Ratajuoksua vieheen perässä

Eilen Benny ja Muusa kohtasivat ensimmäistä kertaa vieheen Kaupin vinttikoiraradalla. Veimme porukalla muutaman kaverin kanssa pikkufifimme vinttikoirien rataharjoituksiin, mihin huolitaan kokeilemaan myös muun rotuisia illan päätteeksi. Etukäteen ajattelin, että Muusa lähtee ilman muuta silmät kiiluen vieheen perään, se raukka kun jahtaa kaikkea liikkuvaa - jopa varjoja lattiassa. Toisin kuitenkin kävi, sillä Muusan mielestä oli jo riittävän kauhistuttavaa joutua Tytin kanssa toiseen päähän rataa, kun minä jäin maaliviivalle odottelemaan. Vieheen nytkähdettyä liikkeelle Muusa kyllä paineli oikeaan suuntaan minkä kintuista lähti, mutta vieheellä ei kyllä siinä ollut mitään osaa eikä arpaa. Päin vastoin, loppumetreillä vieheen rinnalle päästyään Muusa väisti kiireen vilkkaa vieheen ja kirmasi onnessaan mamman turviin. Se siitä Suuresta Saalistajasta sitten. :D Benny sen sijaan yllätti positiivisesti ja lähti hienosti vieheen perään. Bennykään ei tosiin vieheestä välittänyt enää sen saavutettuaan, vaan kävi innoissaan tarkastamassa heti sekä minulta että viehettä vetäneeltä mieheltä, että mistä täältä oikein sitä sapuskaa saa.

Syy, miksi vieheen perässä kävimme koiria juoksuttamassa, löytyy muutaman viikon päästä tulevaisuudesta. 26.9. nimittäin järjestetään Tampereella Mansen Murre eli leikkimielinen koirien joukkuejuoksukilpailu. Siihen olisi tarkoitus osallistua, ja nyt kävimme katsomassa, että miten koirat vieheeseen reagoivat. Tosin itse ainakin aion pelata varman päälle, ja motivoida Bennyä vinkulelulla, vaikka se nyt vieheenkin perään näytti lähtevän. Kyllä se lelu tai ruoka Bennylle taitaa kuitenkin enemmän vauhtia tuoda, kuin viehe. Ainakin vasta tämän yhden harjoittelun perusteella.