Viimeaikoina koirat ovat päässeet harrastamaan oikein toden teolla, kun ohjelmaan on mahtunut niin lenkkeilyä, agilityä kuin etsintätreenejäkin. Agilityssä Bennyn kanssa korkattiin talvitreenikausi omassa treeniryhmässä, ja sen lisäksi ollaan pariin kertaan käyty omatoimisesti treenailemassa Tampereen suunnalla. Yleisesti ottaen Bennyn kanssa menee oikein mukavasti, ja edistystä on tapahtunut tasaisesti. Vaikeimpana palana pidän tällä hetkellä keppejä ja keinua, sekä ohjaamisen osalta takaaleikkausta. Kepeillä oltiin omasta mielestäni jo hyvällä mallilla, mutta ohjaajan komennuksesta pitäisi opetella pois jalalla ohjaamisesta. Kapinoin silti vielä hiukan myös kädellä ohjaamistakin vastaan, ja koitan nyt sitten jättää jalan pois ja käyttää kättäkin mahdollisimman pienesti. Paras vaihtoehto kepeille olisi omasta mielestäni ohjauskaaret, mutta valitettavasti meidän seurallamme ei sellaisia ole käytössään... Toivon nyt kuitenkin, että Bennyn kanssa päästäisiin jollain mallilla itsenäiseen keppien suorittamiseen, ja käsiavuista päästäisiin eroon.
Muusa sen sijaan ei ole juoksujen tähden agikentille päässyt, mutta treenin alla on ollut taas vähän aktiivisemmin hajutunnistus ja etsintä. Viime viikonloppuna Muusa teki ensimmäisen vanhentuneen (reilu tunti) jälkensä, ja siinä oli kyllä isoja keskittymisvaikeuksia. Luulen, että suurin syy on ajatustoimintaa sekoittavat juoksut. Toisena syynä oli varmaan kuitenkin se, että Muusa oli ennen tuota jälkeä odottanut jo niin pitkään autossa, että se yksinkertaisesti oli niin tohkeissaan päästessään sieltä tekemään jotain. Olisi varmaankin pitänyt antaa sille hetki aikaa rauhoittua ennen jäljelle viemistä. Joka tapauksessa tuolla vanhalla jäljellä Muusalla oli vaikeuksia lähteä kunnolla jäljestämään ja sitä sai muutenkin auttaa reilusti. Hyviä pätkiä kuitenkin oli, ja lopussa saatiin kunnon ilmaisukin.
Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten sellainen mukavan helppo palauttava jälki, ja Muusa oli kuin eri koira edelliseen verrattuna. Alusta asti kunnolla jäljellä ja vauhtiakin riitti sen verran reilusti, että jouduin vähän jopa pidättelemään. Lopussa hetken jo epäilin olinko missannut ensimmäisen ilmaisun, mutta tulihan sieltä se oikein selkeä seisontailmaus niin, ettei jäänyt epäselväksi oliko maalikoirakko havaittu vai ei. Seuraavaksi olisikin sitten tarkoitus ottaa taas jotain vähän haastavampaa jälkeä, ja pian täytyisi kai sitä alkeiskurssin loppukoejälkeäkin lähteä yrittämään...
Viikonloppuna käytiin myös Pyynikillä lenkkeilemässä, sekä tietenkin lopuksi maistelemassa Pyynikin näkötornin kuuluisia munkkirinkilöitä! Maisemat, seura ja munkkikahvit olivat mitä mainioimmat, ja kruunasivat kyllä muutenkin niin mukavan viikonlopun. :) Pari kuvaa näistä tunnelmista, kuvat on ottanut Tytti Käyhkö. Suuri kiitos jälleen kerran niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti