Muusan kanssa olimme tänään ensimmäisissä etsintätreeneissä, ja tykkäsimme molemmat! Pääsimme tekemään yhden näkölähdön ja yhden tavallisen lähdön. Hiukan ongelmia aiheuttivat valjaat, joita Muusa inhoaa ja jotka todella näyttivätkin sitä häiritsevän näkölähtöä tehdessä. Varsinainen jälki tehtiinkin sitten ihan kaulapannassa, ja se meni paremmin. Koiraetsinnässä tarkoituksena siis on, että maalikoirakko tekee jäljen, jota etsijäkoira jäljestää sille annetun hajun (esim. etsittävän koiran valjaat, karvoja tms. muovipussissa) perusteella. Paikallistaessaan maalikoiran, etsijä ilmaisee sen jollakin hiljaisella merkillä, vaikkapa jäämällä seisomaan ryhdikkäästi maalikoiraa kohden, riittävän välimatkan päähän. Haukkuminen tai liian lähelle meneminen saattaisi tosielämässä pelottaa etsittävän koiran pois. Varsinaiselle jäljelle Muusa lähti yllättävän helposti ja pysyi ensimmäiseksi kerraksi hienosti jäljellä. Kerran jouduin Muusaa hiukan palauttamaan jäljelle, ja maalipaikasta Muusa oli vähällä mennä ohi, vaikka jäikin heti pyörimään vimmatusti oikeaa suuntaa etsien. Hetken kuluttua se kuitenkin sai oikein hajun ja ilmaisi komeasti pusikossa lymyilevän maalikoirakon. :)
Tiedän, että tästä sepustuksestani ei kovin selkeää kuvaa saa siitä, mitä on koiraetsintä. ;) En kuitenkaan edes yritä tämän enempää tähän lajia avata, sillä olen siihen itsekin saanut vasta ihan ensimmäisen pintaraapaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti