Agilityä maneesilla

Nyt on talvikauden ensimmäiset viralliset agilitytreenit takana, ja ensimmäistä kertaa molemmat koirat samassa ryhmässä. Meidän ryhmässä on minit ja medit, jotka kisaavat 1-2 luokassa, yhteensä kolme miniä ja kaksi mediä. Turhaan jännittelin ainakaan tätä kertaa varten, että miten Muusa pärjää kisaavien joukossa, sillä tällä kerralla se meni oikeastaan paremmin kuin Benny... Tosin Bennyn puolustukseksi tarvii sanoa, että meillä kummallakaan ei ollut mikään paras päivä keskiviikkona, vaan hajut vetivät koiraa tavallista enemmän puoleensa ja itsekin olin vaan niin hidas ja surkea ohjaamaan...

Keskiviikon rata näytti jokseenkin kuvan mukaiselta.
Mustilla numeroitu rata mentiin ensiksi, ja Muusan kanssa otin pelkästään viisi ensimmäistä, koska sen kanssahan ei ole mitään järkeä vielä keppejä ottaa radalla. Tässä pätkässä Muusalla ei ollutkaan mitään ongelmia, vaan meno oli ihan sujuvaa, ja putkikin imaisi ihan mukavasti sisäänsä. Bennyn kanssa sen sijaan sai olla tarkkana ensinnäkin heti toiselle esteelle tulossa, sillä puomi veti mukavasti puoleensa. Myös kepit ja niiden jälkeiset hypyt takkusivat, osittain siitäkin syystä, että välit olivat mineille aika pitkiä. Mutta muutenkin mä olin itse vaan niin tajuttoman hidas ja kepeilläkin Bennyllä meinasi jäädä vähän puolittaiseksi.

Toinen otettu pätkä on merkitty kuvassa vihreillä numeroilla, ja Muusan kanssa aloitimme keppien jälkeen eli esteeltä nro 4. Tämäkin meni oikein hyvin, ainakin kun laitoin targetin puomin alastulolle, jotta ei tarvinnut itse saatella ihan loppuun saakka. Näin pääsin valssaamaan sujuvammin 7 ja 8 esteiden välissä. Bennyn kanssa tämä pätkä meni paljon paremmin kuin ensimmäinen. Ei oikeastaan muuta hinkattavaa kuin viimeiset kolme hyppyä. Harjoittelin Bennyn kanssa 7-8 hypyillä sylikäännöstä, ja se meni ihan ok, mutta paljon sujuvampi ja terävämpi olisi voinut olla.

Kaikkiaan jäi oikein mukava fiilis treeneistä. Bennyn keskittymiskyvyn puute selittynee osittain silläkin, että hevosmaneesi harjoittelupaikkana on ihan uusi, ja hetken verran varmaan menee, että tottuu tuoksuihin. Muusa-pikkuinen taas oli oikein positiivinen yllätys siinä mielessä kuinka hyvin se eteni ja hakeutui esteille! Lisäksi oman vuoron odottelutkin menivät tällä kertaa hienosti, kun Muusakin sai keskiviikkona oman BackOnTrack-takkinsa, joten siitä järkyttyneenä se parka ei kyennyt edes kiljumaan. ;)