Enemmän tekoja, vähemmän netissä vatvomista

Jonkin aikaa sitten törmäsin keskusteluun siitä, miten käsitykset koirien kouluttamisesta ovat ajansaatossa muuttuneet, ja miten ihmiset kouluttavat koiriaan. En kuollaksenikaan muista, missä aiheesta kirjoitettiin, mutta villi veikkaus olisi Koiramme-lehden joku artikkeli... Joka tapauksessa kyse oli muun muassa siitä, miten internet on vaikuttanut koirankoulutukseen. Jutussa pohdittiin, että vaikka internet tuo paljon tietoa kaikkien ulottuville, se myös syö aikaa itse kouluttamiselta käytännössä. Toisin sanoen se aika, mikä nykyään käytetään ongelman vatvomiseen netissä, käytettiin ennen itse ongelman korjaamiseen. Tämä juttu herätti itsessäni ainakin paljon pohdittavaa, ja haastankin myös kaikki muut miettimään asiaa omalta kantiltaan.

Aluksi on sanottava, että itselläni ei ole juuri vertailupohjaa koirankoulutukseen ennen nettiaikaa, sillä koiranomistajana olen ollut vasta vajaan viisi vuotta, ja kaiken sen ajan olen myös tottunut käyttämään nettiä hyväkseni. Myönnän kuitenkin, että omalla kohdallani tekisi varmasti ihan hyvää siirtää netissä pohdiskeltuja asioita tehokkaammin käytäntöön. Siis suomeksi sanottuna enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. Uskon nimittäin vakaasti, että koirien kouluttamista oppii vain ja ainoastaan tekemällä, vaikka hyvä teoriapohja vaikkapa koiran oppimispsykologiasta on kullan arvoista. Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa naksutinkoulutuksen/sheippaamisen, mikä on omaa sydäntäni lähellä. Teoriassa on helppo suunnitella vaikka tietyn tempun opettaminen, liikkeen jakaminen osiin ja palkkauksen kriteerit. Tiedän teoriassa miten sen pitäisi mennä, mutta vain käytännössä oman koiran kanssa opin ratkaisemaan ne haasteet, joita väistämättä tulee eteen.

Laaja ja helppo tiedon saatavuus netin välityksellä on paitsi etu, myös riski. Varsinainen asiantuntijuus ei aina ole nähtävissä äänekkäimmissä kommenteissa ja ohjeissa, vaan oppinsa saa parhaiten jaettua lähinnä se, jonka ulosanti on vakuuttavinta. Koulukuntia kun on monissa koira-aiheissa useita, ja uutena tiedonetsijänä voi olla vaikeaa tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä tieto jaetuista neuvoista on sellainen, joka kannattaa onkeensa noukkia. Itse ainakin olen vasta vuosien kuluessa oppinut hahmottamaan jonkinlaiset raamit siitä, minkätyyppistä koirankoulutusta haluan toteuttaa. Ensimmäisen koiran ensimmäisenä vuotena sitä tuli uskottua vähän kaikenlaiset kikkakolmoset, mitä nykyään en tosiaankaan olisi valmis enää toteuttamaan... Toisaalta vastaavalla tavalla kaikensorttisia neuvoja saa ihan tosielämässäkin, se asia ei ole ainoastaan netin ongelma.

Kaikesta huolimatta en voi olla ihastelematta internetin tarjoamia mahdollisuuksia myös koirankoulutuksen suhteen. Minä en ikimaailmassa olisi keksinyt puoliakaan niistä ratkaisuista, joita olen netin välityksellä löytänyt omien koirieni ongelmiin. En olisi ikinä tavannut niitä elämääni rikastuttavia koiratuttavuuksia omistajineen. Paljon olisi arkitottista jäänyt tekemättä ja opettavaisia kokemuksia kuulematta ja itse kokematta. Eläisin varmaan vieläkin siinä keskiaikaisessa käsityksessä koirankoulutuksesta ja kasvatuksesta, millaisessa elin silloin kun Bennyn hankin. Ehkä olisin sitten enemmän hakeutunut käytännön kursseille, joissa ehkä olisi tarjottu muitakin vaihtoehtoja kuin perinteisiä? Tai ehkä en.

Ja lopuksi, jotta tämäkin postaus ei menisi siihen pelkkään teoriatasolla koiran kouluttamiseen, niin lisätään tähän lupaus, että käytännön toteutukseen menee tästä lähtien lisää minuutteja.