Eckerö ja vuoden 2012 agilityaloitus

Agilityvuosi pyörähti käyntiin Eckerön loppiaiskisojen muodossa. Molempien koirien kanssa olikin ollut reilun kuukauden kisatauko, ja treenitkin melko vähäisiä monta viikkoa. Muusan juoksujen aloitus kummitteli ihan viime metreille asti, mutta lopulta kuitenkin myös juoksuton neitikoira pääsi matkaan mukaan ja kisaradoille. Muusalle siis viikonlopulle 3 starttia, Benny urakoi 4 starttia.

Muusan suhteen odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, sillä vire ei ole ollut kauhean korkealla ja varsinkin vuoden ekat maneesitreenit päättyivät lähes itkun partaalle. Kepit eivät vaan suju sitten millään ja koiran vire on ihan nurinperin. Tähän lähtökohtaan nähden siis olin oikeastaan tyytyväinen Muusan Eckerön suorituksiin, vaikka tulokset menivät jälleen useamman kymmenen puolelle kaikki kolme. Joka tapauksessa kepit parhaimmillaan JO toisella yrittämällä puhtaasti ja kaikkiaan koiran mieli oli iloinen. Mutta onhan tuon Muusan meno kaikkiaan ollut nyt aika tahmaista ja jonkinlainen yhteinen ymmärrys on ollut vähän kateissa. Nyt taas kisataukoa, kohta juoksujen takia treenitaukoakin, ja sitten olisi tarkoitus taas panostaa hyvän mielialan rakentamiseen ja kujakeppitreeniin. Muusan kisavideoista iso kiitos Terhille ja Pasille!

Eckerö Muusa A


Eckerö Muusa B


Eckerö Muusa F


Bennyn vuosi alkoi makealla vireellä! :) Aikajärjestyksessä D-rata oli kisoissa ensimmäisenä, joten hylly menköön yli-innokkuuden piikkiin. Ei kaivele sitten pätkääkään! Loput kolme muuta rataa jättivät myös mukavan fiiliksen, enkä kyllä ollut ainoa, joka jäi ihmettelemään, että kaikki kolme puhdasta rataa menivät yliajalle. C- ja E-radat 3s pintaan (!?!) ja F-rata harmillisesti 0,45s... Etenemät eivät ole valitettavasti tiedossa ainakaan tässä vaiheessa, mutta ei se vauhti laiskalta tuntunut. Tykkäsin kuitenkin rataprofiileista ja jotenkin Bennyn kanssa tuntui taas synkkaavan. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. :) Benny videoista kiitos Terhille ja kuvausapulaisille!

Eckerö Benny C


Eckerö Benny D


Eckerö Benny E


Eckerö Benny F

Pikkuvirheitä ja asenneongelmia

Bennyn kanssa viime viikonloppuna Purinalla neljä rataa. Tupla oli tarkoitus hakea, mutta saldona HYL, vitonen, vitonen ja yliaikanolla... Kartturi sortui tuttuun tapaansa typeriin pikkuvirheisiin, unohti ottaa koiraa matkaan ohjata terävästi jne. C-radan keppivirhe jäi kyllä vähän mysteeriksi, en mielestäni tehnyt siinä mitään hassua ja Benny normaalisti pujottelee aika hyvin. Eniten kuitenkin jäi kaivelemaan B-radan A-esteen ohitus. Kantapään kautta taidan alkaa muistaa, että kontaktihakuinen (ja omatoimisesti rataa lukeva) koirani ei enää taida olla kovin kontaktihakuinen.

Benny Purina A


Benny Purina B


Benny Purina C


Benny Purina D


Muusa starttasi Hyvinkäällä myös kaksi rataa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska pujottelu on tökkinyt pahasti. Ja niinhän se tökki taas kisaradallakin. Jotenkin epäonnistumisten kautta Muusa on "oppinut", että pujottelua ei välttämättä saa suorittaa kuitenkaan loppuun, joten se aloittaa oikein, mutta jättää heti kesken ja jää tuijottelemaan sen näköisenä ettei olisi koskaan kyseistä estettä nähnytkään. Kertonee osaltaa Muusan herkkyydestä, sillä en tosiaankaan koskaan olen kieltänyt sitä pujottelemasta virheen jälkeen tai muuten suuttunut sille virheistä. Väärin menneen pujottelun jälkeen otetaan aina vain alusta uusiksi vähin elein... No, harkkaesteillähän se taas meni niin tyylipuhtaasti, että ilmeisesti omassa asenteessani on kisaradalla niin huomattava ero, että Muusa ei antaudu pujottelemaan kisatilanteessa. Heti eilisissä treeneissä saatiinkin ihan mahtavia keppitoistoja, kun kasasin itseni viemään ne itsevarmasti alusta loppuun. Ja Muikkuhan veteli makeasti pujotellen, vaikka metrillä erkanin loppua kohden. Ehkä se joskus vielä saadaan siirrettyä kisakentillekin...

Mutta mutta, nyt tehotreeniä ILOISEEN pujotteluun ja seuraavat startit vasta Eckerössä tammikuussa, ellei neiti päätä ajoittaa juoksuja juuri siihen ajankohtaan. Bennyn seuraavat startit lienevät myös vasta siellä, ellei nyt jostain näytä heltiävän sopivaa kisaviikonloppua vielä loppuvuodelle.

Piirinmestaruudet

Viime viikonloppuna oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat Forssassa, ja sinne matkattiin kisaamaan molempien koirien voimin. Benny osallistui yksilöradoille sekä kerhon minien ykkösjoukkueessa joukkuekisaan ja Muusa pääsi tekemään osuuttaan kerhon minien kakkosjoukkueessa. Ja menestystähän tuli! Benny tempaisi perusreippaan hyppärinollan turvin kiinni mestaruustaistoon, ja tokalle radalle mennessä pisti jo vähän jännittämään, kun suurin osa muista hyppärinollittelijoista oli jo agiradalla tehnyt hyllyjä tai virheitä. Agirata ei ollut mitenkään vaikea, mutta omat kisahermot pettivät. Sekunnin murto-osan ajan mietin puolen välin hyppysuoralla, että "mennäänhän me oikeaa rataa" ja se kostautui heti... Muurin jälkeen unohdin ottaa koiraa haltuun, ja Benny ehti kiertää seuraavan aidan ympäri ennen kuin ehdin reagoida. Mutta ollenkaan en voi motkottaa lopputulemastakaan, sillä olimme lopulta neljänsiä piirinmestaruustaistossa!

Hyppyrata A - Benny


Agirata B - Benny


Joukkueradalle startattiin Muusan kanssa ihan ensimmäisinä, ja Muusan osuus jänskättikin melkoisesti. Tavoite oli tehdä jonkun sortin tulos, ja sehän siitä väännettiinkin. Yliaikaa tuli jonkin verran ja käsittääkseni vitonen saatiin siitä, että itse potkaisin aidansiivekettä... Mutta kun kaksi muutakin joukkueen jäsentä, lancashire heeler Ruuti ja jackrusseli Carlo tekivät tulokset, niin kävikin sillä tavalla, että me voitettiin minien piirinmestaruus!!! :) Kaikki muut joukkueet hyllyttivät, vaikka mitään erityisiä ansapaikkoja ei radalla ollut... Benny hyllytti omalla osuudellaan ihan omaehtoisesti ratansa. Pujottelun jälkeen oli tarkoitus kääntyä 90 astetta vasemmalle, mutta tokavikasta välistä Benny päätti sinkaista täysin päinvastaiseen suuntaan oikealle putkeen. Joka ei muuten sivumennen mainittuna edes ollut mitenkään tyrkyllä. Joskus ei vaan käppänän aivoituksia voi ymmärtää...

Joukkuerata Muusa:


Joukkuerata Benny:


Muusa poseeraa pokaalin kanssa:

Ei ihan putkeen mennyt kisaviikonloppu.

Milloinkohan oppisin, että yövuorojen välissä ja jälkeen ei ole kannattavaa lähteä kisaradoille sekoilemaan... Viikonloppu Janakkalassa oli järkyttävää. Lauantaina Muusalle kolme rataa, ja meno oli ihan eri sorttista Hyvinkääseen verrattuna. Tahmaista kuin mikä ja kepit näytti siltä kun ei olisi ikinä sellaisia nähnytkään. Ilmeisesti ohjaan ne myös jotenkin eri tavalla kisaradalla (jännitän niitä jo etukäteen?), mutta vielä en päässyt selvyyteen siitä, mitä oikein tapahtuu. Valitettavasti en myöskään saanut näitä ratoja videolle. Muusalle siis Janakkalasta kolme järkyttävillä virhepisteillä ja yliajoilla varustettua tulosta... Häpeällisintä oli, että jonkin sortin ennätykseen päästiin nousemalla palkintosijalle tuloksella 58 ja rapiat, kun tuloksia tuli luokasta vain kolme... :D No, ainahna lelulle ja lahjakortille käyttöä löytyy.

Bennyllä oli sunnuntaina myös kolme starttia, ja reisille meni kaikki kolme. Ekalla radalla hukkasin koiran heti kolmannella esteellä valssin aikana. Siis oikeesti! Miten valssilla voi HUKATA koiran... No joo, Bennyllä oli virettä enemmän kuin kylliksi, mutta valitettavasti se suuntautui johonkin ihan muuhun kuin minä ja tuomari oltiin suunniteltu. Tokalla radalla hirveän pelastelun seurauksena yliaikanolla. Takaaleikkaukset ei sovi meille, miksi edes keksin yrittää... Kolmannella radalla sitten huidoin Bennyn ihan itse putkeen, kun en hoksannut sen olevan niin mukavasti tyrkyllä keppien sijaan. Eipä tarvinnut tuuletella näissä kisoissa muuta kuin kavereiden puolesta. :D

Benny agirata - HYL


Benny agirata - 1,95s yliaikanolla


Benny hyppyrata - HYL

Muusan kisaura alkoi!

Viime viikonloppuna oli Hyvinkäällä rotumestaruuskisat, ja näihin karkeloihin pääsitvät molemmat koirat mukaan. Päivä alkoi Muusan kisakirjan varmentamisella ja neidin mittaamisella miniksi. Ykkösille oli kaksi Henri Luomalan rataa, ja näillä pääsi Muusa starttaamaan ihka ekat virallisensa.

Agirata oli mainio! Muusa meni reippaalla, sujuvalla tahdilla, ja taisi itsellänikin suhteellisen hyvin ajoitukset osua kohdalleen. Virallinen tulos näyttää vähän kurjalta hurjine yliaikoineen ja viidellä virhepisteellä, mutta ei vastaa ollnkaan sitä, mikä fiilis itselleni jäi. Keinu oli vähän ruma, mutta eipä Muusa siitä moksiskaan ollut. Huomasin sen tulevan vähän lujaa, ja jostain kumman syystä suustani pääsi sana "vartoo", ihan kuin ikinä olisi koirien kanssa sellaista käskyä käyttänyt... :D Kuitenkin ainoa, mikä radalla todella mätti, oli ne vieraat kepit, jotka Muusalle epävarmuutta aiheuttavat. Sieltä siis se vitonen ja varmasti kymmeniä sekunteja yliaikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin kepit teettää kokonaisina, enkä lähtenyt enää viimeisiä välejä erikseen korjaamaan.

Hyvinkää agirata / Muusa


Hyppärille lähdettiin samalla meiningillä, reippaasti ja iloisesti. Kepeillä vähän vähemmän säätöä, mutta se virhe ja ylimääräisiä sekunteja kuitenkin. Pussi jännitti etukäteen eniten, koska juuri kisoja edeltävissä treeneissä Muusalta kesti useampi toisto ennen kuin se suoritti pussin ilman kankaan raottamista. Oli vissiin ollut hiukan taukoa pussin treenaamisessa... Pussi kuitenkin moitteetta, joskin vauhti ei päätä huimannut siinä kohden. :D Puolessa välissä virhesaldoon lisättiin myös yksi pudonnut rima, enkä ole siitä oikein päässyt selvyyteen, että mitähän siinä tapahtui. Muusa nimittäin ei ole rimoja pudotellut oikeastaan koskaan. Kuitenkin tästäkin radasta oikein huippufiilis, vaikka 10vp ja yliaikaa olikin virallinen tulos. Reipas Muusa! :)

Hyvinkää hyppäri / Muusa


Bennyn osuudesta ei kauheasti ole kerrottavaa. Agirata vielä siedettävä, mutta yksi haltuunotto jäi puolitiehen, ja puomillehan se sinkosi putken sijaan. Siis hylly. Hyppäri meni täysin reisille jo heti alusta alkaen, kun omat ajatukseni eivät olleet kasassa sitten laisinkaan. Radalle lähtiessä oli sellainen olo, että en muistanut ollenkaan mitä olin menossa tekemään. Kolmannella aidalla väärä suunta ja hyllytys siihen. Hetken vielä yritin räpeltää, sitten suosiolla ulos radalta.

Hyvinkää agirata / Benny


Seuraavat kisat sitten ensi viikonloppuna. Lauantaina Muusan kanssa lähdetään kokeilemaan, olisiko naapuriseuran kepit kivemmat kuin Hyvinkäällä. Sunnuntaina sitten Bennyn vuoro. Molemmille tarjolla kolme starttia, joten mahdollisuudet on ainakin annettu vaikka mihin. Intopiukassa jo odotellaan! :)

Haapsalun valloitus

Benny pääsi kokeilemaan kisaamista vierailla mailla, kun poppoomme pakkasi autot pullolleen ja käänsi nokat kohti Viroa. Alunperin myös Muusan oli tarkoitus päästä mukaan ja jopa kisaamaankin, mutta neiti päätti aloittaa juoksut odotettua aiemmin ja joutui tyytymään kotimaan mökkimaisemiin.

Haapsalu oli siis kohde, ja lauantaina kisattiin kolmen startin verran Bennyn kanssa. Radat olivat kaikki ihan kivoja, Henri Luomalan ratoja, eikä mitään kummallisia kommervenkkejä. Benny meni kivasti, mutta itse sössin lähestulkoon kaikki radat. Ekalla radalla hyllytys, kun annoin puolihuolimattomasti pujotella keppejä takaisinpäin virheen jälkeen. Muutenkin vaisuhko esitys omalta osaltani. Tokalla radalla kerättiin 15 virhepistettä, ja yllätys yllätys kepeiltä virhe jälleen. Taas sellainen, josta en oikein keksinyt, että mistä yhden välin ohitus johtui. Sitä ennen jo tosin A:lta kielto, kun muurin jälkeen Benny kääntyi eri puolelta kuin odotin, ja olin yksinkertaisesti itse tiellä. Niin ja yksi aidan sössiminenkin ehti olla välissä. Vika rata oli hyppäri, ja hyppäriangstistani huolimatta se olikin meidän paras rata näissä karkeloissa. Tehtiin ihan perusreipasta nollaa, kunnes - arvatkaas kolme kertaa - KEPEILLÄ virhe, kun Benny ei taipunut ekaan väliin. Ja huokaus. Olisin ihan hyvin ehtinyt auttaa kädellä siinä kohdin, jos olisin vaan ollut vähän skarpimpana. Videoista taas vaihteeksi kiitos Terhille!

Rata 1:


Rata 2:


Rata 3:


Eli siis meidän kehno putki jatkuu vaan, ja saisin kyllä itse vähän ryhdistäytyä, keskittyä ja olla radoilla paremmin skarppina. Täytyy kyllä myöntää, että näissä skaboissa kisakunto ei ollut allekirjoittaneella ihan parhaimmillaan, kun tuli kaikkiaan keskityttyä reissussa enemmän tuohon lomailupuoleen... :P Mutta vaikka menestystä ei meille tullut, niin loistava reissu oli ja ehdottomasti myös uudestaan olen valmis lähtemään Viroon kisareissuun. :)

AgiRotu

Viikko sitten torstai-iltana pakattiin kimpsut ja kampsut kyytiin, ja ajeltiin helteiseen Lappeenrantaan nauttimaan agilitystä ja karnevaalitunnelmasta AgiRodun merkeissä. 5 kartturia, 11 koiraa (sis. kääpiöpinseri, 2 x kääpiösnautseri, 4 x jackrusselinterrieri, staffi, bordercollie ja 2 x tanskandoggi) majoittuivat sopuisasti 60 neliön lomakaksioon, ja kaikki selvisivät hengissä myös paahtavista pitkistä päivistä agilitykenttien laitamilla.

Benny osallistui viikonloppuna neljälle viralliselle radalle sekä epäviralliseen joukkuekilpaan. Muusakin pääsi tekemään osuutensa, ensin epävirallisessa OpenClass-luokassa ja sitten joukkuekilpailussa. Bennyn radat viikonloppuna eivät menneet ihan putkeen, ja saldoksi kerättiin hyllyjä ja reiluja virheitä. Helle verotti hiukan lammasta muistuttavan karvapallon vauhtia, mutta mokailut olivat ihan kartturin omia. Jostain syystä olen onnistunut nykyään sössimään lähes kaikki pujottelusuoritukset, milloin ajoitukset ja milloin jotakin muuta. Mutta oli Bennyn radoilla paljon kivojakin kohtia, ja muutamiin onnistuneisiin ohjauksiin olen hyvinkin tyytyväinen. Mm. saksalaisen (?) onnistuin ihan kunnialla tekemään reilussa vauhdissa.

Agirata A (täysin hajonnut hyllytys):


Hyppyrata B (HYL, alusta asti mokailua ja keskeytin, kun koiraa ei näyttänyt kiinnostavan ollenkaan):


C-rata (ei mitään käsitystä, mitä kepeillä tapahtui...):

E-rata KV (kepit ja puomi sössitty, mutta muuten ok-fiilis):

Muusaan helle vaikutti huomattavasti raskaammin kuin Bennyyn. Tai sitten myös isolla tapahtumalla ja raskaalla viikonlopulla noin yleensä saattoi olla omaa vaikutustansa. Muusan startit olivat molemmat kaikenlisäksi sunnuntaina, viikonlopun päätteeksi. OpenClass-rataa oltiin jo pariin kertaan kokeiltu edellisissä treeneissä, ja se meni vallan mukavasti. Pientä epävarmuutta toisella hypyllä, kepeillä vauhdin hyytyminen, mutta ainoa virhe tuli putkella, kun Muusa kävi kysymässä tuomarilta, että mitäs hittoa se setä teki HÄNEN radallaan. Lopussa myös haukahti kerran paheksuvasti vieressä kyttäävälle tuomarille, mutta ei häiriintynyt hypyillä kuitenkaan. Lopputulemana siis tulos 5 ja sijoitus 19/41.

OpenClass - Muusa:


Joukkuekisassa neljä samanrotuista koiraa suorittivat saman radan viestinä, ja virhepisteet lisättiin sekunteina kokonaisaikaan. Muusa aloitti joukkueen suorituksen ainoana ei vielä kisaavana koirana, ja teki u_s_k_o_m_a_t_t_o_m_a_n hitaan, mutta puhtaan radan. Siis oikeasti, en ole nähnyt Muusan ikinä liikkuvan noin hitaasti, mutta ei neidillä silti käynyt mielessä mikään muu kuin suorittaa tunnollisesti kaikki esteet, jotka mutsi osoitti. Toisena viestissä lähti Milo (Bennyn puoliveli) tehden hienon puhtaan radan. Kolmantena pääsin taas kirmaamaan Bennyn kanssa, ja Benny oli makea! Teki reippaan nollan, eikä itselläni ole paljon muuta moitittavaa kuin yksi pitkä kaarros ennen keppejä - johtuen jälleen kerran siitä, etten ennakoinut valssia riittävästi. Ankkuriosuudelle lähti medivahvistuksemme Tessu, ja Tessu teki myös hienon reippaan nollan. Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen meidän joukkueeseemme, vaikka pikku hiomisia riittäisi monessa asiassa. Sijoitus joukkuekilpailussa oli lopulta 17/35.

Joukkueviesti:


Loppuun vielä tyytyväisen joukkueen kimppaposeeraus. :)

Juhannustunnelmia

Tänä vuonna me suunnattiin ensimmäistä kertaa viettämään juhannusta agilityn merkeissä, eli auton nokka käännettiin kohti Kaarinaa ja Tuorlan agijuhannusta. Benny starttasi viikonlopun aikana viidesti, Muusa pääsi mukaan tuttuun tapaan turistina.

Agilityn suhteen juhannuksen hienoin hetki oli meidän ensimmäinen oikea nollatulos kolmosissa!! Rantamäki-Lahtisen agiradalta tulos -2,84 ja kisakirjaan eka merkintä kolmosluokasta. :) Sijoitus tosin tällä radalla vasta 18/61, mutta 3,85 etenemä kuitenkin lämmitti mieltä. Rata ei ollut mikään vaikea, minkä nyt nollien määrästäkin voi jo arvata. Mutta hieno rata me tehtiin. Vauhtia oli ja keinu oli ihan supernopea! Siitä meinasi tulla hieman lentävä, mutta odota-karjaisulla Benny seisahtui kuin seinään ja suoritti esteen hienosti loppuun. :)

Muista radoista ei kauheasti mainittavaa ole, neljä hyllyä kerättiin. Kaksi hyllyä oli ihan armotonta räpellystä, mutta viimeinen sunnuntain rata jo ihan kelpo hyllytys. Juhannuksen päätteeksi oli laitettu oikein kunnon juoksurata, ja siinä jo vähän testattiin, että miten juhannuksen yli on kunto kestänyt. :D Pari tiukkaa paikkaa, mihin meidänkin suoritus sitten kaatui. Ensimmäisen säädön sain vielä pelastettua, mutta seuraavassa kohdassa sitten hylky oikein sekoilun kautta. Välistävedot ei oikein meillä näytä toimiva, pitää harjoitella. Mutta tästä radasta silti hyvä fiilis, koska vauhtia oli ihan kivasti.

Videomateriaalista jälleen kerran saan kiittää Terhiä ja erinäisiä kameran käyttäjiä. Tietenkin vain se meidän nollarata oli juuri se rata, mistä videointi epäonnistui... Melko klassista. xD Ja sen verran pahalta näytti räpellys muutamalla radalla, että julkaisuun pääseekin vain se vika hylly.

Omat kisat ja helatorstain radat Janakkalassa

Toukokuun lopussa oli oman seuran kisat, joten viikonloppu vietettiin aika tiukasti agiratojen reunoilla. Lauantaina oli kolmosten radat, ja startattiin kolmen startin verran heti aamusta. Ekalla radalla sähelsin heti radan alkuhypyissä ja kummallisen ohjausratkaisuni seurauksena kului aikaa ja kerättiin vitosen verran virheitä. Tosin myöhemmin hyllytys (en edes muista mistä...), joten tältä radalta ei kovin paljon hienoa sanottavaa. Tokalla radalla mentiin kivalla vauhdilla, ja puoleen väliin oikein mallikkaasti, mutta sitten meinasin unohtaa radan ja tein ihmeellisen mutkan radalla kun huomasin olevani ihan väärällä puolella aitaa menosuuntaan nähden. Tästä seurauksena häiritsin Bennyn hyppyä siinä määrin, että rima putosi. Ihme kyllä kummallisesta keppikulmasta onnistui vielä virheittä jatkaminen, ja lopputulemana vain se vitonen. Ja hitsi vieköön, kun huomasin, että yliaikaakin lipsahti vain 0,11s, niin kyllä pisti jossittelemaan... Vika rata oli sitten hyppäri, ja tällä kertaa kun ohjasin jokseenkin tolkuissani, niin Bennyn vauhti oli uuvahtanut johonkin. Ihan perässä vetämistä, ja lopulta yliaikanolla yli viidellä sekunnilla.

Janakkalassa helatorstaina oli sitten viimeisimmät koitokset. Molemmilta radoilta yliaikanollat hieman vajaalla neljällä sekunnilla. Hieman turhautti, kun ei vaan saatu puristettua aikaan, mutta muuten näillä radoilla oli jo aika kiva fiilis. Vauhdin puutos tuntui johtuvan ihan Bennyn yleisestä vireystilasta, se oli aavistuksen vaisuna noin ylipäätään. Ja vielä kun oli unohtunut kaikkein kivoimmat lelut kotiin, niin ei saatu oikein kaikkea peliin. Mutta ihan peruskivat suoritukset n. 3,3 etenemällä, joten olen oikein tyytyväinen silti. Hieman oli jo kuitenkin yritystä sen suhteen, että en jää odottelemaan Bennyä ihan joka välissä vaan vedätän vähän reippaammin. Näistä radoista myös videot, joista iso kiitos kameran haltijalle Terhille, ja kuvaajana toimineelle Pasille!

B-rata:


A-rata:

Kisaa ja treeniä taasen

Aksailtu on taas melko mukavasti, ja tahti sen kun vaan kiihtyy. Viime viikolla piipahdettiin Tampereella iltakisoissa parilla startilla. Kati Wala oli tuomarina, ja taisinpa oppia, että hänen radoilleen meillä ei taida olla jatkossa asiaa. Etenemät oli sen verran kovia, ja kuitenkin pyöritystä oli melkoisesti matkan varrella. Ekaksi agirata, millä Bennyn vauhti oli tosi kiva, mutta sen seurauksena jäi puomin alastulo varmistamatta ja otettiin kaiketi kisaurani eka kontaktivirhe. Sen jälkeen oma vire vähän hiipui, ja totaalisesti se loppui siihen, kun meinasin unohtaa radan. Tulipa sitten vielä rengaskin pissittyä, eli ei mitään mairittelevaa tulosta saatu aikaiseksi. Videosta kiitos Outille!



Toka rata oli hyppäri, ja siinä vaiheessa kun kuulin ihanneajan etenemän, niin olisin melkein voinut jättää radan kokonaan väliin. 3,8 on meille kuitenkin melkoisen kovan kuuloinen. No, rata sinänsä oli ihan kivan tuntuinen, ja se menikin ihan kivalla fiiliksellä. Pieni huolimaton ohjaus kuitenkin alkumetreillä, ja yksi aita väärästä suunnasta. Myöhemmin vielä hyllytyksen tuplaus putkelle lähettämisen epäonnistumisesta. Muuten tältä radalta kuitenkin ihan ok fiilis. Ja kaikkiaanhan reissu oli hauska, hyvässä seurassa. :)

Seuraavat kisat onkin sitten oman seuran kisat tulevan viikonloppuna, missä kolmosille tarjolla kolme rataa. Tämän hetken fiilikset ihan jees, eli Bennyn vire ollut aika kivaa viime hetket. Muusan kanssa treenin alla ollut hypyille irtoamiset omatoimitreenien merkeissä, ja kohtalaisesti alkanut sujua. Keppien suhteen sen sijaan menee oikein mukavasti, ja tänään Kirstulan treenissä neiti meni ihan säntillisesti jo kerhon kepeillä. Vauhti ei ihan vielä ole samaa kuin omilla kepeillä, mutta ihan perusvauhti kuitenkin. Ja ennen kaikkea varmuus oli tänään päivän sana. Uskalsin jopa ottaa kepit osaksi radanpätkää, kun treenin teemana muutenkin oli pujottelu. Ei ollut Muusa millänsäkään siitä, että vähän tuli lisää tavaraa keppien molemmille puolille. Tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Pääsiäisen kisat

Pääsiäinen ei tuottanut meille tulosta agilitykisojen suhteen, eli vikaa kakkosten nollatulosta ei irronnut. Hyvinkäällä lauantaina koitettiin onnea yhden radan verran, ja pienestä se joskus jää kiinni. Tulos -4.43 ja neljäs sija, mutta vain kaksi ekaa saivat tällä kertaa SERTit. Rataan sinänsä olin tyytyväinen. Sujuvasti ja reippaasti meni, mutta rata oli toisaalta suorastaan helppo ja vähän jäi sellainen olo, että itse en mennyt ihan niin täysillä kun olisin voinut.

Janakkalassa sitten kaksi Minna Räsäsen agirataa sunnuntaina. Tuntuivat vähän haastavammilta, mutta ei mitään supervaikeaa. Varmistelin ekalla radalla alun tokaa hyppyä, koska puomi tuntui olevan aika kutsuvasti siinä hollilla. Niinpä tein ihan idiootin ratkaisun, ohjasin heti alussa takaaleikkaamalla, minkä senkin sössin eikä Benny oikein hiffannut, mihin suuntaan mennään. Niinpä mukava muutaman sekunnin turha kaarros heti alkumetreillä, joten arvata saattaa, että aikaan ehtiminen ei oikein tullut kysymykseen. Muuten rata meni ihan ok, vaan taas tuntuu siltä, että vauhtia olisi ollut puristettavissa enemmänkin. Ja mitä ihmettä tapahtui keppien aloituksessa?? Videoltakin se taitaa näkyä, että Benny tosiaankin törmäsi ekaan keppiin. Olisikohan se ollut hakemassa väärältä puolelta aloituksen ja sitten mun karjaisusta korjasi viime tinkaan? Virhettä tästä ei saatu, vaikka kai vitosen olisi ihan hyvin voinut antaakin tuosta.

Yliaikanolla


Toka agirata oli sitten lähestulkoon edellinen rata käännetyssä järjestyksessä. Ei mitään kovin pahaa paikkaa taaskaan. Rataan tutustuessa ei käynyt mielessäkään, että vitoshypyllä koiran vinkkelistä putkensuu olikin ihan tyrkyllä. Ja sinnehän toi ei-niin-putkiohjautuva Benny sitten ehti kroppansa työntää. Ihan omaa huolimattomuuttani siis. Loppurata menikin sitten hölkkäillen ja vähän sinne päin. Tokavikalla aidalla vielä kieltokin.

Hylly

Kirkkonummella kisaamassa

Sunnuntaina ajeltiin Kirkkonummelle parille agilityradalle, matkaseurana Bennyn puoliveli Milo sekä kartturinsa Sanna. Startit olikin minikakkosilla tosi myöhäiset, sillä meidän ensimmäinen rataantutustuminen alkoi vasta 19.20. Kotimatkalle päästiinkin sitten vasta pitkälti iltayhdeksän jälkeen. Mutta kannatti ajella, me nimittäin onnistuttiin saamaan kakkosten toinen LUVA! :)Ekalta radalta kerättiin ensin vitoset aidan kiertämiseltä sekä keppien aloituksesta, lisäksi paukahti siinä sekoillessa vielä yliaikaakin neljän sekunnin verran. Ihan omaa huolimattomuutta noi virheet, nämä virheet olisi olleet ihan arvattavissa jo etukäteen ja olisin voinut vähän varmistella toisenlaisella ohjauksella. Toiselle radalle kuitenkin lähdettiin huolellisemmalla meiningillä, ja -4.20s tuloksella sijoitus 5. ja LUVA. Itseasiassa tällä radalla meinasin unohtaa radan loppuosan, ja saattelin Bennyä A:n jälkeiselle hypylle vähän turhan pitkälle. Tuli siis vähän laajaa kaarrosta seuraavalle hypylle. Lisäksi aikaa tuhraantui hitusen toisen putken jälkeen, kun Benny oli suuntaamassa A:lle muurin sijasta. Lohdullista siis tietää, että nipistettävää riittää ajan suhteen ihan jo noista huolimattomuuksista. Videoista tuhat kiitosta Sannalle! :)

B-rata:


A-rata, josta saatiin LUVA:

Eckerössä

Bennyn kanssa korkattiin kakkosluokan radat ja uusi vuosi "melkein ulkomailla" eli Ahvenanmaalla viime viikonloppuna. Meidän seura on tehnyt sinne ennenkin yhteisen kisareissun, ja tänä vuonna olin itse ensimmäistä kertaa mukana. Oli kyllä niin huikea reissu kaikin puolin, että tästä lähtien mua ei todennäköisesti saa millään jättämään väliin tuleviakaan reissuja! :)

Perjantai kului enimmäkseen matkustamiseen, kun klo 05 startattasi meidän autoseurue kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin Hämeenlinnasta. Laivamatka oli Bennylle ihan uusi kokemus, mutta eipä se tuntunut huomaavan siinä mitään erikoista. Tyytyväisenä jäi hytissä koppiinsa odottelemaan. Onhan Benny matkustanut koko elämänsä ajan erilaisissa kulkuneuvoissa, joten mitään ihmeitä en sen odottanutkaan keksivän. Eniten reissussa jännitti, että miten Benny ja matka-/huonetoverit tulevat toimeen, kaikki kolme koiraa kun ovat uroksia, tosin kaksi kolmesta leikattuja. Mutta hyvin pärjäsivät Benny ja bordercollie Jidi sekä mittelspitz Karo. Pari kertaa Bennyä alkoi kypsyttää nuoremman Jidin leikkiinkutsut, mutta Jidi otti nekin ärinät leikkinä... :D Hyvillä mielin uskallettiin siis jättää koirat keskenään niiksi ajoiksi, kun käytiin itse muualla, kuten mm. kylpylässä lillumassa.

Kisapaikka oli Eckeröhallenissa, ja siellä vietettiin lauantaina lähes koko päivä. Benny starttasi lauantaina kahdesti, ensin Kari Jalosen hyppärillä, sitten ruotsalaisen tuomarin agiradalla. Hyppärillä fiilis oli ihan hyvä, Benny ei ollut hitaimmillaan, mutta olin itse ohjata sen ohi yhdestä hypystä kun en oikein ehtinyt juosta putken jälkeen vastaanottamaan koiraa. Radalta tullessa en ollutkaan ihan varma, oliko siitä tullut kielto vai ei. Kieltoa ei kuitenkaan tullut, joten saatiin puhdas rata yliajalla. Sijoitus tuolla radalla taisi olla 6., tosin loput koirakot olikin sitten hylättyjä. Agiradalla odotin parempaa suoritusta, koska ne on perinteisesti ollut meillä vahvempia. Benny kuitenkin tuntui olevan hieman laimeassa vireessä, ja ensimmäinen puolisko radasta tuntuikin todella tuskaiselta. Kepit ohjasin meidän heikommalta puolelta, ja niiden aikana Benny kyttäsi joka välissä johonkin hallin perukoille. Sain siis oikeastaan joka välistä erikseen kutsua sen takaisin, mutta ihmeen kaupalla selvittiin siitä ilman virhettä. Vitonen sen sijaan tuli hetken perästä hypyn ohituksesta, jälleen omaa vikaa... Sen jälkeen koko rata tuntui vasta käynnistän, ja loppumetrit meni ihan kivasti. Saldona kuitenkin se vitonen ja yhteensä reilu 12s yliaikaa.

Lauantain radoista videot tässä:

Lauantain hyppäri (video Terhiltä)


Lauantain agirata (video Tarulta)


Sunnuntaina startattiin vain yhden kerran, Anne Viitasen agiradalla. Rata oli ihan kivan oloinen, ei siis mitenkään erityisen vaikean näköinen. Kepit oli radalla heti toisena esteenä, ja niille sai järkättyä kivan tulokulman, kun pystyi jättämään koiran hypyn taakse odottamaan lähtökäskyä. Rataantutustumisessa jo huomasin, että juosta saisi aika lujaa, mikä taas ei ole mun omaa vahvinta aluettani. Kaikenlisäksi tiesin mun kolmatta viikkoa jatkunut yskäni verotti vielä entisestään hapenottokykyä. Rata tuntui kyllä menevän ihan sujuvasti ja vauhtikin tuntui siinä mennessä ihan mukavalta. Vaan niinhän siinä kuitenkin kävi, että yliajalle meni ja taas olisin itse saanut vaan mennä lujempaa. Tällä reilu 4s yliajalla kävi kuitenkin sen verran onnekkaasti, että oltiin lopulta sijalla 2 ja siis palkintopallilla! Kiva oli siis päättää kisat omalta osalta hyvään tunnelmaan ja mitali matkassa.

Sunnuntain agirata (video Terhiltä)


Koko meidän seurue menestyi kaikkiaan oikein mukavasti, sillä nollia ja tuplanollia tuli useampia ja palkintosijoja niiden myötä. Ja kaikki taisi saada itseään tyydyttävät suoritukset. Kaikkiaanhan meitä oli kuitenkin matkassa parikymmentä kisaavaa henkilöä, startteja tuli yhteensä yli 60 ja kaikissa eri luokissa. Saatiin siis koko ajan olla kannustamassa ja hurraamassa. :)

Nyt ne on täällä!

Nimittäin mun ihkaomat ihanaiset kujakepit! Päätin tässä hiljattain, että koska mulla ei muutakaan rahanreikiä tunnu olevan (hehe...), niin tilaanpa sitten itselleni kunnon pujotteluesteen. Kujatekniikalla opettelu on kummitellut kyllä mielessä pitkään, viimeistään siinä vaiheessa, kun se 2 by 2 -harjoittelu alkoi Muusan kanssa tyssätä siihen neljään harjoituskeppiin. Ja nyt on sitten omat kunnon kepit vanhempien pihassa treenittävänä. Nämä kepit on kohtalaisen helppo myös siirtää paikasta toiseen, sillä pohja menee haitarille ja kepit saa luonnollisesti irti. Tosin ihan lenkillä kainalossa kannettava ei tuo metallirunko ole, sillä se painaa aika paljon.

Muusan kanssa ryhdyin siis heti hommiin ja asetin kujan reilun kokoiseksi ekoilla kerroilla. Epäilin, että Muusa saattaisi ihmetellä aluksi paljonkin rautarungon päältä juoksemista, mutta väärässäpä olin. Se tajusi targetin kera heti idean ja pääsin nopeasti kaventamaan kujaa. Kuvista ja videosta näkyy, minkälaiselle kujan leveydelle päästiin kahden treenipätkän jälkeen. Epäilenkin että vasta tästä eteenpäin alkaa hankaloitua kujan kaventaminen, sitten kun pitää ihan oikeasti alkaa jo pujotella. Nyt kuitenkin Muusa ihan hienosti haki kujaa jo tuossa keskellä, missä kuja on kapeimmillaan. Palkkasin kahdella tavalla. Aluksi pelkästään targetilla ja keitetyllä sydämellä, sitten lelulla. Targetille Muusa hakeutuu hienosti välittämättä siitä, missä ja miten lujaa mä menen, lelun kanssa piti juosta sitten lähempänä. Lähinnä jos jäin juostessa liian kauas taakse, niin viimeiset välit tahtoi jäädä tekemättä.

Mutta kovin hienosti pieni Muusani käynnisti kujatreeninsä! Ei siitä ehkä mitään bordercollieta tule, mutta ainakin yksi pieni agimonsteri käppänäksi, sanon minä. Varokaa vaan siis kilpakentät, täältä me vielä tullaan! :)

Tässä hieman huonolaatuinen video ja kuva ensitreeneistä:

KAKKOSIIN!!!

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, että eilen Lempäälästä tipahti se viimeinen nollatulos, ja saatiin Bennyn kanssa SERT menolipuksi kakkosluokkaan! Uskomatonta! En olisi kyllä uskonut vielä pari kuukautta sitten, että me onnistuttaisiin keräämään kaikki kolme nollaa vielä tämän vuoden puolella, puhumattakaan sitten, että kaikki peräkkäisissä kisoissa kahden kuukauden sisään... Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kyllä meillä aimo annos tuuria olikin mukana.

Lempäälään siis lähdettiin kahdelle radalle, joista ensimmäinen, hyppäri, alkoi jo 7.30... Mun paha karmani hyppäreillä jatkui, ja tältä radalta saatiinkin eka hylsy rekisteriin. Lyhyesti sanottuna itse ajoitin pahasti valmistautumisen, enkä ehtinyt tarpeeksi herätellä Bennyä kunnolliseen kontaktiin ennen rataa. Niinpä se sitten oli ihan into piukassa päästyään halliin ja suoraan radalle, joten katastrofin ainekset oli heti ilmassa. Benny säntäili minne sattui, ja varsinainen hylkäävä virhe tuli sitten siinä vaiheessa, kun se keppien ekan välin jälkeen kirmasi loikkaamaan horisontissa siintävän muurin... En sitten edes vienyt rataa kunnolla läpi, vaan ohjasin lähinnä loppusuoran. Ehkä paras olisikin ollut kerätä koira syliin ja vaan kävellä ulos, mutta meni nyt näin.

Agilityrataa saatiinkin sitten odotella kunnon tovi, sillä koiria oli kaikissa luokissa PALJON. Mutta eipä tuossa mitään, kun seuraa oli riittävästi ja se oli erinomaista. :) Agiradan ollessa rakenteilla, se näytti oikeastaan pahemmalta kun olikaan. Lieviä sydämentykytyksiä aiheutti radalle roudattu pöytä, jolle hypättiin putkesta ja vieläpä sitten palattiin takaisin samaan putkeen. Pari pientä ansapaikkaakin löytyi, meille varsinkin keppien jälkeen A:n ylösmeno vaikutti houkuttelevalta. Rataantutustumisessa tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi mennä ihan sujuvastikin, jos ohjaan huolellisesti. Ja niin se sitten menikin ihan mukavasti. Videolta katsottuna paaaaljon jäi vielä korjattavaa, ja sekunteja olisi otettavissa pois ajastakin, mutta onneksi ihanneaika oli niin löysä, että ehdittiin siihen ihan hyvin. Tulos siis -2,15 ja sillä sijoituttiin tällä kertaa toisiksi. Palkintojenjaossa tuomari tosin kysyi, että enhän antanut Bennylle namia lähdössä, vaikka tietenkään en ollut antanut. Mulla kun on tapana antaa Bennyn ymmärtää, että tyhjässä nyrkissä voisi jotain olla ja näin motivoida radalle, niin se taitaa näyttää sitten vähän pahalta. Täytynee siis opetella ulos tästä tavasta, ettei tule väärinkäsityksiä...

Mutta siis, tässä Sertin arvoinen suoritus vielä videoituna, kiitos jälleen kerran Tanjalle!