Ahaa-elämyksiä ja tulevan suunnittelua

Nyt on pakko hehkuttaa uutta ahaa-elämystäni! Keksin nimittäin mielestäni näppärän keinon, miten agilityn pujottelua voi harjoittaa sisätiloissa ilman sen suurempia ponnisteluja. Jos sattuu omistamaan perinteisenmalliset nelijalkaiset tuolit, niin niiden jalkojen väli on riittävä pienen koiran pujotteluun. Vähintään kaksi tuoli vaan sopivalle välimatkalle peräkkäin, niin on lyhyt keppirivi jonossa alkuvaiheen opetteluun tai itsenäisen suorittamisen harjoittelemiseen. Tietenkin tuolin mallista on kiinni vielä sekin, miten korkea koira siellä alla mahtuu kulkemaan, mutta Benny ja Muusa mahtuvat ainakin mainiosti harjoittelemaan tuollaisten perinteisten pinnatuolien kanssa, jollaiset vanhempieni kotoa löytyvät. Eilen testasin idean ensimmäistä kertaa, ja Benny hoksasi nopeasti, mitä oltiin tekemässä. Muusa ei keppejä ole juuri vielä päässytkään ihmettelemään, joten aloitimme ihan rauhallisesti. Hyvin neiti elohopea kuitenkin seurasi käden perässä, joten jatkan ehdottomasti kokeilujani tämän uuden harjoitteluvälineen parissa. :)

Muuten alkuvuosi on vierähtänyt melko laiskalla treenaamisella, kun mieleni on enemmänkin täyttänyt tulevan suunnittelu. Seuraavassa kuunvaihteessa nimittäin on edessä muutto uuteen kotiin! Saakin sitten nähdä, miten koirat ottavat uuden asuinympäristön vastaan. Benny on muutamaan kertaan muuttanutkin, joten sen suhteen tuskin tarvitsee huolehtia. Muusalle sen sijaan muutto on ensimmäinen, ja tämän herkkänahkaisen draamakuningattaren suhteen olenkin jo laatinut pienimuotoista suunnitelmaa. Aion varustautua ensinnäkin hankkimalla D.A.P.-haihduttimen lievittämään uutuuden tuskaa, ja suunnitelmissa on myös huolellinen uudelleenkouluttaminen yksinoloon. Muusalla on lievähköä taipumusta tuhoamiseen yksin jäädessä, enkä myös ole vakuuttunut siitä, etteikö se epäröisi käyttää ääntään tarvittaessa. Varsinkin kun asuinpaikka nyt vaihtuu, niin pyrin minimoimaan mahdolliset edessä olevat ongelmat. Mutta aika näyttää, miten suunnitelmat lopulta sujuvat.