Kuvittelenko olevani kiireinen ihminen, vai onko oikeasti ollut jotain muuta tekemistä kuin blogin ylläpitäminen.... :D No joo, kiirettä pitääkin aina sopivassa määrin, ja parhaillaan yhdistämme isännän kanssa talouksia, joten muuttopuuhaakin riittää. Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen kivasti. Pidättyväinen Muusa on selvästi ottanut isännästä itselleen kakkosihmisen, ja Benny nyt tykkää aina kaikista. Isännän puolelta perheeseen saatiin myös siperianhusky Rocky, ja karvainen uusioperheemme tulee oikein mukavasti toimeen keskenänsä. Enemmän huolta taitaa olla siitä, etteivät pikkukoirat pomota huskya ihan mielivaltaisesti - joskus kun Rocky-raasu ei saisi edes kulkea tietyltä puolelta sohvapöytää... Niin, ja Rocky itse ei moisesta masennu. Se on iloisen hömelö ja yrittää vaan sitkeästi haastaa pieniä perheenjäseniään leikkimään. Rocky kun on kovin epähusky ja hoivaisi varmaan kissanpoikasiakin hellyydellä...
Agilityssä on paljon tapahtunut. Bennyn kanssa SM-nollat saatiin kasaan tammikuun lopussa, minkä jälkeen pidettiin pari kuukautta kisataukoa. Sitten käynnisteltiin taas kisavirettä ja itse SM-kisat käytiin korkkaamassa Tikkakoskella 16.-17.6. Meidän SM-debyyttimme sisälsi osallistumisen niin joukkueessa kuin yksilökisassakin. Joukkueradalla teimme hienon radan puomin alastulovitosella, mutta muutkin keräsivät sen verran virheitä, että mitään menestystä ei joukkueemme lunastanut. Yksilökisojen hyppyradalla haviteltiin kovaa vauhtia, ja ihanneaikaan pääseminen edellytti päälle 4m/s etenemää. Meille se oli liian kova, ja muutamalla sekunnilla jäätiin ihanneajasta. Yliaikanollilla mentiin vielä finaaliinkin, mutta meidän aikamme oli silti pari sekuntia liikaa finaaliradalle. Mutta hieno tunne jäi SM-kokemuksesta, teimme varmasti meidän tasomme parhaita suorituksia tässä vaiheessa. Ensi vuonna uudestaan! :)
Ja loppuun vielä Muusan agilityterveiset uuden pujottelukoosten merkeissä. :) Neidillä oli vähän vaikeaa tuossa kevättalvella, ja etsimme kovasti sitä iloa takaisin harrastamiseen. Johonkin se kun oli kadonnut kaikkialta muualta paitsi kotipihalta. Mutta nyt näyttää taas kivalta ja oikea vire on löytymässä. :)
Agilityvuosi pyörähti käyntiin Eckerön loppiaiskisojen muodossa. Molempien koirien kanssa olikin ollut reilun kuukauden kisatauko, ja treenitkin melko vähäisiä monta viikkoa. Muusan juoksujen aloitus kummitteli ihan viime metreille asti, mutta lopulta kuitenkin myös juoksuton neitikoira pääsi matkaan mukaan ja kisaradoille. Muusalle siis viikonlopulle 3 starttia, Benny urakoi 4 starttia.
Muusan suhteen odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, sillä vire ei ole ollut kauhean korkealla ja varsinkin vuoden ekat maneesitreenit päättyivät lähes itkun partaalle. Kepit eivät vaan suju sitten millään ja koiran vire on ihan nurinperin. Tähän lähtökohtaan nähden siis olin oikeastaan tyytyväinen Muusan Eckerön suorituksiin, vaikka tulokset menivät jälleen useamman kymmenen puolelle kaikki kolme. Joka tapauksessa kepit parhaimmillaan JO toisella yrittämällä puhtaasti ja kaikkiaan koiran mieli oli iloinen. Mutta onhan tuon Muusan meno kaikkiaan ollut nyt aika tahmaista ja jonkinlainen yhteinen ymmärrys on ollut vähän kateissa. Nyt taas kisataukoa, kohta juoksujen takia treenitaukoakin, ja sitten olisi tarkoitus taas panostaa hyvän mielialan rakentamiseen ja kujakeppitreeniin. Muusan kisavideoista iso kiitos Terhille ja Pasille!
Eckerö Muusa A
Eckerö Muusa B
Eckerö Muusa F
Bennyn vuosi alkoi makealla vireellä! :) Aikajärjestyksessä D-rata oli kisoissa ensimmäisenä, joten hylly menköön yli-innokkuuden piikkiin. Ei kaivele sitten pätkääkään! Loput kolme muuta rataa jättivät myös mukavan fiiliksen, enkä kyllä ollut ainoa, joka jäi ihmettelemään, että kaikki kolme puhdasta rataa menivät yliajalle. C- ja E-radat 3s pintaan (!?!) ja F-rata harmillisesti 0,45s... Etenemät eivät ole valitettavasti tiedossa ainakaan tässä vaiheessa, mutta ei se vauhti laiskalta tuntunut. Tykkäsin kuitenkin rataprofiileista ja jotenkin Bennyn kanssa tuntui taas synkkaavan. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. :) Benny videoista kiitos Terhille ja kuvausapulaisille!
Bennyn kanssa viime viikonloppuna Purinalla neljä rataa. Tupla oli tarkoitus hakea, mutta saldona HYL, vitonen, vitonen ja yliaikanolla... Kartturi sortui tuttuun tapaansa typeriin pikkuvirheisiin, unohti ottaa koiraa matkaan ohjata terävästi jne. C-radan keppivirhe jäi kyllä vähän mysteeriksi, en mielestäni tehnyt siinä mitään hassua ja Benny normaalisti pujottelee aika hyvin. Eniten kuitenkin jäi kaivelemaan B-radan A-esteen ohitus. Kantapään kautta taidan alkaa muistaa, että kontaktihakuinen (ja omatoimisesti rataa lukeva) koirani ei enää taida olla kovin kontaktihakuinen.
Benny Purina A
Benny Purina B
Benny Purina C
Benny Purina D
Muusa starttasi Hyvinkäällä myös kaksi rataa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska pujottelu on tökkinyt pahasti. Ja niinhän se tökki taas kisaradallakin. Jotenkin epäonnistumisten kautta Muusa on "oppinut", että pujottelua ei välttämättä saa suorittaa kuitenkaan loppuun, joten se aloittaa oikein, mutta jättää heti kesken ja jää tuijottelemaan sen näköisenä ettei olisi koskaan kyseistä estettä nähnytkään. Kertonee osaltaa Muusan herkkyydestä, sillä en tosiaankaan koskaan olen kieltänyt sitä pujottelemasta virheen jälkeen tai muuten suuttunut sille virheistä. Väärin menneen pujottelun jälkeen otetaan aina vain alusta uusiksi vähin elein... No, harkkaesteillähän se taas meni niin tyylipuhtaasti, että ilmeisesti omassa asenteessani on kisaradalla niin huomattava ero, että Muusa ei antaudu pujottelemaan kisatilanteessa. Heti eilisissä treeneissä saatiinkin ihan mahtavia keppitoistoja, kun kasasin itseni viemään ne itsevarmasti alusta loppuun. Ja Muikkuhan veteli makeasti pujotellen, vaikka metrillä erkanin loppua kohden. Ehkä se joskus vielä saadaan siirrettyä kisakentillekin...
Mutta mutta, nyt tehotreeniä ILOISEEN pujotteluun ja seuraavat startit vasta Eckerössä tammikuussa, ellei neiti päätä ajoittaa juoksuja juuri siihen ajankohtaan. Bennyn seuraavat startit lienevät myös vasta siellä, ellei nyt jostain näytä heltiävän sopivaa kisaviikonloppua vielä loppuvuodelle.
No onpas vierähtänyt taas aikaa viimeisimmästä postauksesta. Syys-lokakuussa pidettiin hiukan taukoa niin treeneistä kuin kisoistakin, samalla kun kesäkausi päätettiin ja odoteltiin talvikauden starttia. Paljon on silti oppia ja ahaa-elämyksiäkin syksy tuonut tullessaan. Erityisesti Huittisten opeista olen muutamaan kertaan päässyt hyötymään, ja käteen on jäänyt ehkä jopa ihan käänteitä tekeviä vinkkejä. Tein jonkinlaista suunnitelmaa talven omatoimitreeneihin, näitäkin vinkkejä hyödyntäen, ja jo nyt alkuunsa tuntuu, että suunta on hyvä.
Muusan kanssa treenataan laajassa mittakaavassa vauhtia ja motivaatiota, vireen pysymistä ylhäällä kokonaisen radan verran. Huittisen Harrilta sain palkkaukseen loistavaa vinkkiä, ja sehän onkin tepsinyt jo nyt ratkaisevalla tavalla. Periaatteessa kai ongelmani on ollut se, että tyrkytän palkkaa liikaakin, ja unohtanut samalla vaatia riittävästi ennen palkkaamista. Nyt mennään sillä linjalla, että minä tarjoan palkan, Muusa tekee työn. Ja jos se luopuu palkasta, niin en tyrkytä takaisin ennen kuin vaadin tekemään jotakin sen eteen. Tämä on näyttänytkin jo toimivan hienosti, ja treenipätkät koitan pitää ihan lyhyinä ja innostuneina. Keskiviikon ohjatuissa treeneissä sitten mitataan pidemmällä suorituksella missä mennään. Kahdet maneesitreenit onkin jo ollut, ja Muusa on tosiaan kuin eri koira kesään verrattuna! Vire on ollut suorastaan mahtavaa, lahnasta ei ole ollut tietoakaan! Toivottavasti jatkuu yhtä kivasti. :)
Bennyn kanssa omatoimitreenissä on monia pikkutekniikoita, joita koetan opetella ja vahvistella. Haltuunottoa ja ohjaukseen herkistelyä, kontaktien vahvistelua, puomi-putki -erottelua, kepeille itsenäisyyttä, uudempia ohjauskuvioita... Siinä nyt jotain lueteltuna. Kisoja buukataan kalenteriin sen verran kuin saadaan muilta esteiltä sopimaan. Tuplaa kaipaisi vielä kisakirja SM-nollien osalta, joten se on tietenkin yksi selkeä tavoittelun kohde. Yritän olla luomatta siihen hirveitä paineita, mutta väkisinhän se tuossa kummittelee. Kisoissa ongelmana on säännönmukaisesti oma surkea ohjaukseni. Unohdan koiran, otan haltuun liiankin vahvasti, unohdan ohjauskuvioni, teen typeriä ohjausratkaisuja... Mutta kisaamallahan näistä vaan pääsee, eli lisää kisoja vaan kalenteriin!
Muusakin pääsee kisakentille vielä tämän vuoden puolella. Ekojen starttien jälkeenhän nähtiin tilanne, eli motivaatio ja vire ei vielä ollut riittävä kisaradoille alkusyksystä. Nyt kuitenkin tilanne on jo kohentunut, ja tarkoituksena olisi käydä ainakin parit kisat vielä tänä vuonna. Vuodenvaihteen jälkeen sitten päästäänkin taas Ahvenanmaalle Eckerön kisahallin nurmille kirmaamaan! En malta odottaa! :)
Viime viikonloppuna oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat Forssassa, ja sinne matkattiin kisaamaan molempien koirien voimin. Benny osallistui yksilöradoille sekä kerhon minien ykkösjoukkueessa joukkuekisaan ja Muusa pääsi tekemään osuuttaan kerhon minien kakkosjoukkueessa. Ja menestystähän tuli! Benny tempaisi perusreippaan hyppärinollan turvin kiinni mestaruustaistoon, ja tokalle radalle mennessä pisti jo vähän jännittämään, kun suurin osa muista hyppärinollittelijoista oli jo agiradalla tehnyt hyllyjä tai virheitä. Agirata ei ollut mitenkään vaikea, mutta omat kisahermot pettivät. Sekunnin murto-osan ajan mietin puolen välin hyppysuoralla, että "mennäänhän me oikeaa rataa" ja se kostautui heti... Muurin jälkeen unohdin ottaa koiraa haltuun, ja Benny ehti kiertää seuraavan aidan ympäri ennen kuin ehdin reagoida. Mutta ollenkaan en voi motkottaa lopputulemastakaan, sillä olimme lopulta neljänsiä piirinmestaruustaistossa!
Hyppyrata A - Benny
Agirata B - Benny
Joukkueradalle startattiin Muusan kanssa ihan ensimmäisinä, ja Muusan osuus jänskättikin melkoisesti. Tavoite oli tehdä jonkun sortin tulos, ja sehän siitä väännettiinkin. Yliaikaa tuli jonkin verran ja käsittääkseni vitonen saatiin siitä, että itse potkaisin aidansiivekettä... Mutta kun kaksi muutakin joukkueen jäsentä, lancashire heeler Ruuti ja jackrusseli Carlo tekivät tulokset, niin kävikin sillä tavalla, että me voitettiin minien piirinmestaruus!!! :) Kaikki muut joukkueet hyllyttivät, vaikka mitään erityisiä ansapaikkoja ei radalla ollut... Benny hyllytti omalla osuudellaan ihan omaehtoisesti ratansa. Pujottelun jälkeen oli tarkoitus kääntyä 90 astetta vasemmalle, mutta tokavikasta välistä Benny päätti sinkaista täysin päinvastaiseen suuntaan oikealle putkeen. Joka ei muuten sivumennen mainittuna edes ollut mitenkään tyrkyllä. Joskus ei vaan käppänän aivoituksia voi ymmärtää...
Milloinkohan oppisin, että yövuorojen välissä ja jälkeen ei ole kannattavaa lähteä kisaradoille sekoilemaan... Viikonloppu Janakkalassa oli järkyttävää. Lauantaina Muusalle kolme rataa, ja meno oli ihan eri sorttista Hyvinkääseen verrattuna. Tahmaista kuin mikä ja kepit näytti siltä kun ei olisi ikinä sellaisia nähnytkään. Ilmeisesti ohjaan ne myös jotenkin eri tavalla kisaradalla (jännitän niitä jo etukäteen?), mutta vielä en päässyt selvyyteen siitä, mitä oikein tapahtuu. Valitettavasti en myöskään saanut näitä ratoja videolle. Muusalle siis Janakkalasta kolme järkyttävillä virhepisteillä ja yliajoilla varustettua tulosta... Häpeällisintä oli, että jonkin sortin ennätykseen päästiin nousemalla palkintosijalle tuloksella 58 ja rapiat, kun tuloksia tuli luokasta vain kolme... :D No, ainahna lelulle ja lahjakortille käyttöä löytyy.
Bennyllä oli sunnuntaina myös kolme starttia, ja reisille meni kaikki kolme. Ekalla radalla hukkasin koiran heti kolmannella esteellä valssin aikana. Siis oikeesti! Miten valssilla voi HUKATA koiran... No joo, Bennyllä oli virettä enemmän kuin kylliksi, mutta valitettavasti se suuntautui johonkin ihan muuhun kuin minä ja tuomari oltiin suunniteltu. Tokalla radalla hirveän pelastelun seurauksena yliaikanolla. Takaaleikkaukset ei sovi meille, miksi edes keksin yrittää... Kolmannella radalla sitten huidoin Bennyn ihan itse putkeen, kun en hoksannut sen olevan niin mukavasti tyrkyllä keppien sijaan. Eipä tarvinnut tuuletella näissä kisoissa muuta kuin kavereiden puolesta. :D
Viime viikonloppuna oli Hyvinkäällä rotumestaruuskisat, ja näihin karkeloihin pääsitvät molemmat koirat mukaan. Päivä alkoi Muusan kisakirjan varmentamisella ja neidin mittaamisella miniksi. Ykkösille oli kaksi Henri Luomalan rataa, ja näillä pääsi Muusa starttaamaan ihka ekat virallisensa.
Agirata oli mainio! Muusa meni reippaalla, sujuvalla tahdilla, ja taisi itsellänikin suhteellisen hyvin ajoitukset osua kohdalleen. Virallinen tulos näyttää vähän kurjalta hurjine yliaikoineen ja viidellä virhepisteellä, mutta ei vastaa ollnkaan sitä, mikä fiilis itselleni jäi. Keinu oli vähän ruma, mutta eipä Muusa siitä moksiskaan ollut. Huomasin sen tulevan vähän lujaa, ja jostain kumman syystä suustani pääsi sana "vartoo", ihan kuin ikinä olisi koirien kanssa sellaista käskyä käyttänyt... :D Kuitenkin ainoa, mikä radalla todella mätti, oli ne vieraat kepit, jotka Muusalle epävarmuutta aiheuttavat. Sieltä siis se vitonen ja varmasti kymmeniä sekunteja yliaikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin kepit teettää kokonaisina, enkä lähtenyt enää viimeisiä välejä erikseen korjaamaan.
Hyvinkää agirata / Muusa
Hyppärille lähdettiin samalla meiningillä, reippaasti ja iloisesti. Kepeillä vähän vähemmän säätöä, mutta se virhe ja ylimääräisiä sekunteja kuitenkin. Pussi jännitti etukäteen eniten, koska juuri kisoja edeltävissä treeneissä Muusalta kesti useampi toisto ennen kuin se suoritti pussin ilman kankaan raottamista. Oli vissiin ollut hiukan taukoa pussin treenaamisessa... Pussi kuitenkin moitteetta, joskin vauhti ei päätä huimannut siinä kohden. :D Puolessa välissä virhesaldoon lisättiin myös yksi pudonnut rima, enkä ole siitä oikein päässyt selvyyteen, että mitähän siinä tapahtui. Muusa nimittäin ei ole rimoja pudotellut oikeastaan koskaan. Kuitenkin tästäkin radasta oikein huippufiilis, vaikka 10vp ja yliaikaa olikin virallinen tulos. Reipas Muusa! :)
Hyvinkää hyppäri / Muusa
Bennyn osuudesta ei kauheasti ole kerrottavaa. Agirata vielä siedettävä, mutta yksi haltuunotto jäi puolitiehen, ja puomillehan se sinkosi putken sijaan. Siis hylly. Hyppäri meni täysin reisille jo heti alusta alkaen, kun omat ajatukseni eivät olleet kasassa sitten laisinkaan. Radalle lähtiessä oli sellainen olo, että en muistanut ollenkaan mitä olin menossa tekemään. Kolmannella aidalla väärä suunta ja hyllytys siihen. Hetken vielä yritin räpeltää, sitten suosiolla ulos radalta.
Hyvinkää agirata / Benny
Seuraavat kisat sitten ensi viikonloppuna. Lauantaina Muusan kanssa lähdetään kokeilemaan, olisiko naapuriseuran kepit kivemmat kuin Hyvinkäällä. Sunnuntaina sitten Bennyn vuoro. Molemmille tarjolla kolme starttia, joten mahdollisuudet on ainakin annettu vaikka mihin. Intopiukassa jo odotellaan! :)
Lupasin skarpata nyt kesän päätteeksi taas kisaamisen suhteen, ja niinhän teinkin! :) Tampereella on nyt piipahdettu pariin otteeseen, ensin TAKUTien järkkäämät kisat viikonloppuna ja sitten TAMSKin iltakisat keskiviikkona.
Viikonloppuna lauantaina tein kaksi hyvää agirataa Bennyn kanssa. Ekalta radalta (Pajari) inhottavan hyvä HYL, kun Benny hyppäsi tokana esteenä olevan renkaan sivusta ja ehti mennä putkeen. Näytti vähän siltä, että luki sen putken niin vahvasti kehikon läpi, ja suuntasi sinne. Ja siis rengas on kaikkiaan Bennylle epävarma este, jota olisi syytä tahkota vielä nykyistä enemmänkin. Muuten siis tämä rata oikein sujuva ja puhdas, joten tyytyväinen siltä osin. Toiselta radalta (Räsänen) sitten tehtiin nolla, ja sijoitus 13/49. Sunnuntain radat sitten meni enemmän tai vähemmän sekoiluksi... Agirata oli puoleenväliin ihan jees, sitten pääsi yksi kaarre venymään, ja sen tilanteen vielä pelastettuani seuraavassa kohdassa unohdin ottaa koiran haltuun, ja sinnehän se putkeen sujahti A:n sijaan - kontaktihakuinen Bennyni... Ja toka rata kun hajosi ohjaukseni osalta ihan täysin, niin kaksi hyllyä sunnuntailta.
Keskiviikkona piipahdettiin Terhin kanssa TAMSKin iltakisoissa kirmaamassa pari agirataa. Eka rata oli Wütrichin, ja jotenkin oikein kivan oloinen. Tehtiinkin puhdas rata ihan hyvällä vauhdilla, mutta pikkuisen sellaista pelastelun makua oli pitkin rataa. Sen verran sitten meni muutamassa kohdassa linjat pitkiksi, että 0,50s lipsahti yliajalle... Toka rata oli Jalosen, ja sivusta katsottuna ensivaikutelma oli lähinnä hämmennys. Jotenkin vaikutti niin hassulta radalta, mm. keskimmäisin aita mentiin neljään kertaan ja "samanlaisesta" kohdasta piti ensin valikoida putkensuu ja hetken perästä ihan samalla lähestymisellä puomin ylösmeno... Niin ja radan loppukin vaikutti alkuun haasteelliselta, kun radan halki piti hyppyyttää koiraa ristiin rastiin. Mutta tutustuessa rataan pääsikin kivasti jyvälle, eikä se niin epälooginen ollutkaan, mitä sivusta vaikutti. Viimeisille hypyille saikin aika kivan linjan, jos vaan luotti siihen, että koira hyppää aidat vinosta kulmasta. Bennyn kanssa etuna oli vielä se, että saatoin sen siihen haastavalle puomin aloitukselle saattaa huolella, koska puomin aikana ehdin juosta Bennyn kiinni vaikka takaperin... Ja siis, tämä rata meiltä oli ihan mukavaa yhteispeliä, ja linjatkin pysyi sopivan niukkoina. Nolla siis tältä radalta ja sijoituskin oli yllättäen jopa 4/34! Pakko myöntää että ihan vähän kirpaisi, että se tuplanolla jäi nyt 0,50s päähän... Mutta lupaavaa lupaavaa. Seuraavat kisat sitten onkin rotumestaruuskisat Hyvinkäällä reilun viikon päästä. Ja silloin pääsee Muusakin kokeilemaan ihka oikealle kisaradalle. :)
Meitä potkaisi Bennyn kanssa sellainen onni, että päästiin korvaavana koirakkona valmennustunnille, joita Kankaan Jari on pitänyt osalle seuramme edustajista pitkin kesää. Itse olin ekaa kertaa Jartsun koutsauksessa, ja hirmu hieno fiilis jäi. Ensinnäkin - on harvinaista herkkua että agikoutsilla on kokemusta käppänästä, ja siitä juteltiinkin heti alkuun tovi. Olen toki jo aikaisemmin saanut palautetta siitä, että jään liikaa ohjaamaan Bennyä takaa, vaikka voisin hyvin saatella sitä pidemmälle ja mennä enemmän yhtä matkaa. No, en tiedä mistä johtui, mutta vasta nyt aloin tajuta sitä ihan oikeasti. Jartsu huomautti monesti, että jään heittelemään koiraa ihan liikaa varsinkin aidoille, kun yhtä matkaa menemällä saisin lisää vauhtia ja pienemmät käännökset. Välistävedot alkaa vihdoin sujua, ja niistä saatiinkin hyvää palautetta. Lisäksi sydäntä lämmitti, kun viimeisimmäksi Jartsu kehui, että tykkää Bennyn liikkumisesta. :) Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis, ja tuntui että saatiin kovasti eväitä jatkoa varten.
Tiistaina sitten Muusa palasi treeneihin juoksutauolta. Ja voi huokaus, mikä lahna radalla nähtiinkään... Juuri kun olin iloinnut mökkipihan keppitreeneissä, kuinka mahtava vauhti ja motivaatio sillä on keppi-hyppy-yhdistelmissä, niin johan pudottiin maanpinnalle. Tosin, Minna-koutsilta saatiin loistavan tiukkaa palautetta siitä, että ekalla vedolla jäin koko ajan odottamaan, että Muusa irtoaa hypylle. Siis himmailin koko ajan itse, ja siihen jäi Muusankin vauhti. Tokalla kerralla innostin muutenkin vähän paremmin ja oikeasti rupesin liikkumaan. Ja johan saatiin Muusaankin vauhtia. Pitäisi vaan oikeasti alkaa luottamaan, että tuo koira jotain osaakin, eikä varmistella ja tappaa kaikki vauhti heti alkuunsa... Myönnän, että turhaudun siitä inhottavasta seikasta, että Muusa on ihan eri koira kotipihoilla verrattuna treenikenttiin. Mutta sitä asiaa ei suinkaan paranna se, että pöllöilen itse, ja pahimmassa tapauksessa unohdan muistuttaa, että treenikentillä on niiiiiin kivaa. Oikeasti, pitäisi vaan muistaa aina jo heti alussa leikkiä ja hetsata siellä kentällä, eikä suoraan odottelusta treenipätkälle.
No, onneksi Muusankin kanssa koen nyt oivaltaneeni taas jotain uutta, ja ehkä tästä päästään taas eteenpäin. Parit kisastartit on Muusalle nyt kokeeksi ilmottu, ja katsotaan mitä niistä jää käteen. Ehkä pidättäydytään sitten vaan vielä reilusti kisoista, jos näyttää, että ihan lahnailua on nämä ekat startit. Onneksi on sentään vielä parit treenit, niin saan vähän motivaatiopätkiä alle ennen koitoksia. Mutta hei, positiivinen lopetus sentään tälle postaukselle! Muusan kontaktit oli ihan loistavia! Pari kertaa muistutettiin targetilla, ja neiti otti loistavat 2on2offit, jopa A:lla! Jee!
Benny pääsi kokeilemaan kisaamista vierailla mailla, kun poppoomme pakkasi autot pullolleen ja käänsi nokat kohti Viroa. Alunperin myös Muusan oli tarkoitus päästä mukaan ja jopa kisaamaankin, mutta neiti päätti aloittaa juoksut odotettua aiemmin ja joutui tyytymään kotimaan mökkimaisemiin.
Haapsalu oli siis kohde, ja lauantaina kisattiin kolmen startin verran Bennyn kanssa. Radat olivat kaikki ihan kivoja, Henri Luomalan ratoja, eikä mitään kummallisia kommervenkkejä. Benny meni kivasti, mutta itse sössin lähestulkoon kaikki radat. Ekalla radalla hyllytys, kun annoin puolihuolimattomasti pujotella keppejä takaisinpäin virheen jälkeen. Muutenkin vaisuhko esitys omalta osaltani. Tokalla radalla kerättiin 15 virhepistettä, ja yllätys yllätys kepeiltä virhe jälleen. Taas sellainen, josta en oikein keksinyt, että mistä yhden välin ohitus johtui. Sitä ennen jo tosin A:lta kielto, kun muurin jälkeen Benny kääntyi eri puolelta kuin odotin, ja olin yksinkertaisesti itse tiellä. Niin ja yksi aidan sössiminenkin ehti olla välissä. Vika rata oli hyppäri, ja hyppäriangstistani huolimatta se olikin meidän paras rata näissä karkeloissa. Tehtiin ihan perusreipasta nollaa, kunnes - arvatkaas kolme kertaa - KEPEILLÄ virhe, kun Benny ei taipunut ekaan väliin. Ja huokaus. Olisin ihan hyvin ehtinyt auttaa kädellä siinä kohdin, jos olisin vaan ollut vähän skarpimpana. Videoista taas vaihteeksi kiitos Terhille!
Rata 1:
Rata 2:
Rata 3:
Eli siis meidän kehno putki jatkuu vaan, ja saisin kyllä itse vähän ryhdistäytyä, keskittyä ja olla radoilla paremmin skarppina. Täytyy kyllä myöntää, että näissä skaboissa kisakunto ei ollut allekirjoittaneella ihan parhaimmillaan, kun tuli kaikkiaan keskityttyä reissussa enemmän tuohon lomailupuoleen... :P Mutta vaikka menestystä ei meille tullut, niin loistava reissu oli ja ehdottomasti myös uudestaan olen valmis lähtemään Viroon kisareissuun. :)
Viikko sitten torstai-iltana pakattiin kimpsut ja kampsut kyytiin, ja ajeltiin helteiseen Lappeenrantaan nauttimaan agilitystä ja karnevaalitunnelmasta AgiRodun merkeissä. 5 kartturia, 11 koiraa (sis. kääpiöpinseri, 2 x kääpiösnautseri, 4 x jackrusselinterrieri, staffi, bordercollie ja 2 x tanskandoggi) majoittuivat sopuisasti 60 neliön lomakaksioon, ja kaikki selvisivät hengissä myös paahtavista pitkistä päivistä agilitykenttien laitamilla.
Benny osallistui viikonloppuna neljälle viralliselle radalle sekä epäviralliseen joukkuekilpaan. Muusakin pääsi tekemään osuutensa, ensin epävirallisessa OpenClass-luokassa ja sitten joukkuekilpailussa. Bennyn radat viikonloppuna eivät menneet ihan putkeen, ja saldoksi kerättiin hyllyjä ja reiluja virheitä. Helle verotti hiukan lammasta muistuttavan karvapallon vauhtia, mutta mokailut olivat ihan kartturin omia. Jostain syystä olen onnistunut nykyään sössimään lähes kaikki pujottelusuoritukset, milloin ajoitukset ja milloin jotakin muuta. Mutta oli Bennyn radoilla paljon kivojakin kohtia, ja muutamiin onnistuneisiin ohjauksiin olen hyvinkin tyytyväinen. Mm. saksalaisen (?) onnistuin ihan kunnialla tekemään reilussa vauhdissa.
Agirata A (täysin hajonnut hyllytys):
Hyppyrata B (HYL, alusta asti mokailua ja keskeytin, kun koiraa ei näyttänyt kiinnostavan ollenkaan):
C-rata (ei mitään käsitystä, mitä kepeillä tapahtui...):
E-rata KV (kepit ja puomi sössitty, mutta muuten ok-fiilis):
Muusaan helle vaikutti huomattavasti raskaammin kuin Bennyyn. Tai sitten myös isolla tapahtumalla ja raskaalla viikonlopulla noin yleensä saattoi olla omaa vaikutustansa. Muusan startit olivat molemmat kaikenlisäksi sunnuntaina, viikonlopun päätteeksi. OpenClass-rataa oltiin jo pariin kertaan kokeiltu edellisissä treeneissä, ja se meni vallan mukavasti. Pientä epävarmuutta toisella hypyllä, kepeillä vauhdin hyytyminen, mutta ainoa virhe tuli putkella, kun Muusa kävi kysymässä tuomarilta, että mitäs hittoa se setä teki HÄNEN radallaan. Lopussa myös haukahti kerran paheksuvasti vieressä kyttäävälle tuomarille, mutta ei häiriintynyt hypyillä kuitenkaan. Lopputulemana siis tulos 5 ja sijoitus 19/41.
OpenClass - Muusa:
Joukkuekisassa neljä samanrotuista koiraa suorittivat saman radan viestinä, ja virhepisteet lisättiin sekunteina kokonaisaikaan. Muusa aloitti joukkueen suorituksen ainoana ei vielä kisaavana koirana, ja teki u_s_k_o_m_a_t_t_o_m_a_n hitaan, mutta puhtaan radan. Siis oikeasti, en ole nähnyt Muusan ikinä liikkuvan noin hitaasti, mutta ei neidillä silti käynyt mielessä mikään muu kuin suorittaa tunnollisesti kaikki esteet, jotka mutsi osoitti. Toisena viestissä lähti Milo (Bennyn puoliveli) tehden hienon puhtaan radan. Kolmantena pääsin taas kirmaamaan Bennyn kanssa, ja Benny oli makea! Teki reippaan nollan, eikä itselläni ole paljon muuta moitittavaa kuin yksi pitkä kaarros ennen keppejä - johtuen jälleen kerran siitä, etten ennakoinut valssia riittävästi. Ankkuriosuudelle lähti medivahvistuksemme Tessu, ja Tessu teki myös hienon reippaan nollan. Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen meidän joukkueeseemme, vaikka pikku hiomisia riittäisi monessa asiassa. Sijoitus joukkuekilpailussa oli lopulta 17/35.
Joukkueviesti:
Loppuun vielä tyytyväisen joukkueen kimppaposeeraus. :)
Eilen treenattiin melkoisessa hellesäässä ja paarmojen armoilla. Bennyä ei kyllä helle eikä paarmat häirinneet, vaan se oli ihan into piukassa heti kun vinkulelua vilautti. Radalla oli heti ekana haasteena ohjata koira puomille kahden putkensuun välistä. No, Benny ei ole niin putkihakuinen, joten kohtuullisen hyvin sain sen puomille. Ekalla kerralla vauhti oli vaan niin päätöntä, että puomin ylösmeno meni vähän sinnepäin sivusta (en nähnyt oliko se vaan kaahotusta vai lipsahtiko tassut?). Alastulolla sitten kontakti otettin kylkimyyryllä... Ilmeisesti vauhtia oli vaan niin paljon ja Benny kompuroi... Sylkkäri onnistui radalla hienosti, vaikka meinasinkin olla vaan jatkuvasti vähän liikaa edellä. Mutta lasken meidän kohdalla onnistuneeksi sen, että Benny ei tee mitään ylimääräisiä kaarroksia tai pyörähdyksiä. :D Putkiin irtoamiset oli jotenkin ihan hukassa, eli niitä vaan tarvisi hioa. Sain kyllä hyvää vinkkiä siihen, että ottaisin itse vähän selkeämpää ohjausta putkille. Eli lähetys vähän niiaten ja "keilaava" kädenliike mukaan. Laitetaan siis ennestään pitkälle herjoiteltavien listalle! :D
Muusakin pääsi kokeilemaan tätä rataa, kun varsinaisia ryhmäläisiä oli sen verran vähän paikalla. Ihan kohtuullisesti neiti veti pitkää rataa pelkillä kontaktien palkoilla. Putkien kanssa oli Muusallakin vähän motivaatio-ongelmia, joten samaa treeniä myös Muusalle. Kepit meni hienosti, ja aidoista menty kertaakaan ohi, joten niiden suhteen alkaa olla jo kivaa edistystä. :) Kontaktit vetää ihan kohtuuttomasti edelleen, joten tarvii vaan lisätä palkkausta muille esteille. Mutta kontakteihin sinänsä alan kyllä olla aika tyytyväinen, koska Muikkis osaa jo ilman targettia tai edes namia hakea oikean asennon ja jää odottamaan, että heitän namin maahan. Ei se varmaan vielä kestäisi kovin lujaa ohijuoksua, mutta ehtiihän sitä harjoitella vielä.
Muusa pääseekin oikein tositoimiin lähitulevaisuudessa, sillä ilmoitin Muusan AgiRotuun OpenClass-luokkaan, eli epäviralliselle radalle. Lisäksi jouduttiin ottamaan Muusa varakoiran paikalta joukkuekilpailuun mukaan, kun yksi joukkueemme jäsenkoira sairastui. :( No, lähden sillä asenteella, että kunhan Muusa saa vähän hauskaa pitää molemmilla radoilla, niin se riittää. :) Virallisiakin luokkia tässä hiljalleen aletaan harkita. Ehkä vielä kesän aikana kokeillaan ja katsotaan, missä mennään. Sitten tarvittaessa vielä treeniä ennen varsinaista kisauran aloittamista. Mutta hiljalleen aletaan olla siinä vaiheessa, että voisi jo lähteä kokeilemaan. :)
Noh, julkaistaan nyt sittenkin vielä pari pätkää juhannukselta. Ensin perjantain hyllytetty B-rata. Alku oli ihan kökkö, pakkovalssilla aloituksia pitää selvästi treenata. En voi niissä kuitenkaan ennakoidakaan, koska Benny kiertää niin mielellään aidat takaa. Tai ohittaa ensimmäisen esteen. Ja ihan tavallisessakin valssauksessa teen näköjään jonkun ihme varsahypyn... :P Tällä radalla hylly olisi ollut kyllä pelastettavissa, jos kartturin reaktionopeus ennen keppejä olisi ollut hitusen parempi. Jälleen kerran siinä kohden paljastui mun kokemattomuus ja kehno tilanteenlukutaito. Lamaannuin siinä vaiheessa kun tajusin, että koira kääntyykin eri kautta aidan jälkeen, enkä saanut enää omaa liikettä mukaan. Mutta mentiinpä ihan jees loppurata sitten kuitenkin (vaihtoehtona sille mun yleiselle toimintamallille, että koko pakka leviää virheen jälkeen). No, joka tapauksessa noin yleisestikin Bennyn vire (ja omakin ehkä??) oli vähän matalalla, sellaista peruslenkkeilyähän tuo kaikkinensa oli. Ja nollaradasta tosiaan vaan ihan loppu tallentui, mutta näkyyhän siinä sentään se aika hieno keinu, vaikka vähän pelastamalla tulikin tehtyä.
Tänä vuonna me suunnattiin ensimmäistä kertaa viettämään juhannusta agilityn merkeissä, eli auton nokka käännettiin kohti Kaarinaa ja Tuorlan agijuhannusta. Benny starttasi viikonlopun aikana viidesti, Muusa pääsi mukaan tuttuun tapaan turistina.
Agilityn suhteen juhannuksen hienoin hetki oli meidän ensimmäinen oikea nollatulos kolmosissa!! Rantamäki-Lahtisen agiradalta tulos -2,84 ja kisakirjaan eka merkintä kolmosluokasta. :) Sijoitus tosin tällä radalla vasta 18/61, mutta 3,85 etenemä kuitenkin lämmitti mieltä. Rata ei ollut mikään vaikea, minkä nyt nollien määrästäkin voi jo arvata. Mutta hieno rata me tehtiin. Vauhtia oli ja keinu oli ihan supernopea! Siitä meinasi tulla hieman lentävä, mutta odota-karjaisulla Benny seisahtui kuin seinään ja suoritti esteen hienosti loppuun. :)
Muista radoista ei kauheasti mainittavaa ole, neljä hyllyä kerättiin. Kaksi hyllyä oli ihan armotonta räpellystä, mutta viimeinen sunnuntain rata jo ihan kelpo hyllytys. Juhannuksen päätteeksi oli laitettu oikein kunnon juoksurata, ja siinä jo vähän testattiin, että miten juhannuksen yli on kunto kestänyt. :D Pari tiukkaa paikkaa, mihin meidänkin suoritus sitten kaatui. Ensimmäisen säädön sain vielä pelastettua, mutta seuraavassa kohdassa sitten hylky oikein sekoilun kautta. Välistävedot ei oikein meillä näytä toimiva, pitää harjoitella. Mutta tästä radasta silti hyvä fiilis, koska vauhtia oli ihan kivasti.
Videomateriaalista jälleen kerran saan kiittää Terhiä ja erinäisiä kameran käyttäjiä. Tietenkin vain se meidän nollarata oli juuri se rata, mistä videointi epäonnistui... Melko klassista. xD Ja sen verran pahalta näytti räpellys muutamalla radalla, että julkaisuun pääseekin vain se vika hylly.
Tiistaina Muusan treeneissä teemana oli vekkaus. Itse vekkaamisen suhteen ei ongelmaa, ja kaikkinensa ihan kivasti meni niin putkiin kuin pujotteluunkin. Lisäksi pikkurata, missä kontaktitreeniä targeteilla. A:lla oli jotain muusamaista outoutta. Ilmeisesti vesikippo targettina ei kelvannut, tai sitten vettyneet Frolicit. Hienohelma nimittäin väisti hieman koko targettia, ja A:lta ei siis kovin hienoja 2on2offeja. Sen sijaan puomilla loistavat, ja keinu oli niin nättiä ja varmaa. :) Kohtuullisesti alkaa jo suuntautua hypyillekin, eikä ihan niin käden perässä ole tulossa koko ajan. Päivän parasta antia oli muutamat keppitoistot eri kulmista. Vauhti ei vielä "vierailla" kepeillä ole sitä parasta, mutta hyvä rytmi kuitenkin. Vikaksi vielä pari toistoa pelkkiä keppejä, ja silloin saatiin jo moottorit todella käyntiin. Hyvä fiilis lopettaa kesäsateiset treenit.
Torstaina oli Bennyn vuoro, ja pikku lampaassani (karva alkaa olla taas aika messevää..) olikin oikein virtaa! <3 Rata oli Riksun viime viikonlopun mukaelma, siitä Herralan radasta, mikä meillä meni silloinkin hyvin. Nyt eka pätkä meni oikein mainiosti, ja vauhti oli ihan meidän parhaimmistoa. Tokalla toistolla parit varmistelut jätettiin vielä pois, niin oikein sai olla tyytyväinen. Jouduin itsekin pinkomaan oikein niin, että Keinumäen pehmeähkössä hiekassa oikein meinasi sutia. Toinen pätkä mentiin rata käännettynä, ja siinäkin puolet mainiosti. Sen jälkeen unohdin radan ja pakka levisi totaalisesti. Lopussa en vaan meinannut ehtiä Bennyn vauhtiin, mikä sinänsä ei ole mikään kovin suuri harmittelun aihe. :)
Huomenna sitten vielä varmaanin piipahdus ratatreenissä ja lauantaina hyppään katsojan ja ketyn rooliin Nastolaan agilityn SM-kisoihin. Niitäkin skaboja oikein odottaa, kun en ole koskaan vielä käynytkään katsomassa. Kannustamaan siis E-HKK huippusuorituksiin joukkuekisoissa! :)
Lauantaina aloittelin kesälomaa parilla helteisellä Ritva Herralan tuomaroimalla startilla Bennyn kanssa. Minikolmoset aloittivat päivän jo kahdeksalta, ja hitsin kuumaa oli jo siihen aikaan päivässä. Ei voi kuin kuvitella, kuinka tukalaa oli puolen päivän jälkeen kisanneilla, sillä lämpötila nousi varmasti kevyesti kolmeenkymppiin jo aamupäivästä.
Benny veti paahteesta huolimatta makeasti! Eka rata oli varmasti meidän kolmosstarttien parhaita, mutta hitsinpimpulat, kun kello kerkesi 0,16s verran yliajan puolelle! Mutta pakko olla tyytyväinen, koska vauhti oli kuitenkin meille vallan pirtsakka ja virheittä selvittiin. Sijoitus oli lopulta 6/49, joten eipä tuostakaan tarvitse pahoillaan olla. Videomateriaalista kiitos jälleen Terhille!
A-rata:
B-rata painettiin sitten vieläkin paahteisemmalla ulkokentällä. Tämä hyppäri tuntui vähän haasteellisemmalta palalta, ja ihanneajan etenemäkin oli 3,8 m/s. Hyppärien paha karma saikin jatketta omalla sekoilullani. Homma kosahti ekan kerran kepeille, missä vähän haastavasta avokulmasta ohjastin Bennyn tokaan väliin. Ihan täysin oman sijoittumiseni virhe, jonka vaan huomasin liian myöhään korjatakseni. Sen jälkeen tuttuun tapaan fiilis hieman lopahti ja loppurata vähän sinnepäin. Viimeisillä metreillä vielä Bennyn tyrkkäys väärään päähän putkea, joten saaliina HYL.
Toukokuun lopussa oli oman seuran kisat, joten viikonloppu vietettiin aika tiukasti agiratojen reunoilla. Lauantaina oli kolmosten radat, ja startattiin kolmen startin verran heti aamusta. Ekalla radalla sähelsin heti radan alkuhypyissä ja kummallisen ohjausratkaisuni seurauksena kului aikaa ja kerättiin vitosen verran virheitä. Tosin myöhemmin hyllytys (en edes muista mistä...), joten tältä radalta ei kovin paljon hienoa sanottavaa. Tokalla radalla mentiin kivalla vauhdilla, ja puoleen väliin oikein mallikkaasti, mutta sitten meinasin unohtaa radan ja tein ihmeellisen mutkan radalla kun huomasin olevani ihan väärällä puolella aitaa menosuuntaan nähden. Tästä seurauksena häiritsin Bennyn hyppyä siinä määrin, että rima putosi. Ihme kyllä kummallisesta keppikulmasta onnistui vielä virheittä jatkaminen, ja lopputulemana vain se vitonen. Ja hitsi vieköön, kun huomasin, että yliaikaakin lipsahti vain 0,11s, niin kyllä pisti jossittelemaan... Vika rata oli sitten hyppäri, ja tällä kertaa kun ohjasin jokseenkin tolkuissani, niin Bennyn vauhti oli uuvahtanut johonkin. Ihan perässä vetämistä, ja lopulta yliaikanolla yli viidellä sekunnilla.
Janakkalassa helatorstaina oli sitten viimeisimmät koitokset. Molemmilta radoilta yliaikanollat hieman vajaalla neljällä sekunnilla. Hieman turhautti, kun ei vaan saatu puristettua aikaan, mutta muuten näillä radoilla oli jo aika kiva fiilis. Vauhdin puutos tuntui johtuvan ihan Bennyn yleisestä vireystilasta, se oli aavistuksen vaisuna noin ylipäätään. Ja vielä kun oli unohtunut kaikkein kivoimmat lelut kotiin, niin ei saatu oikein kaikkea peliin. Mutta ihan peruskivat suoritukset n. 3,3 etenemällä, joten olen oikein tyytyväinen silti. Hieman oli jo kuitenkin yritystä sen suhteen, että en jää odottelemaan Bennyä ihan joka välissä vaan vedätän vähän reippaammin. Näistä radoista myös videot, joista iso kiitos kameran haltijalle Terhille, ja kuvaajana toimineelle Pasille!
Pitkästä aikaa vähän jotain muutakin kuin agilityä. Tai no, välillisesti kyllä sitäkin. :D Kunnonkohotusprojekti on ollut tässä vaihtelevalla aktiivisuudella päällä, ja nyt olisi tarkoitus oikein tavoitteellisemmin nostaa juoksukuntoa. Aseina upouusi sykemittari, uunituoreet Inovit ja intopiukeana metsään mars! Viikkokausia olen kuvitellut juoksuvyön olevan hukassa, mutta tänään teinkin löydön ihan omasta eteisen kaapistani... Kukahan sen sinne olikaan piilottanut...??
Tänään sitten pitkästä aikaa hölkkälenkille, mutta sykemittari-pirulainen se vaati intervalliharjoituksella kävelemään matalan sykkeen pätkät. Ja mulla kun olisi ollut just fiilikset painatella verenmaku suussa pitkin metsää. No, mennään sitten seuraava lenkki toisella ohjelmalla, niin saa vähän enemmän nostaa sykettäkin. Koirilla sen sijaan ei tänään ollut juoksufiilistä, vaan etenkin Benny oli ihan perässävedettävä. Katselin silläkin silmällä, että onko jotain vialla, mutta päädyin siihen, että se vaan olisi halunnut mielummin nuuskutella polunvarsia kuin jolkottaa nätisti narunjatkeena.
Aksailtu on taas melko mukavasti, ja tahti sen kun vaan kiihtyy. Viime viikolla piipahdettiin Tampereella iltakisoissa parilla startilla. Kati Wala oli tuomarina, ja taisinpa oppia, että hänen radoilleen meillä ei taida olla jatkossa asiaa. Etenemät oli sen verran kovia, ja kuitenkin pyöritystä oli melkoisesti matkan varrella. Ekaksi agirata, millä Bennyn vauhti oli tosi kiva, mutta sen seurauksena jäi puomin alastulo varmistamatta ja otettiin kaiketi kisaurani eka kontaktivirhe. Sen jälkeen oma vire vähän hiipui, ja totaalisesti se loppui siihen, kun meinasin unohtaa radan. Tulipa sitten vielä rengaskin pissittyä, eli ei mitään mairittelevaa tulosta saatu aikaiseksi. Videosta kiitos Outille!
Toka rata oli hyppäri, ja siinä vaiheessa kun kuulin ihanneajan etenemän, niin olisin melkein voinut jättää radan kokonaan väliin. 3,8 on meille kuitenkin melkoisen kovan kuuloinen. No, rata sinänsä oli ihan kivan tuntuinen, ja se menikin ihan kivalla fiiliksellä. Pieni huolimaton ohjaus kuitenkin alkumetreillä, ja yksi aita väärästä suunnasta. Myöhemmin vielä hyllytyksen tuplaus putkelle lähettämisen epäonnistumisesta. Muuten tältä radalta kuitenkin ihan ok fiilis. Ja kaikkiaanhan reissu oli hauska, hyvässä seurassa. :)
Seuraavat kisat onkin sitten oman seuran kisat tulevan viikonloppuna, missä kolmosille tarjolla kolme rataa. Tämän hetken fiilikset ihan jees, eli Bennyn vire ollut aika kivaa viime hetket. Muusan kanssa treenin alla ollut hypyille irtoamiset omatoimitreenien merkeissä, ja kohtalaisesti alkanut sujua. Keppien suhteen sen sijaan menee oikein mukavasti, ja tänään Kirstulan treenissä neiti meni ihan säntillisesti jo kerhon kepeillä. Vauhti ei ihan vielä ole samaa kuin omilla kepeillä, mutta ihan perusvauhti kuitenkin. Ja ennen kaikkea varmuus oli tänään päivän sana. Uskalsin jopa ottaa kepit osaksi radanpätkää, kun treenin teemana muutenkin oli pujottelu. Ei ollut Muusa millänsäkään siitä, että vähän tuli lisää tavaraa keppien molemmille puolille. Tästä on taas hyvä jatkaa. :)
Tulipahan tiukka putki agiliitelyä viikonlopun yli. Perjantaina aloitettiin valmistautuminen ratatreenillä, missä Pasin radan pohjalta säädettiin yhtä sun toista. Oma säätö oli jotain ihan kamalaa, ei meinannut mennä millään jakeluun pienet yksityiskohdat mm. sylkkäriä räpeltäessä. Positiivinen pilkku omalle mielelle oli Muusan minitreenit, ihan vaan vinkupallon kanssa vauhtia, pari kokeilua takaaleikkausta ja parit sylkkäritkin.
Kolmoset korkattiin sitten lauantaina kolmella startilla (A. Viitasen radat), ja voi taivas sitä jännitystä! En todella ole ollut mikään kovin paha kisajännittäjä, mutta nyt oli niin järkyttävä rimakauhu, että olin hajota palasiksi. No, aika säätämiseksi se sitten menikin. Tuloksena 11 sekunnin yliaikanolla, HYL ja HYL. Inhottavinta oli se, että Bennyn vire oli kateissa, se ei oikein jaksanut innostua. Todennäköisesti yksi syy oli mun jännitys, ja toinen se, että pesin ja saksin Bennyn koristekarvat ennen kisoja. Muutenkin radoilla mahtui yhtä ja toista. Lähdöt takkusi kahdella ekalla radalla: Ekalla Benny ei suostunut jäämään siihen kohtaan, mihin halusin sen jäävän. Ei kyllä yrittänyt varastaakaan. Tokalla radalla sitten Bennyn oma hiffaus kiertää eka siiveke... Kolmannella sitten tietoinen ja ihan toimiva lentävä lähtö. Muuten radoille sitten mahtui kaikenlaista, mm. unohdin kertoa koiralle mihin mennään, mistä suunnasta aidat ylitetään ja viimeisenä vielä kivasti itse ohjasin väärän radan, kun muistelin sitä juuri edeltänyttä rataa...
Sunnuntai oli vähän parempi päivä, vaikka tuloksina jälleen HYL ja yliaikanolla. Kuitenkin sekä oma että koiran vire ihan toista luokkaa, ja nyt mahtui jo paljon hyvääkin näille radoille. Hylly otettiin mulle jo näköjään bravuuriksi muodostuvasta aidan sössimisestä, eli ohjaan epäselvästi ja Benny kiertää takaa suoran hypyn sijaan. Tämän onnistuin tekemään jopa kahdesti tällä radalla... Yliaikanolla oli jo ihan sujuvan oloista menoa, mutta aikaa näytti silti kertyvän 7s yli. Parissa kohtaa Benny selvästi hidasti, kun ilmeisesti ei saanut riittävän selkeitä käskyjä seuraavasta suunnasta. Kaarrokset alkoi kuitenkin jo olla ihan mukavia, joten siitä hyvä mieli.
Tänään sitten putki päättyi Kirstulan treeneihin, mikä kosketti tietenkin molempia koiria. Bennyn treeneissä eka pätkä oli taas flegmaattista ja koiran kiinnostus jossain ihan muualla. Tokalla pätkällä sitten jo hyvää fiilistä ja ihan onnistumisiakin. Muusa Muikkunen sen sijaan oli ihan kelpo vireessä suurimman osan illasta. Sain muutaman onnistuneen suorituksen kerhon kepeillä, ja sekös vasta lämmitti mieltä. Puolikkaalla pätkällä vielä sitten vähän enemmänkin toistoja. Treenien varsinaisena teemana oli takaaleikkaukset ja kontaktit, eli tarpeeseen tuli. Takaaleikkaukset vähän takkusi, tai oikeastaan kaikki aitoihin liittyvä, koska _Muusa_ei_etene_aidoilla_... Kontaktit sen sijaan oli loistavia targetin avulla! Hienot 2on2offit tuli myös pari kertaa, kun kokeiluna annoin käskyn ilman targettia. Jes!
