Loppuviikon agilityt

Tällä viikolla agilityä oli siis reilusti meidän tavalliseen viikkoon verrattuna. Tiistain omatoimitreeneistä jo postailinkin, mutta kirjaatanpa nyt loppuviikonkin yhteenvetoa muistiin. Keskiviikkona siis oli oma treeniryhmä, mihin Benny pääsi tällä viikolla yksinään Muusan jäädessä kotiin lopettelemaan juoksujaan. Työn alle otettiin jonkin ulkomaisen tuomarin vaikeahkoa radanpätkää, missä sai hyöriä ja pyöriä niin, että ensimmäiset kerrat meni ihan siihen että keskittyi muistamaan oikeaa rataa... Kaikki esteet oli suhteellisen pienellä alalla ja niitä sitten väännettiin ristiin rastiin. Mutta hauska oli kokeilla vaihteeksi vähän haastavampaa pyöritystä, ja jopa jäi ihan onnistunut olokin.

Perjantaina omatoimitreeniä oli luvassa kahden tunnin verran SportDogParkilla. Ensin otin ihan vaan kontakteja ja keppejä yksittäin sekä osana muutamien esteiden sarjoja. Vahvistelin kontaktien alastuloja ja työstin keppien ohjaamista oikean käden puolelta. Benny hakee kyllä kepeille ekan välin ihan hyvin, mutta loppukepit on vielä kovin epävarmaa. Jälkimmäisellä tunnilla otettiin paria erilaista ratapätkää, teemoina lähinnä vauhti ja putkille hakeutuminen. Bennyn vire ja vauhti pysyikin ihan kivana, varsinkin silloin kun jaksoin itse kannustaa matkanvarrella, enkä jäänyt suotta korjailemaan virheitä.

Lauantaina sitten viikko päätettiin Lempäälään kisoihin. Eikä tullut sitten mikään loistelias päätös agilityviikolle, vaan kisakokemuksia kartutettiin kahdella hyllyllä. Eka rata oli Anne Viitasen ihan mukavan tuntuinen pätkä, ei pitänyt olla mitään kovin ylitsepääsemätöntä... Vaan puomin ylösmenohan se imaisi sitten Bennyn vähän kauempaakin, eikä auttaneet meikäläisen "tässä"-huudot sitten riittävästi. Muuten rata sujui ihanan vauhdikkaasti ja sujuvasti, joten harmitti kyllä mahdottomasti, että en tajunnut varmistella tuota yhtä kohtaa huolellisemmin.

Toinen rata (Jalonen) oli sen sijaan kaikin puolin ihan ihmeellistä säätämistä, sekä koiran että kartturin osalta. Taisin jo rataantutustumisessa suunnitella vähän erikoisia ohjauskuvioita, vaikka ne nyt sinänsä ei meidän kohtaloksi koituneet. Keppien sisäänmenolta eka virhe ja siihen lopahti oma vire ihan täysin. Sen jälkeen kaikki menikin enemmän tai vähemmän sinne päin. Ei kauheasti positiivisia muistikuvia jäänyt tästä suorituksesta. Jatketaan siis viimeisen LUVAN metsästämistä seuraavaksi Liedossa viikon päästä.