KAKKOSIIN!!!

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, että eilen Lempäälästä tipahti se viimeinen nollatulos, ja saatiin Bennyn kanssa SERT menolipuksi kakkosluokkaan! Uskomatonta! En olisi kyllä uskonut vielä pari kuukautta sitten, että me onnistuttaisiin keräämään kaikki kolme nollaa vielä tämän vuoden puolella, puhumattakaan sitten, että kaikki peräkkäisissä kisoissa kahden kuukauden sisään... Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kyllä meillä aimo annos tuuria olikin mukana.

Lempäälään siis lähdettiin kahdelle radalle, joista ensimmäinen, hyppäri, alkoi jo 7.30... Mun paha karmani hyppäreillä jatkui, ja tältä radalta saatiinkin eka hylsy rekisteriin. Lyhyesti sanottuna itse ajoitin pahasti valmistautumisen, enkä ehtinyt tarpeeksi herätellä Bennyä kunnolliseen kontaktiin ennen rataa. Niinpä se sitten oli ihan into piukassa päästyään halliin ja suoraan radalle, joten katastrofin ainekset oli heti ilmassa. Benny säntäili minne sattui, ja varsinainen hylkäävä virhe tuli sitten siinä vaiheessa, kun se keppien ekan välin jälkeen kirmasi loikkaamaan horisontissa siintävän muurin... En sitten edes vienyt rataa kunnolla läpi, vaan ohjasin lähinnä loppusuoran. Ehkä paras olisikin ollut kerätä koira syliin ja vaan kävellä ulos, mutta meni nyt näin.

Agilityrataa saatiinkin sitten odotella kunnon tovi, sillä koiria oli kaikissa luokissa PALJON. Mutta eipä tuossa mitään, kun seuraa oli riittävästi ja se oli erinomaista. :) Agiradan ollessa rakenteilla, se näytti oikeastaan pahemmalta kun olikaan. Lieviä sydämentykytyksiä aiheutti radalle roudattu pöytä, jolle hypättiin putkesta ja vieläpä sitten palattiin takaisin samaan putkeen. Pari pientä ansapaikkaakin löytyi, meille varsinkin keppien jälkeen A:n ylösmeno vaikutti houkuttelevalta. Rataantutustumisessa tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi mennä ihan sujuvastikin, jos ohjaan huolellisesti. Ja niin se sitten menikin ihan mukavasti. Videolta katsottuna paaaaljon jäi vielä korjattavaa, ja sekunteja olisi otettavissa pois ajastakin, mutta onneksi ihanneaika oli niin löysä, että ehdittiin siihen ihan hyvin. Tulos siis -2,15 ja sillä sijoituttiin tällä kertaa toisiksi. Palkintojenjaossa tuomari tosin kysyi, että enhän antanut Bennylle namia lähdössä, vaikka tietenkään en ollut antanut. Mulla kun on tapana antaa Bennyn ymmärtää, että tyhjässä nyrkissä voisi jotain olla ja näin motivoida radalle, niin se taitaa näyttää sitten vähän pahalta. Täytynee siis opetella ulos tästä tavasta, ettei tule väärinkäsityksiä...

Mutta siis, tässä Sertin arvoinen suoritus vielä videoituna, kiitos jälleen kerran Tanjalle!