Suuri Saalistaja

Eilen oltiin taas vinttikoiraradalla vieheen perässä. Päätin tällä kertaa lähettää Muusan itse, ja juosta vaikka tarvittaessa sitten itsekin, jos Muusa ei vieheen perään uskaltaisi irrota. Tällä kertaa vieheenä oli rätti, mikä ei Muusaa pelottanut samalla lailla kuin viikko sitten kohdattu muovinauhoilla höystetty viehe. Ja Muusahan ampaisi vieheen perään epäröimättä hetkeäkään! Vieheen tavoitettuuaan se ravisti sitä ensin hieman, ja palasi sitten onnessaan minun luokseni. Toisella vedolla se meni vieläkin innokkaammin, ja saatoin melkein nähdä ajatuskuplan leijuvan pienen pään yläpuolella... "Tapan sut tapan sut tapan..."

Bennyn oli myös tarkoitus päästä harjoittelemaan Mansen Murrea varten, mutta vinttikoiraradalle kävellessä Benny satutti jotenkin jalkaansa, joten en viitsinyt laittaa sitä juoksemaan. Lehtikasaan merkatessa jokin ilmeisesti kasvin piikki pisti Bennyn sääreen, minkä takia Benny aristi jalkaa melko pitkään eikä välillä suostunut astumaan sillä ollenkaan. Mitään ihmeempää siinä ei enää näkynyt, mutta en viitsinyt ottaa riskiä kuitenkaan juoksuttamisen kanssa. Tosin siinä vaiheessa, kun meidän vuoromme tuli (odotimme sitkeästi palellen yli kaksi tuntia...) ei Bennyn jalassa ollut enää mitään vikaa, joten ehkä sitä vaan laiskotti, ja se päätti esittää kipeää juuri oikeassa hetkessä. ;) Pääasia kuitenkin, että jalka on kunnossa.