Pihatreeniä Muusan kanssa

Otin Muusan kanssa tänään pientä piha-agia vanhempien puutarhassa, tarkoituksena lähinnä saada kasaan useamman esteen radanpätkiä. Muusan alkeiskurssilla kesällä panostettiin kovasti esteiden huolelliseen opettamiseen, ja ainakin meidän kohdalla se sitten tarkoitti sitä, että kovin pitkiä estesarjoja ei ehditty vielä opettelemaan. Nyt kun Muusa on Bennyn kanssa kisaavien treeniryhmässä, niin nimenomaan pidempien radanpätkien kanssa täytyy tehdä tuplasti työtä. Sinänsähän Muusa kyllä suorittaa esteitä innokkaasti ja ihan hyvällä vauhdillakin, mutta palkkaustiheys pitää vielä pitää melko korkealla. Tähän asti pisin "rata" taitaakin käsittää vasta noin kuusi estettä.

Sain kasattua siis porukoiden pihaan kaikkiaan 2 hyppyä, renkaan ja putken, ja kierrätyskeskushenkisestä ulkoasustaan huolimatta nämä esteraukat toimittivat virkansa ihan kohtuudella. Putkena tosin oli vain Ikean lasten leikkiputki, siis lyhyt ja suora, mutta sentään pimensin ja tukevoitin sitä viltin avulla. Ilokseni Muusalla riitti hienosti motivaatiota suorittaa maksimissaan kuuden esteen pätkä ilman tarvetta palkkailla välillä. Otin lyhyen sekalaisen session, mikä sisälsi mm. takaakiertoja, putkeen irtoamista ja taisinpa pari takaaleikkaustakin putkelle koettaa. Ei oikeastaan mitään ongelmia näillä pätkillä ilmennyt, joten ihan tyytyväinen täytyy olla. Harmitti vain, kun ei ollut materiaalia kasata tämän pidempiä pätkiä ja lisäksi esteitä ei materiaaliensa tähden voinut jättää ulos odottelemaan myöhempää treeniä.

Itseasiassa mökillä olisikin hieman keskeneräisinä odottavat muutama hyppyeste, jotka pitäisikin käydä viimeistelemässä ja kiikuttaa vaikka kaupunkiin syksyn omatoimista treeniä varten. Keppienkin suhteen pitäisi varmaan jotain tehdä, sillä tällä hetkellä ollaan vielä Muusan kanssa siinä vaiheessa, että Muusa suorittaa itsenäisesti neljän kepin pujottelun harjoituskepeillä, mutta oikeille kepeillä sitten ei tajunnut vielä mitään, eikä keppimäärän kasvattamisestakaan tullut mitään... Alankin olla siinä pisteessä, että hankin joko kujakepit tai myönnyn opettamaan perinteisesti käsiohjauksella. Päätöskin vissiin tarvisi aika pian tehdä, koska tällä hetkellä me ei treeneissä voida ottaa Muusan kanssa sitten keppejä ollenkaan. No, keskiviikkona siis kuitenkin on taas ohjattu treeni, ja mielenkiinnolla odotan, miten Muusan kanssa siellä selviydytään. Koetan ravistella itsestäni hieman näitä paineita pysytellä samalla tasolla muiden kanssa, sillä kohtuutontahan se olisi alkeiskurssin käyneen koiran kanssa... Mutta katsotaan nyt, miten asiat alkaa lutviutua treenien käynnistymisen myötä, joten raporttia seuraa sitten taas keskiviikkoillan jälkeen.