Kuvittelenko olevani kiireinen ihminen, vai onko oikeasti ollut jotain muuta tekemistä kuin blogin ylläpitäminen.... :D No joo, kiirettä pitääkin aina sopivassa määrin, ja parhaillaan yhdistämme isännän kanssa talouksia, joten muuttopuuhaakin riittää. Koirat ovat sopeutuneet elämänmuutokseen kivasti. Pidättyväinen Muusa on selvästi ottanut isännästä itselleen kakkosihmisen, ja Benny nyt tykkää aina kaikista. Isännän puolelta perheeseen saatiin myös siperianhusky Rocky, ja karvainen uusioperheemme tulee oikein mukavasti toimeen keskenänsä. Enemmän huolta taitaa olla siitä, etteivät pikkukoirat pomota huskya ihan mielivaltaisesti - joskus kun Rocky-raasu ei saisi edes kulkea tietyltä puolelta sohvapöytää... Niin, ja Rocky itse ei moisesta masennu. Se on iloisen hömelö ja yrittää vaan sitkeästi haastaa pieniä perheenjäseniään leikkimään. Rocky kun on kovin epähusky ja hoivaisi varmaan kissanpoikasiakin hellyydellä...
Agilityssä on paljon tapahtunut. Bennyn kanssa SM-nollat saatiin kasaan tammikuun lopussa, minkä jälkeen pidettiin pari kuukautta kisataukoa. Sitten käynnisteltiin taas kisavirettä ja itse SM-kisat käytiin korkkaamassa Tikkakoskella 16.-17.6. Meidän SM-debyyttimme sisälsi osallistumisen niin joukkueessa kuin yksilökisassakin. Joukkueradalla teimme hienon radan puomin alastulovitosella, mutta muutkin keräsivät sen verran virheitä, että mitään menestystä ei joukkueemme lunastanut. Yksilökisojen hyppyradalla haviteltiin kovaa vauhtia, ja ihanneaikaan pääseminen edellytti päälle 4m/s etenemää. Meille se oli liian kova, ja muutamalla sekunnilla jäätiin ihanneajasta. Yliaikanollilla mentiin vielä finaaliinkin, mutta meidän aikamme oli silti pari sekuntia liikaa finaaliradalle. Mutta hieno tunne jäi SM-kokemuksesta, teimme varmasti meidän tasomme parhaita suorituksia tässä vaiheessa. Ensi vuonna uudestaan! :)
Ja loppuun vielä Muusan agilityterveiset uuden pujottelukoosten merkeissä. :) Neidillä oli vähän vaikeaa tuossa kevättalvella, ja etsimme kovasti sitä iloa takaisin harrastamiseen. Johonkin se kun oli kadonnut kaikkialta muualta paitsi kotipihalta. Mutta nyt näyttää taas kivalta ja oikea vire on löytymässä. :)
Agilityvuosi pyörähti käyntiin Eckerön loppiaiskisojen muodossa. Molempien koirien kanssa olikin ollut reilun kuukauden kisatauko, ja treenitkin melko vähäisiä monta viikkoa. Muusan juoksujen aloitus kummitteli ihan viime metreille asti, mutta lopulta kuitenkin myös juoksuton neitikoira pääsi matkaan mukaan ja kisaradoille. Muusalle siis viikonlopulle 3 starttia, Benny urakoi 4 starttia.
Muusan suhteen odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, sillä vire ei ole ollut kauhean korkealla ja varsinkin vuoden ekat maneesitreenit päättyivät lähes itkun partaalle. Kepit eivät vaan suju sitten millään ja koiran vire on ihan nurinperin. Tähän lähtökohtaan nähden siis olin oikeastaan tyytyväinen Muusan Eckerön suorituksiin, vaikka tulokset menivät jälleen useamman kymmenen puolelle kaikki kolme. Joka tapauksessa kepit parhaimmillaan JO toisella yrittämällä puhtaasti ja kaikkiaan koiran mieli oli iloinen. Mutta onhan tuon Muusan meno kaikkiaan ollut nyt aika tahmaista ja jonkinlainen yhteinen ymmärrys on ollut vähän kateissa. Nyt taas kisataukoa, kohta juoksujen takia treenitaukoakin, ja sitten olisi tarkoitus taas panostaa hyvän mielialan rakentamiseen ja kujakeppitreeniin. Muusan kisavideoista iso kiitos Terhille ja Pasille!
Eckerö Muusa A
Eckerö Muusa B
Eckerö Muusa F
Bennyn vuosi alkoi makealla vireellä! :) Aikajärjestyksessä D-rata oli kisoissa ensimmäisenä, joten hylly menköön yli-innokkuuden piikkiin. Ei kaivele sitten pätkääkään! Loput kolme muuta rataa jättivät myös mukavan fiiliksen, enkä kyllä ollut ainoa, joka jäi ihmettelemään, että kaikki kolme puhdasta rataa menivät yliajalle. C- ja E-radat 3s pintaan (!?!) ja F-rata harmillisesti 0,45s... Etenemät eivät ole valitettavasti tiedossa ainakaan tässä vaiheessa, mutta ei se vauhti laiskalta tuntunut. Tykkäsin kuitenkin rataprofiileista ja jotenkin Bennyn kanssa tuntui taas synkkaavan. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. :) Benny videoista kiitos Terhille ja kuvausapulaisille!
Bennyn kanssa viime viikonloppuna Purinalla neljä rataa. Tupla oli tarkoitus hakea, mutta saldona HYL, vitonen, vitonen ja yliaikanolla... Kartturi sortui tuttuun tapaansa typeriin pikkuvirheisiin, unohti ottaa koiraa matkaan ohjata terävästi jne. C-radan keppivirhe jäi kyllä vähän mysteeriksi, en mielestäni tehnyt siinä mitään hassua ja Benny normaalisti pujottelee aika hyvin. Eniten kuitenkin jäi kaivelemaan B-radan A-esteen ohitus. Kantapään kautta taidan alkaa muistaa, että kontaktihakuinen (ja omatoimisesti rataa lukeva) koirani ei enää taida olla kovin kontaktihakuinen.
Benny Purina A
Benny Purina B
Benny Purina C
Benny Purina D
Muusa starttasi Hyvinkäällä myös kaksi rataa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska pujottelu on tökkinyt pahasti. Ja niinhän se tökki taas kisaradallakin. Jotenkin epäonnistumisten kautta Muusa on "oppinut", että pujottelua ei välttämättä saa suorittaa kuitenkaan loppuun, joten se aloittaa oikein, mutta jättää heti kesken ja jää tuijottelemaan sen näköisenä ettei olisi koskaan kyseistä estettä nähnytkään. Kertonee osaltaa Muusan herkkyydestä, sillä en tosiaankaan koskaan olen kieltänyt sitä pujottelemasta virheen jälkeen tai muuten suuttunut sille virheistä. Väärin menneen pujottelun jälkeen otetaan aina vain alusta uusiksi vähin elein... No, harkkaesteillähän se taas meni niin tyylipuhtaasti, että ilmeisesti omassa asenteessani on kisaradalla niin huomattava ero, että Muusa ei antaudu pujottelemaan kisatilanteessa. Heti eilisissä treeneissä saatiinkin ihan mahtavia keppitoistoja, kun kasasin itseni viemään ne itsevarmasti alusta loppuun. Ja Muikkuhan veteli makeasti pujotellen, vaikka metrillä erkanin loppua kohden. Ehkä se joskus vielä saadaan siirrettyä kisakentillekin...
Mutta mutta, nyt tehotreeniä ILOISEEN pujotteluun ja seuraavat startit vasta Eckerössä tammikuussa, ellei neiti päätä ajoittaa juoksuja juuri siihen ajankohtaan. Bennyn seuraavat startit lienevät myös vasta siellä, ellei nyt jostain näytä heltiävän sopivaa kisaviikonloppua vielä loppuvuodelle.
No onpas vierähtänyt taas aikaa viimeisimmästä postauksesta. Syys-lokakuussa pidettiin hiukan taukoa niin treeneistä kuin kisoistakin, samalla kun kesäkausi päätettiin ja odoteltiin talvikauden starttia. Paljon on silti oppia ja ahaa-elämyksiäkin syksy tuonut tullessaan. Erityisesti Huittisten opeista olen muutamaan kertaan päässyt hyötymään, ja käteen on jäänyt ehkä jopa ihan käänteitä tekeviä vinkkejä. Tein jonkinlaista suunnitelmaa talven omatoimitreeneihin, näitäkin vinkkejä hyödyntäen, ja jo nyt alkuunsa tuntuu, että suunta on hyvä.
Muusan kanssa treenataan laajassa mittakaavassa vauhtia ja motivaatiota, vireen pysymistä ylhäällä kokonaisen radan verran. Huittisen Harrilta sain palkkaukseen loistavaa vinkkiä, ja sehän onkin tepsinyt jo nyt ratkaisevalla tavalla. Periaatteessa kai ongelmani on ollut se, että tyrkytän palkkaa liikaakin, ja unohtanut samalla vaatia riittävästi ennen palkkaamista. Nyt mennään sillä linjalla, että minä tarjoan palkan, Muusa tekee työn. Ja jos se luopuu palkasta, niin en tyrkytä takaisin ennen kuin vaadin tekemään jotakin sen eteen. Tämä on näyttänytkin jo toimivan hienosti, ja treenipätkät koitan pitää ihan lyhyinä ja innostuneina. Keskiviikon ohjatuissa treeneissä sitten mitataan pidemmällä suorituksella missä mennään. Kahdet maneesitreenit onkin jo ollut, ja Muusa on tosiaan kuin eri koira kesään verrattuna! Vire on ollut suorastaan mahtavaa, lahnasta ei ole ollut tietoakaan! Toivottavasti jatkuu yhtä kivasti. :)
Bennyn kanssa omatoimitreenissä on monia pikkutekniikoita, joita koetan opetella ja vahvistella. Haltuunottoa ja ohjaukseen herkistelyä, kontaktien vahvistelua, puomi-putki -erottelua, kepeille itsenäisyyttä, uudempia ohjauskuvioita... Siinä nyt jotain lueteltuna. Kisoja buukataan kalenteriin sen verran kuin saadaan muilta esteiltä sopimaan. Tuplaa kaipaisi vielä kisakirja SM-nollien osalta, joten se on tietenkin yksi selkeä tavoittelun kohde. Yritän olla luomatta siihen hirveitä paineita, mutta väkisinhän se tuossa kummittelee. Kisoissa ongelmana on säännönmukaisesti oma surkea ohjaukseni. Unohdan koiran, otan haltuun liiankin vahvasti, unohdan ohjauskuvioni, teen typeriä ohjausratkaisuja... Mutta kisaamallahan näistä vaan pääsee, eli lisää kisoja vaan kalenteriin!
Muusakin pääsee kisakentille vielä tämän vuoden puolella. Ekojen starttien jälkeenhän nähtiin tilanne, eli motivaatio ja vire ei vielä ollut riittävä kisaradoille alkusyksystä. Nyt kuitenkin tilanne on jo kohentunut, ja tarkoituksena olisi käydä ainakin parit kisat vielä tänä vuonna. Vuodenvaihteen jälkeen sitten päästäänkin taas Ahvenanmaalle Eckerön kisahallin nurmille kirmaamaan! En malta odottaa! :)
Viime viikonloppuna oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat Forssassa, ja sinne matkattiin kisaamaan molempien koirien voimin. Benny osallistui yksilöradoille sekä kerhon minien ykkösjoukkueessa joukkuekisaan ja Muusa pääsi tekemään osuuttaan kerhon minien kakkosjoukkueessa. Ja menestystähän tuli! Benny tempaisi perusreippaan hyppärinollan turvin kiinni mestaruustaistoon, ja tokalle radalle mennessä pisti jo vähän jännittämään, kun suurin osa muista hyppärinollittelijoista oli jo agiradalla tehnyt hyllyjä tai virheitä. Agirata ei ollut mitenkään vaikea, mutta omat kisahermot pettivät. Sekunnin murto-osan ajan mietin puolen välin hyppysuoralla, että "mennäänhän me oikeaa rataa" ja se kostautui heti... Muurin jälkeen unohdin ottaa koiraa haltuun, ja Benny ehti kiertää seuraavan aidan ympäri ennen kuin ehdin reagoida. Mutta ollenkaan en voi motkottaa lopputulemastakaan, sillä olimme lopulta neljänsiä piirinmestaruustaistossa!
Hyppyrata A - Benny
Agirata B - Benny
Joukkueradalle startattiin Muusan kanssa ihan ensimmäisinä, ja Muusan osuus jänskättikin melkoisesti. Tavoite oli tehdä jonkun sortin tulos, ja sehän siitä väännettiinkin. Yliaikaa tuli jonkin verran ja käsittääkseni vitonen saatiin siitä, että itse potkaisin aidansiivekettä... Mutta kun kaksi muutakin joukkueen jäsentä, lancashire heeler Ruuti ja jackrusseli Carlo tekivät tulokset, niin kävikin sillä tavalla, että me voitettiin minien piirinmestaruus!!! :) Kaikki muut joukkueet hyllyttivät, vaikka mitään erityisiä ansapaikkoja ei radalla ollut... Benny hyllytti omalla osuudellaan ihan omaehtoisesti ratansa. Pujottelun jälkeen oli tarkoitus kääntyä 90 astetta vasemmalle, mutta tokavikasta välistä Benny päätti sinkaista täysin päinvastaiseen suuntaan oikealle putkeen. Joka ei muuten sivumennen mainittuna edes ollut mitenkään tyrkyllä. Joskus ei vaan käppänän aivoituksia voi ymmärtää...
Milloinkohan oppisin, että yövuorojen välissä ja jälkeen ei ole kannattavaa lähteä kisaradoille sekoilemaan... Viikonloppu Janakkalassa oli järkyttävää. Lauantaina Muusalle kolme rataa, ja meno oli ihan eri sorttista Hyvinkääseen verrattuna. Tahmaista kuin mikä ja kepit näytti siltä kun ei olisi ikinä sellaisia nähnytkään. Ilmeisesti ohjaan ne myös jotenkin eri tavalla kisaradalla (jännitän niitä jo etukäteen?), mutta vielä en päässyt selvyyteen siitä, mitä oikein tapahtuu. Valitettavasti en myöskään saanut näitä ratoja videolle. Muusalle siis Janakkalasta kolme järkyttävillä virhepisteillä ja yliajoilla varustettua tulosta... Häpeällisintä oli, että jonkin sortin ennätykseen päästiin nousemalla palkintosijalle tuloksella 58 ja rapiat, kun tuloksia tuli luokasta vain kolme... :D No, ainahna lelulle ja lahjakortille käyttöä löytyy.
Bennyllä oli sunnuntaina myös kolme starttia, ja reisille meni kaikki kolme. Ekalla radalla hukkasin koiran heti kolmannella esteellä valssin aikana. Siis oikeesti! Miten valssilla voi HUKATA koiran... No joo, Bennyllä oli virettä enemmän kuin kylliksi, mutta valitettavasti se suuntautui johonkin ihan muuhun kuin minä ja tuomari oltiin suunniteltu. Tokalla radalla hirveän pelastelun seurauksena yliaikanolla. Takaaleikkaukset ei sovi meille, miksi edes keksin yrittää... Kolmannella radalla sitten huidoin Bennyn ihan itse putkeen, kun en hoksannut sen olevan niin mukavasti tyrkyllä keppien sijaan. Eipä tarvinnut tuuletella näissä kisoissa muuta kuin kavereiden puolesta. :D
Viime viikonloppuna oli Hyvinkäällä rotumestaruuskisat, ja näihin karkeloihin pääsitvät molemmat koirat mukaan. Päivä alkoi Muusan kisakirjan varmentamisella ja neidin mittaamisella miniksi. Ykkösille oli kaksi Henri Luomalan rataa, ja näillä pääsi Muusa starttaamaan ihka ekat virallisensa.
Agirata oli mainio! Muusa meni reippaalla, sujuvalla tahdilla, ja taisi itsellänikin suhteellisen hyvin ajoitukset osua kohdalleen. Virallinen tulos näyttää vähän kurjalta hurjine yliaikoineen ja viidellä virhepisteellä, mutta ei vastaa ollnkaan sitä, mikä fiilis itselleni jäi. Keinu oli vähän ruma, mutta eipä Muusa siitä moksiskaan ollut. Huomasin sen tulevan vähän lujaa, ja jostain kumman syystä suustani pääsi sana "vartoo", ihan kuin ikinä olisi koirien kanssa sellaista käskyä käyttänyt... :D Kuitenkin ainoa, mikä radalla todella mätti, oli ne vieraat kepit, jotka Muusalle epävarmuutta aiheuttavat. Sieltä siis se vitonen ja varmasti kymmeniä sekunteja yliaikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin kepit teettää kokonaisina, enkä lähtenyt enää viimeisiä välejä erikseen korjaamaan.
Hyvinkää agirata / Muusa
Hyppärille lähdettiin samalla meiningillä, reippaasti ja iloisesti. Kepeillä vähän vähemmän säätöä, mutta se virhe ja ylimääräisiä sekunteja kuitenkin. Pussi jännitti etukäteen eniten, koska juuri kisoja edeltävissä treeneissä Muusalta kesti useampi toisto ennen kuin se suoritti pussin ilman kankaan raottamista. Oli vissiin ollut hiukan taukoa pussin treenaamisessa... Pussi kuitenkin moitteetta, joskin vauhti ei päätä huimannut siinä kohden. :D Puolessa välissä virhesaldoon lisättiin myös yksi pudonnut rima, enkä ole siitä oikein päässyt selvyyteen, että mitähän siinä tapahtui. Muusa nimittäin ei ole rimoja pudotellut oikeastaan koskaan. Kuitenkin tästäkin radasta oikein huippufiilis, vaikka 10vp ja yliaikaa olikin virallinen tulos. Reipas Muusa! :)
Hyvinkää hyppäri / Muusa
Bennyn osuudesta ei kauheasti ole kerrottavaa. Agirata vielä siedettävä, mutta yksi haltuunotto jäi puolitiehen, ja puomillehan se sinkosi putken sijaan. Siis hylly. Hyppäri meni täysin reisille jo heti alusta alkaen, kun omat ajatukseni eivät olleet kasassa sitten laisinkaan. Radalle lähtiessä oli sellainen olo, että en muistanut ollenkaan mitä olin menossa tekemään. Kolmannella aidalla väärä suunta ja hyllytys siihen. Hetken vielä yritin räpeltää, sitten suosiolla ulos radalta.
Hyvinkää agirata / Benny
Seuraavat kisat sitten ensi viikonloppuna. Lauantaina Muusan kanssa lähdetään kokeilemaan, olisiko naapuriseuran kepit kivemmat kuin Hyvinkäällä. Sunnuntaina sitten Bennyn vuoro. Molemmille tarjolla kolme starttia, joten mahdollisuudet on ainakin annettu vaikka mihin. Intopiukassa jo odotellaan! :)
