Ensimmäinen LUVA!

Lauantaina 4.9. oli oman seuramme järjestämät agilitykisat, mistä viimepostauksessakin jotain mainitsin. Kannatti siis osallistua, sillä saimme A-radalta sen ihka ensimmäisen nollaradan, mikä mahtui myös ihanneaikaan! Suorituksellamme sijoituimme myös toiseksi ja saimme sekä koiran että ohjaajan mieltä lämmittävät palkinnot. Bennylle siis lelua ja namia ja itselleni vähän lahjakorttia Mustiin ja Mirriin. :) Mutta kaikkein eniten iloa tuotti se kilpailukirjassa komeileva LUVA-maininta!

Ennen ykkösluokan ratoja talkoilin itse kolmosluokan radoilla, joten aamun Benny sai viettää autossa. Etukäteen vähän jännitin, että miten paljon jää aikaa lämmitellä koiraa talkootyön ja oman radan välissä, mutta aikaa oli ruhtinaallisesti radanrakennuksen ja isompien kokoluokkien aikana. Harjoitusesteillä olin jo pillahtaa itkuun, kun maassa oli runsaasti pudonneita nameja, eikä Benny kyennyt juuri muuhun kuin niiden jäljestämiseen. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että kisaradalla nameja ei onneksi tulisi olemaan.

Rata tuntui sivusta katsottuna hieman vaikeammalta kuin monet aikaisemmin näkemäni radat, ja etenkin Bennyn kanssa jännäsin keppien lähestymistä ja putkille lähettämistä. Putkilla kun Bennyllä on varmaan eniten ollut niitä kertoja, kun on koukannut ohi tai käynyt katsastamassa numeronkyltin. Tällä radalla kuitenkin kaikki meni ihan mukavasti, ja tosiaan -0,81 tuloksella meille ensimmäinen LUVA. Etenemä ei ollut pääthuimaava siltikään (ihanneajan etenemä tasan 3), mutta tältäkin radalta muutama sekunti olisi ollut ihan hyvin otettavissa pois. Esimerkiksi puomin ylöstulolla Benny jostain syystä tarkisti jokaisen riman, vaikka me ei olla koskaan edes treenattu namittamalla ylöstuloja... Puomi siis oli ainakin vähän hidas, ja uskoisin, että linjojakin voitaisiin vielä tiivistää harjoittelulla.

A-radan jälkeen tuntui olevan ihan sama, miten B-rata menee. Olin mielettömässä endorfiinihumauksessa hyvän tovin. ;) Ehkä tämä oma hälläväliä-asenteeni vaikuttikin tokalla radalla, sillä myös Benny oli selvästi fletkumpi. Tosin myös jälkiviisaana olisin voinut lepuuttaa Bennyä enemmänkin autossa ratojen välissä, ja sitten taas ottaa lyhyen lämmittelyn ennen tokaa rataa. Joka tapauksessa B-radalta vaisu suoritus, missä putkelta vitonen ja rapiat 4s yliaikaa. Harmikseni kummaltakaan radalta en saanut omaa suoritusta videoitua kameran ja kuvaajan uupuessa, mutta sellainen tunne jäi, että B-radalla ohjasin yksinkertaisesti huolimattomasti.

Kaikkiaan kisoista jäin ihan mielettömän hyvä fiilis, ja sellainen tunne, että me oikeasti pystytään nollaratoihin ihanneajoissa, kun kaikki natsaa kohdalleen. Seuraavat kisat on suunnitteilla Tampereella syyskuun lopulla. Kahtenakin päivänä olisi tarjolla ratoja, yhteensä neljä kappaletta, mutta luulen, että Bennylle riittää yhtä viikonloppua kohden kaksi rataa. Matkustusteknisistä syistä ajattelin sitten, että mennään sunnuntaina agility- ja hyppyradoille. Samalla päästään myös pitkästä aikaa nauttimaan vanhojen tuttujemme Tanjan ja Nelen seurasta.