paikkaa, mihin meidänkin suoritus sitten kaatui. Ensimmäisen säädön sain vielä pelastettua, mutta seuraavassa kohdassa sitten hylky oikein sekoilun kautta. Välistävedot ei oikein meillä näytä toimiva, pitää harjoitella. Mutta tästä radasta silti hyvä fiilis, koska vauhtia oli ihan kivasti.

Videomateriaalista jälleen kerran saan kiittää Terhiä ja erinäisiä kameran käyttäjiä. Tietenkin vain se meidän nollarata oli juuri se rata, mistä videointi epäonnistui... Melko klassista. xD Ja sen verran pahalta näytti räpellys muutamalla radalla, että julkaisuun pääseekin vain se vika hylly.

Viikon treenailut

Tiistaina Muusan treeneissä teemana oli vekkaus. Itse vekkaamisen suhteen ei ongelmaa, ja kaikkinensa ihan kivasti meni niin putkiin kuin pujotteluunkin. Lisäksi pikkurata, missä kontaktitreeniä targeteilla. A:lla oli jotain muusamaista outoutta. Ilmeisesti vesikippo targettina ei kelvannut, tai sitten vettyneet Frolicit. Hienohelma nimittäin väisti hieman koko targettia, ja A:lta ei siis kovin hienoja 2on2offeja. Sen sijaan puomilla loistavat, ja keinu oli niin nättiä ja varmaa. :) Kohtuullisesti alkaa jo suuntautua hypyillekin, eikä ihan niin käden perässä ole tulossa koko ajan. Päivän parasta antia oli muutamat keppitoistot eri kulmista. Vauhti ei vielä "vierailla" kepeillä ole sitä parasta, mutta hyvä rytmi kuitenkin. Vikaksi vielä pari toistoa pelkkiä keppejä, ja silloin saatiin jo moottorit todella käyntiin. Hyvä fiilis lopettaa kesäsateiset treenit.

Torstaina oli Bennyn vuoro, ja pikku lampaassani (karva alkaa olla taas aika messevää..) olikin oikein virtaa! <3 Rata oli Riksun viime viikonlopun mukaelma, siitä Herralan radasta, mikä meillä meni silloinkin hyvin. Nyt eka pätkä meni oikein mainiosti, ja vauhti oli ihan meidän parhaimmistoa. Tokalla toistolla parit varmistelut jätettiin vielä pois, niin oikein sai olla tyytyväinen. Jouduin itsekin pinkomaan oikein niin, että Keinumäen pehmeähkössä hiekassa oikein meinasi sutia. Toinen pätkä mentiin rata käännettynä, ja siinäkin puolet mainiosti. Sen jälkeen unohdin radan ja pakka levisi totaalisesti. Lopussa en vaan meinannut ehtiä Bennyn vauhtiin, mikä sinänsä ei ole mikään kovin suuri harmittelun aihe. :)

Huomenna sitten vielä varmaanin piipahdus ratatreenissä ja lauantaina hyppään katsojan ja ketyn rooliin Nastolaan agilityn SM-kisoihin. Niitäkin skaboja oikein odottaa, kun en ole koskaan vielä käynytkään katsomassa. Kannustamaan siis E-HKK huippusuorituksiin joukkuekisoissa! :)

Helteisessä Riksussa

Lauantaina aloittelin kesälomaa parilla helteisellä Ritva Herralan tuomaroimalla startilla Bennyn kanssa. Minikolmoset aloittivat päivän jo kahdeksalta, ja hitsin kuumaa oli jo siihen aikaan päivässä. Ei voi kuin kuvitella, kuinka tukalaa oli puolen päivän jälkeen kisanneilla, sillä lämpötila nousi varmasti kevyesti kolmeenkymppiin jo aamupäivästä.

Benny veti paahteesta huolimatta makeasti! Eka rata oli varmasti meidän kolmosstarttien parhaita, mutta hitsinpimpulat, kun kello kerkesi 0,16s verran yliajan puolelle! Mutta pakko olla tyytyväinen, koska vauhti oli kuitenkin meille vallan pirtsakka ja virheittä selvittiin. Sijoitus oli lopulta 6/49, joten eipä tuostakaan tarvitse pahoillaan olla. Videomateriaalista kiitos jälleen Terhille!

A-rata:


B-rata painettiin sitten vieläkin paahteisemmalla ulkokentällä. Tämä hyppäri tuntui vähän haasteellisemmalta palalta, ja ihanneajan etenemäkin oli 3,8 m/s. Hyppärien paha karma saikin jatketta omalla sekoilullani. Homma kosahti ekan kerran kepeille, missä vähän haastavasta avokulmasta ohjastin Bennyn tokaan väliin. Ihan täysin oman sijoittumiseni virhe, jonka vaan huomasin liian myöhään korjatakseni. Sen jälkeen tuttuun tapaan fiilis hieman lopahti ja loppurata vähän sinnepäin. Viimeisillä metreillä vielä Bennyn tyrkkäys väärään päähän putkea, joten saaliina HYL.

B-rata:

Omat kisat ja helatorstain radat Janakkalassa

Toukokuun lopussa oli oman seuran kisat, joten viikonloppu vietettiin aika tiukasti agiratojen reunoilla. Lauantaina oli kolmosten radat, ja startattiin kolmen startin verran heti aamusta. Ekalla radalla sähelsin heti radan alkuhypyissä ja kummallisen ohjausratkaisuni seurauksena kului aikaa ja kerättiin vitosen verran virheitä. Tosin myöhemmin hyllytys (en edes muista mistä...), joten tältä radalta ei kovin paljon hienoa sanottavaa. Tokalla radalla mentiin kivalla vauhdilla, ja puoleen väliin oikein mallikkaasti, mutta sitten meinasin unohtaa radan ja tein ihmeellisen mutkan radalla kun huomasin olevani ihan väärällä puolella aitaa menosuuntaan nähden. Tästä seurauksena häiritsin Bennyn hyppyä siinä määrin, että rima putosi. Ihme kyllä kummallisesta keppikulmasta onnistui vielä virheittä jatkaminen, ja lopputulemana vain se vitonen. Ja hitsi vieköön, kun huomasin, että yliaikaakin lipsahti vain 0,11s, niin kyllä pisti jossittelemaan... Vika rata oli sitten hyppäri, ja tällä kertaa kun ohjasin jokseenkin tolkuissani, niin Bennyn vauhti oli uuvahtanut johonkin. Ihan perässä vetämistä, ja lopulta yliaikanolla yli viidellä sekunnilla.

Janakkalassa helatorstaina oli sitten viimeisimmät koitokset. Molemmilta radoilta yliaikanollat hieman vajaalla neljällä sekunnilla. Hieman turhautti, kun ei vaan saatu puristettua aikaan, mutta muuten näillä radoilla oli jo aika kiva fiilis. Vauhdin puutos tuntui johtuvan ihan Bennyn yleisestä vireystilasta, se oli aavistuksen vaisuna noin ylipäätään. Ja vielä kun oli unohtunut kaikkein kivoimmat lelut kotiin, niin ei saatu oikein kaikkea peliin. Mutta ihan peruskivat suoritukset n. 3,3 etenemällä, joten olen oikein tyytyväinen silti. Hieman oli jo kuitenkin yritystä sen suhteen, että en jää odottelemaan Bennyä ihan joka välissä vaan vedätän vähän reippaammin. Näistä radoista myös videot, joista iso kiitos kameran haltijalle Terhille, ja kuvaajana toimineelle Pasille!

B-rata:


A-rata:

Kunnonkohotusta

Pitkästä aikaa vähän jotain muutakin kuin agilityä. Tai no, välillisesti kyllä sitäkin. :D Kunnonkohotusprojekti on ollut tässä vaihtelevalla aktiivisuudella päällä, ja nyt olisi tarkoitus oikein tavoitteellisemmin nostaa juoksukuntoa. Aseina upouusi sykemittari, uunituoreet Inovit ja intopiukeana metsään mars! Viikkokausia olen kuvitellut juoksuvyön olevan hukassa, mutta tänään teinkin löydön ihan omasta eteisen kaapistani... Kukahan sen sinne olikaan piilottanut...??

Tänään sitten pitkästä aikaa hölkkälenkille, mutta sykemittari-pirulainen se vaati intervalliharjoituksella kävelemään matalan sykkeen pätkät. Ja mulla kun olisi ollut just fiilikset painatella verenmaku suussa pitkin metsää. No, mennään sitten seuraava lenkki toisella ohjelmalla, niin saa vähän enemmän nostaa sykettäkin. Koirilla sen sijaan ei tänään ollut juoksufiilistä, vaan etenkin Benny oli ihan perässävedettävä. Katselin silläkin silmällä, että onko jotain vialla, mutta päädyin siihen, että se vaan olisi halunnut mielummin nuuskutella polunvarsia kuin jolkottaa nätisti narunjatkeena.

Kännykkäkuva "tosi reippaista" lenkkeilijöistä...

Näillä aseilla kohti parempaa kuntoa!

Kisaa ja treeniä taasen

Aksailtu on taas melko mukavasti, ja tahti sen kun vaan kiihtyy. Viime viikolla piipahdettiin Tampereella iltakisoissa parilla startilla. Kati Wala oli tuomarina, ja taisinpa oppia, että hänen radoilleen meillä ei taida olla jatkossa asiaa. Etenemät oli sen verran kovia, ja kuitenkin pyöritystä oli melkoisesti matkan varrella. Ekaksi agirata, millä Bennyn vauhti oli tosi kiva, mutta sen seurauksena jäi puomin alastulo varmistamatta ja otettiin kaiketi kisaurani eka kontaktivirhe. Sen jälkeen oma vire vähän hiipui, ja totaalisesti se loppui siihen, kun meinasin unohtaa radan. Tulipa sitten vielä rengaskin pissittyä, eli ei mitään mairittelevaa tulosta saatu aikaiseksi. Videosta kiitos Outille!



Toka rata oli hyppäri, ja siinä vaiheessa kun kuulin ihanneajan etenemän, niin olisin melkein voinut jättää radan kokonaan väliin. 3,8 on meille kuitenkin melkoisen kovan kuuloinen. No, rata sinänsä oli ihan kivan tuntuinen, ja se menikin ihan kivalla fiiliksellä. Pieni huolimaton ohjaus kuitenkin alkumetreillä, ja yksi aita väärästä suunnasta. Myöhemmin vielä hyllytyksen tuplaus putkelle lähettämisen epäonnistumisesta. Muuten tältä radalta kuitenkin ihan ok fiilis. Ja kaikkiaanhan reissu oli hauska, hyvässä seurassa. :)

Seuraavat kisat onkin sitten oman seuran kisat tulevan viikonloppuna, missä kolmosille tarjolla kolme rataa. Tämän hetken fiilikset ihan jees, eli Bennyn vire ollut aika kivaa viime hetket. Muusan kanssa treenin alla ollut hypyille irtoamiset omatoimitreenien merkeissä, ja kohtalaisesti alkanut sujua. Keppien suhteen sen sijaan menee oikein mukavasti, ja tänään Kirstulan treenissä neiti meni ihan säntillisesti jo kerhon kepeillä. Vauhti ei ihan vielä ole samaa kuin omilla kepeillä, mutta ihan perusvauhti kuitenkin. Ja ennen kaikkea varmuus oli tänään päivän sana. Uskalsin jopa ottaa kepit osaksi radanpätkää, kun treenin teemana muutenkin oli pujottelu. Ei ollut Muusa millänsäkään siitä, että vähän tuli lisää tavaraa keppien molemmille puolille. Tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Kolmosten korkkaus ja muut aksailut

Tulipahan tiukka putki agiliitelyä viikonlopun yli. Perjantaina aloitettiin valmistautuminen ratatreenillä, missä Pasin radan pohjalta säädettiin yhtä sun toista. Oma säätö oli jotain ihan kamalaa, ei meinannut mennä millään jakeluun pienet yksityiskohdat mm. sylkkäriä räpeltäessä. Positiivinen pilkku omalle mielelle oli Muusan minitreenit, ihan vaan vinkupallon kanssa vauhtia, pari kokeilua takaaleikkausta ja parit sylkkäritkin.

Kolmoset korkattiin sitten lauantaina kolmella startilla (A. Viitasen radat), ja voi taivas sitä jännitystä! En todella ole ollut mikään kovin paha kisajännittäjä, mutta nyt oli niin järkyttävä rimakauhu, että olin hajota palasiksi. No, aika säätämiseksi se sitten menikin. Tuloksena 11 sekunnin yliaikanolla, HYL ja HYL. Inhottavinta oli se, että Bennyn vire oli kateissa, se ei oikein jaksanut innostua. Todennäköisesti yksi syy oli mun jännitys, ja toinen se, että pesin ja saksin Bennyn koristekarvat ennen kisoja. Muutenkin radoilla mahtui yhtä ja toista. Lähdöt takkusi kahdella ekalla radalla: Ekalla Benny ei suostunut jäämään siihen kohtaan, mihin halusin sen jäävän. Ei kyllä yrittänyt varastaakaan. Tokalla radalla sitten Bennyn oma hiffaus kiertää eka siiveke... Kolmannella sitten tietoinen ja ihan toimiva lentävä lähtö. Muuten radoille sitten mahtui kaikenlaista, mm. unohdin kertoa koiralle mihin mennään, mistä suunnasta aidat ylitetään ja viimeisenä vielä kivasti itse ohjasin väärän radan, kun muistelin sitä juuri edeltänyttä rataa...

Sunnuntai oli vähän parempi päivä, vaikka tuloksina jälleen HYL ja yliaikanolla. Kuitenkin sekä oma että koiran vire ihan toista luokkaa, ja nyt mahtui jo paljon hyvääkin näille radoille. Hylly otettiin mulle jo näköjään bravuuriksi muodostuvasta aidan sössimisestä, eli ohjaan epäselvästi ja Benny kiertää takaa suoran hypyn sijaan. Tämän onnistuin tekemään jopa kahdesti tällä radalla... Yliaikanolla oli jo ihan sujuvan oloista menoa, mutta aikaa näytti silti kertyvän 7s yli. Parissa kohtaa Benny selvästi hidasti, kun ilmeisesti ei saanut riittävän selkeitä käskyjä seuraavasta suunnasta. Kaarrokset alkoi kuitenkin jo olla ihan mukavia, joten siitä hyvä mieli.

Tänään sitten putki päättyi Kirstulan treeneihin, mikä kosketti tietenkin molempia koiria. Bennyn treeneissä eka pätkä oli taas flegmaattista ja koiran kiinnostus jossain ihan muualla. Tokalla pätkällä sitten jo hyvää fiilistä ja ihan onnistumisiakin. Muusa Muikkunen sen sijaan oli ihan kelpo vireessä suurimman osan illasta. Sain muutaman onnistuneen suorituksen kerhon kepeillä, ja sekös vasta lämmitti mieltä. Puolikkaalla pätkällä vielä sitten vähän enemmänkin toistoja. Treenien varsinaisena teemana oli takaaleikkaukset ja kontaktit, eli tarpeeseen tuli. Takaaleikkaukset vähän takkusi, tai oikeastaan kaikki aitoihin liittyvä, koska _Muusa_ei_etene_aidoilla_... Kontaktit sen sijaan oli loistavia targetin avulla! Hienot 2on2offit tuli myös pari kertaa, kun kokeiluna annoin käskyn ilman targettia. Jes!

Viikon opitut

Kesäkausi on startattu, toistaiseksi vielä vanhalla tutulla Kirstulan nurmikentällä ennen kuin päästään omalle hiekkakentälle Renkoon. Bennyn kanssa ekat kolmosluokan treenit Ninan opissa, ja huhheijaa teki kutaa! Teemana oli nopeat käännökset, ja meillähän se passasi kuin nyrkki naamaan. Heti ensi käsittelyssä käytiin rata huolellisesti läpi ja juteltiin, miten ja miksi voisi ohjata. Ja opin kaksi uutta ohjausta: ihmisnuolen ja saksalaisen. Ihmisnuolen eka yritys päättyi siihen, että Benny törmäsi täysillä mun jalkaani... Ja jos sitä sattui päähän yhtä paljon kun meikäläistä nilkkaan, niin ihme että me siitä vielä jatkettiin hetken pudistelun jälkeen. :D Mutta parin yrityksen jälkeen saatiin jo jotain kosketusta kyseiseen ohjauskuvioon. Saksalainen ei mulle ihan hirveän hyvin avautunut siinä mielessä, että en oikein hoksannut miksi sitä kutsuttiin saksalaiseksi eikä persjätöksi... Mutta toimihan sekin ihan kivasti parin rauhallisemman ensiyrityksen jälkeen. Ja hyvää oli putkille irtoaminen! Vautsi kun Benny irtosi pimeisiinkin kulmiin upeasti! :) Juu ja lopussa oli vielä sellainen kirmauspätkä, että tuli taas huomattua kuinka olisi niin kiva olla vähän nopsajalkaisempi...

Muusan treenit sitten perään, ja päivän vaikein kysymys oli koirakon vahvuudet ja heikkoudet... Mä en oikeasti keksinyt siihen hätään yhtään vahvuutta, kuinka surkean masentavaa se onkaan! No putkille se nyt alkaa irrota jo ihan ok, mutta ne hypyt... Hypyille irtoaminen on treenisuunnitelman tavoite nro 1. Ihan jees tunnelma jäi kuitenkin Muusan 15-esteen ratapätkästä. Niin ja sylkkärit meni Muusan kanssa ihan kivasti kun sitä erikseen harjoiteltiin. Päivän päätteeksi tutustutin Muusaa vielä kerhon kepeille, ja eihän ne ihan vielä menneet. Yli puolen välin Muusa pujotteli (ei tosiaan samalla vireellä kun omilla kepeillä), mutta ei loppuun asti. Ja mä tyhmä en jotenkin osannut edes palkata sitä muuta kun sanallisesti siitä osasta mitä raasu tajusi. No, mutta kotikepit sujuu aina vaan varmemmin, joten eiköhän ne siitä sitten ala siirtyä myös vieraille kepeille. Nyt vaihtelen omien keppien punaisia ja valkoisia keppejä eri paikoille, ettei toi koira nyt vaan hahmottaisi niitä säännöllisenä tumma-vaalea -yhdistelmänä. Ja avokulmia lisää lisää lisää... Mutta on se hienoa, että ainakin tietää mitä harjoitella ja mihin käyttää näitä ihania, aina vain kesäisempiä vapaa-ajan hetkiä. ;)

SERT ja kolmosiin!

Kyllä vaan! Orimattilaan lähdin iltakisoihin työpäivän päätteeksi, ja kannattipa mennä. :) Olin ilmottautunut kahdelle agiradalle, mitä tarjolla oli, ja näistä ensimmäisellä Muotkan radalla kävi niin hienosti, että -0.97s ihanneajan alituksella sijoitus oli toinen ja SERT tuli!

Rata tuntui aika kivalta jo tutustuessa. Ei mitään paniikkia aiheuttavia paikkoja, mutta pikkuisen pohtimista kuitenkin, miten kannattaisi tehdä muutama kohta. Esimerkiksi kepeille vienti oli hieman haastava, mutta päätin ottaa sen mahdollisimman yksinkertaisesti valssaamalla A:n jälkeen. Tämä näyttikin olevan sellainen kohta, missä yritystä oli jos jonkinlaista. Kepit siis olivat A:n jälkeen melko lähellä n. 90 asteen kulmassa A:han nähden, ja rataa oli sujuvinta jatkaa siten, että selvitti tiensä A:n ohi keppien takapuolelle. Vedätin siis Bennyn A:lta suoraan eteenpäin ja siitä valssilla käänsin keppien aloitukseen. Radan loppuvaiheilla sitten oli kohta, joka oikein huusi kokeilemaan whisky-leikkausta! Mietin hetken, että olenko hullu, kun alle viikko sitten ylipäätään opin, mikä on kyseinen ohjauskuvio.... Mutta ajattelin lähteä pienellä riskillä - ja se kannatti! Ainakin omasta mielestä varsin mallikkaasti suoriuduttiin, ja mun mielestä tämä ohjaustapa suosi tosiaan linjaa seuraaville esteille.

Radan jälkeen kuulin vain, että nolla tuli alle ihanneajan, mutta pitkään koko luokan loppumisenkaan jälkeen en tiennyt, mitkä olivat lopulliset tulokset. Ei ollut mitään käsitystä ihanneajasta tai montako nollaa oli tehty ylipäätänsä... Mutta hyvin kävi! Toinen rata saatiin vielä vetää nollakoirana, mutta se tuli tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Muuten ihan perusrata, mutta aloitin huolimattomasti ja Benny kiersi ekan esteen sivusta. Loppurata sitten puhtaasti.

Eli nyt sitten lähdetään kokeilemaan, että mihin asti meidän vauhti ja taidot riittää kolmosissa. Odotukset eivät ole kauhean korkealla tosin, mutta jännittyneen innostuneesti siirrytään uusiin haasteisiin. Reilun viikon päähän onkin sitten luvassa viisi starttia Janakkalassa, joten päästään heti hommiin. :)

Lempäälän treenissä pitkästä aikaa

Tänään käytiin pitkästä aikaa SportDogParkilla treenaamassa, ensin omatoimisesti ja sitten Männistön Päivin opissa. Omatoimiosuudella Bennyllä oli loistava vire, haki keppejä upeasti molemmilta puolilta ja sylkkärit meni hienosti ja jaakotustakin kokeilin muutamaan otteeseen ihan onnistuneesti. Muusan omatoimiset oli tasoa ok. Ihan kivalla sykkeellä meni hyppyjä ja putkea, mutta kontaktit oli tänään vähän kehnoja. Tai no, keinu oli tosi hyvä, ja siinä toimi parhaiten alastulokontaktikin. A:lla ja puomilla meinasi jatkuvasti takapää luisua pois ennen aikojaan. Kokeilinpa myös muutamaan otteeseen, että osaisiko hakea vieraille kepeille, mutta ei ollut kyllä mitään hajua siitä vielä... Joitakin kertoja haki kyllä ekan välin oikein, mutta ei osannut jatkaa. Jatketaan siis omilla kepeillä vielä treeniä varmemmaksi.

Päivin treenissä Benny oli myös oikein oivassa vireessä. Monta hienoa pikkujuttua saatiin toimimaan, mm. pystyin käyttämään radalla sylkkäriä ja Benny irtosi upeasti kaikille esteille. Ihan uusiakin juttuja pääsin opettelemaan. Ensimmäisenä kokeilin lähtöä todella kaukaa ohjaamalla, jätin koiran kahden esteen taakse ja näytin sieltä liikkeelläni suunnan, että hyppäsi ekat hypyt, jotka siis eivät olleet ollenkaan samssa linjassa. Vaikea selittää ilman ratapiirrosta tai videota, mutta oli aika vänkää huomata, että sain sillä tavalla koiran ohjattua niinkin kaukaa. Toinen uusi juttu oli whisky(vai whiskey?) -leikkaus. Parilla ekalla kerralla Päivi avusti vinkulelun kanssa, sitten se meni oikein mallikkaasti ihan keskenämmekin! Tää olikin hauska ohjauskuvio, ja voisin kuvitella sitä uskaltavani ihan radallakin käyttää, kunhan nyt vähän vielä treenaillaan. Hypyn jälkeisen kaarroksen sai kyllä mukavan tiiviiksi tällä ohjauksella. Ja hei, kepit alkaa sujua yhä paremmin myös oikean käden ohjauksella! Pihatreeni on siis tuottanut siinä suhteessa kivasti tulosta. :)

Pääsiäisen kisat

Pääsiäinen ei tuottanut meille tulosta agilitykisojen suhteen, eli vikaa kakkosten nollatulosta ei irronnut. Hyvinkäällä lauantaina koitettiin onnea yhden radan verran, ja pienestä se joskus jää kiinni. Tulos -4.43 ja neljäs sija, mutta vain kaksi ekaa saivat tällä kertaa SERTit. Rataan sinänsä olin tyytyväinen. Sujuvasti ja reippaasti meni, mutta rata oli toisaalta suorastaan helppo ja vähän jäi sellainen olo, että itse en mennyt ihan niin täysillä kun olisin voinut.

Janakkalassa sitten kaksi Minna Räsäsen agirataa sunnuntaina. Tuntuivat vähän haastavammilta, mutta ei mitään supervaikeaa. Varmistelin ekalla radalla alun tokaa hyppyä, koska puomi tuntui olevan aika kutsuvasti siinä hollilla. Niinpä tein ihan idiootin ratkaisun, ohjasin heti alussa takaaleikkaamalla, minkä senkin sössin eikä Benny oikein hiffannut, mihin suuntaan mennään. Niinpä mukava muutaman sekunnin turha kaarros heti alkumetreillä, joten arvata saattaa, että aikaan ehtiminen ei oikein tullut kysymykseen. Muuten rata meni ihan ok, vaan taas tuntuu siltä, että vauhtia olisi ollut puristettavissa enemmänkin. Ja mitä ihmettä tapahtui keppien aloituksessa?? Videoltakin se taitaa näkyä, että Benny tosiaankin törmäsi ekaan keppiin. Olisikohan se ollut hakemassa väärältä puolelta aloituksen ja sitten mun karjaisusta korjasi viime tinkaan? Virhettä tästä ei saatu, vaikka kai vitosen olisi ihan hyvin voinut antaakin tuosta.

Yliaikanolla


Toka agirata oli sitten lähestulkoon edellinen rata käännetyssä järjestyksessä. Ei mitään kovin pahaa paikkaa taaskaan. Rataan tutustuessa ei käynyt mielessäkään, että vitoshypyllä koiran vinkkelistä putkensuu olikin ihan tyrkyllä. Ja sinnehän toi ei-niin-putkiohjautuva Benny sitten ehti kroppansa työntää. Ihan omaa huolimattomuuttani siis. Loppurata menikin sitten hölkkäillen ja vähän sinne päin. Tokavikalla aidalla vielä kieltokin.

Hylly

Pujottelu alkaa sujua!

Muusan keppitreeni on edistynyt parissa viikossa huimasti, kun olen päässyt useammin treenaamaan ilman lämmetessä ja maan kuivuessa. Kuja alkaa olla kaventunut jo olemattomiin, ja selvästi jotain naksahti tänään ratkaisevasti eteenpäin. Tässäpä pieni videokooste Muusan tämän päivän pujotteluista. Mainittakoon nyt, että video ei ihan kuvaa meidän todellista treeniä, sillä itse kuvatessa olen aika passiivisena paikallani, enkä ihan samalla lailla voi liikkua mukana kirittämässä. ;) Videon kuvaamisen jälkeen päivän viimeisessä setissä sain itseasiassa oikaista kaikki mutkat suoriksi, ja Muusa todellakin pujotteli ihan oikean suoran keppirivin - molemmin puolin, muutamasta eri kulmasta ja täysin reagoimatta siihen, miten minä liikuin ympärillä. Vau! Vielä on tietenkin paljon tekemistä. Varmuutta, kulmia, ja tietenkin se kaikkein olennaisin, eli siirtäminen myös "vieraille" kepeille ja osaksi rataa. Mutta ihanan toiveikas olo tuli, että vihdoinkin on jotain kunnollista saavutettu! :)

Pujottelua

Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä ja aamuvuoron jälkeen loistava tilaisuus kurvata vanhempien pihaan keppitreeniin. Bennyn kanssa ensin lyhyesti vaikeamman puolen hiomista ja vauhdin hurmaa. Ja vauhtia riittikin tosi mukavasti! B oli ihan pähkinöinä uudesta vinkulelusta, mikä tosin myös hajosi heti muutaman toiston jälkeen...

Muusan kanssa otettiin useampi sessio illan mittaan. Palkkoina vaihdellen tennispallo, vinkulelu ja aina varma villatumppu. Saatiin vihdoinkin ratkaisevia edistysaskeleita kujan kaventamisen kanssa, kun keksin kaventaa kujaa reilummin keppien alkupäästä ja helpottaa loppua kohti! Tähän mennessä olen aina koettanut kaventaa kujan keskeltä. Mutta nyt neidillä naksahti jotain päässä, ja se jaksoi keskittyä ekat kepit niin huolella, että neljä ensimmäistä keppiä saatiin jo ihan suoralle linjalle! Parin sentin kuja sitten lopuissa kepeissä. Näin Muusa keskittyi keppien oikeaan aloitukseen, ja loppua kohden vauhti kiihtyi pujottelun helpottuessa. Tarkoitus oli liittää tähän vähän videonpätkääkin tältä päivältä, mutta sen verran tuskaisesti iski itsekritiikki päälle, että oman heilumiseni takia päädyin deletoimaan tallennetut pätkät julkaisemisen sijaan. :D Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella. ;)

Talvikauden päätös

Keskiviikkona laitettiin pillit pussiin talvikauden osalta, ja oli kevään viimeiset treenit maneesilla. Kaikki neljä ryhmää oltiin samaan aikaan ja kaikki teki yhden kolmosluokan radan. Itse päästin vaan Bennyn hommiin, sillä Muusan kanssa olisi ollut ihan turha lähteä tappamaan motivaatiota kolmosten radalla, vaikkei tällä radalla nyt ollutkaan mitään kovin hurjaa pyöritystä.

Bennyn kanssa rata meni ihan ok. Suhteellisen puhdasta, mutta vauhti ei ollut ihan sitä mitä parhaimmillaan. Penan ohjeistuksella sain kuitenkin hiottua radasta pois pari turhaa kiemurointia, mm. käytin jopa toista kertaa elämässäni jaakotusta. :D Takaaleikkaukset aidoille alkaa myös vihdoin sujua, kun olen ruvennut aktiivisemmin niitä käyttämään. Joku hassu irtoamisongelma oli myös yhdessä kohtaa aidoilla, mutta sekin hoitui ohjauskuviota hiomalla.

Treenien päätteeksi sitten talkoovoimin roudattiin esteet kyytiin ja purettiin kesäkentän koppeihin. Nyt ei muuta sitten kuin odottelemaan kentän kuivumista sen verran, että kesäkauden treenit pääsee alkamaan. :)

Treeniä treeniä...

Pakko ensimmäisenä kommentoida edellistä postaustani, eli tuo Bennyn hassu käyttäytyminen jäi ihan noiden yksien treenien ongelmaksi, enkä sille mitään varmaa selitystä keksinyt. Ehkä se oli silloin hieman jumissa tai ehkä sillä oli vaan tavallista käppänämpi päivä...? Onneksi kuitenkaan vastaavaa ei ole ilmennyt sen koommin.

Agilityssä ollaan keskitytty treenailuun, sillä kisoihin ei olla päästy lähinnä työkuvioiden vuoksi. Näillä näkymin seuraavaa startti onkin pääsiäisenä Janakkalassa kahden agiradan merkeissä. Hyppärillehän meidän ei kannata juuri mennä, kun sieltä se LUVA jo on. Jos tietäisi varmasti, että hyppäri on radoista ensimmäisenä, niin voisinkin ilmota sellaiselle lämmittelyn/treenin merkeissä. Vaan vailla tuota varmuutta en ole viitsinyt suotta tuhlata rahojani.

Niin siis treenailtu on, sekä maneesilla treeniryhmässä että omalla porukalla Lempäälässä. Lempäälän omatoimitreeniä oon painottanut enemmän Muusalle, jotta Bennyn vire säilyisi siihen perään Päivi Männistön koutsissa. Eka Päivin treeni oli meillä aika katastrofaalinen, tuntui kun olisin jonkun ihan vieraan koiran hakenut häkistä radalle... Liekö syynä sitten meille kovin vaikea ja pitkä rata, oma panikointini vai mikä, mutta joka tapauksessa aikamoista tervaamista oli koko pätkä. Benny ei mm. meinannut millään mennä paria mutkaputkea läpi asti, vaan kääntyi aina puolesta välistä takaisin. o_O Siis oikeasti! Ei se mikään putkiohjus ole koskaan ollutkaan, mutta ei se nyt ihan tuollaistakaan ole harrastanut. Muutenkin kaikki meni enemmän tai vähemmän reisille, ja omat pasmani sekosivat sitä myötä totaalisesti...

Päivin tokat treenit oli jo paljon paremmat! Rata oli toki paljon helpompi, mutta siitä huolimatta ihan eri tunnelmissa oltiin. Työn alle täytyy nyt erityisesti ottaa sylikäännökset ja takaaleikkaukset aidoille. Takaaleikkauksissa suurin ongelma on piiiiitkät kaarrokset ja yleinen kokemattomuus sekä koiralla että kartturilla. Sylkkäreitä mä vaan en osaa sitten millään, eikä Bennykään niistä oikein koppia saa. Ajattelin keskittyä niihin nyt jo tänään omatoimiosuudella. Keskiviikon maneesitreenissä oli kyllä hyvät paikat treenata sekä sylkkäriä että takaaleikkausta, ja sainkin ne jo paljon paremmin onnistumaan.

Muusan treeneistä sen verran, että yritän nyt keskittyä vauhtiin ja hauskaan tekemiseen. Namilla palkkaamisen yritän jättää ihan vasta loppumetreille, koska se ei sen jälkeen jaksa oikein enää innostua lelupalkasta. Siinä asia, jota en olisi Muusastakaan ikinä uskonut... Siis että se valitsee namin LELUN sijasta! Mutta kontakteissa ollaan edetty, neiti hakee jo oikeillakin esteillä 2on2offiin ihan kivasti. Nyt sitten treenaillaan varmuutta niihin, sekä oikean kohdan hakemisen että mun liikkumisen suhteen. :)

Maneesin treenit - kummaa käytöstä

Viime keskiviikon treeneissä Bennyn meno oli vähän hassua. Meillä oli todellinen hyppyharjoitusrata; pelkkiä aitoja ja niiden lisäksi yksi putki. Kepit vaihdettiin toiselle harjoitukselle putken tilalle. Ekassa harjoituksessa Benny käyttäytyi jotenkin hassusti, ihan kun se olisi vältellyt hyppäämistä. Pari kertaa kiersi koko aidan, ja sitten alitti pari kertaa riman. Ja koiralle, jonka säkä on melkein 35cm, niin 30cm riman alittaminen ei luulisi olevan kaikkein luontevin valinta.

Mietin sitten, mistä moinne käytös olisi voinut johtua, ja ensimmäinen kauhuajatus oli tietenkin, että nyt se on kipeä jostain. Treeniryhmästä kukaan ei kuitenkaan huomannut Bennyn liikkumisessa, hyppyyn valmistautumisessa tai muuten käyttäytymisessä mitään erityistä. Maneesin pohja oli kyllä meidän ekan harjoituksen aikana tosi möykkyinen, joten voisin kuvitella sen myös häiritsevän Bennyä. Yksi selittävä tekijä saattaisi olla vaikeat hyppykulmat, jollainen tuli ainakin sille kaikkein ongelmallisimmalle aidalle. Mutta varsinkin, kun viime viikko sisälsi meille poikkeuksellisen paljon agilityä, niin pelästyin josko tuo otus nyt sitten on ylirasittunut tai kipeytynyt. Alan kuitenkin jo vähän luopua tuosta ajatuksesta, koska Benny ei kerta kaikkiaan muuten vaikuta mitenkään kipeältä. Kopeloitsin sitä kotona vielä huolellisesti, eikä se ainakaan aristanut mitään kohtaa kropassa. Sunnuntaina ollaan menossa Lietoon parille startille, joten siellä sitten näkee, mikä on taas meininki. Viime treeneissä kuitenkin toinen harjoituspätkä meni Bennyn kanssa normaalimmin, vaikka jonkun riman se alitti siinäkin.

Muusakin muuten palasi juoksutauolta taas treeneihin, ja pikkulikka oli niin virtaa täynnä, ettei meinannut nahoissaan taas pysyä! Radalla onneksi pysyi. Muusa pääsi keskiviikkona ainoastaan ekalle pätkälle, koska tokan pätkän keppejä ei olisi voitu ottaa kuitenkaan, ja pelkkä hyppypyöritys oli sen verran haastavaa, etten halunnut Muusan motivaatiota lähteä sillä testaamaan. Saatiin siis Muusan kanssa oikein kiva pikkutreeni. Hienosti haki hyppyjäkin, eikä hakenut niin vahvasti käteen kuin viimeksi juoksuja valmistellessaan. Reipas tyttö! <3

Loppuviikon agilityt

Tällä viikolla agilityä oli siis reilusti meidän tavalliseen viikkoon verrattuna. Tiistain omatoimitreeneistä jo postailinkin, mutta kirjaatanpa nyt loppuviikonkin yhteenvetoa muistiin. Keskiviikkona siis oli oma treeniryhmä, mihin Benny pääsi tällä viikolla yksinään Muusan jäädessä kotiin lopettelemaan juoksujaan. Työn alle otettiin jonkin ulkomaisen tuomarin vaikeahkoa radanpätkää, missä sai hyöriä ja pyöriä niin, että ensimmäiset kerrat meni ihan siihen että keskittyi muistamaan oikeaa rataa... Kaikki esteet oli suhteellisen pienellä alalla ja niitä sitten väännettiin ristiin rastiin. Mutta hauska oli kokeilla vaihteeksi vähän haastavampaa pyöritystä, ja jopa jäi ihan onnistunut olokin.

Perjantaina omatoimitreeniä oli luvassa kahden tunnin verran SportDogParkilla. Ensin otin ihan vaan kontakteja ja keppejä yksittäin sekä osana muutamien esteiden sarjoja. Vahvistelin kontaktien alastuloja ja työstin keppien ohjaamista oikean käden puolelta. Benny hakee kyllä kepeille ekan välin ihan hyvin, mutta loppukepit on vielä kovin epävarmaa. Jälkimmäisellä tunnilla otettiin paria erilaista ratapätkää, teemoina lähinnä vauhti ja putkille hakeutuminen. Bennyn vire ja vauhti pysyikin ihan kivana, varsinkin silloin kun jaksoin itse kannustaa matkanvarrella, enkä jäänyt suotta korjailemaan virheitä.

Lauantaina sitten viikko päätettiin Lempäälään kisoihin. Eikä tullut sitten mikään loistelias päätös agilityviikolle, vaan kisakokemuksia kartutettiin kahdella hyllyllä. Eka rata oli Anne Viitasen ihan mukavan tuntuinen pätkä, ei pitänyt olla mitään kovin ylitsepääsemätöntä... Vaan puomin ylösmenohan se imaisi sitten Bennyn vähän kauempaakin, eikä auttaneet meikäläisen "tässä"-huudot sitten riittävästi. Muuten rata sujui ihanan vauhdikkaasti ja sujuvasti, joten harmitti kyllä mahdottomasti, että en tajunnut varmistella tuota yhtä kohtaa huolellisemmin.

Toinen rata (Jalonen) oli sen sijaan kaikin puolin ihan ihmeellistä säätämistä, sekä koiran että kartturin osalta. Taisin jo rataantutustumisessa suunnitella vähän erikoisia ohjauskuvioita, vaikka ne nyt sinänsä ei meidän kohtaloksi koituneet. Keppien sisäänmenolta eka virhe ja siihen lopahti oma vire ihan täysin. Sen jälkeen kaikki menikin enemmän tai vähemmän sinne päin. Ei kauheasti positiivisia muistikuvia jäänyt tästä suorituksesta. Jatketaan siis viimeisen LUVAN metsästämistä seuraavaksi Liedossa viikon päästä.

Omatoimitreenit Lempäälässä

Tämän viikon ekat agilityt käytiin vetäisemässä Terhin kanssa omatoimisesti SportDogParkilla. Terhi oli miettinyt valmiiksi pienen radanpätkän, mikä tuntuikin just sopivalta meille Bennyn kanssa. Saatiin sekä vauhtia että kontakteja ja keppejä hyvin harkkailtua. Kuvassa jonkinlainen nopea Paint-piirros radasta.

Meille teki tosi hyvää ensinnäkin ottaa oikein kunnolla keppejä oikean käden ohjauksella, koska se on viimeaikoina vähän jäänyt. Ja kisoja ajatellen se on hyvin epävarmalla tolalla. Lisäksi kontakteja vahvistelin tänään oikein urakalla, koska niissä alkoi tulla ekaa kertaa epäilyttäviä virheitä. Oli siis ainakin vauhtia. Ja jotenkin osasin tänään heittäytyä paremmin oikeasti treenaamaan, enkä keskittymään vaan siihen, ettei tulisi mitään mokia. Tällaista me tarvitaankin ehdottomasti enemmän! En edelleenkään halua Bennyä erityisesti pysäyttää kontakteille (mun mielestä se ei jotenkin vaan sovi Bennylle), mutta muistuttelen sitä siitä, että kontaktien päästä voi jotain löytyä. Parani kyllä huomattavasti jo näissä treeneissä kontaktit! Samoin kepeillä alkoi taas löytyä sitä oikeaa rytmiä tolta meidän vaikealta puolelta, vaikka edelleen mun on vähän autettava kädellä. Mutta tätähän mä pystyn treenamaan omillakin kepeillä, joten otetaan sitä kunnolla nyt keväällä työn alle.

Kaikkiaan tosi hyvä fiilis jäi näistä treeneistä. Kahden ohjaajan, kolmen koiran kanssa toi tunti oli tosi riittävä aika, vaikka aikaa menikin radan rakentamiseen hetkinen. Benny oli oikein mukavassa vireessä nakinpalasten ja vinkulelun voimilla, eikä ihan päättömiä sekoillut edes alussa. Mitä nyt tuumasi, että esteet egon mukaisesti, ja päätti sitten omatoimisesti lähteä hyppäämään maksikokoista muuria... Se ei sentään mennyt ihan tyylipuhtaasti, vaan puolet muurista tuli kuitenkin alas. No, aina ei vaan voi ymmärtää, mutta onneksi selvittiin ilman sekä henkisiä että fyysisiä vaurioita... :D Jussi-russeli sen sijaan teki samat perässä hetkeä myöhemmin, tosin Jussin ego oli sen verran vielä suurempi, että puhtaasti meni!

Lisää agilityä

Muutama viimeisin viikko ollaan kärvistelty pakkasissa, ja tästä syystä treenitkin on ollut tauolla. Muusalla nyt alkoi juoksukin samaan pakettiin, joten sen kanssa en olisi päässyt muutenkaan. Nyt näyttää kyllä siltä, että pakkaset alkavat helpottaa, ja kevättä kohden mennään. :)

Tarjoutui kuitenkin tilaisuus saada vähän ekstratreeniä ainakin maaliskuun ajan. Tilaa löytyi nimittäin muutaman seurakaverin kanssa treenailuun Lempäälän SportDogParkissa. Muutama perjantai siis sovittuna, jolloin tunti omatoimista treeniä ja tunti Päivi Männistön kouluttamana. Muusan juoksut kun helpottaa, niin Muusa pääsee Bennyn kanssa omatoimiosuudelle, ja Benny sitten ohjatulle.

Ensi viikko tuleekin sitten olemaan agilityä pullollaan: Terhin ja russelipoikien kanssa mennään tiistaina omatoimitreenailemaan Lempäälään, keskiviikkona on oma treeniryhmä Hämeenlinnassa ja perjantaina taas kaksituntinen omatoimista treeniä Lempäälässä. Ja jotta tehokas treeniviikko tulisi myös testattua, niin ei muuta kun kolmannen kerran samalla viikolla kohti SportDogParkia katsastamaan, miten kisailu sujuu kaiken tämän päätteeksi. :)

Kirkkonummella kisaamassa

Sunnuntaina ajeltiin Kirkkonummelle parille agilityradalle, matkaseurana Bennyn puoliveli Milo sekä kartturinsa Sanna. Startit olikin minikakkosilla tosi myöhäiset, sillä meidän ensimmäinen rataantutustuminen alkoi vasta 19.20. Kotimatkalle päästiinkin sitten vasta pitkälti iltayhdeksän jälkeen. Mutta kannatti ajella, me nimittäin onnistuttiin saamaan kakkosten toinen LUVA! :)Ekalta radalta kerättiin ensin vitoset aidan kiertämiseltä sekä keppien aloituksesta, lisäksi paukahti siinä sekoillessa vielä yliaikaakin neljän sekunnin verran. Ihan omaa huolimattomuutta noi virheet, nämä virheet olisi olleet ihan arvattavissa jo etukäteen ja olisin voinut vähän varmistella toisenlaisella ohjauksella. Toiselle radalle kuitenkin lähdettiin huolellisemmalla meiningillä, ja -4.20s tuloksella sijoitus 5. ja LUVA. Itseasiassa tällä radalla meinasin unohtaa radan loppuosan, ja saattelin Bennyä A:n jälkeiselle hypylle vähän turhan pitkälle. Tuli siis vähän laajaa kaarrosta seuraavalle hypylle. Lisäksi aikaa tuhraantui hitusen toisen putken jälkeen, kun Benny oli suuntaamassa A:lle muurin sijasta. Lohdullista siis tietää, että nipistettävää riittää ajan suhteen ihan jo noista huolimattomuuksista. Videoista tuhat kiitosta Sannalle! :)

B-rata:


A-rata, josta saatiin LUVA:

Kuvasaastetta!

Bennyn bravuuri on ihan pennusta saakka ollut kaikenlainen liikkuminen takatassuilla. Niinpä se vähän niin kuin itsestään oppi tempun nimeltä tanssiminen, mikä käsittää takatassuilla seisomisen ja ympäri pyörimisen samanaikaisesti. Tytti nappasi lauantaina tästä tempusta veikeät kuvat:

Loppu viikonlopusta vietettiin sitten siskon luona Espoossa, missä Benny ensin bongasi asunnon parhaan paikan lampaantaljalla, mihin kevättalvinen aurinko niin mukavasti kurkisteli. Tämän spontaanin kuva-asetelman jälkeen piti tietenkin istuttaa myös Muusa samaan paikkaan. :) Nämä kuvat omaa käsialaa.

Kakkosten nollatili avattu!

Keskiviikon treenien jälkeen aloin rämpiä ylös epätoivon syövereistä sen suhteen, että Bennyn kanssa meidän nopeus ei ikinä tule riittämään kakkosten ihanneaikoihin. Benny nimittäin syttyi vinkulelusta siinä määrin, että alkoi saada vipinää kinttuihin ihan kiitettävästi. Niinpä ihan varovaisin toivein startattiin lauantaina Lempäälässä, tavoitteena saada vauhtia radoilla, vaikka sitten vähän virheiden kustannuksella.

Ja tosiaankin, vauhtia riitti! Ensin agiradalla pasmat sekosivat totaalisesti niin mulla kun koiralla heti ekan esteen jälkeen kepeille mentäessä. Sen jälkeen pieni pätkä ihan kivaakin suoritusta ja sitten taas pakka levisi. En oikein itsekään tiennyt mitä siinä tekisi, kun Benny lähinnä säntäili minne sattui enkä itse sitten oikein edes ohjannut sitä kunnolla mihinkään. Vauhdikkaalla hylsyllä siis aloitettiin.

Hyppäriä ennen keskityin sitten vähän paremmin taas kokoamaan koiraa, ja alusta alkaen tuntui paremmalta radalta. Harmittaa ihan vietävästi, että tästä radasta en saanut videonpätkää, koska kerrankin tunsin ohjaavani jotenkin edes pätevästi ja koirakin eteni. Kepit oli tokavikana esteenä, joten varmistelin huolella sekä sisäänmenon että viimeisen välin siinä vaiheessa, kun tajusin nollan olevan pohjalla. Ja niin me sitten selviydytiin maaliin puhtaalla radalla! Tosin meidän aikaa en tiennyt varmaksi ennen kuin vasta kolmatta sijaa pokatessa. Kaksi kaveria nimittäin olivat kuulleet meidän ajan yhdeksän sekunnin heitoilla toisistaan... :D Onneksi sitten se pienempi aika oli oikein, ja -2.00 ajalla saatiin eka LUVA kakkosista. Hyppäreille siis ei jatkossa kannata ilmottautua.

Tällä hetkellä kisakalenteri sitten onkin vielä kovin avoinna, koska vuorotyö haittaa tehokkaasti suunnitelmia... Mutta treenaillaan nyt sen aikaa sitten näitä kompastuskiviä, mitä vielä riittää melkoisesti. Eli keppejä tosiaankin syytä vahvistaa, ja vauhtia ja hallittavuutta pitäisi saada vähän samaan pakettiin. Lähdöt on alkanut Bennyllä vähän lipsua, joten siihenkin jotain tolkkua. Niin ja parit ohjauskuviotkin pitäisi siinä sivussa saa toimimaan. :D

Loppuun vielä pari kuvaa Bennystä, osa harkkaesteiltä, osa itse radalta. Kaikista kuvista kiitos Tytille! :)

Sohvatyynyt hyötykäyttöön!

Eli kontaktitreeniä olkkarissa! Mepä otettiin Muusan kanssa kontaktit ihan työn alle, kun koin jonkinlaisen herätyksen niiden suhteen tässä muutama viikko takaperin. Bennyn kanssa kontaktit on ollut vähän mallia "hällä väliä", sille raasulle kun ei tulisi edes mieleen hypätä mistään sen korkeammalta kun on pakko. Tosin Bennynkin kanssa vahvistellaan kontakteja aina tasaisin väliajoin.

Mutta Muusapa pisti ja leiskautti tässä pari viikkoa sitten A:n alastulon koskematta ollenkaan kontaktille. Siinä vaiheessa se iski sitten vihdoin hitaammankin tajuntaan, että tarttis varmaan tehrä jotain. Muutakin siis, kun sillon sun tällöin pistää targettia kontaktien päätteeksi. Siispä me ryhdyttiin treenailemaan 2on2off-kontakteja koti-iltojen iloksi. Ja hyvin on treenit nyt edistyneetkin, työvälineinä sohvatyyny, naksutin ja namit. Aluksi houkuttelin kädellä oikeaan kohtaan, ja nyt häivytellään siitä eroon samalla, kun vahvistellaan pelkkään sanalliseen käskyyn. Aika hyvällä prosentilla Muusa jo hakeekin oikeaan asentoon "ota"-käskyllä, ja vapautus käskyllä "tule". Ei se perä edellä hae asentoa, mutta toisaalta se ei haittaakaan, koska en välttämättä halua sen korjaavan kontaktia jälkikäteen. Tavoitteena vaan pysähdys oikeaan kohtaan ja jatkaminen erillisellä käskyllä.

Tässä siis vielä Muusan taidonnäytteet tämän illan treenipätkästä. :)

Lahdessa näyttelyssä

Sunnuntaina ajeltiin Muusan kanssa Lahteen ryhmänäyttelyyn, missä tulokset jäi melko laimeiksi. Tuomari arvioi Muusan EH:ksi, mutta enemmän se itse kehäkäytös jäi kaivelemaan. Alunperin ajatuksena oli, että kasvattaja esittäisi Muusan, mutta kävikin niin, ettei Muusa ollut kovin yhteistyökykyinen Helin kanssa kun mä olin paikalla. Niinpä viime hetkellä hyppäsin itse puikkoihin ja samalla unohdin kaiken, mitä handlaamisesta koskaan oon oppinut. Jännitti ihan törkeästi jostain syystä.

Heli totesi viimeksi Muusaa esittäessään, että se kulkee paremmin silloin kun remmi on löysällä ja kiristyslukko poskea vasten. Tätä tekniikka en ole itse oikein vielä oppinut, joten ketuiksihan se meni nytkin. Muusan ryömiskellessä kehässä en edes tajunnut lennossa koittaa vaihtaa tekniikkaa, joten ihme, että tuomari sai nähtyä Muusan edes EH:n arvoisena. Tässä vielä tuomari Maija Mäkisen arvostelu:

Feminiininen nuori narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Kookkaat, raskaat korvat. Hyvät silmät ja purenta. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa, rintakehä voisi olla pidempi. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä karva ja väri. Hyvä lantio, suora häntä. Liikkuu hyvin takaa, huolimattomasti edestä. Hieman pyöristyvä lanneosa. Miellyttävä käytös.

Muusa odottelee "innokkaana" kehävuoroaan.

Eckerössä

Bennyn kanssa korkattiin kakkosluokan radat ja uusi vuosi "melkein ulkomailla" eli Ahvenanmaalla viime viikonloppuna. Meidän seura on tehnyt sinne ennenkin yhteisen kisareissun, ja tänä vuonna olin itse ensimmäistä kertaa mukana. Oli kyllä niin huikea reissu kaikin puolin, että tästä lähtien mua ei todennäköisesti saa millään jättämään väliin tuleviakaan reissuja! :)

Perjantai kului enimmäkseen matkustamiseen, kun klo 05 startattasi meidän autoseurue kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin Hämeenlinnasta. Laivamatka oli Bennylle ihan uusi kokemus, mutta eipä se tuntunut huomaavan siinä mitään erikoista. Tyytyväisenä jäi hytissä koppiinsa odottelemaan. Onhan Benny matkustanut koko elämänsä ajan erilaisissa kulkuneuvoissa, joten mitään ihmeitä en sen odottanutkaan keksivän. Eniten reissussa jännitti, että miten Benny ja matka-/huonetoverit tulevat toimeen, kaikki kolme koiraa kun ovat uroksia, tosin kaksi kolmesta leikattuja. Mutta hyvin pärjäsivät Benny ja bordercollie Jidi sekä mittelspitz Karo. Pari kertaa Bennyä alkoi kypsyttää nuoremman Jidin leikkiinkutsut, mutta Jidi otti nekin ärinät leikkinä... :D Hyvillä mielin uskallettiin siis jättää koirat keskenään niiksi ajoiksi, kun käytiin itse muualla, kuten mm. kylpylässä lillumassa.

Kisapaikka oli Eckeröhallenissa, ja siellä vietettiin lauantaina lähes koko päivä. Benny starttasi lauantaina kahdesti, ensin Kari Jalosen hyppärillä, sitten ruotsalaisen tuomarin agiradalla. Hyppärillä fiilis oli ihan hyvä, Benny ei ollut hitaimmillaan, mutta olin itse ohjata sen ohi yhdestä hypystä kun en oikein ehtinyt juosta putken jälkeen vastaanottamaan koiraa. Radalta tullessa en ollutkaan ihan varma, oliko siitä tullut kielto vai ei. Kieltoa ei kuitenkaan tullut, joten saatiin puhdas rata yliajalla. Sijoitus tuolla radalla taisi olla 6., tosin loput koirakot olikin sitten hylättyjä. Agiradalla odotin parempaa suoritusta, koska ne on perinteisesti ollut meillä vahvempia. Benny kuitenkin tuntui olevan hieman laimeassa vireessä, ja ensimmäinen puolisko radasta tuntuikin todella tuskaiselta. Kepit ohjasin meidän heikommalta puolelta, ja niiden aikana Benny kyttäsi joka välissä johonkin hallin perukoille. Sain siis oikeastaan joka välistä erikseen kutsua sen takaisin, mutta ihmeen kaupalla selvittiin siitä ilman virhettä. Vitonen sen sijaan tuli hetken perästä hypyn ohituksesta, jälleen omaa vikaa... Sen jälkeen koko rata tuntui vasta käynnistän, ja loppumetrit meni ihan kivasti. Saldona kuitenkin se vitonen ja yhteensä reilu 12s yliaikaa.

Lauantain radoista videot tässä:

Lauantain hyppäri (video Terhiltä)


Lauantain agirata (video Tarulta)


Sunnuntaina startattiin vain yhden kerran, Anne Viitasen agiradalla. Rata oli ihan kivan oloinen, ei siis mitenkään erityisen vaikean näköinen. Kepit oli radalla heti toisena esteenä, ja niille sai järkättyä kivan tulokulman, kun pystyi jättämään koiran hypyn taakse odottamaan lähtökäskyä. Rataantutustumisessa jo huomasin, että juosta saisi aika lujaa, mikä taas ei ole mun omaa vahvinta aluettani. Kaikenlisäksi tiesin mun kolmatta viikkoa jatkunut yskäni verotti vielä entisestään hapenottokykyä. Rata tuntui kyllä menevän ihan sujuvasti ja vauhtikin tuntui siinä mennessä ihan mukavalta. Vaan niinhän siinä kuitenkin kävi, että yliajalle meni ja taas olisin itse saanut vaan mennä lujempaa. Tällä reilu 4s yliajalla kävi kuitenkin sen verran onnekkaasti, että oltiin lopulta sijalla 2 ja siis palkintopallilla! Kiva oli siis päättää kisat omalta osalta hyvään tunnelmaan ja mitali matkassa.

Sunnuntain agirata (video Terhiltä)


Koko meidän seurue menestyi kaikkiaan oikein mukavasti, sillä nollia ja tuplanollia tuli useampia ja palkintosijoja niiden myötä. Ja kaikki taisi saada itseään tyydyttävät suoritukset. Kaikkiaanhan meitä oli kuitenkin matkassa parikymmentä kisaavaa henkilöä, startteja tuli yhteensä yli 60 ja kaikissa eri luokissa. Saatiin siis koko ajan olla kannustamassa ja hurraamassa. :)