Kisat nro 2

Tänään käväistiin Bennyn kanssa Janakkalassa toisissa agilitykisoissamme. Tällä kertaa ratoja oli vaan yksi ykkösluokkalaisille, joten vähäisellä osallistujamäärällä aamu meni tosi nopeasti. Itse kirmasin paikalle suoraan yövuoron jäljiltä, ja varsinaisen jännitysmomentin aiheutti se, että en meinannut löytää kisapaikalle, koska ajo-ohje oli jäänyt vain muistini varaan! Lopulta ehdin ilmoittautumaan 10 minuuttia ennen rataantutustumista, mutta onneksi tällä kertaa maksit ja medit kisasivat ennen minejä. Jäi siis silti ihan tarpeeksi aikaa lämmitellä koira.

Heti jo sivusta huomasin, että rata ei vaikuttanut kovin helpolta tällä kertaa. Rataan tutustuessa katsoin aluksi vähän, mitä kuvioita muut lähtivät suunnittelemaan ja yritin sitten tehdä itselleni ja Bennylle sopivat koukerot. Paria kohtaa epäröin kyllä ihan viimemetreille asti, miten ne minun kannattaisi ohjata. Tiesin kyllä jo tässä vaiheessa, että nopeaa rataa en saisi Bennyn kanssa tehtyä, sillä muutama kohta olisi pakko ohjata hitaamman kautta. Alku ei muutenkaan luvannut hyvää, sillä harjoitusesteillä yhteispelistä ei meinannut tulla mitään. Olin itse hermostunut, Benny oli keskittymiskyvytön ja lähes kaikki meni lämmittelyesteillä pipariksi. Sain kuitenkin edes pari onnistunutta suoritusta, jonka varassa yritin itseeni valaa positiivista tahtoa.

Mineistä starttasimme neljäntenä. Radan alkuosa meni suunnitellusti, joskin hiukan hitailla linjoilla. Ensimmäinen varsinainen moka tapahtui esteellä nro 10, ja onnistuin sössimään ihan aidan valssaamisen jälkeen niin, että Benny kiersi sen ohi. Taisin olla sen verran myöhässä valssilla, että ohjaus hypylle jäi laiskaksi. Pian sen jälkeen totaalinen mokailu tapahtui kepeillä, missä yksinkertaisesti jäädyin itse. En uskaltanut luottaa Bennyn suorittamiseen, ja säädin käsieni ja käskyjeni kanssa siten, että koiraparka pyöri väkkärää ensimmäisen välin kohdalla. Loputkin kepit menivät sitten ihan järkyttävällä tavalla ja Benny-raukka ei ihan mun omasta virheestäni johtuen saanut missään vaiheessa rytmistä kiinni. Tämän jälkeen vielä loppuradan putkella oli epämääräistä säätämistä ohjaamiseni kanssa. Lopullinen tulos oli 15vp ja ihanneajan ylitys 12.70 sekunnilla...

Bennyn velipuoli Milo kävi näissä kisoissa nostamassa itsensä kakkosluokkaan, ja Sannan hovikuvaaja oli ystävällisesti kuvannut meidänkin radan talteen. Onnea siis vielä Milolle ja suurkiitokset videosta!



Surkuhupaisaa oli kuitenkin, että radalta tuloksen sai vain kolme koirakkoa, mikä osoitti meille kolmatta sijaa palkintopallilla... :D Saatiin siis kuitenkin Bennyn ensimmäinen pokaali, koiranruokaa ja lahjakortti JANKK:n kisoihin. Bennyn mielestä parasta oli kuitenkin myyntikojusta ostamani minikana, mihin Benny rakastui ensisilmäyksellä... Kotonakin rassukka kanteli sitä niin onnellisesti suussansa, että hyvin poikkeuksellisesti Muusa ei saanut tilaisuutta omia sitä. Hyvä mieli siis silti jäi, ja nyt keskitytään treenaamaan keppejä, nopeutta ja omaa huolellisuuttani ohjauksessa. Ei siis kisoja vähään aikaan, vaan katsotaan uudestaan tilannetta loppukesästä. :)