Valkopippuria

Eckerö ja vuoden 2012 agilityaloitus

2012-01-16T02:58:00.000+02:00

Agilityvuosi pyörähti käyntiin Eckerön loppiaiskisojen muodossa. Molempien koirien kanssa olikin ollut reilun kuukauden kisatauko, ja treenitkin melko vähäisiä monta viikkoa. Muusan juoksujen aloitus kummitteli ihan viime metreille asti, mutta lopulta kuitenkin myös juoksuton neitikoira pääsi matkaan mukaan ja kisaradoille. Muusalle siis viikonlopulle 3 starttia, Benny urakoi 4 starttia.

Muusan suhteen odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, sillä vire ei ole ollut kauhean korkealla ja varsinkin vuoden ekat maneesitreenit päättyivät lähes itkun partaalle. Kepit eivät vaan suju sitten millään ja koiran vire on ihan nurinperin. Tähän lähtökohtaan nähden siis olin oikeastaan tyytyväinen Muusan Eckerön suorituksiin, vaikka tulokset menivät jälleen useamman kymmenen puolelle kaikki kolme. Joka tapauksessa kepit parhaimmillaan JO toisella yrittämällä puhtaasti ja kaikkiaan koiran mieli oli iloinen. Mutta onhan tuon Muusan meno kaikkiaan ollut nyt aika tahmaista ja jonkinlainen yhteinen ymmärrys on ollut vähän kateissa. Nyt taas kisataukoa, kohta juoksujen takia treenitaukoakin, ja sitten olisi tarkoitus taas panostaa hyvän mielialan rakentamiseen ja kujakeppitreeniin. Muusan kisavideoista iso kiitos Terhille ja Pasille!

Eckerö Muusa A

Eckerö Muusa B

Eckerö Muusa F

Bennyn vuosi alkoi makealla vireellä! :) Aikajärjestyksessä D-rata oli kisoissa ensimmäisenä, joten hylly menköön yli-innokkuuden piikkiin. Ei kaivele sitten pätkääkään! Loput kolme muuta rataa jättivät myös mukavan fiiliksen, enkä kyllä ollut ainoa, joka jäi ihmettelemään, että kaikki kolme puhdasta rataa menivät yliajalle. C- ja E-radat 3s pintaan (!?!) ja F-rata harmillisesti 0,45s... Etenemät eivät ole valitettavasti tiedossa ainakaan tässä vaiheessa, mutta ei se vauhti laiskalta tuntunut. Tykkäsin kuitenkin rataprofiileista ja jotenkin Bennyn kanssa tuntui taas synkkaavan. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan vuoteen. :) Benny videoista kiitos Terhille ja kuvausapulaisille!

Eckerö Benny C

Eckerö Benny D

Eckerö Benny E

Eckerö Benny F

Pikkuvirheitä ja asenneongelmia

2011-12-01T15:26:00.000+02:00

Bennyn kanssa viime viikonloppuna Purinalla neljä rataa. Tupla oli tarkoitus hakea, mutta saldona HYL, vitonen, vitonen ja yliaikanolla... Kartturi sortui tuttuun tapaansa typeriin pikkuvirheisiin, unohti ottaa koiraa matkaan ohjata terävästi jne. C-radan keppivirhe jäi kyllä vähän mysteeriksi, en mielestäni tehnyt siinä mitään hassua ja Benny normaalisti pujottelee aika hyvin. Eniten kuitenkin jäi kaivelemaan B-radan A-esteen ohitus. Kantapään kautta taidan alkaa muistaa, että kontaktihakuinen (ja omatoimisesti rataa lukeva) koirani ei enää taida olla kovin kontaktihakuinen.

Benny Purina A

Benny Purina B

Benny Purina C

Benny Purina D

Muusa starttasi Hyvinkäällä myös kaksi rataa. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, koska pujottelu on tökkinyt pahasti. Ja niinhän se tökki taas kisaradallakin. Jotenkin epäonnistumisten kautta Muusa on "oppinut", että pujottelua ei välttämättä saa suorittaa kuitenkaan loppuun, joten se aloittaa oikein, mutta jättää heti kesken ja jää tuijottelemaan sen näköisenä ettei olisi koskaan kyseistä estettä nähnytkään. Kertonee osaltaa Muusan herkkyydestä, sillä en tosiaankaan koskaan olen kieltänyt sitä pujottelemasta virheen jälkeen tai muuten suuttunut sille virheistä. Väärin menneen pujottelun jälkeen otetaan aina vain alusta uusiksi vähin elein... No, harkkaesteillähän se taas meni niin tyylipuhtaasti, että ilmeisesti omassa asenteessani on kisaradalla niin huomattava ero, että Muusa ei antaudu pujottelemaan kisatilanteessa. Heti eilisissä treeneissä saatiinkin ihan mahtavia keppitoistoja, kun kasasin itseni viemään ne itsevarmasti alusta loppuun. Ja Muikkuhan veteli makeasti pujotellen, vaikka metrillä erkanin loppua kohden. Ehkä se joskus vielä saadaan siirrettyä kisakentillekin...

Mutta mutta, nyt tehotreeniä ILOISEEN pujotteluun ja seuraavat startit vasta Eckerössä tammikuussa, ellei neiti päätä ajoittaa juoksuja juuri siihen ajankohtaan. Bennyn seuraavat startit lienevät myös vasta siellä, ellei nyt jostain näytä heltiävän sopivaa kisaviikonloppua vielä loppuvuodelle.

Lokakuun kuulumisia

2011-10-23T23:32:00.000+03:00

No onpas vierähtänyt taas aikaa viimeisimmästä postauksesta. Syys-lokakuussa pidettiin hiukan taukoa niin treeneistä kuin kisoistakin, samalla kun kesäkausi päätettiin ja odoteltiin talvikauden starttia. Paljon on silti oppia ja ahaa-elämyksiäkin syksy tuonut tullessaan. Erityisesti Huittisten opeista olen muutamaan kertaan päässyt hyötymään, ja käteen on jäänyt ehkä jopa ihan käänteitä tekeviä vinkkejä. Tein jonkinlaista suunnitelmaa talven omatoimitreeneihin, näitäkin vinkkejä hyödyntäen, ja jo nyt alkuunsa tuntuu, että suunta on hyvä.

Muusan kanssa treenataan laajassa mittakaavassa vauhtia ja motivaatiota, vireen pysymistä ylhäällä kokonaisen radan verran. Huittisen Harrilta sain palkkaukseen loistavaa vinkkiä, ja sehän onkin tepsinyt jo nyt ratkaisevalla tavalla. Periaatteessa kai ongelmani on ollut se, että tyrkytän palkkaa liikaakin, ja unohtanut samalla vaatia riittävästi ennen palkkaamista. Nyt mennään sillä linjalla, että minä tarjoan palkan, Muusa tekee työn. Ja jos se luopuu palkasta, niin en tyrkytä takaisin ennen kuin vaadin tekemään jotakin sen eteen. Tämä on näyttänytkin jo toimivan hienosti, ja treenipätkät koitan pitää ihan lyhyinä ja innostuneina. Keskiviikon ohjatuissa treeneissä sitten mitataan pidemmällä suorituksella missä mennään. Kahdet maneesitreenit onkin jo ollut, ja Muusa on tosiaan kuin eri koira kesään verrattuna! Vire on ollut suorastaan mahtavaa, lahnasta ei ole ollut tietoakaan! Toivottavasti jatkuu yhtä kivasti. :)

Bennyn kanssa omatoimitreenissä on monia pikkutekniikoita, joita koetan opetella ja vahvistella. Haltuunottoa ja ohjaukseen herkistelyä, kontaktien vahvistelua, puomi-putki -erottelua, kepeille itsenäisyyttä, uudempia ohjauskuvioita... Siinä nyt jotain lueteltuna. Kisoja buukataan kalenteriin sen verran kuin saadaan muilta esteiltä sopimaan. Tuplaa kaipaisi vielä kisakirja SM-nollien osalta, joten se on tietenkin yksi selkeä tavoittelun kohde. Yritän olla luomatta siihen hirveitä paineita, mutta väkisinhän se tuossa kummittelee. Kisoissa ongelmana on säännönmukaisesti oma surkea ohjaukseni. Unohdan koiran, otan haltuun liiankin vahvasti, unohdan ohjauskuvioni, teen typeriä ohjausratkaisuja... Mutta kisaamallahan näistä vaan pääsee, eli lisää kisoja vaan kalenteriin!

Muusakin pääsee kisakentille vielä tämän vuoden puolella. Ekojen starttien jälkeenhän nähtiin tilanne, eli motivaatio ja vire ei vielä ollut riittävä kisaradoille alkusyksystä. Nyt kuitenkin tilanne on jo kohentunut, ja tarkoituksena olisi käydä ainakin parit kisat vielä tänä vuonna. Vuodenvaihteen jälkeen sitten päästäänkin taas Ahvenanmaalle Eckerön kisahallin nurmille kirmaamaan! En malta odottaa! :)

Piirinmestaruudet

2011-09-17T10:52:00.001+03:00

Viime viikonloppuna oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat Forssassa, ja sinne matkattiin kisaamaan molempien koirien voimin. Benny osallistui yksilöradoille sekä kerhon minien ykkösjoukkueessa joukkuekisaan ja Muusa pääsi tekemään osuuttaan kerhon minien kakkosjoukkueessa. Ja menestystähän tuli! Benny tempaisi perusreippaan hyppärinollan turvin kiinni mestaruustaistoon, ja tokalle radalle mennessä pisti jo vähän jännittämään, kun suurin osa muista hyppärinollittelijoista oli jo agiradalla tehnyt hyllyjä tai virheitä. Agirata ei ollut mitenkään vaikea, mutta omat kisahermot pettivät. Sekunnin murto-osan ajan mietin puolen välin hyppysuoralla, että "mennäänhän me oikeaa rataa" ja se kostautui heti... Muurin jälkeen unohdin ottaa koiraa haltuun, ja Benny ehti kiertää seuraavan aidan ympäri ennen kuin ehdin reagoida. Mutta ollenkaan en voi motkottaa lopputulemastakaan, sillä olimme lopulta neljänsiä piirinmestaruustaistossa!

Hyppyrata A - Benny

Agirata B - Benny

Joukkueradalle startattiin Muusan kanssa ihan ensimmäisinä, ja Muusan osuus jänskättikin melkoisesti. Tavoite oli tehdä jonkun sortin tulos, ja sehän siitä väännettiinkin. Yliaikaa tuli jonkin verran ja käsittääkseni vitonen saatiin siitä, että itse potkaisin aidansiivekettä... Mutta kun kaksi muutakin joukkueen jäsentä, lancashire heeler Ruuti ja jackrusseli Carlo tekivät tulokset, niin kävikin sillä tavalla, että me voitettiin minien piirinmestaruus!!! :) Kaikki muut joukkueet hyllyttivät, vaikka mitään erityisiä ansapaikkoja ei radalla ollut... Benny hyllytti omalla osuudellaan ihan omaehtoisesti ratansa. Pujottelun jälkeen oli tarkoitus kääntyä 90 astetta vasemmalle, mutta tokavikasta välistä Benny päätti sinkaista täysin päinvastaiseen suuntaan oikealle putkeen. Joka ei muuten sivumennen mainittuna edes ollut mitenkään tyrkyllä. Joskus ei vaan käppänän aivoituksia voi ymmärtää...

Joukkuerata Muusa:

Joukkuerata Benny:

Muusa poseeraa pokaalin kanssa:

Ei ihan putkeen mennyt kisaviikonloppu.

2011-09-07T11:38:00.000+03:00

Milloinkohan oppisin, että yövuorojen välissä ja jälkeen ei ole kannattavaa lähteä kisaradoille sekoilemaan... Viikonloppu Janakkalassa oli järkyttävää. Lauantaina Muusalle kolme rataa, ja meno oli ihan eri sorttista Hyvinkääseen verrattuna. Tahmaista kuin mikä ja kepit näytti siltä kun ei olisi ikinä sellaisia nähnytkään. Ilmeisesti ohjaan ne myös jotenkin eri tavalla kisaradalla (jännitän niitä jo etukäteen?), mutta vielä en päässyt selvyyteen siitä, mitä oikein tapahtuu. Valitettavasti en myöskään saanut näitä ratoja videolle. Muusalle siis Janakkalasta kolme järkyttävillä virhepisteillä ja yliajoilla varustettua tulosta... Häpeällisintä oli, että jonkin sortin ennätykseen päästiin nousemalla palkintosijalle tuloksella 58 ja rapiat, kun tuloksia tuli luokasta vain kolme... :D No, ainahna lelulle ja lahjakortille käyttöä löytyy.

Bennyllä oli sunnuntaina myös kolme starttia, ja reisille meni kaikki kolme. Ekalla radalla hukkasin koiran heti kolmannella esteellä valssin aikana. Siis oikeesti! Miten valssilla voi HUKATA koiran... No joo, Bennyllä oli virettä enemmän kuin kylliksi, mutta valitettavasti se suuntautui johonkin ihan muuhun kuin minä ja tuomari oltiin suunniteltu. Tokalla radalla hirveän pelastelun seurauksena yliaikanolla. Takaaleikkaukset ei sovi meille, miksi edes keksin yrittää... Kolmannella radalla sitten huidoin Bennyn ihan itse putkeen, kun en hoksannut sen olevan niin mukavasti tyrkyllä keppien sijaan. Eipä tarvinnut tuuletella näissä kisoissa muuta kuin kavereiden puolesta. :D

Benny agirata - HYL

Benny agirata - 1,95s yliaikanolla

Benny hyppyrata - HYL

Muusan kisaura alkoi!

2011-09-01T22:55:00.000+03:00

Viime viikonloppuna oli Hyvinkäällä rotumestaruuskisat, ja näihin karkeloihin pääsitvät molemmat koirat mukaan. Päivä alkoi Muusan kisakirjan varmentamisella ja neidin mittaamisella miniksi. Ykkösille oli kaksi Henri Luomalan rataa, ja näillä pääsi Muusa starttaamaan ihka ekat virallisensa.

Agirata oli mainio! Muusa meni reippaalla, sujuvalla tahdilla, ja taisi itsellänikin suhteellisen hyvin ajoitukset osua kohdalleen. Virallinen tulos näyttää vähän kurjalta hurjine yliaikoineen ja viidellä virhepisteellä, mutta ei vastaa ollnkaan sitä, mikä fiilis itselleni jäi. Keinu oli vähän ruma, mutta eipä Muusa siitä moksiskaan ollut. Huomasin sen tulevan vähän lujaa, ja jostain kumman syystä suustani pääsi sana "vartoo", ihan kuin ikinä olisi koirien kanssa sellaista käskyä käyttänyt... :D Kuitenkin ainoa, mikä radalla todella mätti, oli ne vieraat kepit, jotka Muusalle epävarmuutta aiheuttavat. Sieltä siis se vitonen ja varmasti kymmeniä sekunteja yliaikaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin kepit teettää kokonaisina, enkä lähtenyt enää viimeisiä välejä erikseen korjaamaan.

Hyvinkää agirata / Muusa

Hyppärille lähdettiin samalla meiningillä, reippaasti ja iloisesti. Kepeillä vähän vähemmän säätöä, mutta se virhe ja ylimääräisiä sekunteja kuitenkin. Pussi jännitti etukäteen eniten, koska juuri kisoja edeltävissä treeneissä Muusalta kesti useampi toisto ennen kuin se suoritti pussin ilman kankaan raottamista. Oli vissiin ollut hiukan taukoa pussin treenaamisessa... Pussi kuitenkin moitteetta, joskin vauhti ei päätä huimannut siinä kohden. :D Puolessa välissä virhesaldoon lisättiin myös yksi pudonnut rima, enkä ole siitä oikein päässyt selvyyteen, että mitähän siinä tapahtui. Muusa nimittäin ei ole rimoja pudotellut oikeastaan koskaan. Kuitenkin tästäkin radasta oikein huippufiilis, vaikka 10vp ja yliaikaa olikin virallinen tulos. Reipas Muusa! :)

Hyvinkää hyppäri / Muusa

Bennyn osuudesta ei kauheasti ole kerrottavaa. Agirata vielä siedettävä, mutta yksi haltuunotto jäi puolitiehen, ja puomillehan se sinkosi putken sijaan. Siis hylly. Hyppäri meni täysin reisille jo heti alusta alkaen, kun omat ajatukseni eivät olleet kasassa sitten laisinkaan. Radalle lähtiessä oli sellainen olo, että en muistanut ollenkaan mitä olin menossa tekemään. Kolmannella aidalla väärä suunta ja hyllytys siihen. Hetken vielä yritin räpeltää, sitten suosiolla ulos radalta.

Hyvinkää agirata / Benny

Seuraavat kisat sitten ensi viikonloppuna. Lauantaina Muusan kanssa lähdetään kokeilemaan, olisiko naapuriseuran kepit kivemmat kuin Hyvinkäällä. Sunnuntaina sitten Bennyn vuoro. Molemmille tarjolla kolme starttia, joten mahdollisuudet on ainakin annettu vaikka mihin. Intopiukassa jo odotellaan! :)

Tampere sopii mulle!

2011-08-19T11:05:00.000+03:00

Lupasin skarpata nyt kesän päätteeksi taas kisaamisen suhteen, ja niinhän teinkin! :) Tampereella on nyt piipahdettu pariin otteeseen, ensin TAKUTien järkkäämät kisat viikonloppuna ja sitten TAMSKin iltakisat keskiviikkona.

Viikonloppuna lauantaina tein kaksi hyvää agirataa Bennyn kanssa. Ekalta radalta (Pajari) inhottavan hyvä HYL, kun Benny hyppäsi tokana esteenä olevan renkaan sivusta ja ehti mennä putkeen. Näytti vähän siltä, että luki sen putken niin vahvasti kehikon läpi, ja suuntasi sinne. Ja siis rengas on kaikkiaan Bennylle epävarma este, jota olisi syytä tahkota vielä nykyistä enemmänkin. Muuten siis tämä rata oikein sujuva ja puhdas, joten tyytyväinen siltä osin. Toiselta radalta (Räsänen) sitten tehtiin nolla, ja sijoitus 13/49. Sunnuntain radat sitten meni enemmän tai vähemmän sekoiluksi... Agirata oli puoleenväliin ihan jees, sitten pääsi yksi kaarre venymään, ja sen tilanteen vielä pelastettuani seuraavassa kohdassa unohdin ottaa koiran haltuun, ja sinnehän se putkeen sujahti A:n sijaan - kontaktihakuinen Bennyni... Ja toka rata kun hajosi ohjaukseni osalta ihan täysin, niin kaksi hyllyä sunnuntailta.

Keskiviikkona piipahdettiin Terhin kanssa TAMSKin iltakisoissa kirmaamassa pari agirataa. Eka rata oli Wütrichin, ja jotenkin oikein kivan oloinen. Tehtiinkin puhdas rata ihan hyvällä vauhdilla, mutta pikkuisen sellaista pelastelun makua oli pitkin rataa. Sen verran sitten meni muutamassa kohdassa linjat pitkiksi, että 0,50s lipsahti yliajalle... Toka rata oli Jalosen, ja sivusta katsottuna ensivaikutelma oli lähinnä hämmennys. Jotenkin vaikutti niin hassulta radalta, mm. keskimmäisin aita mentiin neljään kertaan ja "samanlaisesta" kohdasta piti ensin valikoida putkensuu ja hetken perästä ihan samalla lähestymisellä puomin ylösmeno... Niin ja radan loppukin vaikutti alkuun haasteelliselta, kun radan halki piti hyppyyttää koiraa ristiin rastiin. Mutta tutustuessa rataan pääsikin kivasti jyvälle, eikä se niin epälooginen ollutkaan, mitä sivusta vaikutti. Viimeisille hypyille saikin aika kivan linjan, jos vaan luotti siihen, että koira hyppää aidat vinosta kulmasta. Bennyn kanssa etuna oli vielä se, että saatoin sen siihen haastavalle puomin aloitukselle saattaa huolella, koska puomin aikana ehdin juosta Bennyn kiinni vaikka takaperin... Ja siis, tämä rata meiltä oli ihan mukavaa yhteispeliä, ja linjatkin pysyi sopivan niukkoina. Nolla siis tältä radalta ja sijoituskin oli yllättäen jopa 4/34! Pakko myöntää että ihan vähän kirpaisi, että se tuplanolla jäi nyt 0,50s päähän... Mutta lupaavaa lupaavaa. Seuraavat kisat sitten onkin rotumestaruuskisat Hyvinkäällä reilun viikon päästä. Ja silloin pääsee Muusakin kokeilemaan ihka oikealle kisaradalle. :)

Valmennusta ja juoksutauon lopettelua

2011-08-11T01:44:00.000+03:00

Meitä potkaisi Bennyn kanssa sellainen onni, että päästiin korvaavana koirakkona valmennustunnille, joita Kankaan Jari on pitänyt osalle seuramme edustajista pitkin kesää. Itse olin ekaa kertaa Jartsun koutsauksessa, ja hirmu hieno fiilis jäi. Ensinnäkin - on harvinaista herkkua että agikoutsilla on kokemusta käppänästä, ja siitä juteltiinkin heti alkuun tovi. Olen toki jo aikaisemmin saanut palautetta siitä, että jään liikaa ohjaamaan Bennyä takaa, vaikka voisin hyvin saatella sitä pidemmälle ja mennä enemmän yhtä matkaa. No, en tiedä mistä johtui, mutta vasta nyt aloin tajuta sitä ihan oikeasti. Jartsu huomautti monesti, että jään heittelemään koiraa ihan liikaa varsinkin aidoille, kun yhtä matkaa menemällä saisin lisää vauhtia ja pienemmät käännökset. Välistävedot alkaa vihdoin sujua, ja niistä saatiinkin hyvää palautetta. Lisäksi sydäntä lämmitti, kun viimeisimmäksi Jartsu kehui, että tykkää Bennyn liikkumisesta. :) Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis, ja tuntui että saatiin kovasti eväitä jatkoa varten.

Tiistaina sitten Muusa palasi treeneihin juoksutauolta. Ja voi huokaus, mikä lahna radalla nähtiinkään... Juuri kun olin iloinnut mökkipihan keppitreeneissä, kuinka mahtava vauhti ja motivaatio sillä on keppi-hyppy-yhdistelmissä, niin johan pudottiin maanpinnalle. Tosin, Minna-koutsilta saatiin loistavan tiukkaa palautetta siitä, että ekalla vedolla jäin koko ajan odottamaan, että Muusa irtoaa hypylle. Siis himmailin koko ajan itse, ja siihen jäi Muusankin vauhti. Tokalla kerralla innostin muutenkin vähän paremmin ja oikeasti rupesin liikkumaan. Ja johan saatiin Muusaankin vauhtia. Pitäisi vaan oikeasti alkaa luottamaan, että tuo koira jotain osaakin, eikä varmistella ja tappaa kaikki vauhti heti alkuunsa... Myönnän, että turhaudun siitä inhottavasta seikasta, että Muusa on ihan eri koira kotipihoilla verrattuna treenikenttiin. Mutta sitä asiaa ei suinkaan paranna se, että pöllöilen itse, ja pahimmassa tapauksessa unohdan muistuttaa, että treenikentillä on niiiiiin kivaa. Oikeasti, pitäisi vaan muistaa aina jo heti alussa leikkiä ja hetsata siellä kentällä, eikä suoraan odottelusta treenipätkälle.

No, onneksi Muusankin kanssa koen nyt oivaltaneeni taas jotain uutta, ja ehkä tästä päästään taas eteenpäin. Parit kisastartit on Muusalle nyt kokeeksi ilmottu, ja katsotaan mitä niistä jää käteen. Ehkä pidättäydytään sitten vaan vielä reilusti kisoista, jos näyttää, että ihan lahnailua on nämä ekat startit. Onneksi on sentään vielä parit treenit, niin saan vähän motivaatiopätkiä alle ennen koitoksia. Mutta hei, positiivinen lopetus sentään tälle postaukselle! Muusan kontaktit oli ihan loistavia! Pari kertaa muistutettiin targetilla, ja neiti otti loistavat 2on2offit, jopa A:lla! Jee!

Haapsalun valloitus

2011-07-26T22:35:00.000+03:00

Benny pääsi kokeilemaan kisaamista vierailla mailla, kun poppoomme pakkasi autot pullolleen ja käänsi nokat kohti Viroa. Alunperin myös Muusan oli tarkoitus päästä mukaan ja jopa kisaamaankin, mutta neiti päätti aloittaa juoksut odotettua aiemmin ja joutui tyytymään kotimaan mökkimaisemiin.

Haapsalu oli siis kohde, ja lauantaina kisattiin kolmen startin verran Bennyn kanssa. Radat olivat kaikki ihan kivoja, Henri Luomalan ratoja, eikä mitään kummallisia kommervenkkejä. Benny meni kivasti, mutta itse sössin lähestulkoon kaikki radat. Ekalla radalla hyllytys, kun annoin puolihuolimattomasti pujotella keppejä takaisinpäin virheen jälkeen. Muutenkin vaisuhko esitys omalta osaltani. Tokalla radalla kerättiin 15 virhepistettä, ja yllätys yllätys kepeiltä virhe jälleen. Taas sellainen, josta en oikein keksinyt, että mistä yhden välin ohitus johtui. Sitä ennen jo tosin A:lta kielto, kun muurin jälkeen Benny kääntyi eri puolelta kuin odotin, ja olin yksinkertaisesti itse tiellä. Niin ja yksi aidan sössiminenkin ehti olla välissä. Vika rata oli hyppäri, ja hyppäriangstistani huolimatta se olikin meidän paras rata näissä karkeloissa. Tehtiin ihan perusreipasta nollaa, kunnes - arvatkaas kolme kertaa - KEPEILLÄ virhe, kun Benny ei taipunut ekaan väliin. Ja huokaus. Olisin ihan hyvin ehtinyt auttaa kädellä siinä kohdin, jos olisin vaan ollut vähän skarpimpana. Videoista taas vaihteeksi kiitos Terhille!

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3:

Eli siis meidän kehno putki jatkuu vaan, ja saisin kyllä itse vähän ryhdistäytyä, keskittyä ja olla radoilla paremmin skarppina. Täytyy kyllä myöntää, että näissä skaboissa kisakunto ei ollut allekirjoittaneella ihan parhaimmillaan, kun tuli kaikkiaan keskityttyä reissussa enemmän tuohon lomailupuoleen... :P Mutta vaikka menestystä ei meille tullut, niin loistava reissu oli ja ehdottomasti myös uudestaan olen valmis lähtemään Viroon kisareissuun. :)

AgiRotu

2011-07-15T14:42:00.002+03:00

Viikko sitten torstai-iltana pakattiin kimpsut ja kampsut kyytiin, ja ajeltiin helteiseen Lappeenrantaan nauttimaan agilitystä ja karnevaalitunnelmasta AgiRodun merkeissä. 5 kartturia, 11 koiraa (sis. kääpiöpinseri, 2 x kääpiösnautseri, 4 x jackrusselinterrieri, staffi, bordercollie ja 2 x tanskandoggi) majoittuivat sopuisasti 60 neliön lomakaksioon, ja kaikki selvisivät hengissä myös paahtavista pitkistä päivistä agilitykenttien laitamilla.

Benny osallistui viikonloppuna neljälle viralliselle radalle sekä epäviralliseen joukkuekilpaan. Muusakin pääsi tekemään osuutensa, ensin epävirallisessa OpenClass-luokassa ja sitten joukkuekilpailussa. Bennyn radat viikonloppuna eivät menneet ihan putkeen, ja saldoksi kerättiin hyllyjä ja reiluja virheitä. Helle verotti hiukan lammasta muistuttavan karvapallon vauhtia, mutta mokailut olivat ihan kartturin omia. Jostain syystä olen onnistunut nykyään sössimään lähes kaikki pujottelusuoritukset, milloin ajoitukset ja milloin jotakin muuta. Mutta oli Bennyn radoilla paljon kivojakin kohtia, ja muutamiin onnistuneisiin ohjauksiin olen hyvinkin tyytyväinen. Mm. saksalaisen (?) onnistuin ihan kunnialla tekemään reilussa vauhdissa.

Agirata A (täysin hajonnut hyllytys):

Hyppyrata B (HYL, alusta asti mokailua ja keskeytin, kun koiraa ei näyttänyt kiinnostavan ollenkaan):

C-rata (ei mitään käsitystä, mitä kepeillä tapahtui...):

E-rata KV (kepit ja puomi sössitty, mutta muuten ok-fiilis):

Muusaan helle vaikutti huomattavasti raskaammin kuin Bennyyn. Tai sitten myös isolla tapahtumalla ja raskaalla viikonlopulla noin yleensä saattoi olla omaa vaikutustansa. Muusan startit olivat molemmat kaikenlisäksi sunnuntaina, viikonlopun päätteeksi. OpenClass-rataa oltiin jo pariin kertaan kokeiltu edellisissä treeneissä, ja se meni vallan mukavasti. Pientä epävarmuutta toisella hypyllä, kepeillä vauhdin hyytyminen, mutta ainoa virhe tuli putkella, kun Muusa kävi kysymässä tuomarilta, että mitäs hittoa se setä teki HÄNEN radallaan. Lopussa myös haukahti kerran paheksuvasti vieressä kyttäävälle tuomarille, mutta ei häiriintynyt hypyillä kuitenkaan. Lopputulemana siis tulos 5 ja sijoitus 19/41.

OpenClass - Muusa:

Joukkuekisassa neljä samanrotuista koiraa suorittivat saman radan viestinä, ja virhepisteet lisättiin sekunteina kokonaisaikaan. Muusa aloitti joukkueen suorituksen ainoana ei vielä kisaavana koirana, ja teki u_s_k_o_m_a_t_t_o_m_a_n hitaan, mutta puhtaan radan. Siis oikeasti, en ole nähnyt Muusan ikinä liikkuvan noin hitaasti, mutta ei neidillä silti käynyt mielessä mikään muu kuin suorittaa tunnollisesti kaikki esteet, jotka mutsi osoitti. Toisena viestissä lähti Milo (Bennyn puoliveli) tehden hienon puhtaan radan. Kolmantena pääsin taas kirmaamaan Bennyn kanssa, ja Benny oli makea! Teki reippaan nollan, eikä itselläni ole paljon muuta moitittavaa kuin yksi pitkä kaarros ennen keppejä - johtuen jälleen kerran siitä, etten ennakoinut valssia riittävästi. Ankkuriosuudelle lähti medivahvistuksemme Tessu, ja Tessu teki myös hienon reippaan nollan. Kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen meidän joukkueeseemme, vaikka pikku hiomisia riittäisi monessa asiassa. Sijoitus joukkuekilpailussa oli lopulta 17/35.

Joukkueviesti:

Loppuun vielä tyytyväisen joukkueen kimppaposeeraus. :)

T niin kuin torstaitreenit

2011-07-01T12:05:00.000+03:00

Eilen treenattiin melkoisessa hellesäässä ja paarmojen armoilla. Bennyä ei kyllä helle eikä paarmat häirinneet, vaan se oli ihan into piukassa heti kun vinkulelua vilautti. Radalla oli heti ekana haasteena ohjata koira puomille kahden putkensuun välistä. No, Benny ei ole niin putkihakuinen, joten kohtuullisen hyvin sain sen puomille. Ekalla kerralla vauhti oli vaan niin päätöntä, että puomin ylösmeno meni vähän sinnepäin sivusta (en nähnyt oliko se vaan kaahotusta vai lipsahtiko tassut?). Alastulolla sitten kontakti otettin kylkimyyryllä... Ilmeisesti vauhtia oli vaan niin paljon ja Benny kompuroi... Sylkkäri onnistui radalla hienosti, vaikka meinasinkin olla vaan jatkuvasti vähän liikaa edellä. Mutta lasken meidän kohdalla onnistuneeksi sen, että Benny ei tee mitään ylimääräisiä kaarroksia tai pyörähdyksiä. :D Putkiin irtoamiset oli jotenkin ihan hukassa, eli niitä vaan tarvisi hioa. Sain kyllä hyvää vinkkiä siihen, että ottaisin itse vähän selkeämpää ohjausta putkille. Eli lähetys vähän niiaten ja "keilaava" kädenliike mukaan. Laitetaan siis ennestään pitkälle herjoiteltavien listalle! :D

Muusakin pääsi kokeilemaan tätä rataa, kun varsinaisia ryhmäläisiä oli sen verran vähän paikalla. Ihan kohtuullisesti neiti veti pitkää rataa pelkillä kontaktien palkoilla. Putkien kanssa oli Muusallakin vähän motivaatio-ongelmia, joten samaa treeniä myös Muusalle. Kepit meni hienosti, ja aidoista menty kertaakaan ohi, joten niiden suhteen alkaa olla jo kivaa edistystä. :) Kontaktit vetää ihan kohtuuttomasti edelleen, joten tarvii vaan lisätä palkkausta muille esteille. Mutta kontakteihin sinänsä alan kyllä olla aika tyytyväinen, koska Muikkis osaa jo ilman targettia tai edes namia hakea oikean asennon ja jää odottamaan, että heitän namin maahan. Ei se varmaan vielä kestäisi kovin lujaa ohijuoksua, mutta ehtiihän sitä harjoitella vielä.

Muusa pääseekin oikein tositoimiin lähitulevaisuudessa, sillä ilmoitin Muusan AgiRotuun OpenClass-luokkaan, eli epäviralliselle radalle. Lisäksi jouduttiin ottamaan Muusa varakoiran paikalta joukkuekilpailuun mukaan, kun yksi joukkueemme jäsenkoira sairastui. :( No, lähden sillä asenteella, että kunhan Muusa saa vähän hauskaa pitää molemmilla radoilla, niin se riittää. :) Virallisiakin luokkia tässä hiljalleen aletaan harkita. Ehkä vielä kesän aikana kokeillaan ja katsotaan, missä mennään. Sitten tarvittaessa vielä treeniä ennen varsinaista kisauran aloittamista. Mutta hiljalleen aletaan olla siinä vaiheessa, että voisi jo lähteä kokeilemaan. :)

Pari videopätkää lisää

2011-06-30T13:57:00.000+03:00

Noh, julkaistaan nyt sittenkin vielä pari pätkää juhannukselta. Ensin perjantain hyllytetty B-rata. Alku oli ihan kökkö, pakkovalssilla aloituksia pitää selvästi treenata. En voi niissä kuitenkaan ennakoidakaan, koska Benny kiertää niin mielellään aidat takaa. Tai ohittaa ensimmäisen esteen. Ja ihan tavallisessakin valssauksessa teen näköjään jonkun ihme varsahypyn... :P Tällä radalla hylly olisi ollut kyllä pelastettavissa, jos kartturin reaktionopeus ennen keppejä olisi ollut hitusen parempi. Jälleen kerran siinä kohden paljastui mun kokemattomuus ja kehno tilanteenlukutaito. Lamaannuin siinä vaiheessa kun tajusin, että koira kääntyykin eri kautta aidan jälkeen, enkä saanut enää omaa liikettä mukaan. Mutta mentiinpä ihan jees loppurata sitten kuitenkin (vaihtoehtona sille mun yleiselle toimintamallille, että koko pakka leviää virheen jälkeen). No, joka tapauksessa noin yleisestikin Bennyn vire (ja omakin ehkä??) oli vähän matalalla, sellaista peruslenkkeilyähän tuo kaikkinensa oli. Ja nollaradasta tosiaan vaan ihan loppu tallentui, mutta näkyyhän siinä sentään se aika hieno keinu, vaikka vähän pelastamalla tulikin tehtyä.

Hyllytetty B-rata:

Nollaradan loppupätkä:

Juhannustunnelmia

2011-06-27T15:26:00.000+03:00

Tänä vuonna me suunnattiin ensimmäistä kertaa viettämään juhannusta agilityn merkeissä, eli auton nokka käännettiin kohti Kaarinaa ja Tuorlan agijuhannusta. Benny starttasi viikonlopun aikana viidesti, Muusa pääsi mukaan tuttuun tapaan turistina.

Agilityn suhteen juhannuksen hienoin hetki oli meidän ensimmäinen oikea nollatulos kolmosissa!! Rantamäki-Lahtisen agiradalta tulos -2,84 ja kisakirjaan eka merkintä kolmosluokasta. :) Sijoitus tosin tällä radalla vasta 18/61, mutta 3,85 etenemä kuitenkin lämmitti mieltä. Rata ei ollut mikään vaikea, minkä nyt nollien määrästäkin voi jo arvata. Mutta hieno rata me tehtiin. Vauhtia oli ja keinu oli ihan supernopea! Siitä meinasi tulla hieman lentävä, mutta odota-karjaisulla Benny seisahtui kuin seinään ja suoritti esteen hienosti loppuun. :)

Muista radoista ei kauheasti mainittavaa ole, neljä hyllyä kerättiin. Kaksi hyllyä oli ihan armotonta räpellystä, mutta viimeinen sunnuntain rata jo ihan kelpo hyllytys. Juhannuksen päätteeksi oli laitettu oikein kunnon juoksurata, ja siinä jo vähän testattiin, että miten juhannuksen yli on kunto kestänyt. :D Pari tiukkaa paikkaa, mihin meidänkin suoritus sitten kaatui. Ensimmäisen säädön sain vielä pelastettua, mutta seuraavassa kohdassa sitten hylky oikein sekoilun kautta. Välistävedot ei oikein meillä näytä toimiva, pitää harjoitella. Mutta tästä radasta silti hyvä fiilis, koska vauhtia oli ihan kivasti.

Videomateriaalista jälleen kerran saan kiittää Terhiä ja erinäisiä kameran käyttäjiä. Tietenkin vain se meidän nollarata oli juuri se rata, mistä videointi epäonnistui... Melko klassista. xD Ja sen verran pahalta näytti räpellys muutamalla radalla, että julkaisuun pääseekin vain se vika hylly.

Viikon treenailut

2011-06-16T23:12:00.000+03:00

Tiistaina Muusan treeneissä teemana oli vekkaus. Itse vekkaamisen suhteen ei ongelmaa, ja kaikkinensa ihan kivasti meni niin putkiin kuin pujotteluunkin. Lisäksi pikkurata, missä kontaktitreeniä targeteilla. A:lla oli jotain muusamaista outoutta. Ilmeisesti vesikippo targettina ei kelvannut, tai sitten vettyneet Frolicit. Hienohelma nimittäin väisti hieman koko targettia, ja A:lta ei siis kovin hienoja 2on2offeja. Sen sijaan puomilla loistavat, ja keinu oli niin nättiä ja varmaa. :) Kohtuullisesti alkaa jo suuntautua hypyillekin, eikä ihan niin käden perässä ole tulossa koko ajan. Päivän parasta antia oli muutamat keppitoistot eri kulmista. Vauhti ei vielä "vierailla" kepeillä ole sitä parasta, mutta hyvä rytmi kuitenkin. Vikaksi vielä pari toistoa pelkkiä keppejä, ja silloin saatiin jo moottorit todella käyntiin. Hyvä fiilis lopettaa kesäsateiset treenit.

Torstaina oli Bennyn vuoro, ja pikku lampaassani (karva alkaa olla taas aika messevää..) olikin oikein virtaa! <3 Rata oli Riksun viime viikonlopun mukaelma, siitä Herralan radasta, mikä meillä meni silloinkin hyvin. Nyt eka pätkä meni oikein mainiosti, ja vauhti oli ihan meidän parhaimmistoa. Tokalla toistolla parit varmistelut jätettiin vielä pois, niin oikein sai olla tyytyväinen. Jouduin itsekin pinkomaan oikein niin, että Keinumäen pehmeähkössä hiekassa oikein meinasi sutia. Toinen pätkä mentiin rata käännettynä, ja siinäkin puolet mainiosti. Sen jälkeen unohdin radan ja pakka levisi totaalisesti. Lopussa en vaan meinannut ehtiä Bennyn vauhtiin, mikä sinänsä ei ole mikään kovin suuri harmittelun aihe. :)

Huomenna sitten vielä varmaanin piipahdus ratatreenissä ja lauantaina hyppään katsojan ja ketyn rooliin Nastolaan agilityn SM-kisoihin. Niitäkin skaboja oikein odottaa, kun en ole koskaan vielä käynytkään katsomassa. Kannustamaan siis E-HKK huippusuorituksiin joukkuekisoissa! :)

Helteisessä Riksussa

2011-06-12T20:14:00.000+03:00

Lauantaina aloittelin kesälomaa parilla helteisellä Ritva Herralan tuomaroimalla startilla Bennyn kanssa. Minikolmoset aloittivat päivän jo kahdeksalta, ja hitsin kuumaa oli jo siihen aikaan päivässä. Ei voi kuin kuvitella, kuinka tukalaa oli puolen päivän jälkeen kisanneilla, sillä lämpötila nousi varmasti kevyesti kolmeenkymppiin jo aamupäivästä.

Benny veti paahteesta huolimatta makeasti! Eka rata oli varmasti meidän kolmosstarttien parhaita, mutta hitsinpimpulat, kun kello kerkesi 0,16s verran yliajan puolelle! Mutta pakko olla tyytyväinen, koska vauhti oli kuitenkin meille vallan pirtsakka ja virheittä selvittiin. Sijoitus oli lopulta 6/49, joten eipä tuostakaan tarvitse pahoillaan olla. Videomateriaalista kiitos jälleen Terhille!

A-rata:

B-rata painettiin sitten vieläkin paahteisemmalla ulkokentällä. Tämä hyppäri tuntui vähän haasteellisemmalta palalta, ja ihanneajan etenemäkin oli 3,8 m/s. Hyppärien paha karma saikin jatketta omalla sekoilullani. Homma kosahti ekan kerran kepeille, missä vähän haastavasta avokulmasta ohjastin Bennyn tokaan väliin. Ihan täysin oman sijoittumiseni virhe, jonka vaan huomasin liian myöhään korjatakseni. Sen jälkeen tuttuun tapaan fiilis hieman lopahti ja loppurata vähän sinnepäin. Viimeisillä metreillä vielä Bennyn tyrkkäys väärään päähän putkea, joten saaliina HYL.

B-rata:

Omat kisat ja helatorstain radat Janakkalassa

2011-06-06T16:43:00.000+03:00

Toukokuun lopussa oli oman seuran kisat, joten viikonloppu vietettiin aika tiukasti agiratojen reunoilla. Lauantaina oli kolmosten radat, ja startattiin kolmen startin verran heti aamusta. Ekalla radalla sähelsin heti radan alkuhypyissä ja kummallisen ohjausratkaisuni seurauksena kului aikaa ja kerättiin vitosen verran virheitä. Tosin myöhemmin hyllytys (en edes muista mistä...), joten tältä radalta ei kovin paljon hienoa sanottavaa. Tokalla radalla mentiin kivalla vauhdilla, ja puoleen väliin oikein mallikkaasti, mutta sitten meinasin unohtaa radan ja tein ihmeellisen mutkan radalla kun huomasin olevani ihan väärällä puolella aitaa menosuuntaan nähden. Tästä seurauksena häiritsin Bennyn hyppyä siinä määrin, että rima putosi. Ihme kyllä kummallisesta keppikulmasta onnistui vielä virheittä jatkaminen, ja lopputulemana vain se vitonen. Ja hitsi vieköön, kun huomasin, että yliaikaakin lipsahti vain 0,11s, niin kyllä pisti jossittelemaan... Vika rata oli sitten hyppäri, ja tällä kertaa kun ohjasin jokseenkin tolkuissani, niin Bennyn vauhti oli uuvahtanut johonkin. Ihan perässä vetämistä, ja lopulta yliaikanolla yli viidellä sekunnilla.

Janakkalassa helatorstaina oli sitten viimeisimmät koitokset. Molemmilta radoilta yliaikanollat hieman vajaalla neljällä sekunnilla. Hieman turhautti, kun ei vaan saatu puristettua aikaan, mutta muuten näillä radoilla oli jo aika kiva fiilis. Vauhdin puutos tuntui johtuvan ihan Bennyn yleisestä vireystilasta, se oli aavistuksen vaisuna noin ylipäätään. Ja vielä kun oli unohtunut kaikkein kivoimmat lelut kotiin, niin ei saatu oikein kaikkea peliin. Mutta ihan peruskivat suoritukset n. 3,3 etenemällä, joten olen oikein tyytyväinen silti. Hieman oli jo kuitenkin yritystä sen suhteen, että en jää odottelemaan Bennyä ihan joka välissä vaan vedätän vähän reippaammin. Näistä radoista myös videot, joista iso kiitos kameran haltijalle Terhille, ja kuvaajana toimineelle Pasille!

B-rata:

A-rata:

Kunnonkohotusta

2011-05-26T23:31:00.001+03:00

Pitkästä aikaa vähän jotain muutakin kuin agilityä. Tai no, välillisesti kyllä sitäkin. :D Kunnonkohotusprojekti on ollut tässä vaihtelevalla aktiivisuudella päällä, ja nyt olisi tarkoitus oikein tavoitteellisemmin nostaa juoksukuntoa. Aseina upouusi sykemittari, uunituoreet Inovit ja intopiukeana metsään mars! Viikkokausia olen kuvitellut juoksuvyön olevan hukassa, mutta tänään teinkin löydön ihan omasta eteisen kaapistani... Kukahan sen sinne olikaan piilottanut...??

Tänään sitten pitkästä aikaa hölkkälenkille, mutta sykemittari-pirulainen se vaati intervalliharjoituksella kävelemään matalan sykkeen pätkät. Ja mulla kun olisi ollut just fiilikset painatella verenmaku suussa pitkin metsää. No, mennään sitten seuraava lenkki toisella ohjelmalla, niin saa vähän enemmän nostaa sykettäkin. Koirilla sen sijaan ei tänään ollut juoksufiilistä, vaan etenkin Benny oli ihan perässävedettävä. Katselin silläkin silmällä, että onko jotain vialla, mutta päädyin siihen, että se vaan olisi halunnut mielummin nuuskutella polunvarsia kuin jolkottaa nätisti narunjatkeena.

Kännykkäkuva "tosi reippaista" lenkkeilijöistä...

Näillä aseilla kohti parempaa kuntoa!

Kisaa ja treeniä taasen

2011-05-24T02:59:00.000+03:00

Aksailtu on taas melko mukavasti, ja tahti sen kun vaan kiihtyy. Viime viikolla piipahdettiin Tampereella iltakisoissa parilla startilla. Kati Wala oli tuomarina, ja taisinpa oppia, että hänen radoilleen meillä ei taida olla jatkossa asiaa. Etenemät oli sen verran kovia, ja kuitenkin pyöritystä oli melkoisesti matkan varrella. Ekaksi agirata, millä Bennyn vauhti oli tosi kiva, mutta sen seurauksena jäi puomin alastulo varmistamatta ja otettiin kaiketi kisaurani eka kontaktivirhe. Sen jälkeen oma vire vähän hiipui, ja totaalisesti se loppui siihen, kun meinasin unohtaa radan. Tulipa sitten vielä rengaskin pissittyä, eli ei mitään mairittelevaa tulosta saatu aikaiseksi. Videosta kiitos Outille!

Toka rata oli hyppäri, ja siinä vaiheessa kun kuulin ihanneajan etenemän, niin olisin melkein voinut jättää radan kokonaan väliin. 3,8 on meille kuitenkin melkoisen kovan kuuloinen. No, rata sinänsä oli ihan kivan tuntuinen, ja se menikin ihan kivalla fiiliksellä. Pieni huolimaton ohjaus kuitenkin alkumetreillä, ja yksi aita väärästä suunnasta. Myöhemmin vielä hyllytyksen tuplaus putkelle lähettämisen epäonnistumisesta. Muuten tältä radalta kuitenkin ihan ok fiilis. Ja kaikkiaanhan reissu oli hauska, hyvässä seurassa. :)

Seuraavat kisat onkin sitten oman seuran kisat tulevan viikonloppuna, missä kolmosille tarjolla kolme rataa. Tämän hetken fiilikset ihan jees, eli Bennyn vire ollut aika kivaa viime hetket. Muusan kanssa treenin alla ollut hypyille irtoamiset omatoimitreenien merkeissä, ja kohtalaisesti alkanut sujua. Keppien suhteen sen sijaan menee oikein mukavasti, ja tänään Kirstulan treenissä neiti meni ihan säntillisesti jo kerhon kepeillä. Vauhti ei ihan vielä ole samaa kuin omilla kepeillä, mutta ihan perusvauhti kuitenkin. Ja ennen kaikkea varmuus oli tänään päivän sana. Uskalsin jopa ottaa kepit osaksi radanpätkää, kun treenin teemana muutenkin oli pujottelu. Ei ollut Muusa millänsäkään siitä, että vähän tuli lisää tavaraa keppien molemmille puolille. Tästä on taas hyvä jatkaa. :)

Kolmosten korkkaus ja muut aksailut

2011-05-16T22:52:00.000+03:00

Tulipahan tiukka putki agiliitelyä viikonlopun yli. Perjantaina aloitettiin valmistautuminen ratatreenillä, missä Pasin radan pohjalta säädettiin yhtä sun toista. Oma säätö oli jotain ihan kamalaa, ei meinannut mennä millään jakeluun pienet yksityiskohdat mm. sylkkäriä räpeltäessä. Positiivinen pilkku omalle mielelle oli Muusan minitreenit, ihan vaan vinkupallon kanssa vauhtia, pari kokeilua takaaleikkausta ja parit sylkkäritkin.

Kolmoset korkattiin sitten lauantaina kolmella startilla (A. Viitasen radat), ja voi taivas sitä jännitystä! En todella ole ollut mikään kovin paha kisajännittäjä, mutta nyt oli niin järkyttävä rimakauhu, että olin hajota palasiksi. No, aika säätämiseksi se sitten menikin. Tuloksena 11 sekunnin yliaikanolla, HYL ja HYL. Inhottavinta oli se, että Bennyn vire oli kateissa, se ei oikein jaksanut innostua. Todennäköisesti yksi syy oli mun jännitys, ja toinen se, että pesin ja saksin Bennyn koristekarvat ennen kisoja. Muutenkin radoilla mahtui yhtä ja toista. Lähdöt takkusi kahdella ekalla radalla: Ekalla Benny ei suostunut jäämään siihen kohtaan, mihin halusin sen jäävän. Ei kyllä yrittänyt varastaakaan. Tokalla radalla sitten Bennyn oma hiffaus kiertää eka siiveke... Kolmannella sitten tietoinen ja ihan toimiva lentävä lähtö. Muuten radoille sitten mahtui kaikenlaista, mm. unohdin kertoa koiralle mihin mennään, mistä suunnasta aidat ylitetään ja viimeisenä vielä kivasti itse ohjasin väärän radan, kun muistelin sitä juuri edeltänyttä rataa...

Sunnuntai oli vähän parempi päivä, vaikka tuloksina jälleen HYL ja yliaikanolla. Kuitenkin sekä oma että koiran vire ihan toista luokkaa, ja nyt mahtui jo paljon hyvääkin näille radoille. Hylly otettiin mulle jo näköjään bravuuriksi muodostuvasta aidan sössimisestä, eli ohjaan epäselvästi ja Benny kiertää takaa suoran hypyn sijaan. Tämän onnistuin tekemään jopa kahdesti tällä radalla... Yliaikanolla oli jo ihan sujuvan oloista menoa, mutta aikaa näytti silti kertyvän 7s yli. Parissa kohtaa Benny selvästi hidasti, kun ilmeisesti ei saanut riittävän selkeitä käskyjä seuraavasta suunnasta. Kaarrokset alkoi kuitenkin jo olla ihan mukavia, joten siitä hyvä mieli.

Tänään sitten putki päättyi Kirstulan treeneihin, mikä kosketti tietenkin molempia koiria. Bennyn treeneissä eka pätkä oli taas flegmaattista ja koiran kiinnostus jossain ihan muualla. Tokalla pätkällä sitten jo hyvää fiilistä ja ihan onnistumisiakin. Muusa Muikkunen sen sijaan oli ihan kelpo vireessä suurimman osan illasta. Sain muutaman onnistuneen suorituksen kerhon kepeillä, ja sekös vasta lämmitti mieltä. Puolikkaalla pätkällä vielä sitten vähän enemmänkin toistoja. Treenien varsinaisena teemana oli takaaleikkaukset ja kontaktit, eli tarpeeseen tuli. Takaaleikkaukset vähän takkusi, tai oikeastaan kaikki aitoihin liittyvä, koska _Muusa_ei_etene_aidoilla_... Kontaktit sen sijaan oli loistavia targetin avulla! Hienot 2on2offit tuli myös pari kertaa, kun kokeiluna annoin käskyn ilman targettia. Jes!

Viikon opitut

2011-05-10T19:17:00.000+03:00

Kesäkausi on startattu, toistaiseksi vielä vanhalla tutulla Kirstulan nurmikentällä ennen kuin päästään omalle hiekkakentälle Renkoon. Bennyn kanssa ekat kolmosluokan treenit Ninan opissa, ja huhheijaa teki kutaa! Teemana oli nopeat käännökset, ja meillähän se passasi kuin nyrkki naamaan. Heti ensi käsittelyssä käytiin rata huolellisesti läpi ja juteltiin, miten ja miksi voisi ohjata. Ja opin kaksi uutta ohjausta: ihmisnuolen ja saksalaisen. Ihmisnuolen eka yritys päättyi siihen, että Benny törmäsi täysillä mun jalkaani... Ja jos sitä sattui päähän yhtä paljon kun meikäläistä nilkkaan, niin ihme että me siitä vielä jatkettiin hetken pudistelun jälkeen. :D Mutta parin yrityksen jälkeen saatiin jo jotain kosketusta kyseiseen ohjauskuvioon. Saksalainen ei mulle ihan hirveän hyvin avautunut siinä mielessä, että en oikein hoksannut miksi sitä kutsuttiin saksalaiseksi eikä persjätöksi... Mutta toimihan sekin ihan kivasti parin rauhallisemman ensiyrityksen jälkeen. Ja hyvää oli putkille irtoaminen! Vautsi kun Benny irtosi pimeisiinkin kulmiin upeasti! :) Juu ja lopussa oli vielä sellainen kirmauspätkä, että tuli taas huomattua kuinka olisi niin kiva olla vähän nopsajalkaisempi...

Muusan treenit sitten perään, ja päivän vaikein kysymys oli koirakon vahvuudet ja heikkoudet... Mä en oikeasti keksinyt siihen hätään yhtään vahvuutta, kuinka surkean masentavaa se onkaan! No putkille se nyt alkaa irrota jo ihan ok, mutta ne hypyt... Hypyille irtoaminen on treenisuunnitelman tavoite nro 1. Ihan jees tunnelma jäi kuitenkin Muusan 15-esteen ratapätkästä. Niin ja sylkkärit meni Muusan kanssa ihan kivasti kun sitä erikseen harjoiteltiin. Päivän päätteeksi tutustutin Muusaa vielä kerhon kepeille, ja eihän ne ihan vielä menneet. Yli puolen välin Muusa pujotteli (ei tosiaan samalla vireellä kun omilla kepeillä), mutta ei loppuun asti. Ja mä tyhmä en jotenkin osannut edes palkata sitä muuta kun sanallisesti siitä osasta mitä raasu tajusi. No, mutta kotikepit sujuu aina vaan varmemmin, joten eiköhän ne siitä sitten ala siirtyä myös vieraille kepeille. Nyt vaihtelen omien keppien punaisia ja valkoisia keppejä eri paikoille, ettei toi koira nyt vaan hahmottaisi niitä säännöllisenä tumma-vaalea -yhdistelmänä. Ja avokulmia lisää lisää lisää... Mutta on se hienoa, että ainakin tietää mitä harjoitella ja mihin käyttää näitä ihania, aina vain kesäisempiä vapaa-ajan hetkiä. ;)

SERT ja kolmosiin!

2011-05-05T18:09:00.000+03:00

Kyllä vaan! Orimattilaan lähdin iltakisoihin työpäivän päätteeksi, ja kannattipa mennä. :) Olin ilmottautunut kahdelle agiradalle, mitä tarjolla oli, ja näistä ensimmäisellä Muotkan radalla kävi niin hienosti, että -0.97s ihanneajan alituksella sijoitus oli toinen ja SERT tuli!

Rata tuntui aika kivalta jo tutustuessa. Ei mitään paniikkia aiheuttavia paikkoja, mutta pikkuisen pohtimista kuitenkin, miten kannattaisi tehdä muutama kohta. Esimerkiksi kepeille vienti oli hieman haastava, mutta päätin ottaa sen mahdollisimman yksinkertaisesti valssaamalla A:n jälkeen. Tämä näyttikin olevan sellainen kohta, missä yritystä oli jos jonkinlaista. Kepit siis olivat A:n jälkeen melko lähellä n. 90 asteen kulmassa A:han nähden, ja rataa oli sujuvinta jatkaa siten, että selvitti tiensä A:n ohi keppien takapuolelle. Vedätin siis Bennyn A:lta suoraan eteenpäin ja siitä valssilla käänsin keppien aloitukseen. Radan loppuvaiheilla sitten oli kohta, joka oikein huusi kokeilemaan whisky-leikkausta! Mietin hetken, että olenko hullu, kun alle viikko sitten ylipäätään opin, mikä on kyseinen ohjauskuvio.... Mutta ajattelin lähteä pienellä riskillä - ja se kannatti! Ainakin omasta mielestä varsin mallikkaasti suoriuduttiin, ja mun mielestä tämä ohjaustapa suosi tosiaan linjaa seuraaville esteille.

Radan jälkeen kuulin vain, että nolla tuli alle ihanneajan, mutta pitkään koko luokan loppumisenkaan jälkeen en tiennyt, mitkä olivat lopulliset tulokset. Ei ollut mitään käsitystä ihanneajasta tai montako nollaa oli tehty ylipäätänsä... Mutta hyvin kävi! Toinen rata saatiin vielä vetää nollakoirana, mutta se tuli tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Muuten ihan perusrata, mutta aloitin huolimattomasti ja Benny kiersi ekan esteen sivusta. Loppurata sitten puhtaasti.

Eli nyt sitten lähdetään kokeilemaan, että mihin asti meidän vauhti ja taidot riittää kolmosissa. Odotukset eivät ole kauhean korkealla tosin, mutta jännittyneen innostuneesti siirrytään uusiin haasteisiin. Reilun viikon päähän onkin sitten luvassa viisi starttia Janakkalassa, joten päästään heti hommiin. :)

Lempäälän treenissä pitkästä aikaa

2011-04-29T19:31:00.000+03:00

Tänään käytiin pitkästä aikaa SportDogParkilla treenaamassa, ensin omatoimisesti ja sitten Männistön Päivin opissa. Omatoimiosuudella Bennyllä oli loistava vire, haki keppejä upeasti molemmilta puolilta ja sylkkärit meni hienosti ja jaakotustakin kokeilin muutamaan otteeseen ihan onnistuneesti. Muusan omatoimiset oli tasoa ok. Ihan kivalla sykkeellä meni hyppyjä ja putkea, mutta kontaktit oli tänään vähän kehnoja. Tai no, keinu oli tosi hyvä, ja siinä toimi parhaiten alastulokontaktikin. A:lla ja puomilla meinasi jatkuvasti takapää luisua pois ennen aikojaan. Kokeilinpa myös muutamaan otteeseen, että osaisiko hakea vieraille kepeille, mutta ei ollut kyllä mitään hajua siitä vielä... Joitakin kertoja haki kyllä ekan välin oikein, mutta ei osannut jatkaa. Jatketaan siis omilla kepeillä vielä treeniä varmemmaksi.

Päivin treenissä Benny oli myös oikein oivassa vireessä. Monta hienoa pikkujuttua saatiin toimimaan, mm. pystyin käyttämään radalla sylkkäriä ja Benny irtosi upeasti kaikille esteille. Ihan uusiakin juttuja pääsin opettelemaan. Ensimmäisenä kokeilin lähtöä todella kaukaa ohjaamalla, jätin koiran kahden esteen taakse ja näytin sieltä liikkeelläni suunnan, että hyppäsi ekat hypyt, jotka siis eivät olleet ollenkaan samssa linjassa. Vaikea selittää ilman ratapiirrosta tai videota, mutta oli aika vänkää huomata, että sain sillä tavalla koiran ohjattua niinkin kaukaa. Toinen uusi juttu oli whisky(vai whiskey?) -leikkaus. Parilla ekalla kerralla Päivi avusti vinkulelun kanssa, sitten se meni oikein mallikkaasti ihan keskenämmekin! Tää olikin hauska ohjauskuvio, ja voisin kuvitella sitä uskaltavani ihan radallakin käyttää, kunhan nyt vähän vielä treenaillaan. Hypyn jälkeisen kaarroksen sai kyllä mukavan tiiviiksi tällä ohjauksella. Ja hei, kepit alkaa sujua yhä paremmin myös oikean käden ohjauksella! Pihatreeni on siis tuottanut siinä suhteessa kivasti tulosta. :)

Pääsiäisen kisat

2011-04-28T10:39:00.001+03:00

Pääsiäinen ei tuottanut meille tulosta agilitykisojen suhteen, eli vikaa kakkosten nollatulosta ei irronnut. Hyvinkäällä lauantaina koitettiin onnea yhden radan verran, ja pienestä se joskus jää kiinni. Tulos -4.43 ja neljäs sija, mutta vain kaksi ekaa saivat tällä kertaa SERTit. Rataan sinänsä olin tyytyväinen. Sujuvasti ja reippaasti meni, mutta rata oli toisaalta suorastaan helppo ja vähän jäi sellainen olo, että itse en mennyt ihan niin täysillä kun olisin voinut.

Janakkalassa sitten kaksi Minna Räsäsen agirataa sunnuntaina. Tuntuivat vähän haastavammilta, mutta ei mitään supervaikeaa. Varmistelin ekalla radalla alun tokaa hyppyä, koska puomi tuntui olevan aika kutsuvasti siinä hollilla. Niinpä tein ihan idiootin ratkaisun, ohjasin heti alussa takaaleikkaamalla, minkä senkin sössin eikä Benny oikein hiffannut, mihin suuntaan mennään. Niinpä mukava muutaman sekunnin turha kaarros heti alkumetreillä, joten arvata saattaa, että aikaan ehtiminen ei oikein tullut kysymykseen. Muuten rata meni ihan ok, vaan taas tuntuu siltä, että vauhtia olisi ollut puristettavissa enemmänkin. Ja mitä ihmettä tapahtui keppien aloituksessa?? Videoltakin se taitaa näkyä, että Benny tosiaankin törmäsi ekaan keppiin. Olisikohan se ollut hakemassa väärältä puolelta aloituksen ja sitten mun karjaisusta korjasi viime tinkaan? Virhettä tästä ei saatu, vaikka kai vitosen olisi ihan hyvin voinut antaakin tuosta.

Yliaikanolla

Toka agirata oli sitten lähestulkoon edellinen rata käännetyssä järjestyksessä. Ei mitään kovin pahaa paikkaa taaskaan. Rataan tutustuessa ei käynyt mielessäkään, että vitoshypyllä koiran vinkkelistä putkensuu olikin ihan tyrkyllä. Ja sinnehän toi ei-niin-putkiohjautuva Benny sitten ehti kroppansa työntää. Ihan omaa huolimattomuuttani siis. Loppurata menikin sitten hölkkäillen ja vähän sinne päin. Tokavikalla aidalla vielä kieltokin.

Hylly

Pujottelu alkaa sujua!

2011-04-25T21:26:00.001+03:00

Muusan keppitreeni on edistynyt parissa viikossa huimasti, kun olen päässyt useammin treenaamaan ilman lämmetessä ja maan kuivuessa. Kuja alkaa olla kaventunut jo olemattomiin, ja selvästi jotain naksahti tänään ratkaisevasti eteenpäin. Tässäpä pieni videokooste Muusan tämän päivän pujotteluista. Mainittakoon nyt, että video ei ihan kuvaa meidän todellista treeniä, sillä itse kuvatessa olen aika passiivisena paikallani, enkä ihan samalla lailla voi liikkua mukana kirittämässä. ;) Videon kuvaamisen jälkeen päivän viimeisessä setissä sain itseasiassa oikaista kaikki mutkat suoriksi, ja Muusa todellakin pujotteli ihan oikean suoran keppirivin - molemmin puolin, muutamasta eri kulmasta ja täysin reagoimatta siihen, miten minä liikuin ympärillä. Vau! Vielä on tietenkin paljon tekemistä. Varmuutta, kulmia, ja tietenkin se kaikkein olennaisin, eli siirtäminen myös "vieraille" kepeille ja osaksi rataa. Mutta ihanan toiveikas olo tuli, että vihdoinkin on jotain kunnollista saavutettu! :)

Pujottelua

2011-04-16T21:01:00.000+03:00

Tänään oli ihana aurinkoinen kevätpäivä ja aamuvuoron jälkeen loistava tilaisuus kurvata vanhempien pihaan keppitreeniin. Bennyn kanssa ensin lyhyesti vaikeamman puolen hiomista ja vauhdin hurmaa. Ja vauhtia riittikin tosi mukavasti! B oli ihan pähkinöinä uudesta vinkulelusta, mikä tosin myös hajosi heti muutaman toiston jälkeen...

Muusan kanssa otettiin useampi sessio illan mittaan. Palkkoina vaihdellen tennispallo, vinkulelu ja aina varma villatumppu. Saatiin vihdoinkin ratkaisevia edistysaskeleita kujan kaventamisen kanssa, kun keksin kaventaa kujaa reilummin keppien alkupäästä ja helpottaa loppua kohti! Tähän mennessä olen aina koettanut kaventaa kujan keskeltä. Mutta nyt neidillä naksahti jotain päässä, ja se jaksoi keskittyä ekat kepit niin huolella, että neljä ensimmäistä keppiä saatiin jo ihan suoralle linjalle! Parin sentin kuja sitten lopuissa kepeissä. Näin Muusa keskittyi keppien oikeaan aloitukseen, ja loppua kohden vauhti kiihtyi pujottelun helpottuessa. Tarkoitus oli liittää tähän vähän videonpätkääkin tältä päivältä, mutta sen verran tuskaisesti iski itsekritiikki päälle, että oman heilumiseni takia päädyin deletoimaan tallennetut pätkät julkaisemisen sijaan. :D Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella. ;)

Talvikauden päätös

2011-04-14T10:47:00.000+03:00

Keskiviikkona laitettiin pillit pussiin talvikauden osalta, ja oli kevään viimeiset treenit maneesilla. Kaikki neljä ryhmää oltiin samaan aikaan ja kaikki teki yhden kolmosluokan radan. Itse päästin vaan Bennyn hommiin, sillä Muusan kanssa olisi ollut ihan turha lähteä tappamaan motivaatiota kolmosten radalla, vaikkei tällä radalla nyt ollutkaan mitään kovin hurjaa pyöritystä.

Bennyn kanssa rata meni ihan ok. Suhteellisen puhdasta, mutta vauhti ei ollut ihan sitä mitä parhaimmillaan. Penan ohjeistuksella sain kuitenkin hiottua radasta pois pari turhaa kiemurointia, mm. käytin jopa toista kertaa elämässäni jaakotusta. :D Takaaleikkaukset aidoille alkaa myös vihdoin sujua, kun olen ruvennut aktiivisemmin niitä käyttämään. Joku hassu irtoamisongelma oli myös yhdessä kohtaa aidoilla, mutta sekin hoitui ohjauskuviota hiomalla.

Treenien päätteeksi sitten talkoovoimin roudattiin esteet kyytiin ja purettiin kesäkentän koppeihin. Nyt ei muuta sitten kuin odottelemaan kentän kuivumista sen verran, että kesäkauden treenit pääsee alkamaan. :)

Treeniä treeniä...

2011-04-01T12:34:00.001+03:00

Pakko ensimmäisenä kommentoida edellistä postaustani, eli tuo Bennyn hassu käyttäytyminen jäi ihan noiden yksien treenien ongelmaksi, enkä sille mitään varmaa selitystä keksinyt. Ehkä se oli silloin hieman jumissa tai ehkä sillä oli vaan tavallista käppänämpi päivä...? Onneksi kuitenkaan vastaavaa ei ole ilmennyt sen koommin.

Agilityssä ollaan keskitytty treenailuun, sillä kisoihin ei olla päästy lähinnä työkuvioiden vuoksi. Näillä näkymin seuraavaa startti onkin pääsiäisenä Janakkalassa kahden agiradan merkeissä. Hyppärillehän meidän ei kannata juuri mennä, kun sieltä se LUVA jo on. Jos tietäisi varmasti, että hyppäri on radoista ensimmäisenä, niin voisinkin ilmota sellaiselle lämmittelyn/treenin merkeissä. Vaan vailla tuota varmuutta en ole viitsinyt suotta tuhlata rahojani.

Niin siis treenailtu on, sekä maneesilla treeniryhmässä että omalla porukalla Lempäälässä. Lempäälän omatoimitreeniä oon painottanut enemmän Muusalle, jotta Bennyn vire säilyisi siihen perään Päivi Männistön koutsissa. Eka Päivin treeni oli meillä aika katastrofaalinen, tuntui kun olisin jonkun ihan vieraan koiran hakenut häkistä radalle... Liekö syynä sitten meille kovin vaikea ja pitkä rata, oma panikointini vai mikä, mutta joka tapauksessa aikamoista tervaamista oli koko pätkä. Benny ei mm. meinannut millään mennä paria mutkaputkea läpi asti, vaan kääntyi aina puolesta välistä takaisin. o_O Siis oikeasti! Ei se mikään putkiohjus ole koskaan ollutkaan, mutta ei se nyt ihan tuollaistakaan ole harrastanut. Muutenkin kaikki meni enemmän tai vähemmän reisille, ja omat pasmani sekosivat sitä myötä totaalisesti...

Päivin tokat treenit oli jo paljon paremmat! Rata oli toki paljon helpompi, mutta siitä huolimatta ihan eri tunnelmissa oltiin. Työn alle täytyy nyt erityisesti ottaa sylikäännökset ja takaaleikkaukset aidoille. Takaaleikkauksissa suurin ongelma on piiiiitkät kaarrokset ja yleinen kokemattomuus sekä koiralla että kartturilla. Sylkkäreitä mä vaan en osaa sitten millään, eikä Bennykään niistä oikein koppia saa. Ajattelin keskittyä niihin nyt jo tänään omatoimiosuudella. Keskiviikon maneesitreenissä oli kyllä hyvät paikat treenata sekä sylkkäriä että takaaleikkausta, ja sainkin ne jo paljon paremmin onnistumaan.

Muusan treeneistä sen verran, että yritän nyt keskittyä vauhtiin ja hauskaan tekemiseen. Namilla palkkaamisen yritän jättää ihan vasta loppumetreille, koska se ei sen jälkeen jaksa oikein enää innostua lelupalkasta. Siinä asia, jota en olisi Muusastakaan ikinä uskonut... Siis että se valitsee namin LELUN sijasta! Mutta kontakteissa ollaan edetty, neiti hakee jo oikeillakin esteillä 2on2offiin ihan kivasti. Nyt sitten treenaillaan varmuutta niihin, sekä oikean kohdan hakemisen että mun liikkumisen suhteen. :)

Maneesin treenit - kummaa käytöstä

2011-03-12T11:33:00.001+02:00

Viime keskiviikon treeneissä Bennyn meno oli vähän hassua. Meillä oli todellinen hyppyharjoitusrata; pelkkiä aitoja ja niiden lisäksi yksi putki. Kepit vaihdettiin toiselle harjoitukselle putken tilalle. Ekassa harjoituksessa Benny käyttäytyi jotenkin hassusti, ihan kun se olisi vältellyt hyppäämistä. Pari kertaa kiersi koko aidan, ja sitten alitti pari kertaa riman. Ja koiralle, jonka säkä on melkein 35cm, niin 30cm riman alittaminen ei luulisi olevan kaikkein luontevin valinta.

Mietin sitten, mistä moinne käytös olisi voinut johtua, ja ensimmäinen kauhuajatus oli tietenkin, että nyt se on kipeä jostain. Treeniryhmästä kukaan ei kuitenkaan huomannut Bennyn liikkumisessa, hyppyyn valmistautumisessa tai muuten käyttäytymisessä mitään erityistä. Maneesin pohja oli kyllä meidän ekan harjoituksen aikana tosi möykkyinen, joten voisin kuvitella sen myös häiritsevän Bennyä. Yksi selittävä tekijä saattaisi olla vaikeat hyppykulmat, jollainen tuli ainakin sille kaikkein ongelmallisimmalle aidalle. Mutta varsinkin, kun viime viikko sisälsi meille poikkeuksellisen paljon agilityä, niin pelästyin josko tuo otus nyt sitten on ylirasittunut tai kipeytynyt. Alan kuitenkin jo vähän luopua tuosta ajatuksesta, koska Benny ei kerta kaikkiaan muuten vaikuta mitenkään kipeältä. Kopeloitsin sitä kotona vielä huolellisesti, eikä se ainakaan aristanut mitään kohtaa kropassa. Sunnuntaina ollaan menossa Lietoon parille startille, joten siellä sitten näkee, mikä on taas meininki. Viime treeneissä kuitenkin toinen harjoituspätkä meni Bennyn kanssa normaalimmin, vaikka jonkun riman se alitti siinäkin.

Muusakin muuten palasi juoksutauolta taas treeneihin, ja pikkulikka oli niin virtaa täynnä, ettei meinannut nahoissaan taas pysyä! Radalla onneksi pysyi. Muusa pääsi keskiviikkona ainoastaan ekalle pätkälle, koska tokan pätkän keppejä ei olisi voitu ottaa kuitenkaan, ja pelkkä hyppypyöritys oli sen verran haastavaa, etten halunnut Muusan motivaatiota lähteä sillä testaamaan. Saatiin siis Muusan kanssa oikein kiva pikkutreeni. Hienosti haki hyppyjäkin, eikä hakenut niin vahvasti käteen kuin viimeksi juoksuja valmistellessaan. Reipas tyttö! <3

Loppuviikon agilityt

2011-03-06T02:45:00.000+02:00

Tällä viikolla agilityä oli siis reilusti meidän tavalliseen viikkoon verrattuna. Tiistain omatoimitreeneistä jo postailinkin, mutta kirjaatanpa nyt loppuviikonkin yhteenvetoa muistiin. Keskiviikkona siis oli oma treeniryhmä, mihin Benny pääsi tällä viikolla yksinään Muusan jäädessä kotiin lopettelemaan juoksujaan. Työn alle otettiin jonkin ulkomaisen tuomarin vaikeahkoa radanpätkää, missä sai hyöriä ja pyöriä niin, että ensimmäiset kerrat meni ihan siihen että keskittyi muistamaan oikeaa rataa... Kaikki esteet oli suhteellisen pienellä alalla ja niitä sitten väännettiin ristiin rastiin. Mutta hauska oli kokeilla vaihteeksi vähän haastavampaa pyöritystä, ja jopa jäi ihan onnistunut olokin.

Perjantaina omatoimitreeniä oli luvassa kahden tunnin verran SportDogParkilla. Ensin otin ihan vaan kontakteja ja keppejä yksittäin sekä osana muutamien esteiden sarjoja. Vahvistelin kontaktien alastuloja ja työstin keppien ohjaamista oikean käden puolelta. Benny hakee kyllä kepeille ekan välin ihan hyvin, mutta loppukepit on vielä kovin epävarmaa. Jälkimmäisellä tunnilla otettiin paria erilaista ratapätkää, teemoina lähinnä vauhti ja putkille hakeutuminen. Bennyn vire ja vauhti pysyikin ihan kivana, varsinkin silloin kun jaksoin itse kannustaa matkanvarrella, enkä jäänyt suotta korjailemaan virheitä.

Lauantaina sitten viikko päätettiin Lempäälään kisoihin. Eikä tullut sitten mikään loistelias päätös agilityviikolle, vaan kisakokemuksia kartutettiin kahdella hyllyllä. Eka rata oli Anne Viitasen ihan mukavan tuntuinen pätkä, ei pitänyt olla mitään kovin ylitsepääsemätöntä... Vaan puomin ylösmenohan se imaisi sitten Bennyn vähän kauempaakin, eikä auttaneet meikäläisen "tässä"-huudot sitten riittävästi. Muuten rata sujui ihanan vauhdikkaasti ja sujuvasti, joten harmitti kyllä mahdottomasti, että en tajunnut varmistella tuota yhtä kohtaa huolellisemmin.

Toinen rata (Jalonen) oli sen sijaan kaikin puolin ihan ihmeellistä säätämistä, sekä koiran että kartturin osalta. Taisin jo rataantutustumisessa suunnitella vähän erikoisia ohjauskuvioita, vaikka ne nyt sinänsä ei meidän kohtaloksi koituneet. Keppien sisäänmenolta eka virhe ja siihen lopahti oma vire ihan täysin. Sen jälkeen kaikki menikin enemmän tai vähemmän sinne päin. Ei kauheasti positiivisia muistikuvia jäänyt tästä suorituksesta. Jatketaan siis viimeisen LUVAN metsästämistä seuraavaksi Liedossa viikon päästä.

Omatoimitreenit Lempäälässä

2011-03-01T18:08:00.001+02:00

Tämän viikon ekat agilityt käytiin vetäisemässä Terhin kanssa omatoimisesti SportDogParkilla. Terhi oli miettinyt valmiiksi pienen radanpätkän, mikä tuntuikin just sopivalta meille Bennyn kanssa. Saatiin sekä vauhtia että kontakteja ja keppejä hyvin harkkailtua. Kuvassa jonkinlainen nopea Paint-piirros radasta.

Meille teki tosi hyvää ensinnäkin ottaa oikein kunnolla keppejä oikean käden ohjauksella, koska se on viimeaikoina vähän jäänyt. Ja kisoja ajatellen se on hyvin epävarmalla tolalla. Lisäksi kontakteja vahvistelin tänään oikein urakalla, koska niissä alkoi tulla ekaa kertaa epäilyttäviä virheitä. Oli siis ainakin vauhtia. Ja jotenkin osasin tänään heittäytyä paremmin oikeasti treenaamaan, enkä keskittymään vaan siihen, ettei tulisi mitään mokia. Tällaista me tarvitaankin ehdottomasti enemmän! En edelleenkään halua Bennyä erityisesti pysäyttää kontakteille (mun mielestä se ei jotenkin vaan sovi Bennylle), mutta muistuttelen sitä siitä, että kontaktien päästä voi jotain löytyä. Parani kyllä huomattavasti jo näissä treeneissä kontaktit! Samoin kepeillä alkoi taas löytyä sitä oikeaa rytmiä tolta meidän vaikealta puolelta, vaikka edelleen mun on vähän autettava kädellä. Mutta tätähän mä pystyn treenamaan omillakin kepeillä, joten otetaan sitä kunnolla nyt keväällä työn alle.

Kaikkiaan tosi hyvä fiilis jäi näistä treeneistä. Kahden ohjaajan, kolmen koiran kanssa toi tunti oli tosi riittävä aika, vaikka aikaa menikin radan rakentamiseen hetkinen. Benny oli oikein mukavassa vireessä nakinpalasten ja vinkulelun voimilla, eikä ihan päättömiä sekoillut edes alussa. Mitä nyt tuumasi, että esteet egon mukaisesti, ja päätti sitten omatoimisesti lähteä hyppäämään maksikokoista muuria... Se ei sentään mennyt ihan tyylipuhtaasti, vaan puolet muurista tuli kuitenkin alas. No, aina ei vaan voi ymmärtää, mutta onneksi selvittiin ilman sekä henkisiä että fyysisiä vaurioita... :D Jussi-russeli sen sijaan teki samat perässä hetkeä myöhemmin, tosin Jussin ego oli sen verran vielä suurempi, että puhtaasti meni!

Lisää agilityä

2011-02-26T18:19:00.001+02:00

Muutama viimeisin viikko ollaan kärvistelty pakkasissa, ja tästä syystä treenitkin on ollut tauolla. Muusalla nyt alkoi juoksukin samaan pakettiin, joten sen kanssa en olisi päässyt muutenkaan. Nyt näyttää kyllä siltä, että pakkaset alkavat helpottaa, ja kevättä kohden mennään. :)

Tarjoutui kuitenkin tilaisuus saada vähän ekstratreeniä ainakin maaliskuun ajan. Tilaa löytyi nimittäin muutaman seurakaverin kanssa treenailuun Lempäälän SportDogParkissa. Muutama perjantai siis sovittuna, jolloin tunti omatoimista treeniä ja tunti Päivi Männistön kouluttamana. Muusan juoksut kun helpottaa, niin Muusa pääsee Bennyn kanssa omatoimiosuudelle, ja Benny sitten ohjatulle.

Ensi viikko tuleekin sitten olemaan agilityä pullollaan: Terhin ja russelipoikien kanssa mennään tiistaina omatoimitreenailemaan Lempäälään, keskiviikkona on oma treeniryhmä Hämeenlinnassa ja perjantaina taas kaksituntinen omatoimista treeniä Lempäälässä. Ja jotta tehokas treeniviikko tulisi myös testattua, niin ei muuta kun kolmannen kerran samalla viikolla kohti SportDogParkia katsastamaan, miten kisailu sujuu kaiken tämän päätteeksi. :)

Kirkkonummella kisaamassa

2011-02-21T21:29:00.003+02:00

Sunnuntaina ajeltiin Kirkkonummelle parille agilityradalle, matkaseurana Bennyn puoliveli Milo sekä kartturinsa Sanna. Startit olikin minikakkosilla tosi myöhäiset, sillä meidän ensimmäinen rataantutustuminen alkoi vasta 19.20. Kotimatkalle päästiinkin sitten vasta pitkälti iltayhdeksän jälkeen. Mutta kannatti ajella, me nimittäin onnistuttiin saamaan kakkosten toinen LUVA! :)Ekalta radalta kerättiin ensin vitoset aidan kiertämiseltä sekä keppien aloituksesta, lisäksi paukahti siinä sekoillessa vielä yliaikaakin neljän sekunnin verran. Ihan omaa huolimattomuutta noi virheet, nämä virheet olisi olleet ihan arvattavissa jo etukäteen ja olisin voinut vähän varmistella toisenlaisella ohjauksella. Toiselle radalle kuitenkin lähdettiin huolellisemmalla meiningillä, ja -4.20s tuloksella sijoitus 5. ja LUVA. Itseasiassa tällä radalla meinasin unohtaa radan loppuosan, ja saattelin Bennyä A:n jälkeiselle hypylle vähän turhan pitkälle. Tuli siis vähän laajaa kaarrosta seuraavalle hypylle. Lisäksi aikaa tuhraantui hitusen toisen putken jälkeen, kun Benny oli suuntaamassa A:lle muurin sijasta. Lohdullista siis tietää, että nipistettävää riittää ajan suhteen ihan jo noista huolimattomuuksista. Videoista tuhat kiitosta Sannalle! :)

B-rata:

A-rata, josta saatiin LUVA:

Kuvasaastetta!

2011-02-07T13:15:00.001+02:00

Bennyn bravuuri on ihan pennusta saakka ollut kaikenlainen liikkuminen takatassuilla. Niinpä se vähän niin kuin itsestään oppi tempun nimeltä tanssiminen, mikä käsittää takatassuilla seisomisen ja ympäri pyörimisen samanaikaisesti. Tytti nappasi lauantaina tästä tempusta veikeät kuvat:

Loppu viikonlopusta vietettiin sitten siskon luona Espoossa, missä Benny ensin bongasi asunnon parhaan paikan lampaantaljalla, mihin kevättalvinen aurinko niin mukavasti kurkisteli. Tämän spontaanin kuva-asetelman jälkeen piti tietenkin istuttaa myös Muusa samaan paikkaan. :) Nämä kuvat omaa käsialaa.

Kakkosten nollatili avattu!

2011-02-07T12:56:00.001+02:00

Keskiviikon treenien jälkeen aloin rämpiä ylös epätoivon syövereistä sen suhteen, että Bennyn kanssa meidän nopeus ei ikinä tule riittämään kakkosten ihanneaikoihin. Benny nimittäin syttyi vinkulelusta siinä määrin, että alkoi saada vipinää kinttuihin ihan kiitettävästi. Niinpä ihan varovaisin toivein startattiin lauantaina Lempäälässä, tavoitteena saada vauhtia radoilla, vaikka sitten vähän virheiden kustannuksella.

Ja tosiaankin, vauhtia riitti! Ensin agiradalla pasmat sekosivat totaalisesti niin mulla kun koiralla heti ekan esteen jälkeen kepeille mentäessä. Sen jälkeen pieni pätkä ihan kivaakin suoritusta ja sitten taas pakka levisi. En oikein itsekään tiennyt mitä siinä tekisi, kun Benny lähinnä säntäili minne sattui enkä itse sitten oikein edes ohjannut sitä kunnolla mihinkään. Vauhdikkaalla hylsyllä siis aloitettiin.

Hyppäriä ennen keskityin sitten vähän paremmin taas kokoamaan koiraa, ja alusta alkaen tuntui paremmalta radalta. Harmittaa ihan vietävästi, että tästä radasta en saanut videonpätkää, koska kerrankin tunsin ohjaavani jotenkin edes pätevästi ja koirakin eteni. Kepit oli tokavikana esteenä, joten varmistelin huolella sekä sisäänmenon että viimeisen välin siinä vaiheessa, kun tajusin nollan olevan pohjalla. Ja niin me sitten selviydytiin maaliin puhtaalla radalla! Tosin meidän aikaa en tiennyt varmaksi ennen kuin vasta kolmatta sijaa pokatessa. Kaksi kaveria nimittäin olivat kuulleet meidän ajan yhdeksän sekunnin heitoilla toisistaan... :D Onneksi sitten se pienempi aika oli oikein, ja -2.00 ajalla saatiin eka LUVA kakkosista. Hyppäreille siis ei jatkossa kannata ilmottautua.

Tällä hetkellä kisakalenteri sitten onkin vielä kovin avoinna, koska vuorotyö haittaa tehokkaasti suunnitelmia... Mutta treenaillaan nyt sen aikaa sitten näitä kompastuskiviä, mitä vielä riittää melkoisesti. Eli keppejä tosiaankin syytä vahvistaa, ja vauhtia ja hallittavuutta pitäisi saada vähän samaan pakettiin. Lähdöt on alkanut Bennyllä vähän lipsua, joten siihenkin jotain tolkkua. Niin ja parit ohjauskuviotkin pitäisi siinä sivussa saa toimimaan. :D

Loppuun vielä pari kuvaa Bennystä, osa harkkaesteiltä, osa itse radalta. Kaikista kuvista kiitos Tytille! :)

Sohvatyynyt hyötykäyttöön!

2011-02-01T18:50:00.000+02:00

Eli kontaktitreeniä olkkarissa! Mepä otettiin Muusan kanssa kontaktit ihan työn alle, kun koin jonkinlaisen herätyksen niiden suhteen tässä muutama viikko takaperin. Bennyn kanssa kontaktit on ollut vähän mallia "hällä väliä", sille raasulle kun ei tulisi edes mieleen hypätä mistään sen korkeammalta kun on pakko. Tosin Bennynkin kanssa vahvistellaan kontakteja aina tasaisin väliajoin.

Mutta Muusapa pisti ja leiskautti tässä pari viikkoa sitten A:n alastulon koskematta ollenkaan kontaktille. Siinä vaiheessa se iski sitten vihdoin hitaammankin tajuntaan, että tarttis varmaan tehrä jotain. Muutakin siis, kun sillon sun tällöin pistää targettia kontaktien päätteeksi. Siispä me ryhdyttiin treenailemaan 2on2off-kontakteja koti-iltojen iloksi. Ja hyvin on treenit nyt edistyneetkin, työvälineinä sohvatyyny, naksutin ja namit. Aluksi houkuttelin kädellä oikeaan kohtaan, ja nyt häivytellään siitä eroon samalla, kun vahvistellaan pelkkään sanalliseen käskyyn. Aika hyvällä prosentilla Muusa jo hakeekin oikeaan asentoon "ota"-käskyllä, ja vapautus käskyllä "tule". Ei se perä edellä hae asentoa, mutta toisaalta se ei haittaakaan, koska en välttämättä halua sen korjaavan kontaktia jälkikäteen. Tavoitteena vaan pysähdys oikeaan kohtaan ja jatkaminen erillisellä käskyllä.

Tässä siis vielä Muusan taidonnäytteet tämän illan treenipätkästä. :)

Lahdessa näyttelyssä

2011-01-17T10:40:00.003+02:00

Sunnuntaina ajeltiin Muusan kanssa Lahteen ryhmänäyttelyyn, missä tulokset jäi melko laimeiksi. Tuomari arvioi Muusan EH:ksi, mutta enemmän se itse kehäkäytös jäi kaivelemaan. Alunperin ajatuksena oli, että kasvattaja esittäisi Muusan, mutta kävikin niin, ettei Muusa ollut kovin yhteistyökykyinen Helin kanssa kun mä olin paikalla. Niinpä viime hetkellä hyppäsin itse puikkoihin ja samalla unohdin kaiken, mitä handlaamisesta koskaan oon oppinut. Jännitti ihan törkeästi jostain syystä.

Heli totesi viimeksi Muusaa esittäessään, että se kulkee paremmin silloin kun remmi on löysällä ja kiristyslukko poskea vasten. Tätä tekniikka en ole itse oikein vielä oppinut, joten ketuiksihan se meni nytkin. Muusan ryömiskellessä kehässä en edes tajunnut lennossa koittaa vaihtaa tekniikkaa, joten ihme, että tuomari sai nähtyä Muusan edes EH:n arvoisena. Tässä vielä tuomari Maija Mäkisen arvostelu:

Feminiininen nuori narttu. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pään pituus. Kookkaat, raskaat korvat. Hyvät silmät ja purenta. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa, rintakehä voisi olla pidempi. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä karva ja väri. Hyvä lantio, suora häntä. Liikkuu hyvin takaa, huolimattomasti edestä. Hieman pyöristyvä lanneosa. Miellyttävä käytös.

Muusa odottelee "innokkaana" kehävuoroaan.

Eckerössä

2011-01-11T10:54:00.008+02:00

Bennyn kanssa korkattiin kakkosluokan radat ja uusi vuosi "melkein ulkomailla" eli Ahvenanmaalla viime viikonloppuna. Meidän seura on tehnyt sinne ennenkin yhteisen kisareissun, ja tänä vuonna olin itse ensimmäistä kertaa mukana. Oli kyllä niin huikea reissu kaikin puolin, että tästä lähtien mua ei todennäköisesti saa millään jättämään väliin tuleviakaan reissuja! :)

Perjantai kului enimmäkseen matkustamiseen, kun klo 05 startattasi meidän autoseurue kahden ihmisen ja kolmen koiran voimin Hämeenlinnasta. Laivamatka oli Bennylle ihan uusi kokemus, mutta eipä se tuntunut huomaavan siinä mitään erikoista. Tyytyväisenä jäi hytissä koppiinsa odottelemaan. Onhan Benny matkustanut koko elämänsä ajan erilaisissa kulkuneuvoissa, joten mitään ihmeitä en sen odottanutkaan keksivän. Eniten reissussa jännitti, että miten Benny ja matka-/huonetoverit tulevat toimeen, kaikki kolme koiraa kun ovat uroksia, tosin kaksi kolmesta leikattuja. Mutta hyvin pärjäsivät Benny ja bordercollie Jidi sekä mittelspitz Karo. Pari kertaa Bennyä alkoi kypsyttää nuoremman Jidin leikkiinkutsut, mutta Jidi otti nekin ärinät leikkinä... :D Hyvillä mielin uskallettiin siis jättää koirat keskenään niiksi ajoiksi, kun käytiin itse muualla, kuten mm. kylpylässä lillumassa.

Kisapaikka oli Eckeröhallenissa, ja siellä vietettiin lauantaina lähes koko päivä. Benny starttasi lauantaina kahdesti, ensin Kari Jalosen hyppärillä, sitten ruotsalaisen tuomarin agiradalla. Hyppärillä fiilis oli ihan hyvä, Benny ei ollut hitaimmillaan, mutta olin itse ohjata sen ohi yhdestä hypystä kun en oikein ehtinyt juosta putken jälkeen vastaanottamaan koiraa. Radalta tullessa en ollutkaan ihan varma, oliko siitä tullut kielto vai ei. Kieltoa ei kuitenkaan tullut, joten saatiin puhdas rata yliajalla. Sijoitus tuolla radalla taisi olla 6., tosin loput koirakot olikin sitten hylättyjä. Agiradalla odotin parempaa suoritusta, koska ne on perinteisesti ollut meillä vahvempia. Benny kuitenkin tuntui olevan hieman laimeassa vireessä, ja ensimmäinen puolisko radasta tuntuikin todella tuskaiselta. Kepit ohjasin meidän heikommalta puolelta, ja niiden aikana Benny kyttäsi joka välissä johonkin hallin perukoille. Sain siis oikeastaan joka välistä erikseen kutsua sen takaisin, mutta ihmeen kaupalla selvittiin siitä ilman virhettä. Vitonen sen sijaan tuli hetken perästä hypyn ohituksesta, jälleen omaa vikaa... Sen jälkeen koko rata tuntui vasta käynnistän, ja loppumetrit meni ihan kivasti. Saldona kuitenkin se vitonen ja yhteensä reilu 12s yliaikaa.

Lauantain radoista videot tässä:

Lauantain hyppäri (video Terhiltä)

Lauantain agirata (video Tarulta)

Sunnuntaina startattiin vain yhden kerran, Anne Viitasen agiradalla. Rata oli ihan kivan oloinen, ei siis mitenkään erityisen vaikean näköinen. Kepit oli radalla heti toisena esteenä, ja niille sai järkättyä kivan tulokulman, kun pystyi jättämään koiran hypyn taakse odottamaan lähtökäskyä. Rataantutustumisessa jo huomasin, että juosta saisi aika lujaa, mikä taas ei ole mun omaa vahvinta aluettani. Kaikenlisäksi tiesin mun kolmatta viikkoa jatkunut yskäni verotti vielä entisestään hapenottokykyä. Rata tuntui kyllä menevän ihan sujuvasti ja vauhtikin tuntui siinä mennessä ihan mukavalta. Vaan niinhän siinä kuitenkin kävi, että yliajalle meni ja taas olisin itse saanut vaan mennä lujempaa. Tällä reilu 4s yliajalla kävi kuitenkin sen verran onnekkaasti, että oltiin lopulta sijalla 2 ja siis palkintopallilla! Kiva oli siis päättää kisat omalta osalta hyvään tunnelmaan ja mitali matkassa.

Sunnuntain agirata (video Terhiltä)

Koko meidän seurue menestyi kaikkiaan oikein mukavasti, sillä nollia ja tuplanollia tuli useampia ja palkintosijoja niiden myötä. Ja kaikki taisi saada itseään tyydyttävät suoritukset. Kaikkiaanhan meitä oli kuitenkin matkassa parikymmentä kisaavaa henkilöä, startteja tuli yhteensä yli 60 ja kaikissa eri luokissa. Saatiin siis koko ajan olla kannustamassa ja hurraamassa. :)

Nykyistä ja tulevaa

2010-12-11T01:23:00.004+02:00

Viimepäivinä Muusa on päässyt oikein ahkerasti harjoittelemaan kujakepittelyä, ja täytyy sanoa, että tämän helpommaksi ei pujottelun harjoittelu voi mennä. Tähän asti ainakin Muusa on edennyt kuin itsestään, ja meillä molemmilla on ollut hauskaa! Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kuja on keskeltä lähes kiinni ja leveimmilläänkin se on vain noin 10cm leveä. Muusa siis ihan selkeästi joutuu jo pujottelemaan, ja tekeekin sen hyvällä rytmillä lelupalkan siivittämänä. Takaaleikkaukset tai mun nopeusvaihtelut ei aiheuta mitään häiriöitä, mutta lähestymiskulmien kanssa on vielä tekemistä. Muusa ei vielä osaa hakea keppejä alusta lähtien, vaan saattaa hypätä matkaan keskeltäkin, jos tulokulma on liian jyrkkä.

Bennyllä sen sijaan on koko talvikauden ollut meneillään joku ihmeen taantumavaihe. Ehkä maneesiympäristö treenipaikkana on Bennylle liian häiritsevä tai sitten mä itse käyttäydyn eri lailla nyt kun molemmat koirat on samassa ryhmässä ja tulee väkisinkin aina kiire vaihtaa koiraa. Kisoissa ei olla siis käyty tuon kakkosiin nousun jälkeen, oikeastaan ihan sen takia, ettei ole ollut sopivia kisoja tarjolla, mihin olisin päässyt lähtemään. Päätin kuitenkin lähteä Bennyn kanssa tammikuussa Eckeröön kisamatkalle seurakavereiden kanssa... Pääsen siis ainakin nolaamaan itseni isoissa kisoissa ja seurakavereiden silmien edessä. :D Nyt vaan olen hätäisesti koittanut katsoa jotakin kakkosten kisaa harjoitukseksi ennen Ahvenanmaata, mutta työt haittaavat taas ikävästi oikeata elämää. Mutta eipä sinne Eckeröön tarkoitus olekaan lähteä menestystä hakemaan, vaan ihan matkailun kannalta. ;)

Tällä hetkellä jännään Ahvenanmaan suhteen eniten sitä, saadaanko Benny nypittyä ennen matkaa... Jostain syystä mulle on aina tärkeää, että jotain tapahtumaa varten koirat näyttäisi edes jokseenkin snautsereilta, vaikka esimerkiksi juuri agikisoissa sillä koiran ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Tällä kertaa ajattelin myös ilolla luovuttaa Bennyn kynimisen jonkun muun tehtäväksi, ja varattiinkin jo aikaa Bennyn kasvattajalle. Ikävä kyllä eilen ei karva vielä ollutkaan riittävän kypsää, ja jouduttiin suunnittelemaan uutta aikaa ensi vuoden puolelle. Tai lähteehän se karva, mutta koska tarkoituksena olisi saada Bennylle edes jotensakin miellyttävä trimmikokemus, niin tällä kertaa karvat sai jäädä. Joudun sitten lähtemään reissuun karvaturilaan kanssa, ellei trimmiaikaa saada istumaan heti vuoden ensipäiville. Toisaalta se on kyllä siinä ja tässä, että kumpi on ihastuttavampi näky agikentällä: pinkillä pälvikaljulla (= Benny juuri nypittynä) vai hapsottavalla turkilla varustettu mininausteeri...?

Nyt ne on täällä!

2010-11-25T15:21:00.006+02:00

Nimittäin mun ihkaomat ihanaiset kujakepit! Päätin tässä hiljattain, että koska mulla ei muutakaan rahanreikiä tunnu olevan (hehe...), niin tilaanpa sitten itselleni kunnon pujotteluesteen. Kujatekniikalla opettelu on kummitellut kyllä mielessä pitkään, viimeistään siinä vaiheessa, kun se 2 by 2 -harjoittelu alkoi Muusan kanssa tyssätä siihen neljään harjoituskeppiin. Ja nyt on sitten omat kunnon kepit vanhempien pihassa treenittävänä. Nämä kepit on kohtalaisen helppo myös siirtää paikasta toiseen, sillä pohja menee haitarille ja kepit saa luonnollisesti irti. Tosin ihan lenkillä kainalossa kannettava ei tuo metallirunko ole, sillä se painaa aika paljon.

Muusan kanssa ryhdyin siis heti hommiin ja asetin kujan reilun kokoiseksi ekoilla kerroilla. Epäilin, että Muusa saattaisi ihmetellä aluksi paljonkin rautarungon päältä juoksemista, mutta väärässäpä olin. Se tajusi targetin kera heti idean ja pääsin nopeasti kaventamaan kujaa. Kuvista ja videosta näkyy, minkälaiselle kujan leveydelle päästiin kahden treenipätkän jälkeen. Epäilenkin että vasta tästä eteenpäin alkaa hankaloitua kujan kaventaminen, sitten kun pitää ihan oikeasti alkaa jo pujotella. Nyt kuitenkin Muusa ihan hienosti haki kujaa jo tuossa keskellä, missä kuja on kapeimmillaan. Palkkasin kahdella tavalla. Aluksi pelkästään targetilla ja keitetyllä sydämellä, sitten lelulla. Targetille Muusa hakeutuu hienosti välittämättä siitä, missä ja miten lujaa mä menen, lelun kanssa piti juosta sitten lähempänä. Lähinnä jos jäin juostessa liian kauas taakse, niin viimeiset välit tahtoi jäädä tekemättä.

Mutta kovin hienosti pieni Muusani käynnisti kujatreeninsä! Ei siitä ehkä mitään bordercollieta tule, mutta ainakin yksi pieni agimonsteri käppänäksi, sanon minä. Varokaa vaan siis kilpakentät, täältä me vielä tullaan! :)

Tässä hieman huonolaatuinen video ja kuva ensitreeneistä:

Luonnonmukaista ruokintaa

2010-11-06T15:38:00.003+02:00

Olen jo pitkään ajatellut, että raakaruokinta olisi hieno juttu toteuttaa omillekin koirille, mutta on pelottanut heittäytyä siihen täysipäiväisesti. Epävarmuuden kohteena siis on lähinnä ollut, että osaanko syöttää tarpeeksi monipuolista ruokaa. Nyt kuitenkin päätin tämän siirtymisen tehdä, ja Benny ja Muusa ovat nyt pari viikkoa olleet täysin raakaruualla. Raakaruokinnasta eli BARFista (Bones And Raw Food) voi etsiä toisaalta asiantuntevampaa materiaalia, esimerkiksi Malin Ekblomin kirjasta Koiran luonnollinen ruokinta. Perusperiaatteena kuitenkin on, että koiran ravinto koostuu lihaisista raaoista luista sekä raa'asta lihasta ja raa'asta kasvissoseesta.

Käytännössä tämä on meillä tähän asti tarkoittanut kanansiipiä ja -kauloja sekä rustoluita, sikanautajauhelihaa ja kasvissoseita. Elimet on vielä olleet vähän vähissä, paitsi tietenkin keitettynä sydäntä (mikäli se nyt elimeksi lasketaan) on mennyt agilityn yhteydessä. Maksaa siis ainakin lisätään lähitulevaisuuden ruokavalioon. Munuaisen kohdalla poden vielä traumaattista hajukokemusta menneisyydestä. Samoin lohta tai muuta kalaa en ole ehtinyt vielä antaa, joten sellaista myös. Niin ja merilevää myös pitäisi tilata, vaikka tällä hetkellä en muista mihin tarkoitukseen sitä nyt syötetäänkään... Kananmunalla on jo herkuteltu muutaman kerran.

Kasvissoseiden suhteen olen nyt toteuttanut regressiivisiä leikki-iän tarpeitani ja sörssännyt joka kerta jotain erilaista ja vähän mitä on mieleen sattunut pälkähtämään tai kaapeista löytymään. Tänään esimerkiksi tein sosetta, johon tuli jäävuorisalaattia, porkkanaa, pinaattia, sunburst-kurpitsaa ( = kesäkurpitsalajike, jota kasvatin itse viime kesänä), mustaherukoita sekä pikkupala kurkkua. Tästä tuli ehkä liiankin ravinneköyhä sose, mutta koitetaan taas seuraavaan saada enemmän puhtia ja vähemmän vesipitoisia vihanneksia. Hetken mielijohteesta heitin sekaan myös hippuset pellavan-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, vaikka en tosiaankaan tiedä hyötyykö niistä koiran elimistö mitenkään. Perustelin jälkeenpäin tämän lisäyksen sillä, että kai sitä koirien esi-isät ovat pieniä jyrsijöitäkin syöneet, joiden mahoista jotakin tämäntapaista saattaisi löytyä. :D Kaikki siis vaan surutta sauvasekottimella hienoksi ja pakasterasioihin. Ai niin, ja auringonkukkaöljyä sekoitin vielä valmiiseen soseeseen paremman öljyn puuttuessa.

Barffiin siirtyminen olekaan tuntunut niin isolta ja vaikealta, kun mitä joskus pelkäsin. Olen jopa muistanut ottaa luut ja sörsselit ajoissa sulamaan, mitä pidän omalla kohdallani pienenä ihmeenä. Harmi vaan, että pakastetilani on niin rajallinen, että joudun kohtuullisen usein tekemään ostoksia ja mössöjä. Yritän myös tehdä suhteellisen valmiita annoksia pakkaseen, jotta kyläilyt ja matkustelut sujuisivat helpommin. Siis valmiiksi sekaisin lihat ja kasvissoseet. Tarkoitus olisi vielä ostaa reissaamista varten valmiiksi jauhettua luu-lihaseosta, koska lihaisten luiden syöttäminen kyläpaikoissa voi olla haasteellista. Kotona koirat syövät luunsa kylppäriin teljettynä, paitsi ehkä joskus saa siistimmät jämät tuoda muualle asuntoon. Kaikkiaan koirilla ei ole näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että joka aterialla saa herkkuja. Kasvissoseetkin on mennyt helposti alas jauhelihan seassa, mutta söivätpä nuo pari kertaa kohmeiset kasvissosepalat ihan sellaisenaankin... Koitetaan siis jatkaa samalla linjalla ja toivotaan, että kaikki hoituu jatkossakin yhtä sujuvasti. :)

KAKKOSIIN!!!

2010-10-25T09:21:00.004+03:00

Niin siinä tosiaan pääsi käymään, että eilen Lempäälästä tipahti se viimeinen nollatulos, ja saatiin Bennyn kanssa SERT menolipuksi kakkosluokkaan! Uskomatonta! En olisi kyllä uskonut vielä pari kuukautta sitten, että me onnistuttaisiin keräämään kaikki kolme nollaa vielä tämän vuoden puolella, puhumattakaan sitten, että kaikki peräkkäisissä kisoissa kahden kuukauden sisään... Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kyllä meillä aimo annos tuuria olikin mukana.

Lempäälään siis lähdettiin kahdelle radalle, joista ensimmäinen, hyppäri, alkoi jo 7.30... Mun paha karmani hyppäreillä jatkui, ja tältä radalta saatiinkin eka hylsy rekisteriin. Lyhyesti sanottuna itse ajoitin pahasti valmistautumisen, enkä ehtinyt tarpeeksi herätellä Bennyä kunnolliseen kontaktiin ennen rataa. Niinpä se sitten oli ihan into piukassa päästyään halliin ja suoraan radalle, joten katastrofin ainekset oli heti ilmassa. Benny säntäili minne sattui, ja varsinainen hylkäävä virhe tuli sitten siinä vaiheessa, kun se keppien ekan välin jälkeen kirmasi loikkaamaan horisontissa siintävän muurin... En sitten edes vienyt rataa kunnolla läpi, vaan ohjasin lähinnä loppusuoran. Ehkä paras olisikin ollut kerätä koira syliin ja vaan kävellä ulos, mutta meni nyt näin.

Agilityrataa saatiinkin sitten odotella kunnon tovi, sillä koiria oli kaikissa luokissa PALJON. Mutta eipä tuossa mitään, kun seuraa oli riittävästi ja se oli erinomaista. :) Agiradan ollessa rakenteilla, se näytti oikeastaan pahemmalta kun olikaan. Lieviä sydämentykytyksiä aiheutti radalle roudattu pöytä, jolle hypättiin putkesta ja vieläpä sitten palattiin takaisin samaan putkeen. Pari pientä ansapaikkaakin löytyi, meille varsinkin keppien jälkeen A:n ylösmeno vaikutti houkuttelevalta. Rataantutustumisessa tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi mennä ihan sujuvastikin, jos ohjaan huolellisesti. Ja niin se sitten menikin ihan mukavasti. Videolta katsottuna paaaaljon jäi vielä korjattavaa, ja sekunteja olisi otettavissa pois ajastakin, mutta onneksi ihanneaika oli niin löysä, että ehdittiin siihen ihan hyvin. Tulos siis -2,15 ja sillä sijoituttiin tällä kertaa toisiksi. Palkintojenjaossa tuomari tosin kysyi, että enhän antanut Bennylle namia lähdössä, vaikka tietenkään en ollut antanut. Mulla kun on tapana antaa Bennyn ymmärtää, että tyhjässä nyrkissä voisi jotain olla ja näin motivoida radalle, niin se taitaa näyttää sitten vähän pahalta. Täytynee siis opetella ulos tästä tavasta, ettei tule väärinkäsityksiä...

Mutta siis, tässä Sertin arvoinen suoritus vielä videoituna, kiitos jälleen kerran Tanjalle!

Agilityä maneesilla

2010-10-15T18:08:00.002+03:00

Nyt on talvikauden ensimmäiset viralliset agilitytreenit takana, ja ensimmäistä kertaa molemmat koirat samassa ryhmässä. Meidän ryhmässä on minit ja medit, jotka kisaavat 1-2 luokassa, yhteensä kolme miniä ja kaksi mediä. Turhaan jännittelin ainakaan tätä kertaa varten, että miten Muusa pärjää kisaavien joukossa, sillä tällä kerralla se meni oikeastaan paremmin kuin Benny... Tosin Bennyn puolustukseksi tarvii sanoa, että meillä kummallakaan ei ollut mikään paras päivä keskiviikkona, vaan hajut vetivät koiraa tavallista enemmän puoleensa ja itsekin olin vaan niin hidas ja surkea ohjaamaan...

Keskiviikon rata näytti jokseenkin kuvan mukaiselta.
Mustilla numeroitu rata mentiin ensiksi, ja Muusan kanssa otin pelkästään viisi ensimmäistä, koska sen kanssahan ei ole mitään järkeä vielä keppejä ottaa radalla. Tässä pätkässä Muusalla ei ollutkaan mitään ongelmia, vaan meno oli ihan sujuvaa, ja putkikin imaisi ihan mukavasti sisäänsä. Bennyn kanssa sen sijaan sai olla tarkkana ensinnäkin heti toiselle esteelle tulossa, sillä puomi veti mukavasti puoleensa. Myös kepit ja niiden jälkeiset hypyt takkusivat, osittain siitäkin syystä, että välit olivat mineille aika pitkiä. Mutta muutenkin mä olin itse vaan niin tajuttoman hidas ja kepeilläkin Bennyllä meinasi jäädä vähän puolittaiseksi.

Toinen otettu pätkä on merkitty kuvassa vihreillä numeroilla, ja Muusan kanssa aloitimme keppien jälkeen eli esteeltä nro 4. Tämäkin meni oikein hyvin, ainakin kun laitoin targetin puomin alastulolle, jotta ei tarvinnut itse saatella ihan loppuun saakka. Näin pääsin valssaamaan sujuvammin 7 ja 8 esteiden välissä. Bennyn kanssa tämä pätkä meni paljon paremmin kuin ensimmäinen. Ei oikeastaan muuta hinkattavaa kuin viimeiset kolme hyppyä. Harjoittelin Bennyn kanssa 7-8 hypyillä sylikäännöstä, ja se meni ihan ok, mutta paljon sujuvampi ja terävämpi olisi voinut olla.

Kaikkiaan jäi oikein mukava fiilis treeneistä. Bennyn keskittymiskyvyn puute selittynee osittain silläkin, että hevosmaneesi harjoittelupaikkana on ihan uusi, ja hetken verran varmaan menee, että tottuu tuoksuihin. Muusa-pikkuinen taas oli oikein positiivinen yllätys siinä mielessä kuinka hyvin se eteni ja hakeutui esteille! Lisäksi oman vuoron odottelutkin menivät tällä kertaa hienosti, kun Muusakin sai keskiviikkona oman BackOnTrack-takkinsa, joten siitä järkyttyneenä se parka ei kyennyt edes kiljumaan. ;)

Pihatreeniä Muusan kanssa

2010-10-11T22:00:00.004+03:00

Otin Muusan kanssa tänään pientä piha-agia vanhempien puutarhassa, tarkoituksena lähinnä saada kasaan useamman esteen radanpätkiä. Muusan alkeiskurssilla kesällä panostettiin kovasti esteiden huolelliseen opettamiseen, ja ainakin meidän kohdalla se sitten tarkoitti sitä, että kovin pitkiä estesarjoja ei ehditty vielä opettelemaan. Nyt kun Muusa on Bennyn kanssa kisaavien treeniryhmässä, niin nimenomaan pidempien radanpätkien kanssa täytyy tehdä tuplasti työtä. Sinänsähän Muusa kyllä suorittaa esteitä innokkaasti ja ihan hyvällä vauhdillakin, mutta palkkaustiheys pitää vielä pitää melko korkealla. Tähän asti pisin "rata" taitaakin käsittää vasta noin kuusi estettä.

Sain kasattua siis porukoiden pihaan kaikkiaan 2 hyppyä, renkaan ja putken, ja kierrätyskeskushenkisestä ulkoasustaan huolimatta nämä esteraukat toimittivat virkansa ihan kohtuudella. Putkena tosin oli vain Ikean lasten leikkiputki, siis lyhyt ja suora, mutta sentään pimensin ja tukevoitin sitä viltin avulla. Ilokseni Muusalla riitti hienosti motivaatiota suorittaa maksimissaan kuuden esteen pätkä ilman tarvetta palkkailla välillä. Otin lyhyen sekalaisen session, mikä sisälsi mm. takaakiertoja, putkeen irtoamista ja taisinpa pari takaaleikkaustakin putkelle koettaa. Ei oikeastaan mitään ongelmia näillä pätkillä ilmennyt, joten ihan tyytyväinen täytyy olla. Harmitti vain, kun ei ollut materiaalia kasata tämän pidempiä pätkiä ja lisäksi esteitä ei materiaaliensa tähden voinut jättää ulos odottelemaan myöhempää treeniä.

Itseasiassa mökillä olisikin hieman keskeneräisinä odottavat muutama hyppyeste, jotka pitäisikin käydä viimeistelemässä ja kiikuttaa vaikka kaupunkiin syksyn omatoimista treeniä varten. Keppienkin suhteen pitäisi varmaan jotain tehdä, sillä tällä hetkellä ollaan vielä Muusan kanssa siinä vaiheessa, että Muusa suorittaa itsenäisesti neljän kepin pujottelun harjoituskepeillä, mutta oikeille kepeillä sitten ei tajunnut vielä mitään, eikä keppimäärän kasvattamisestakaan tullut mitään... Alankin olla siinä pisteessä, että hankin joko kujakepit tai myönnyn opettamaan perinteisesti käsiohjauksella. Päätöskin vissiin tarvisi aika pian tehdä, koska tällä hetkellä me ei treeneissä voida ottaa Muusan kanssa sitten keppejä ollenkaan. No, keskiviikkona siis kuitenkin on taas ohjattu treeni, ja mielenkiinnolla odotan, miten Muusan kanssa siellä selviydytään. Koetan ravistella itsestäni hieman näitä paineita pysytellä samalla tasolla muiden kanssa, sillä kohtuutontahan se olisi alkeiskurssin käyneen koiran kanssa... Mutta katsotaan nyt, miten asiat alkaa lutviutua treenien käynnistymisen myötä, joten raporttia seuraa sitten taas keskiviikkoillan jälkeen.

Muusalle varaserti

2010-10-10T00:40:00.003+03:00

Neiti Muikkunen lähti loppuviikosta pariksi päiväksi kasvattaja Helin hoiviin näyttelytrimmiin sekä remmitreenin. Muusan ohjelmaan kuului lisäksi myös toimistokoirana hengailua ja Muusan todennäköisenä lemppariosuutena lihotuskuuri itsensä kokoisten luiden avulla. Eipä siis ihme, että Heli onnistui ujuttamaan itsensä pidättyväisen Muusan armolliseen suosioon. Lauantain ryhmänäyttelyssä Hämeenlinnassa Muusa sitten näytti, että voihan sitä hirttosilmukassakin kirmailla, kun oikeat niksit otetaan käyttöön. Heli handlasi ja minä piileskelin kehän laidalla katselemassa, ettei Muusa huomannut minua ennen kehien päättymistä. Hämmästyttävää olikin huomata, miten mukavasti Muusa esiintyi, kun Heli esitti sen remmin roikkuessa löysänä ja toiselta sivulta, ei siis niskaan kiristettynä.

Muusa kisasi nuorten luokassa, ja lopputulemana ERI, PN2 ja varaserti. Tuomarivaihdoksen myötä Harri Lehkonen arvosteli Muusan seuraavin sanoin:

"Keskikokoinen, tasapainoisesti kehittynyt nuori narttu. Kaunis pää ja ilme. Erittäin hyvin kulmautunut. Kaunis ylälinja. Tiivis runko. Hyväasentoinen häntä. Tänään lyhyt, mutta oikealaatuinen runkoturkki. Liikkuu hyvällä askeleella ja esiintyy reippaasti."

Vaikka serti jäikin harmittavan pienestä kiinni, niin en osaa silti olla kuin tosi tyytyväinen pikkulikan suoritukseen. Paras sijoitus tähän mennessä ja kehäkäytös antoi toivoa tulevasta. Seuraavia näytelmiä en tosin ole vielä juuri suunnitellut, paitsi ensi vuoden puolelle jotakin on tähtäimessä. Katsellaan nyt kalenteria ja treenaillaan vähän, niin nähdään, mihin näyttelytie vie.

Toinen LUVA!

2010-09-26T16:42:00.010+03:00

Tämä postaus tulee nyt reippaasti myöhässä, mutta oli lieviä ongelmia videoiden kanssa, ja loppujenkaan lopuksi en saa niitä pelittämään blogissa... Mutta siis 26.9. kävimme Bennyn kanssa piipahtamassa Tampereella ja agilityä oli luvassa kahden startin verran. Agilityrata oli ensin ja hyppyrata myöhemmin, ja ensimmäiseltä radalta tuli kuin tulikin se toinen LUVA!!! Benny oli reippaalla tuulella ja vähän parempaankin aikaan olisi ollut mahdollisuudet, mikäli kartturi olisi ottanut aivot mukaan... Säntäsin nimittäin niin hätäisesti matkaan, että ajattelin rataa mielessä vain keinulle asti (este nro 4) ja olin unohtaa radan sen jälkeen. Tuli sitten pieni kiemura matkaan ja ohjauskuviot uusiksi, mutta hyväksi onneksi ei ratavirheitä. Muutenkin rata oli omalta osaltani pientä säätöä ja hätäilyä, mutta kaikesta huolimatta kolmas sija ja siis se himoittu LUVA numero kaksi!

Toinen rata oli tosiaan hyppäri, ja sinne yritin lähteä paremmalla valmistautumisella. Rata tuntui ehkä hieman haastavalta, mutta ajattelin ottaa pieniä riskejä ohjauskuvioiden suhteen. Persjätöt ja takaaleikkaus menivätkin mielestäni ihan kivasti, mutta huonoksi onneksi ensimmäiseltä aidalta putosi rima ja omasta huolimattomuudestani vikan aidan ohitus... No, tulos siis 10 ratavirhettä ja rapiat 2 sekuntia ihanneajan ylitystä tältä radalta. Jälkimaku oli jäi tästäkin radalta silti ihan hyväksi, sillä noita paria virhettä lukuunottamatta rata oli meidän mittapuussa ihan sujuvan oloista menoa.

Loppuun vielä pari Tytin ottamaa vauhtikuvaa:

(c)Tytti Käyhkö

(c)Tytti Käyhkö

(c)Tytti Käyhkö

(c)Tytti Käyhkö

Enemmän tekoja, vähemmän netissä vatvomista

2010-09-13T03:41:00.003+03:00

Jonkin aikaa sitten törmäsin keskusteluun siitä, miten käsitykset koirien kouluttamisesta ovat ajansaatossa muuttuneet, ja miten ihmiset kouluttavat koiriaan. En kuollaksenikaan muista, missä aiheesta kirjoitettiin, mutta villi veikkaus olisi Koiramme-lehden joku artikkeli... Joka tapauksessa kyse oli muun muassa siitä, miten internet on vaikuttanut koirankoulutukseen. Jutussa pohdittiin, että vaikka internet tuo paljon tietoa kaikkien ulottuville, se myös syö aikaa itse kouluttamiselta käytännössä. Toisin sanoen se aika, mikä nykyään käytetään ongelman vatvomiseen netissä, käytettiin ennen itse ongelman korjaamiseen. Tämä juttu herätti itsessäni ainakin paljon pohdittavaa, ja haastankin myös kaikki muut miettimään asiaa omalta kantiltaan.

Aluksi on sanottava, että itselläni ei ole juuri vertailupohjaa koirankoulutukseen ennen nettiaikaa, sillä koiranomistajana olen ollut vasta vajaan viisi vuotta, ja kaiken sen ajan olen myös tottunut käyttämään nettiä hyväkseni. Myönnän kuitenkin, että omalla kohdallani tekisi varmasti ihan hyvää siirtää netissä pohdiskeltuja asioita tehokkaammin käytäntöön. Siis suomeksi sanottuna enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. Uskon nimittäin vakaasti, että koirien kouluttamista oppii vain ja ainoastaan tekemällä, vaikka hyvä teoriapohja vaikkapa koiran oppimispsykologiasta on kullan arvoista. Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa naksutinkoulutuksen/sheippaamisen, mikä on omaa sydäntäni lähellä. Teoriassa on helppo suunnitella vaikka tietyn tempun opettaminen, liikkeen jakaminen osiin ja palkkauksen kriteerit. Tiedän teoriassa miten sen pitäisi mennä, mutta vain käytännössä oman koiran kanssa opin ratkaisemaan ne haasteet, joita väistämättä tulee eteen.

Laaja ja helppo tiedon saatavuus netin välityksellä on paitsi etu, myös riski. Varsinainen asiantuntijuus ei aina ole nähtävissä äänekkäimmissä kommenteissa ja ohjeissa, vaan oppinsa saa parhaiten jaettua lähinnä se, jonka ulosanti on vakuuttavinta. Koulukuntia kun on monissa koira-aiheissa useita, ja uutena tiedonetsijänä voi olla vaikeaa tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä tieto jaetuista neuvoista on sellainen, joka kannattaa onkeensa noukkia. Itse ainakin olen vasta vuosien kuluessa oppinut hahmottamaan jonkinlaiset raamit siitä, minkätyyppistä koirankoulutusta haluan toteuttaa. Ensimmäisen koiran ensimmäisenä vuotena sitä tuli uskottua vähän kaikenlaiset kikkakolmoset, mitä nykyään en tosiaankaan olisi valmis enää toteuttamaan... Toisaalta vastaavalla tavalla kaikensorttisia neuvoja saa ihan tosielämässäkin, se asia ei ole ainoastaan netin ongelma.

Kaikesta huolimatta en voi olla ihastelematta internetin tarjoamia mahdollisuuksia myös koirankoulutuksen suhteen. Minä en ikimaailmassa olisi keksinyt puoliakaan niistä ratkaisuista, joita olen netin välityksellä löytänyt omien koirieni ongelmiin. En olisi ikinä tavannut niitä elämääni rikastuttavia koiratuttavuuksia omistajineen. Paljon olisi arkitottista jäänyt tekemättä ja opettavaisia kokemuksia kuulematta ja itse kokematta. Eläisin varmaan vieläkin siinä keskiaikaisessa käsityksessä koirankoulutuksesta ja kasvatuksesta, millaisessa elin silloin kun Bennyn hankin. Ehkä olisin sitten enemmän hakeutunut käytännön kursseille, joissa ehkä olisi tarjottu muitakin vaihtoehtoja kuin perinteisiä? Tai ehkä en.

Ja lopuksi, jotta tämäkin postaus ei menisi siihen pelkkään teoriatasolla koiran kouluttamiseen, niin lisätään tähän lupaus, että käytännön toteutukseen menee tästä lähtien lisää minuutteja.

Ensimmäinen LUVA!

2010-09-08T14:36:00.003+03:00

Lauantaina 4.9. oli oman seuramme järjestämät agilitykisat, mistä viimepostauksessakin jotain mainitsin. Kannatti siis osallistua, sillä saimme A-radalta sen ihka ensimmäisen nollaradan, mikä mahtui myös ihanneaikaan! Suorituksellamme sijoituimme myös toiseksi ja saimme sekä koiran että ohjaajan mieltä lämmittävät palkinnot. Bennylle siis lelua ja namia ja itselleni vähän lahjakorttia Mustiin ja Mirriin. :) Mutta kaikkein eniten iloa tuotti se kilpailukirjassa komeileva LUVA-maininta!

Ennen ykkösluokan ratoja talkoilin itse kolmosluokan radoilla, joten aamun Benny sai viettää autossa. Etukäteen vähän jännitin, että miten paljon jää aikaa lämmitellä koiraa talkootyön ja oman radan välissä, mutta aikaa oli ruhtinaallisesti radanrakennuksen ja isompien kokoluokkien aikana. Harjoitusesteillä olin jo pillahtaa itkuun, kun maassa oli runsaasti pudonneita nameja, eikä Benny kyennyt juuri muuhun kuin niiden jäljestämiseen. Lohduttauduin kuitenkin ajatuksella, että kisaradalla nameja ei onneksi tulisi olemaan.

Rata tuntui sivusta katsottuna hieman vaikeammalta kuin monet aikaisemmin näkemäni radat, ja etenkin Bennyn kanssa jännäsin keppien lähestymistä ja putkille lähettämistä. Putkilla kun Bennyllä on varmaan eniten ollut niitä kertoja, kun on koukannut ohi tai käynyt katsastamassa numeronkyltin. Tällä radalla kuitenkin kaikki meni ihan mukavasti, ja tosiaan -0,81 tuloksella meille ensimmäinen LUVA. Etenemä ei ollut pääthuimaava siltikään (ihanneajan etenemä tasan 3), mutta tältäkin radalta muutama sekunti olisi ollut ihan hyvin otettavissa pois. Esimerkiksi puomin ylöstulolla Benny jostain syystä tarkisti jokaisen riman, vaikka me ei olla koskaan edes treenattu namittamalla ylöstuloja... Puomi siis oli ainakin vähän hidas, ja uskoisin, että linjojakin voitaisiin vielä tiivistää harjoittelulla.

A-radan jälkeen tuntui olevan ihan sama, miten B-rata menee. Olin mielettömässä endorfiinihumauksessa hyvän tovin. ;) Ehkä tämä oma hälläväliä-asenteeni vaikuttikin tokalla radalla, sillä myös Benny oli selvästi fletkumpi. Tosin myös jälkiviisaana olisin voinut lepuuttaa Bennyä enemmänkin autossa ratojen välissä, ja sitten taas ottaa lyhyen lämmittelyn ennen tokaa rataa. Joka tapauksessa B-radalta vaisu suoritus, missä putkelta vitonen ja rapiat 4s yliaikaa. Harmikseni kummaltakaan radalta en saanut omaa suoritusta videoitua kameran ja kuvaajan uupuessa, mutta sellainen tunne jäi, että B-radalla ohjasin yksinkertaisesti huolimattomasti.

Kaikkiaan kisoista jäin ihan mielettömän hyvä fiilis, ja sellainen tunne, että me oikeasti pystytään nollaratoihin ihanneajoissa, kun kaikki natsaa kohdalleen. Seuraavat kisat on suunnitteilla Tampereella syyskuun lopulla. Kahtenakin päivänä olisi tarjolla ratoja, yhteensä neljä kappaletta, mutta luulen, että Bennylle riittää yhtä viikonloppua kohden kaksi rataa. Matkustusteknisistä syistä ajattelin sitten, että mennään sunnuntaina agility- ja hyppyradoille. Samalla päästään myös pitkästä aikaa nauttimaan vanhojen tuttujemme Tanjan ja Nelen seurasta.

Agilityn kesäkausi päättyi

2010-09-01T16:25:00.004+03:00

Maanantaina oli kesän viimeiset agilitytreenit sekä Bennyllä että Muusalla, ja molempien kanssa saatettiin päättää treenikausi hyvällä mielellä.

Bennyn treenit olivat ensin ja Terhi veti poikkeuksellisesti nämä treenit. Rata oli sinänsä yksinkertainen, mutta tosi kiva motivoiden sekä koiraa että kartturia. Välillä oli vauhdittavaa suoraa ja välillä sai olla sitten tarkempana esim. välistävetojen kanssa. Meitä oli vain neljä paikallakin, joten ehdittiin kokeilla erilaisia variaatioita. Benny keksi nyt tehdä renkaasta epävarman, etenkin kun aurinko sattui yhdessä vaiheessa tekemään mielenkiintoisia varjoja renkaan taakse. Samoin kertaalleen renkaalle tultiin 90 asteen käännöksellä, mikä sekin selkeästi vaikeutti Bennyn osumatarkuutta. Tai sitten kartturin ohjaustarkkuutta... Ehdottomasti treenin kohokohta oli kuitenkin keppisuoritukset! Benny haki ihan uskomattoman hienosti oikein aloituksen siltä meidän vaikealta puolelta, eli minun ohjatessa oikealla kädellä.

Muusan treeneissä kohokohtana oli rengas-hyppy yhdistelmä, mitä Muusa suoritti hirmuisen itsenäisesti ja innokkaasti. Renkaan osumatarkkuuskin oli todella kiitettävää. Myös keinu meni hienosti. Otin keinua ensin pari kertaa ihan ylös tuettuna, sitten muutama toisto puoleen väliin ja lopuksi toistoja ilman mitään helpotuksia. Tämä lähinnä nopeutta tuomaan, sillä mitenkään Muusahan ei itse heilahdusta arastele. Se vaan meinaa ruveta ennakoimaan keinahdusta himmailemalla jo puolivälissä, joten lisävauhdin saamiseksi nämä kertausharjoitukset. Treenit kruunasi Muusan pisin estesarja ikinä, eli kuuden esteen "rata", jonka muodostivat hyppy, putki, putkin, hyppy, hyppy, hyppy mukavassa U-muodostelmassa. Muusalla meni tämä ihan ok. Ehkä vähän sitä hämmensi esteiden määrä ja minultakin jäivät aluksi taas käskyt vähän myöhäisiksi. Ehkä kuitenkin Muusa kaipaisi vielä lyhyemmillä sarjoilla totuttelua, vielä kun ei olla kauheasti monen esteen sarjoja otettu.

Seuraavaksi agilityä on luvassa ensi viikonloppuna, kun Bennyn kanssa mennään taas kokeilemaan virallisia ratoja oman seuran kisoihin. Tavoitteena olisi reipas ja virheetön rata, mutta katsotaan, miten sujuu. Seuraavan viikon torstaina harjoitellaan sitten vielä episten muodossa. Tosin näihin kesäkauden päätösepiksiin pääsee ainoastaan Benny, sillä Muusaa on turha vielä lähteä moisella hämmentämään.

Muusa edistyy jälleen

2010-08-16T23:27:00.003+03:00

Tänään oli taas agilitytreenit molempien koirien kanssa, ja oikein mukava fiilis jäi! Etenkin Muusan treeneissä näkyi taas varmaa ja vakaata edistymistä. Harjoituksen alla oli kaksi hyppysuoraa sisältäen myös okserin ja muurin, lisäksi pussi, keinu, rengas ja A. Pussina oli tällä kertaa kevyemmän ja vaalean kankaan versio, ja Muusa uskaltautui menemään sen läpi ihan ilman kankaan kohottamista. Vähän hiipien vielä, mutta loppua kohden innokkaammin. Rengaskaan ei ollut unohtunut viime kerran läpimurron jälkeen mihinkään, vaan hienosti pikkuneiti haki sitä vähän vaikeammistakin kulmista. Ainoastaan ihan jyrkimmissä lähestymiskulmissa hypyt pääsivät pariin kertaan menemään ohi.

Hyppysuorat kuuluivat päivän kohtalaisiin suorituksiin. Niitä oli tarkoitus harjoitella siten, että koira jätetään suoran alkuun ja kutsutaan kolmen esteen takaa. Toisena harjoituksena sitten eteen lähettäminen. Muusan paikalle jääminen vähän rakoili ja kun lopulta sain sen kolmen esteen taakse pysymään, niin eikös se oikaissut keskimmäisen muurin ohi, kun ne eivät olleet ihan samassa linjassa. Kahden esteen takaa sujui oikein hienosti. Eteenlähettämisen jätin väliin tällä kertaa, kun jotenkin ei motivaatio siihen asti riittänyt. Sen sijaan otin toisella sarjalla vähän takaakiertoja, ensin ihan yksittäisellä hypyllä, ja sitten okserilla ja tavallisella aidalla. Okserin jälkeen siis takaakiertäen toinen hyppy. Takaakierrot menivät Muusalta itseasiassa oikein kivasti, mutta se tykkääkin niin kovasti hypyistä ja seuraa hyvin kättä.

Kontakteina oli tänään A ja keinu. A-esteellä ei oikeastaan ole sinänsä ongelmaa, alastulokontaktia lähinnä pitää hioa, että Muusa pysähtyy kontaktille 2on2offiin. Käytän namialustaa ja kun siitä on nami otettu, niin pidättelen Muusaa hetken ennen kuin kutsun sen pois. Tässä oli tänään oikein hyviä onnistumisia, mutta myös muutama lipsahdus. Lopussa käskin sanallisesti Muusa odottamaan, ja sen se tajusi oikein mainiosti niin, että sain itse perääntyä reilumminkin. En vaan tiedä, onko tuota odota-käskyä järkeä käyttää, vai pitäisikö koiran paremminkin oppia ilman lisäkäskyjä jäämään kontaktille... No, täytyy sitä vielä vähän mietiskellä.

Keinussa ollaan nyt edetty jättiharppauksin. Viimeksi kokeiltiin pudottaa keinu vaakatasoon asti, ja tänään sitten kerralla koko keinu vapaasti. Pari ensimmäistä kertaa kouluttaja hidasti vähän keinahdusta, mutta ei Muusa lopultakaan keinahduksesta juuri välittänyt. Se kuitenkin jonkin verran hidasti vauhtia jo heti keskikohdan jälkeen, joten otin lopuksi vielä toistoja vain vaakatasoon asti. Niihin lisäsin vielä Muusan vauhtia kirittämällä itse vieressä, mutta juoksemalla kuitenkin keinun ohi ja vähän sivuun, jotta koira tottuisi siihen, että en kulje ihan rinnalla. Saatiinkin näin oikein mukava ja varma suoritus, joten luulen, että vielä hetki mennään tällä puolikkaalla keikahduksella ja vasta sitten poistetaan kaikki tuet alta. Erityisen muikea olen omasta älynväläyksestäni keinulla palkkaukseen, kun tähän astihan namit ovat vähän tupanneet pomppia keinun kallistuessa. Nyt laitoin keinun loppupäähän palan ilmastointiteippiä ja siihen pursottelin tuubista mätitahnaa. Toimi loistavasti! Tämä todettiin myös toimivaksi A-esteellä, kun tahnan pariin koira vierähti hiukan pidemmäksi aikaa kun pelkän namin poimimiseen. A:lla tosin laitoin teipin targetin päälle ja nurmikolle, en itse esteeseen. Tällä targetilla todettiin apukouluttajan kanssa, että jäi vähän pelivaraa ohjaajallekin, ja toivottavasti koirakin ehti paremmin sisäistää pysähtymisen 2on2offiin.

Bennyn treenit sujuivat myös oikein kivasti, lähinnä ohjaajan päänuppi ei meinannut aina pelittää. Rata oli mukavasti hiukan haastava, mutta mukavan vauhdikas. Kepit mentiin kahteenkin kertaan ja kokeilin ohjaamista nyt molemmilta puolilta. Jälleen koiralle pisteet, kun vaan kartturi osaisi ohjata... Paha tapani on ohjata keppien aloitus milloin mitenkin joten Benny parka on vähän pihalla. Aloituksia pitäisikin nyt ottaa oikein työn alle, vaikka ihan neljällä harjoituskepillä kotipihassa. Ehkäpä kaivan ihan naksuttimen paikasta nimeltä jemma, ja lähden sillä hiomaan suoritusta.

Kuulumisia agilitykentältä

2010-08-12T03:18:00.003+03:00

Tähän kesään on mahtunut runsaasti agilityä, kun sekä Muusan että Bennyn kanssa on treenattu aktiivisesti. Bennyn kanssa ollaan nyt alkukesän kisakokemusten jälkeen treenailtu keppejä ja yleisesti erilaisia ratoja ohjauskuvioineen. Kepit lähtivät sujumaan ihan mukavasti, kun vaan jätin käsillä huitomisen vähemmälle ja luotin siihen, että Benny tietää mitä pitää tehdä. Aloitus on vielä vauhdista vähän hankala, mutta kun alkuun pääsee, niin on mennyt ihan hienosti. Yllättäen kokeilin jopa meidän vaikealta puolelta eli oikealla kädellä ohjaten, ja Bennyhän pujotteli niinkin päin oikein sujuvasti! Ei ihan yhtä varma suoritus, mutta yhtä kaikki kivalla rytmillä. Bennyn kanssa se 2x2-treeni jäikin vähän vaiheeseen, kun edistyksen jymähtäessä alkuvaiheeseen oma motivaationi kärsi. Mutta mikäpäs siinä kun näinkin sujuu ihan ok.

Muusan alkeiskurssilla on käyty nyt kaikki esteet läpi, ja enää ei mitään ihan ylivoimaista näytä olevan edessä. A-esteen ja renkaan suhteen olin alkuun vaipua epätoivoon, sillä kummankin kanssa alku näytti siltä, että Muusa ei ikipäivänä tule niitä suorittamaan. No, kummankin suhteen Muusa sitten vain päätti hoksata mistä on kyse, ja suoritti esteet sitten yhtäkkiä mukisematta. Renkaan kanssa päästiin heti läpimurron jälkeen jopa siihen pisteeseen, että Muusa hakee renkaan jo aika kivasti pelkästä käsimerkistä ja käskystä. Ei siis tarvi mitenkään houkutella oikeasta kolosta. Keinun suhteen ollaan edetty vihdoin siihen pisteeseen, että viime treeneissä keinu päästettiin keikahtamaan jo puoliväliin asti. Muusa ei tästä isommasta askeleesta ollut moksiskaan, vaan haki naminsa kontaktin päästä samaan tapaan kuin aiemminkin. Voisi se kai hiukan nopeampi olla, jos täydellisyyttä tavoitellaan, mutta tyytyväinen olen tällaisellaankin. Pussin kanssa ollaan myös vielä vaiheessa, kangasta pitää vielä nostaa ennen kuin Muusa tulee läpi. Toisaalta kuitenkin Muusa on jo jonkin verran siedättynyt sille, että se ylipäätään sietää kankaan kosketuksen selässään. Eiköhän treenin myötä tässäkin edetä. Ohjauskuvioista Muusan kanssa on harjoiteltu lähinnä valssia ja persjättöä. Nyt ajattelin omaan kotitreenin aloitella takaakiertoa.

Nyt kun kesä lähenee loppua, niin tarkoitus olisi sitten Bennyn kanssa lähteä vielä kokeilemaan kisojakin. Ainakin oman seuran syyskisoihin aion ilmottautua, ja jos jotain muuta sopivaa löytyy, niin vielä parit muutkin voisi kokeilla. Vauhdin suhteen toivoa sopii, että viileämmistä ilmoista tulisi osaltaan helpotusta. Tavoitteena olisi myös itse suoriutua sujuvammalla ohjaamisella, sillä oma kompastuskiveni on vauhdin epätasaisuus ja etenkin ohjauskuvioissa pitäisi saada liike jatkumaan tasaisena. Tässä suurin ongelma onkin se, että en keskity tarpeeksi etukäteen miettimään mitä olen tekemässä, vaan lähden radalle vähän hätäisesti. Tuleviin kisoihin siis päätavoitteena oman ohjaamisen sujuvuus ja liíkkeen jatkuminen. Eiköhän se koirakin siinä sivussa tule...

Muusa mh-luonnekuvauksessa

2010-07-06T18:26:00.004+03:00

Muusan viikonloppuun mahtui jännittäviä hetkiä, kun ajelimme helteisenä sunnuntaina Anjalankoskelle mh-luonnekuvaukseen. Matkaseuraksi saimme Emilian ja Muusan siskon Ranan. Muusa ja Rana ovat ohimennen tavanneet useamman kerran, mutta koskaan ei ole oikein ollut tilaisuutta antaa tyttöjen kunnolla tutustua toisiinsa vapaina. No, tälläkään kertaa ei ollut mahdollisuuttaa juoksuttaa koiria vapaina, mutta hienosti vetivät lonkkaa takapenkillä kumpikin omissa valjaissaan. Pientä murinaa havaittiin välillä, kun ihan kontaktiin olisi pitänyt ryhtyä, mutta sietivätpä siskokset toisensa samassa kevythäkissäkin jonkin tovin. Muusalta on melko harvinaista murrata toisille koirille, mutta ehkäpä siskolikassa oli jotain liian samaa, että vähän piti omia alueita suojata.

Luonnekuvauksessa koiran reaktioita testataan kymmenessä eri osiossa ja ne luokitellaan asteikolla 1-5 missä 1 kuvaa pienintä reaktiota ja 5 suurinta. Kuvauksessa ei kuitenkaan reaktioita pisteytä, eikä arvioida onko reaktio hyvä vai huono. Rotukohtaisesti voidaan sitten päätellä, onko jokin reaktiotapa rodulle ominainen vai ei.

Testin ensimmäinen osa oli kontaktin ottaminen testin ohjaajaan, ja tämä osuus olikin Muusan osalta jo arvattavissa. Muusa on hyvin pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, eikä siis ollut pienintäkään toivetta, että Muusa olisi lähtenyt vieraan mukaan tai vastannut muuten tarjottuun kontaktiin. Toisessa osiossa katsottiin leikkihalua. Mielestäni Muusalta kyllä löytyy leikkihalua hieman enemmän kuin testi osoitti, mutta osa menköön testissä käytetyn lelun piikkiin. Nimittäin puoli metriä ranteenpaksuista paloletkua oli enemmän kuin Muusa on ikinä varmaan edes nähnyt. Ei siis minkäänlaista osoitusta leikkihalusta tässä tilanteessa. :D

Kolmannessa osiossa heinikkoa pitkin vedettiin pientä viehettä ja arvioitiin koiran takaa-ajoa ja vieheeseen tarttumista. Tässä suhteessa olisin odottanut Muusalta edes jonkinlaista reaktiota, mutta se ei tainnut edes huomata mitään liikettä, koska katseli juuri kriittisellä hetkellä ihan toisaalle. Tämän jälkeen sain itse käyttää kaikki meditaatiokykyni, sillä vuorossa oli aktiviteettitason testaus, mikä toteutui minun seistessä 3 minuuttia täysin passivisena helteisessä puolivarjossa himokkaiden paarmojen pyöriessä ympärillä. Muusa oli kuvaajien mukaan tässä tilanteessa rauhallinen, mutta tarkkaili kuitenkin jonkin verran ympäristöä.

Seisoskelun jälkeen pääsimme seuraamaan niityn toisella puolella erikoista tanssiesitystä, missä mitattiin koiran reaktiota kauempana leikkiin houkuttelevaa ihmistä. Eli vuorossa oli etäleikki. Etäleikkijä oli aluksi pukeutunut mustaan sadeviittaan, mutta otti sen sitten hetken hiippailtuaan pois yltänsä. Tätä vaihetta Muusa ei tainnut huomata ollenkaan, vaan ensimmäiset reaktiot tulivat vasta kun etäleikkijä alkoi pitää ääntä. Etäleikkijän rallatellessa, hyppiessä ja heitellessä lelua Muusa katsoi kyllä, mutta ei tehnyt elettäkään mennäkseen katsomaan tyyppiä. Vasta kun menimme yhdessä katsomaan etäleikkijää, Muusa päätti varmuudeksi haukkua kaverin pystyyn. Kävi kuitenkin tarkastamassa ihmisen kun houkuttelin sitä.

Kuudennessa osiossa edessämme räväytettiin maasta ylös haalari ja katsottiin koiran suhtautumista tähän yllätykseen. Tässä vaiheessa Muusa reagoi välittömästi haukkumalla pahaiset haalarit pystyyn. Pelkoa se ei osoittanut hetkeäkään, vaan kävi urheasti puolustamaan onnetonta emäntäänsä. Myöskään seitsemännen osion rämisevä laite ei saanut Muusan pasmoja sekaisin, vaan se hetkellisen hämmästyksen jälkeen kävi tarkastamassa laitteen ja unohti sen jälkeen mitään tapahtuneenkaan. Siis ääniherkkyydestä hyvin pienet reaktiot.

Kahdeksantena tiellemme osui kaksin kappalein aaveita. Valkoisiin kaapuihin ja huppuihin sonnustautuneet aaveet olivat Muusan mielestä hyvin epäilyttäviä ja se asettui heti taas puolustamaan ja yritti koko kuuden kilon auktoriteetillaan uhitella aaveet pois. Kun itse menin tekemään tuttavuutta aaveiden kanssa, Muusa alentui tarkastamaan tilanteen ja hyväksyi ihmisen sille tarjoaman kontaktin, mutta miksikään kaveriksi se ei silti aikonut ryhtyä.

Testin lopun lähestyessä pistettiin taas leikiksi, ja alkuvaiheen tavoin houkuteltiin Muusaa leikkimään paloletkulla. Ainakaan mitään henkistä kuormittumista Muusalla ei voinut havaita, sillä tällä kertaa leikki kiinnosti edes vähän enemmän kuin ensiyrityksellä. Muusa seurasi minun ja testinohjaajan toisillemme heittelemää patukkaa, ja lopuksi kävi nuuskimassa heitetyn lelun perään. Ei kuitenkaan tarttunut siihen hampaillaan.

Viimeiseksi sain leikittää Muusaa omalla lelulla, ja Muusa lähti leikkiin paremmin, vaikka ei ihan innokkainta puoltaan näyttänytkään. Leikin aikana ammuttiin pienen matkan päästä kaksi laukausta. Tämän jälkeen seisoskelin vielä passivisena Muusa kytkettynä kahden laukauksen ajan. Laukauksille Muusa osoitti normaalin havahtumisen, mutta sen jälkeen oli täysin välinpitämätön.

Lopuksi vielä linkki Muusan kasvattajan kotisivuilta, mihin Heli on liittänyt Muusan tulokset lukijaystävällisessä taulukkomuodossa. Samalla näkee, millä lailla eri reaktioiden tasot on sanallisesti kuvattu.

Kaikkiaan tutustuminen mh-luonnekuvaukseen oli mielenkiintoinen. Kuitenkin en voi olla miettimättä, antaako se silti kaikilta osin ihan realistista kuvaa koiran luonteesta. Suorituksissa tuntuu kuitenkin olevan jonkin verran varaa myös olosuhteiden suhteen, ja juuri esimerkiksi koiran huomion kiinnittyminen väärään suuntaan saattaa mielestäni vääristää tulosta. Kritisoin hieman myös tuota jättimäistä lelua, jonka pitäisi olla sama kaikille koirille rotuun katsomatta. Uskallan nimittäin väittää, että isolle koiralla paloletkuun tarttuminen on herkemmässä kuin pienellä koiralla, joka on itse hädin tuskin lelun kokoinen. Ihan aidosti olisin kiinnostunut tietämään, kuinka suuri prosentti alle 10 kiloisista koirista tarttuu kunnollisella otteella ranteenpaksuiseen paloletkuun... ;)

Kisat nro 2

2010-06-13T20:21:00.007+03:00

Tänään käväistiin Bennyn kanssa Janakkalassa toisissa agilitykisoissamme. Tällä kertaa ratoja oli vaan yksi ykkösluokkalaisille, joten vähäisellä osallistujamäärällä aamu meni tosi nopeasti. Itse kirmasin paikalle suoraan yövuoron jäljiltä, ja varsinaisen jännitysmomentin aiheutti se, että en meinannut löytää kisapaikalle, koska ajo-ohje oli jäänyt vain muistini varaan! Lopulta ehdin ilmoittautumaan 10 minuuttia ennen rataantutustumista, mutta onneksi tällä kertaa maksit ja medit kisasivat ennen minejä. Jäi siis silti ihan tarpeeksi aikaa lämmitellä koira.

Heti jo sivusta huomasin, että rata ei vaikuttanut kovin helpolta tällä kertaa. Rataan tutustuessa katsoin aluksi vähän, mitä kuvioita muut lähtivät suunnittelemaan ja yritin sitten tehdä itselleni ja Bennylle sopivat koukerot. Paria kohtaa epäröin kyllä ihan viimemetreille asti, miten ne minun kannattaisi ohjata. Tiesin kyllä jo tässä vaiheessa, että nopeaa rataa en saisi Bennyn kanssa tehtyä, sillä muutama kohta olisi pakko ohjata hitaamman kautta. Alku ei muutenkaan luvannut hyvää, sillä harjoitusesteillä yhteispelistä ei meinannut tulla mitään. Olin itse hermostunut, Benny oli keskittymiskyvytön ja lähes kaikki meni lämmittelyesteillä pipariksi. Sain kuitenkin edes pari onnistunutta suoritusta, jonka varassa yritin itseeni valaa positiivista tahtoa.

Mineistä starttasimme neljäntenä. Radan alkuosa meni suunnitellusti, joskin hiukan hitailla linjoilla. Ensimmäinen varsinainen moka tapahtui esteellä nro 10, ja onnistuin sössimään ihan aidan valssaamisen jälkeen niin, että Benny kiersi sen ohi. Taisin olla sen verran myöhässä valssilla, että ohjaus hypylle jäi laiskaksi. Pian sen jälkeen totaalinen mokailu tapahtui kepeillä, missä yksinkertaisesti jäädyin itse. En uskaltanut luottaa Bennyn suorittamiseen, ja säädin käsieni ja käskyjeni kanssa siten, että koiraparka pyöri väkkärää ensimmäisen välin kohdalla. Loputkin kepit menivät sitten ihan järkyttävällä tavalla ja Benny-raukka ei ihan mun omasta virheestäni johtuen saanut missään vaiheessa rytmistä kiinni. Tämän jälkeen vielä loppuradan putkella oli epämääräistä säätämistä ohjaamiseni kanssa. Lopullinen tulos oli 15vp ja ihanneajan ylitys 12.70 sekunnilla...

Bennyn velipuoli Milo kävi näissä kisoissa nostamassa itsensä kakkosluokkaan, ja Sannan hovikuvaaja oli ystävällisesti kuvannut meidänkin radan talteen. Onnea siis vielä Milolle ja suurkiitokset videosta!

Surkuhupaisaa oli kuitenkin, että radalta tuloksen sai vain kolme koirakkoa, mikä osoitti meille kolmatta sijaa palkintopallilla... :D Saatiin siis kuitenkin Bennyn ensimmäinen pokaali, koiranruokaa ja lahjakortti JANKK:n kisoihin. Bennyn mielestä parasta oli kuitenkin myyntikojusta ostamani minikana, mihin Benny rakastui ensisilmäyksellä... Kotonakin rassukka kanteli sitä niin onnellisesti suussansa, että hyvin poikkeuksellisesti Muusa ei saanut tilaisuutta omia sitä. Hyvä mieli siis silti jäi, ja nyt keskitytään treenaamaan keppejä, nopeutta ja omaa huolellisuuttani ohjauksessa. Ei siis kisoja vähään aikaan, vaan katsotaan uudestaan tilannetta loppukesästä. :)

Ensimmäiset agilitykisat!

2010-06-03T16:58:00.004+03:00

No huh, nyt on ensimmäiset agilityn kisaradat startattu Bennyn kanssa, ja hyvä mieli taisi jäädä molemmille. :) Kyseessä oli Takujen kisat Tampereella, ja startteja kaksi. Ensimmäisenä oli agilityrata, joka ei tuntunut mitenkään mahdottoman vaikealta. Takaaleikkauksien suhteen jännitin hieman etukäteen, uskallanko niihin radalla miten luottaa, mutta esimerkiksi kepit pääsi ihan mukavasti ohjaamaan meille helpommalta puolelta. Myös Bennyn käyttäytyminen radalla jännitti, kun sillä on nyt viimeaikoina ollut tapana käydä vähän kierroksilla niin, ettei malta seurata ohjaamista. Tosin heti alkumetreillä huomasin, että ongelma oli ihan päinvastainen... Todennäköisesti kuumuus ja junamatkailu olivat vieneet Bennyn innostusta vähän liian tehokkaasti, ja suoritus oli varsin väsähtänyttä. Tuloksena agilityradalta olikin 10vp ja ihanneajan ylitystä. Ensimmäinen vitonen tuli kepeiltä, missä Benny jäi haistelemaan toista keppiä. Toinen vitonen tuli sitten putken numerokyltin ihmettelystä. Tällä saldolla sijoitus oli sitten 15. Tanjan ansiosta voin liittää tähän myös videomateriaalia, kiitos!

Hyppyrataa saikin odotella jonkin aikaa, kun kisaajia oli mineissä ja makseissa hurja määrä. Yritin ajoittaa odotteluajan ohjelmat siten, että Benny ehtisi kunnolla levätä ja vaikka vähän tylsistyäkin ennen seuraavaa rataa. Virtaa ei kuitenkaan riittänyt toisellakaan yrittämällä, vaan samaa perässävetoa oli sekin. Myös täsmälleen samat virheet kerättiin kuin ensimmäiselläkin radalla, eli kepeiltä vitonen ja putken ohituksesta vitonen, lisäksi ihanneaika taas ylittyi reippaasti. Sijoitus olikin hyppyradalla 22. Videosta varmaan paistaakin aika hyvin läpi, kuinka raskassoutuista ohjaaminen oli, kun koiralla vaan ei innostus riittänyt tuon ponnekkaammin. Tästäkin videosta kiitos Tanjalle!

Kaikkiaan kisauran avauksesta jäi oikein hyvä mieli. Bennyn flegmaattisuus oli yllättävää, mutta muuten tavoite saavutettiin, kun molemmista radoista tuli hyväksytty tulos. :) Treeneissä koitan nyt kiinnittää huomiota vielä enemmän keppeihin, putkelle ohjautumiseen ja nopeuteen. Omaan ohjaamiseenkin saisi tulla rutkasti vielä lisää sutjakkuutta ja varmuutta, mutta eiköhän niitäkin kokemuksen kautta vielä ole tulossa.

Keppejä 2 by 2

2010-05-26T04:02:00.001+03:00

Moneskohan kerta tämä on, kun kerron uudesta suunnitelmastani pujottelun kotitreenaamiseen? Tämänkertainen suunnitelmani tuntuu nyt kerrankin toimivan viimeistä piirtoa myöden, joten toivottavasti tällä mennään ja edistytään. Koska ohjausseinämät keppeihin eivät näytä itsestään tuossa olkkarin nurkassa valmistuvan, niin päätin vaihtaa yksinkertaisempaan tapaan treenata pujottelua itsenäisempään suuntaan. 2by2-tekniikka tuntui loogiselta, toimivalta ja omalla kohdallani helposti toteutettavissa olevalta tavalta päästä sujuvaan lopputulokseen, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Keppeinä siis käytän puutarhan tukikeppejä, jotka on helppoja siirrellä paikasta toiseen ja iskeä maahan. Ainoa selkeästi huono puoli on vihreä väri, mikä tuntuu puutarhaolosuhteissa sulautuvan vähän turhan hyvin maisemaan koiran näkövinkkelistä. Tämä asia siis pitäisi korjata maalilla tai eristysteipillä tai muulla vastaavalla konstilla...

Ideana on ensin opettaa koira kulkemaan kahden kepin muodostaman portin läpi oikeasta suunnasta, kaikista mahdollisista kulmista ja lopulta myös vastakkaiselta puolelta kiertäen (eli ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle). Iskin siis ensimmäiset kaksi keppiä omalle pikkupihalleni, ja mahdollisimman vähällä ohjauksella koetin saada koiran menemään keppien välistä. Benny haistoi heti oikean mahdollisuuden tienata herkkuja, mutta Muusaa sai aluksi enemmän johdatella omalla liikkeellä tai namialustalla. Nopeasti molemmat alkoivat olla kärryillä, mitä haettiin, ja tässä vaiheessa aloin vaihdella tulokulmaa vähän epäsuoremmaksi. Käytännössä teen treenituokiossani 15-20 toistoa ja sitten koiran vaihto tai muuten tauko. Näitä tuokioita sitten kerrallaan yhdestä kolmeen per koira.

Kun koira osaa mennä ensimmäisen portin läpi sujuvasti kaikista kulmista, voidaan sijoittaa toinen portti samassa linjassa pienen etäisyyden päähän viistosti ensimmäisen portin taakse. Tätä on todella vaikea selittää kirjoittamalla, joten tässä vaiheessa suosittelen katsomaan treenivideoita esim. youtubesta hakusanalla 2by2... No niin, mutta idea on siis, että tässä vaiheessa koira osaa läpäistä ensimmäisen portin, ja todennäköisesti aavistaa, että myös toinen eteen tuleva portti tulee läpäistä vastaavasti. Ja namia nassuun runsaasti tietenkin kun onnistuu! Taas seuraa treeniä tässä vaiheessa siihen asti, että koira sujuvasti läpäisee molemmat portit eri kulmista lähetettynä. Tästä vaiheesta voidaankin sitten lähteä siirtämään jälkimmäistä porttia lähemmäs ensimmäisen portin linjaa, jolloin koira joutuu yhä enemmän pujottelemaan päästäkseen läpäisemään molemmat portit oikeasta suunnasta. Lopulta molemmat portit ovat samassa linjassa, eli tuloksena on neljän kepin normaali pujottelu. Tietenkin myös kaikissa näissä välivaiheissa harjoitellaan niin kauan, että koira läpäisee portit oikein kaikista kulmista. Viimeisenä silauksena sitten näitä portteja lisäillään yksi kerrallaan, kunnes haluttu määrä keppejä on kasassa.

Näin siis meillä on nyt lähdetty treenaamaan molempien kanssa. Bennyn kanssa minun on ollut "pakko" oikoa hieman päästäkseni testaamaan keppien sujuvuutta lähestyvien kisojen suhteen. Niin, olen siis ilmoittanut Bennyn muutamalle kisaradalle, joista ensimmäiset ovat jo viikon sisällä! Jaiks... Mutta koska Bennyn kanssa keppejä on jo muutenkin tahkottu sekalaisilla metodeilla, en usko sen pienestä oikomisesta tämän enempää pilalle menevän. Ja on selvästi jo paljon edistystäkin tapahtunut, ainakin neljän kepin kanssa!

Muusan kanssa yritän sitten olla puhdasoppisempi, enkä etene vaiheesta toiseen ennen kuin taso on tosiaan hallussa jokaisesta kulmasta. Tällä hetkellä mennäänkin siis Muusan kanssa vasta ensimmäistä porttia. Se sujuu kyllä jo melkoisen mallikkaasti, mutta äärimmäiset kulmat ovat vielä vähän vaikeita enkä halua ottaa riskiä liian nopeasta etenemisestä. Tahkotaan nyt vielä tätä vaihetta ihan rauhassa.

Kesätreenikausi avattu!

2010-05-25T11:54:00.001+03:00

Ensimmäiset ulkotreenit tänä vuonna päästiin kokemaan eilen - tietenkin litimärällä kentällä ja tauottomassa sateessa... Mutta hienosti meni silti sekä Bennyllä että ensikertalaisella Muusalla!

Bennyn treenit olivat ensin, ja uuden vetäjän johdolla otettiin helppoa rataa ja erillisenä esteenä keinua. Radalla oli aitojen ja putkien lisäksi vain pituus vieraampana esteenä. Ohjaus onnistui koko ajan vasemmalla kädellä, mutta radan keskivaiheilla oli spiraalimaista kieputusta, sekä pari ansaa, missä koira piti saada kunnolla haltuun ja ohjattua oikeaan suuntaan. Lisäksi radalla otettiin aika, mitä sitten yritettiin pienillä korjauksilla parantaa. Meillä meni ensimmäinen kerta niin hyvin, että aikamme tuskin parantui korjauksien jälkeenkään, mutta ajattelemisen paikkoja oli silti. Lähinnä itse sekoilin jälkimmäisillä radoilla, kun meinasin koko ajan muistaa yhden kohdan radasta väärin. Siispä keskittymistä lisää, kiitos! Muuten parantamisen varaa jäi oman liikkeeni säilyttämiseen, etten omalla himmailullani hidasta Bennyn vauhtia. Lisäksi minulla ainakin tällä radalla oli taipumus mennä vähän liian lähelle esteitä, jolloin ei ollut varaa ohjata omalla liikkeellä enää koiran suuntaa. Keinu erillisenä meni oikein kivasti, varsinkin kun vielä avustaja muutteli keinun kallistumispistettä normaalista. Tällä tavoin saatiin vähennettyä Bennyn ennakointia kallistumiseen ja reippautta suoritukseen.

Muusan treenit tuntuivat vähän hidastempoisilta Bennyn jälkeen. Piti tehdä roima asennemuutos sen suhteen, että nyt vasta opetellaan eikä mennä liian lujaa eteenpäin. Saatiin myös treeniohjelma, missä oli kaavailtu jokaiselle treenikerralle opeteltavat asiat ja lisäksi jokaiselle viikolle jokin kotiläksy. Muusan kanssa moni asia onkin jo jollain lailla hallussa, esimerkiksi target eli namialusta, haltuunotto ja paikallaolokin aika hyvin. Muutenkin näin ekojen treenien jälkeen jäi sellainen kuva, että hyvällä mallilla Muusa jo osaa monenlaista. Treenien esteet olivat ensimmäisellä kerralla keinu, pöytä, putki, kepit ja hyppy.

Keinua opeteltiin siten, että keinu oli tuettu perusasentoon, eikä siinä vielä otettu kallistumista ollenkaan. Koirat siis kiipesivät vain ylämäkeä lopetuskontaktille hakemaan naminsa ja sitten ne nostettiin alas. Tavoitteena tässä oli opettaa heti alusta pitäen kiipeäminen oikeaan kohtaan eikä jäädä hiipimään keskialueelle kallistusta odottaen. Itse en vielä ole varma pidänkö tätä tekniikkaa parempana vai huonompana kun heti kallistumiseen totuttelemista. Ainakin tämän tekniikan kanssa saa olla sitten tarkempana kun tuki poistetaan, ettei ensimmäisenä koira tee lentokeinua kirmatessaan suorilta melkein loppuun asti.

Putki, hyppy ja pöytä olivatkin sitten Muusalle ihan helppoja opeteltavia, kun niistä oli enemmän aikaisempaa kokemusta. Putkeenkin Muusan pystyi jo lähettämään vähän edellekin, silloin kun putki oli suorana ja melko lyhyenä. Lopuksi putken kanssa otin vielä pienen mutkankin loppupäähän, ja hienosti suoritti Muusa senkin. Kepit jätettiin suosiolla välistä, sillä niitä treenataan 2by2-tekniikalla kotona. Tähän tekniikkaan ei oikein sovi sitten välissä seuran kiinteillä kepeillä treenaaminen, joten keskitytään nyt sitten vain kotitreeniin keppien suhteen. Keppitreenistä voisinkin myöhemmin laittaa ihan oman postauksen, ja selvittää, missä meillä mennään tällä hetkellä pujottelun suhteen. :)

Loistavia uutisia!

2010-05-12T10:25:00.001+03:00

Tämän kesän paikkoja agilityn treeniryhmissä sai totisesti jännittää, sillä paikat olivat kortilla ja talkoovaatimuksia on kiristetty seurassamme. Nyt kuitenkin jännäys on helpottanut ja sekä Bennyllä että Muusalla on paikka kesän treeniryhmissä! Benny treenaa kilpailemaan tähtäävien ryhmässä ja Muusa aloittelee alkeisryhmässä. Jatkossa maanantai-illat tulevatkin sitten olemaan juoksuntäyteisiä, kun kolme tuntia hurahtaa treenikentällä: Ensimmäiset puolitoista tuntia Bennyn kanssa, ja jälkimmäiset Muusan kanssa... Eli kuntoakin täytyy varmaan kohottaa siten, että jaksaa loppuun asti. :D Toivottavasti vielä käytännön järjestelyt lähtevät sujumaan hyvin. Onneksi minulla on iso kevythäkki, missä kumpikin koira vuorollaan voi odottaa omaa treenivuoroaan loikoisasti oleskellen.

Toinen mukava uutinen tuli Muusan kasvattajan taholta, kun hän tarjosi yhtä varaamaansa paikkaa Muusalle mh-luonnekuvaukseen! Ilman muuta käytämme tämän mahdollisuuden hyväksemme, sillä luonnekuvauksiin ja -testeihin on yleensä vaikea ehtiä saada paikkoja. Niinpä heinäkuussa katsotaan, mitä luonnekuvaajat sanovat Muusan ominaisuuksista.

Mh-luonnekuvauksesta voi etsiä enemmän tietoa netistä, esimerkiksi itse tutustuin asiaan tämän linkin kautta: http://www.springerspanielit.com/mh/mh_kuvauksesta.htm. Niinpä en edes yritä tässä alkaa esittää, että tietäisin asiasta sen enempää, sillä tämä luonnekuvaus on minulle itsellenikin ihan uusi juttu. Innolla kuitenkin odotan, minkälainen tilaisuus kuvauspäivä tulee olemaan. :)

Loppuun vielä pari valokuvaa keväisistä metsämaisemista Aulangolta, missä Benny ja Muusa pääsivät kirmailemaan ihastuttavan Pyryn kanssa:

Keppitreeniä ja muita agilitykuulumisia

2010-05-04T21:20:00.000+03:00

Agilityn talvikausi on nyt meidän seurassamme ohi, ja odotellaan kesäkauden alkamista. Ja jännityksellä odotellaankin, sillä treeniryhmiin on tunkua ja omasta paikastamme Bennyn kanssa en voi vielä olla varma. Toinen jännäämisen kohde on Muusan kanssa haku alkeisryhmään, minkä suhteen aikataulut aiheuttavat päänvaivaa. Kädet kyynerpäitä myöden ristissä elättelen kuitenkin toivetta, että molemmat pääsisivät oman tasonsa ryhmiin...

Bennyn talvikausi päätettiin harjoituskisoilla, missä sai osallistua kahdelle radalle. Osallistuin siis sekä möllirataan että kisaavien rataan. Möllirata oli mielestäni kohtuullisen helppo muutamaa ansaa lukuunottamatta, ja Bennyn keskittyminenkin onnistui sillä radalla nappiin. Niinpä meidät palkittiinkin puhtaasta radasta toiseksi nopeimmalla ajalla kakkosina. :) Kisaavien radalla meno olikin sitten ihan toista, minkä syistä suurin osa onkin vielä minulle yhtä arvoitusta. Ehkä odotusta oli ollut liikaa, ehkä olisi pitänyt herätellä keskittymistä ennen rataa enemmän...? Ehkä vain tiedostamatta käyttäydyin eri tavalla. Joka tapauksessa Benny pursusi kisaradalla energiaa ja paineli muutamasta esteestä yksinkertaisesti ohi. Jossain kohdin ohjaamiseni taas oli varmaankin huolimatonta, sillä esimerkiksi A-esteellä ja putkella jouduttiin ottamaan uusintaa. Kepeillä sen sijaan tiedostin virheeni jo rataa suorittaessa, sillä lepsuilin ohjauksen kanssa lopussa. Sen seurauksena Benny jätti toiseksi viimeisen välin suorittamatta ja se piti korjata. Kaikkiaan tuloksena oli hylätty suoritus siltä radalta, joskaan en ihan vielä keksinyt, mikä aiheutti hylkäämisen. Kenties joltakin esteeltä tuli kieltoja liikaa, sekosin laskuista! :D

Onneksi keppitreeniin on kuitenkin tullut helpotusta uusimman ratkaisuni myötä. Ostin nimittäin 8kpl puutarhan tukikeppejä käyttääkseni niitä harjoituskeppeinä. Tarkoituksena oli tosiaan väsätä niihin myös ohjauskaaret muovisesta hyttysverkosta, mutta toistaiseksi se operaatio on jäänyt vaiheeseen. En nimittäin omista tarpeeksi järeätä välinettä katkoakseni sellaista tarpeeksi jämäkkää rautalankaa, mitä olen isäni varastoista varastanut. Mutta käyhän se treeni ilman ohjureitakin, ja etenkin Muusa on päässyt näihin keppeihin nyt tutustumaan. Ensimmäisten ohjuriviritysteni kanssa Muusa testasi neljää keppiä namialustan kanssa, ja sehän sujui hienosti. Ainakin heti sen jälkeen, kun vanhempieni puutarhaan pystytetty ohjurihökötys oli ensin haukuttu varmuuden vuoksi pystyyn. :D Nyt omassa pihassani neljää keppiä on testattu ilman ohjureita lampaannahkapatukan siivittämänä, ja johan tuli neitiin vauhtia! Kunhan itse olen riittävän nopea vetämään oikesta välistä, niin Muusahan paineli kuin vanha tekijä. Nyt ei siis muuta kun lisää lyhyitä kotitreenejä ja odotellaan jännityksellä paikkoja treeniryhmiin. :)

Uudet pannat

2010-05-04T20:58:00.000+03:00

Benny ja Muusa saivat vihdoin pitkään himoitsemani uudet yksilölliset pannat! Valinnanvaikeuden edessä olen pitkittänyt tätä ostosta pitkään, mutta vihdoin sain ajatukseni järjestykseen ja ystäväni Tytti valmisti toiveideni mukaiset ihanuudet. Tytti ja Marja avasivat hiljattain nettikaupan, mitä voinkin lämpimästi suositella. Tässä siis Bennyn ja Muusan uudet pannat by Gessi. :)

Muusan hyppyharjoitukset

2010-04-10T01:32:00.001+03:00

Askartelin tänään vanhempieni puutarhaan Muusalle pari hyppyä lapionvarsista. Tähän asti Muusa on harjoitellut matalia hyppyjä sisätiloissa namialustan kanssa, mutta nyt oli aika testata opittua ulkona. Oikein yllätyinkin siitä, kuinka innostuksissaan pikkupiski oli parin hypyn sarjasta, ja se menikin ne jo kuin vanha tekijä vaikka mistä suunnasta ohjattuna. Makkaran voimin treenattiin tänään, ja se näytti voittavan kaikki puutarhan ihanat pupuntuoksutkin, mitkä kovasti vetävät Muusaa puoleensa. Otin hyppyjä sekä namialustan kanssa, että ilman ja ohjailin molemmilta puolilta. Toisinaan lähetin Muusan eteenpäin hypyille namialustan avulla, mutta harjoiteltiin lisäksi myös esteiden taakse jäämistä ja hyppäämistä vasta luvan kanssa. Ja ihan lyhyissä pätkissä tietysti, ettei pieni nausteri pääse kyllästymään.

Puutarhaan oksista väsättyjä keppejäkin testattiin, mutta niiden kanssa treenaamisesta ei kyllä tule mitään. Viime keväänä ne olen sinne pystyttänyt, mutta vinksottavat vähän liikaa. Lisäksi olen apukeppien avulla virittänyt niihin jonkinlaiset ohjauskaaret, mutta nekin lähinnä vain sotkevat koko keppihässäkän hahmottamista. Jatkan siis haaveilua niistä paremmista ja jätän siihen asti keppitreenit odottelemaan alkamistaan.

Vähän edistymisiäkin :)

2010-04-09T02:55:00.002+03:00

Kävin pitkästä aikaa Muusan kanssa ihan kahden lenkkeilemässä, ja samalla harjoiteltiin vähän seuraamista makkaran voimin. Olikin mukava huomata, kuinka hyvin keskittymiskykyä neiti on itselleen saanut ja se seuraaminenkin sujui sheippaamalla ihan mukavasti meidän tasoomme nähden. Mihinkään viralliseen tokosuoritukseen minulla ei ole paineita, kunhan suunnilleen kohdillaan tulee ja säilyttää kontaktia. Agility tulee kuitenkin olemaan se Muusan päälaji, kunhan päästään vauhtiin. Kaikkiaan muutenkin Muusan käytös on aavistuksen vaikuttanut rauhoittuneen. En oikein voi ottaa kunniaa mistään tehokkaasta treenistä, mutta joka tapauksessa Muusa tuntuu availevan sanaista arkkuaan vähän vähemmän kuin aikaisemmin. Jopa lapsista on päästy ohi ihan kunnialla, kunhan eivät sentään innostu juoksemaan tai hyppimään.

Bennyn kanssa polttelisi jo kovasti päästä agilityssä oikeille kisakentille, mutta vähän vielä täytyy keräillä rohkeutta. Tämän viikon treenit olivat kyllä siinä mielessä lupaavat, että rengas meni jo vauhdissakin oikein hienosti oikeasta kolosta ja takaaleikkaukset (tosin helpoissa kohdissa) sujuivat kohtuullisen sujuvasti. Myös keinun Benny suoritti reippaasti ja itsenäisesti, joskaan ei vielä ihan päätä huimaavalla vauhdikkuudella. Kepit sen sijaan olivat murheenkryyninä. Halusin ottaa niitä namialustan kanssa ja vaikeammalta puolelta, joten läskiksihän se meni tietenkin. :D Alku hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Benny bongasi namialusta, se jätti kepit kesken. Tiedän kyllä maltin olevan valttia, mutta ei meinannut kyllä sillä kertaa oma hermo kestää.

Haaveilen tällä hetkellä omista kunnollisista harjoituskepeistä, joiden avulla saisin rauhassa treenata useammin. Nyt vaan pitäisi suunnitella huolellisesti ja katsella materiaaleja rautakaupasta, ja isäni jo lupautui mahdollisesti hitsaushommiin! Ehkä siis tämä haave on oikeasti saavutettavissa.

Karvasta asiaa

2010-03-25T14:50:00.001+02:00

Nyt seuraa päivitystä Bennyn ja Muusan turkihoitokuvioista. Päätin siis jo viime vuoden puolella, että rupean rullamaan molempien koirien turkkia, mutta aloitus hieman tökki... Rullaus siis tarkoittaa, että karva saatetaan kasvamaan useassa eri kerroksesssa siten, että turkin voi pitää jatkuvasti siistissä kunnossa kuorimalla aina päällimmäisen kerroksen pois. Tällä menetelmällä siis koiraa ei tarvitse niin usein nyppiä ihan nahoille asti eikä se vastaavasti pääse räjähtämään ihan mahdottomaksi karvapalloksi asti. Oma tavoitteeni olisi, että huoltaisin koirien turkit aina joka toinen viikko nyppimällä ohuen kerroksen pois. Tämä huoltoväli tuntuu ainakin nyt realistiselta tavoitteelta, koska joka viikko en varmastikaan saa aikaiseksi sitä tehdä. Itseasiassa Bennyn huoltoväli voisi olla jopa pikkuisen pidempikin, sillä sen turkkia ei ole kuitenkaan tarkoitus pitää näyttelykunnossa. Kunhan vain kohtuullisen siistinä pysyy, eikä toisaalta sitten nyppimisestä tule sellaista mahdotonta kahden viikon painiottelua, mitä se Bennyn kanssa tahtoo olla kun nahoille asti kynitään.

Nyt suunnitelmani ovat siinä vaiheessa, että otin molemmat koirat niin sanotusti nahoille tammi-helmikuussa ja uutta karvaa on kova yritys nyt sitten rullata. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyn koirien turkkeja nyt läpi kevyesti nyppien parin viikon välein. Vaikka pakko myöntää, että Bennyn kanssa heti olen luistanut, ja huoltoväli on lipsahdellut vähän pidemmäksi. Muusan kanssa olen ollut vähän säntillisempi, oikeastaan siitä syystä, että Muusa on paljon helpompi uhri trimmipöydällä Bennyyn verrattuna. Muusan turkkia olen myös tottuneempi käsittelemään, kun olen näyttelyiden kautta saanut siihen niin tarkkaa ohjausta Muusan kasvattajalta. No, Bennyn kanssa nyt muutenkin voi mennä fiilispohjalta nämä turkkijutut, kun sitä ei joka tapauksessa voi näyttelykehään viedä.

Tästä tulikin mieleeni taas Muusan näyttelyttämiset, mikä on ikävästi jäänyt tälle alati venyvälle tauolle. Miten voikaan olla näin vaikea saada yksi kuusikiloinen sipsuttamaan narunjatkeena edes suhteellisen sievästi? Muusan käytöksestä päätellen näyttelyremmi vähintäänkin syövyttää hitaan tuskallisesti sen kaulaa poikki. Mutta, koetan vielä sadannen kerran aloittaa kaiken alusta ja tehdä narusta ystävän. Katsotaan sitten kumpi meistä, Muusa vai minä, selviää hitaasta taistelusta voittajana.

Muutto ja muuta mukavaa

2010-03-20T13:51:00.001+02:00

Koirat pääsivät ihmettelemään ihan uusia maisemia, kun muutimme uuteen kotiin maaliskuun alussa. Toistaiseksi sopeutuminen näyttää sujuneen ihan hyvin, vaikka ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, pitävätkö Benny ja Muusa meteliä yksin jäädessään. Varustauduin muuttoon D.A.P.-haihduttimella ja totutin koiria melko maltilliseen tahtiin jäämään yksin uuteen kotiin. Jossain vaiheessa pitäisi nauhoittaa, mitä kotona todella työpäivän aikan tapahtuu, mutta ainakaan naapureilta ei vielä ole tullut valituksia metelistä. Yllättäen Benny tuntuukin reagoivan muuttoon enemmän kuin Muusa. Ei kuitenkaan millään negatiivisella tavalla, vaan tosiäijästä on tullut ihan sylivauva... <3 Benny tosiaankin olisi ihan koko ajan tunkemassa syliin ja helliteltäväksi, vaikka se aikaisemmin nautti rapsutukset lähinnä käden mitan päässä ja nekin vain silloin kun sitä itseä huvitti. :D

Piristävää muuton myötä on myös uudet lenkkimaisemat, missä riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa. Lenkkiseuraa tosin on tarjolla nyt vähän niukasti, mutta ehkäpä ajan myötä löydämme uusia tuttavuuksia tältä suunnalta. :) Ja uudessa kodissamme on myös pieni aidattu piha, mikä on koiraihmisen kannalta aina mukava lisä! Tosin jostain kumman syystä aitojen alle jää miltei puoli metriä matkaa maahan, joten kevään tullen on rakennettava itse siihen jotain jatketta. Onneksi nyt luminen talvi on hyödyksi, ja kasasinkin pihasta lumet valliksi aitojen alle. Nyt siis koirat voi huoletta päästää pihalle riehumaan ilman pelkoa siitä, että säntäävät ohikulkijoiden perään aidan alta.

Agilityssä olemme Bennyn kanssa edistyneet sopivaa tahtia, ja vähän haastavampiakin ohjauskuvioita on päästy kokeilemaan. Tosin radalla tyydyn yhä varmuuden vuoksi lähinnä valssaamaan tai tilanteesta riippuen takaaleikkaamaan, ellen sitten ihan harjoituksen vuoksi kokeile vaikeampia kuvioita. 27.3. on Tampereella TAMSKin harjoituskisat, mihin olisi Bennyn kanssa tarkoitus mennä katsomaan, miten kisatilanteessa suoriudumme. Enemmänkin olisi mukava harjoituskisoja kierrellä, mutta harmittavan vähän niitä on lähiseuduilla ollut tarjolla. Ehkäpä kevään myötä sitten taas enemmän..?

Ahaa-elämyksiä ja tulevan suunnittelua

2010-02-07T14:23:00.001+02:00

Nyt on pakko hehkuttaa uutta ahaa-elämystäni! Keksin nimittäin mielestäni näppärän keinon, miten agilityn pujottelua voi harjoittaa sisätiloissa ilman sen suurempia ponnisteluja. Jos sattuu omistamaan perinteisenmalliset nelijalkaiset tuolit, niin niiden jalkojen väli on riittävä pienen koiran pujotteluun. Vähintään kaksi tuoli vaan sopivalle välimatkalle peräkkäin, niin on lyhyt keppirivi jonossa alkuvaiheen opetteluun tai itsenäisen suorittamisen harjoittelemiseen. Tietenkin tuolin mallista on kiinni vielä sekin, miten korkea koira siellä alla mahtuu kulkemaan, mutta Benny ja Muusa mahtuvat ainakin mainiosti harjoittelemaan tuollaisten perinteisten pinnatuolien kanssa, jollaiset vanhempieni kotoa löytyvät. Eilen testasin idean ensimmäistä kertaa, ja Benny hoksasi nopeasti, mitä oltiin tekemässä. Muusa ei keppejä ole juuri vielä päässytkään ihmettelemään, joten aloitimme ihan rauhallisesti. Hyvin neiti elohopea kuitenkin seurasi käden perässä, joten jatkan ehdottomasti kokeilujani tämän uuden harjoitteluvälineen parissa. :)

Muuten alkuvuosi on vierähtänyt melko laiskalla treenaamisella, kun mieleni on enemmänkin täyttänyt tulevan suunnittelu. Seuraavassa kuunvaihteessa nimittäin on edessä muutto uuteen kotiin! Saakin sitten nähdä, miten koirat ottavat uuden asuinympäristön vastaan. Benny on muutamaan kertaan muuttanutkin, joten sen suhteen tuskin tarvitsee huolehtia. Muusalle sen sijaan muutto on ensimmäinen, ja tämän herkkänahkaisen draamakuningattaren suhteen olenkin jo laatinut pienimuotoista suunnitelmaa. Aion varustautua ensinnäkin hankkimalla D.A.P.-haihduttimen lievittämään uutuuden tuskaa, ja suunnitelmissa on myös huolellinen uudelleenkouluttaminen yksinoloon. Muusalla on lievähköä taipumusta tuhoamiseen yksin jäädessä, enkä myös ole vakuuttunut siitä, etteikö se epäröisi käyttää ääntään tarvittaessa. Varsinkin kun asuinpaikka nyt vaihtuu, niin pyrin minimoimaan mahdolliset edessä olevat ongelmat. Mutta aika näyttää, miten suunnitelmat lopulta sujuvat.

Kohti vuotta 2010

2009-12-10T13:45:00.000+02:00

Tanja haastoi kirjoittamaan tulevan vuoden haasteista, joten ei auta muuta kun totella. :D Minulla ei yleensä ole mitään perinnettä tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia, eikä harrastaminenkaan kovin tavoitteellista ole yleensä ollut, mutta koitetaanpa listata jotain.

Benny
- Varovainen tavoite olisi päästä agilityssä ensimmäiseen kisastarttiin. Jos keinua ja keppejä ei saada tarpeeksi itsenäisiksi, niin möllikisat kelpaavat sitten korvikkeeksi. Tällä hetkellä tilanne ei niiden osalta ole vielä kovin valoisa, mutta onhan vuosi 2010 aika pitkä... :D
- Ohituskäyttäytymisen muistuttelua etenkin yhdessä Muusan kanssa.

Muusa
- Tavoitteena edistyminen agilityn suhteen, mikä tarkoittaa alkuvuodesta itsenäistä pienimuotoisempaa treenaamista, ja sitten keväällä treeniryhmään pyrkimistä.
- Hillitymmän hallitumman käyttäytymisen saavuttaminen. Käytännössä haukkumisen rajoit-tamista ja lasten seurassa paremmin pärjäämistä.
- Ohitukset varmemmiksi myös Muusan kanssa ja nimenomaan silloin, kun Benny on mukana.
- Näyttelyremmin kanssa kävely odottaa edelleen läpimurtoa, joten listattakoon se nyt myös yhdeksi tavoitteeksi. Sitä kautta tavoitteena on myös muutama näyttely, mutta ensin remmin kanssa on päästävä sinuiksi.
- Lupaan ja vannon, että ensi vuoden aikana opetan Muusalle ainakin yhden "turhan" tempun, koska olen tajunnut, että se ei osaa vielä yhtäkään sellaista. ;)

Muusalle näyttääkin tulevan vähän reilummin tavoitteita, mutta toisaalta perusjutuissa onkin vielä paljon enemmän tehtävää kuin Bennyn kanssa. Suunnitelmissa on myös etenkin Bennyn riemastukseksi siirtyä molempien koirien turkkien kanssa rullaukseen, eli saattaa karva kasvamaan monessa kerroksessa siten, että kerroksen voi nyppiä aina parin viikon välein ja koira pysyy jatkuvasti siistissä turkissa. Myös etsinnän suhteen olisi mukava edetä Muusan kanssa vihdoinkin, ja esitellä laji myös Bennylle. Tällä hetkellä ongelmaksi saattaa kyllä muodostua se, että muutamme Tampereelta Hämeenlinnaan vuodenvaihteessa, eikä se lainkaan helpota harrastamista etsinnän suhteen...

Näyttelyä ja agilityä

2009-11-22T17:40:00.000+02:00

Kylläpäs on päässytkin tovi vierähtämään siitä, kun viimeksi olen päivittänyt blogia. Muusa on esiintynyt tällä välin kahdessa näyttelyssä, joista ensimmäisessä se sai ensimmäisen ERIn laatuarvostelussa! Kyseessä oli Hämeenlinnan ryhmänäyttely, jossa tuomari Marjo Järventölä sijoitti Muusan ensin JUK2:ksi ja sitten PN4:ksi! Remmikävely oli ihan hirvittävää, mutta ilmeisesti tuomari ehti nähdä vilauksen myös jotain muutakin. Arvostelussa luki seuraavaa: Erinomaisen lupaava, tanakkarunkoinen juniori. Oikean mallinen, voimakkuudeltaan erinoimainen. Pitkä pää, hyvin kauniit rungon ääriviivat. Tasapainoiset kulmaukset. Tiivis, karkeudeltaan erinomainen runkoturkki, parta ja raajakarvat turhan pehmetä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella. Kiva olemus. Kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus.

Toinen näyttely oli eilen Jyväskylässä, mikä oli meille ensimmäine KV-kokemus. Tuomari Bernardo Bucher Regazzoni oli pippureissa hyvin tiukka ERIen kanssa, joten Muusan EH2 tulos ei jäänyt oikeastaan edes harmittamaan. Arvostelussakaan ei mitään uutta ja ihmeellistä tullut. Päivä oli siis mukava, ja hyvässä seurassa oli kiva vähän katsastella myyntikojujakin. Mukaan ei tosin tällä kertaa tarttunut muuta kuin yksi kunnon metallikampa ja euron vinkulelu koirien iloksi.

Agilityn suhteen Benny on totisesti löytänyt turbovauhtinsa, ja saan jo tsempata, että pysyn mukana treeneissä. Intoa siis riittää, vaikka edelleen keinu, rengas ja kepit ovat haastavat. Etenkin renkaalla Benny kaipaa alkuun muutaman lämmittelyhypyn oikein hyvällä ohjauksella, ettei yritä lintsata. Keinulla jotain edistystä on tapahtunut, mutta vielä ei uskalla yksin sitä päästää esteelle, sillä kolahduksesta Benny saattaa edelleen hypätä pois kyydistä.

Muusakin on nyt vähän enemmän päässyt mukaan agilityn omatoimitreeneissä. Ensimmäistä kertaa se pääsi kokeilemaan sekä keinua että A-estettä, joista keinu meni oikein loistavasti namittamalla, eikä Muusa ollut moksiskaan edes pienestä tärähdyksestä. Sen sijaan A oli Muusalle varsin järkyttävä kokemus, ja se jämähti paikoilleen sekä nousussa että laskussa niin, että sain avustajan kanssa tehdä oikein kunnon lirkutukset saadakseni sen loppuun asti. Seuraavalla kerralla olisikin omana tavoitteena päästä harjoittelemaan A:ta vähän enemmän. Kotioloissa ollaan sitten treenattu hyppyä. Namialusta houkuttimena Muusaa ei pienet hypyt juuri pitele, ja se hyppääkin hienosti hakemaan palkkansa. Ei siis muuta kuin treeniä, niin pääsee Muusakin kunnolla agilityn makuun. :)

Harrastamista :)

2009-10-13T10:47:00.000+03:00

Viimeaikoina koirat ovat päässeet harrastamaan oikein toden teolla, kun ohjelmaan on mahtunut niin lenkkeilyä, agilityä kuin etsintätreenejäkin. Agilityssä Bennyn kanssa korkattiin talvitreenikausi omassa treeniryhmässä, ja sen lisäksi ollaan pariin kertaan käyty omatoimisesti treenailemassa Tampereen suunnalla. Yleisesti ottaen Bennyn kanssa menee oikein mukavasti, ja edistystä on tapahtunut tasaisesti. Vaikeimpana palana pidän tällä hetkellä keppejä ja keinua, sekä ohjaamisen osalta takaaleikkausta. Kepeillä oltiin omasta mielestäni jo hyvällä mallilla, mutta ohjaajan komennuksesta pitäisi opetella pois jalalla ohjaamisesta. Kapinoin silti vielä hiukan myös kädellä ohjaamistakin vastaan, ja koitan nyt sitten jättää jalan pois ja käyttää kättäkin mahdollisimman pienesti. Paras vaihtoehto kepeille olisi omasta mielestäni ohjauskaaret, mutta valitettavasti meidän seurallamme ei sellaisia ole käytössään... Toivon nyt kuitenkin, että Bennyn kanssa päästäisiin jollain mallilla itsenäiseen keppien suorittamiseen, ja käsiavuista päästäisiin eroon.

Muusa sen sijaan ei ole juoksujen tähden agikentille päässyt, mutta treenin alla on ollut taas vähän aktiivisemmin hajutunnistus ja etsintä. Viime viikonloppuna Muusa teki ensimmäisen vanhentuneen (reilu tunti) jälkensä, ja siinä oli kyllä isoja keskittymisvaikeuksia. Luulen, että suurin syy on ajatustoimintaa sekoittavat juoksut. Toisena syynä oli varmaan kuitenkin se, että Muusa oli ennen tuota jälkeä odottanut jo niin pitkään autossa, että se yksinkertaisesti oli niin tohkeissaan päästessään sieltä tekemään jotain. Olisi varmaankin pitänyt antaa sille hetki aikaa rauhoittua ennen jäljelle viemistä. Joka tapauksessa tuolla vanhalla jäljellä Muusalla oli vaikeuksia lähteä kunnolla jäljestämään ja sitä sai muutenkin auttaa reilusti. Hyviä pätkiä kuitenkin oli, ja lopussa saatiin kunnon ilmaisukin.

Seuraavana päivänä tehtiinkin sitten sellainen mukavan helppo palauttava jälki, ja Muusa oli kuin eri koira edelliseen verrattuna. Alusta asti kunnolla jäljellä ja vauhtiakin riitti sen verran reilusti, että jouduin vähän jopa pidättelemään. Lopussa hetken jo epäilin olinko missannut ensimmäisen ilmaisun, mutta tulihan sieltä se oikein selkeä seisontailmaus niin, ettei jäänyt epäselväksi oliko maalikoirakko havaittu vai ei. Seuraavaksi olisikin sitten tarkoitus ottaa taas jotain vähän haastavampaa jälkeä, ja pian täytyisi kai sitä alkeiskurssin loppukoejälkeäkin lähteä yrittämään...

Viikonloppuna käytiin myös Pyynikillä lenkkeilemässä, sekä tietenkin lopuksi maistelemassa Pyynikin näkötornin kuuluisia munkkirinkilöitä! Maisemat, seura ja munkkikahvit olivat mitä mainioimmat, ja kruunasivat kyllä muutenkin niin mukavan viikonlopun. :) Pari kuvaa näistä tunnelmista, kuvat on ottanut Tytti Käyhkö. Suuri kiitos jälleen kerran niistä!

Mansen Murre

2009-09-28T08:28:00.000+03:00

Sunnuntaina oli Tampereella Mansen Murre, eli leikkimielinen koirajoukkueiden juoksukilpailu. Benny osallistui siihen joukkueessa Karvakopla, johon kuului Bennyn lisäksi kiinanharjakoira Nele ja bichon frisé Putte. Pienenä teemana joukkueella oli vankikarkurit karhukoplankin innoittamana. Kisassa sai valita, haluaako käyttää viehettä, mutta itse tulin siihen tulokseen, että vaikka Benny vieheen perässä on mennytkin, niin makkara kirvoittaa siitä nopeammat vauhdit. Ja vauhdilla se tosiaan tulikin; grillatun makkaran siivittämänä Bennylle kellotettiin aika 9.14 (matka 80m). Menestystä ei meidän joukkueelle tullut niin aikojen kuin pukujenkaan puolesta, mutta päivä oli mukava ja uskallan väittää, että koirillakin oli kivaa. :D Muusa ei tänä vuonna vielä päässyt osallistumaan, sillä vaadittuun yhden vuoden ikään on vielä vajaa kuukausi aikaa. Ohessa vielä pari kuvaa päivästä. Kuvista kiitos Tanja Malmbergille.

Karvakopla

"Perhekuva"

Terveystuloksia

2009-09-21T19:51:00.000+03:00

Benny ja Muusa kävivät sunnuntaina silmäpeilauksessa ja polvitarkastuksessa. Benny sai täysin puhtaat tulokset, eli polvet 0/0 ja silmät terveet. Muusalla polvet olivat 0/0 ja silmät muuten terveet, mutta muutama ylimääräinen ripsi löytyi. Tarkastuksen teki Päivi Vanhapelto, ja hän oli sitä mieltä, että ylimääräiset ripset tuskin tulevat vaivaamaan päätellen siitä, miltä ne nyt näyttivät. Toivottavasti näin tulee olemaankin. :)

Suuri Saalistaja

2009-09-18T10:44:00.000+03:00

Eilen oltiin taas vinttikoiraradalla vieheen perässä. Päätin tällä kertaa lähettää Muusan itse, ja juosta vaikka tarvittaessa sitten itsekin, jos Muusa ei vieheen perään uskaltaisi irrota. Tällä kertaa vieheenä oli rätti, mikä ei Muusaa pelottanut samalla lailla kuin viikko sitten kohdattu muovinauhoilla höystetty viehe. Ja Muusahan ampaisi vieheen perään epäröimättä hetkeäkään! Vieheen tavoitettuuaan se ravisti sitä ensin hieman, ja palasi sitten onnessaan minun luokseni. Toisella vedolla se meni vieläkin innokkaammin, ja saatoin melkein nähdä ajatuskuplan leijuvan pienen pään yläpuolella... "Tapan sut tapan sut tapan..."

Bennyn oli myös tarkoitus päästä harjoittelemaan Mansen Murrea varten, mutta vinttikoiraradalle kävellessä Benny satutti jotenkin jalkaansa, joten en viitsinyt laittaa sitä juoksemaan. Lehtikasaan merkatessa jokin ilmeisesti kasvin piikki pisti Bennyn sääreen, minkä takia Benny aristi jalkaa melko pitkään eikä välillä suostunut astumaan sillä ollenkaan. Mitään ihmeempää siinä ei enää näkynyt, mutta en viitsinyt ottaa riskiä kuitenkaan juoksuttamisen kanssa. Tosin siinä vaiheessa, kun meidän vuoromme tuli (odotimme sitkeästi palellen yli kaksi tuntia...) ei Bennyn jalassa ollut enää mitään vikaa, joten ehkä sitä vaan laiskotti, ja se päätti esittää kipeää juuri oikeassa hetkessä. ;) Pääasia kuitenkin, että jalka on kunnossa.

Agilityn harjoituskisat

2009-09-14T21:17:00.000+03:00

Agilityseuramme kesäkausi päätettiin tänään harjoituskisoilla, johon saivat osallistua kaikki seuran ryhmissä treenanneet. Aikaisemmin minulla ei ole minkäänlaista kokemusta agilityssä kisaamisesta, joten jännitystä oli ihan riittävästi ilmassa. Luokat järjestettiin mölleille eli ei vielä kisaaville ja jo kisoissa käyneille. Rata oli mielestäni ihan kohtuullisen helppo, ja meille ns. vaikeampia esteitä ei ollut mukana. Emme siis mölliluokassa kohdanneet keppejä, pussia, keinua tai rengasta.

Lähdimme Bennyn kanssa ensimmäisinä radalle, ja onnistuimme tekemään virheettömän radan! Alunperinkään en uskonut kovin nopeaan rataan, mutta sekunteja lisäsi Bennyn yksi täysstoppi radalla. Benny oli ilmeisesti tyytymätön palkkaustiheyteen ja jäi yhden putken jälkeen seisomaan paikalleen niin pitkään, että kävin sen palkkaamassa. :D Emme siis ole valmiita vielä jättämään palkkaa koko radan perään. Lopulta ihanneaika ylittyi 2,60 sekunnilla, ja tällä tuloksella sijoituimme kolmanneksi minimölli-luokassa. Nyt olenkin sitten haljeta ylpeydestä pikku Bennyyni, ja hyvillä mielin voimme jäädä lyhyelle syystauolle ennen talvikauden alkamista. :)

Ratajuoksua vieheen perässä

2009-09-10T19:50:00.000+03:00

Eilen Benny ja Muusa kohtasivat ensimmäistä kertaa vieheen Kaupin vinttikoiraradalla. Veimme porukalla muutaman kaverin kanssa pikkufifimme vinttikoirien rataharjoituksiin, mihin huolitaan kokeilemaan myös muun rotuisia illan päätteeksi. Etukäteen ajattelin, että Muusa lähtee ilman muuta silmät kiiluen vieheen perään, se raukka kun jahtaa kaikkea liikkuvaa - jopa varjoja lattiassa. Toisin kuitenkin kävi, sillä Muusan mielestä oli jo riittävän kauhistuttavaa joutua Tytin kanssa toiseen päähän rataa, kun minä jäin maaliviivalle odottelemaan. Vieheen nytkähdettyä liikkeelle Muusa kyllä paineli oikeaan suuntaan minkä kintuista lähti, mutta vieheellä ei kyllä siinä ollut mitään osaa eikä arpaa. Päin vastoin, loppumetreillä vieheen rinnalle päästyään Muusa väisti kiireen vilkkaa vieheen ja kirmasi onnessaan mamman turviin. Se siitä Suuresta Saalistajasta sitten. :D Benny sen sijaan yllätti positiivisesti ja lähti hienosti vieheen perään. Bennykään ei tosiin vieheestä välittänyt enää sen saavutettuaan, vaan kävi innoissaan tarkastamassa heti sekä minulta että viehettä vetäneeltä mieheltä, että mistä täältä oikein sitä sapuskaa saa.

Syy, miksi vieheen perässä kävimme koiria juoksuttamassa, löytyy muutaman viikon päästä tulevaisuudesta. 26.9. nimittäin järjestetään Tampereella Mansen Murre eli leikkimielinen koirien joukkuejuoksukilpailu. Siihen olisi tarkoitus osallistua, ja nyt kävimme katsomassa, että miten koirat vieheeseen reagoivat. Tosin itse ainakin aion pelata varman päälle, ja motivoida Bennyä vinkulelulla, vaikka se nyt vieheenkin perään näytti lähtevän. Kyllä se lelu tai ruoka Bennylle taitaa kuitenkin enemmän vauhtia tuoda, kuin viehe. Ainakin vasta tämän yhden harjoittelun perusteella.

Agilityä

2009-09-08T16:34:00.000+03:00

Bennyn eilisissä agilitytreeneissä harjoittelimme pitkää rataa. Esteinä oli puomi, kaksi putkea, pussi, kepit ja runsaasti hyppyjä. Tarkoituksena oli harjoitella ensi viikon harjoituskisaa varten, ja ohjaamista tällä radalla saikin oikein miettiä. Meidän ongelmamme on se, ettei Bennyn kanssa voi oikein tehdä takaaleikkauksia, koska se ei irtoa vielä tarpeeksi hyvin itse esteille. Koko rata oli siis mentävä läpi ilman niitä. Muutenkin kun Bennyä saa vielä kohtalaisen paljon saatella esteille, niin minä tietenkin juoksin sitten henkeni edestä valssaillen koko radan läpi.

Parissa kohtaa unohdin valssata kerta toisensa jälkeen, mutta muuten radan muisti yllättävän hyvin. Ensimmäinen suoritus meni jopa virheettömästi, mutta tosiaan matkalla oli pari empimistä, kun jäin miettimään ohjausta. Kepeillä huomasin, että Benny täytyy kunnolla pysäyttää ennen niitä ja ohjata huolellisesti, koska muuten se innostuksissaan tekee virheitä. Yksittäisesti kepeillä pystyy nykyään jo ihan kivasti vähentämään ohjausta. Erityisen tyytyväinen radalla olin putkille irtoamiseen ja muutamat hypytkin Benny haki todella hienosti ohjaukseni mukaan. Varsinkin esteen takaa kiertäminen meni moitteettomasti, vaikka radan linjat olisivatkiin houkutelleet suoraan edestä hyppäämään.

Viikon päästä siis harjoitellaan ensimmäisen kerran kisaamista treeniryhmän harjoituskisan muodossa! Innolla jo odotankin, että minkälaista rataa pääsemme kokeilemaan, ja miten siitä sitten suoriudutaan. :)

Painonhallintaa

2009-09-03T18:14:00.000+03:00

Koirani pääsivät puntariin pitkästä aikaa tässä pari viikkoa sitten, ja tulokset olivat jotakuinkin sitä mitä käsikopelomittarin mukaan osasin odottaakin.

Muusa 5,8kg
Benny 7,2kg

Bennyn painoon olen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka varsinaisena ihannepainona pidän sillä aika tarkkaan seitsemää kiloa. Ei siis haittaa, jos siltä muutama sata grammaa lähtisi, mutta mihinkään ruuan vähentämiseen en vielä päättänyt lähteä. Muusa sen sijaan tuntuu käsikopelollakin hieman ruipelolta, ja painona varmaan 6-6,5kg voisi olla hyvä. Niinpä olen nyt antanut Muusalle joka aterialla pikkuisen reilut annokset, enkä ole juuri kursaillut palkkanameissa ja muissa herkuissa. Parissa viikossa paino ei ollut kuitenkaan noussut vielä yhtään, joten ilmeisesti myös liikunnan määrä on kasvanut samassa suhteessa tässä kun arkeen on palattu. Ajattelin nyt vielä tietoisemmin antaa reilumpia ruoka-annoksia, ja mikäli mitään muutosta ei ala tulla, niin koitan lisätä energiaa muilla konsteilla. Eihän tuo nyt mikään huolestuttava alipaino vielä ole, mutta kroppaan kaipaisi hieman enemmän lihaa luiden päälle. Varsinkin nyt kun Muusa on nypitty ensimmäistä kertaa ihan kaljuksi asti, niin tilanne on koko ajan helposti nähtävissä ja tunnusteltavissa. Toivottavasti siis näillä suunnitelmilla päästään pian taas parempiin lukemiin. :)

Muusa harjoittelee

2009-09-01T20:18:00.001+03:00

Muusan kanssa aloitin lyhyen tapakoulutuskurssin, jonka järjestää Suomen Snautseri-Pinserikeskusjärjestön Pirkanmaan alaosasto. Ensimmäisellä kerralla oli hieman minulle yllätyksenä näyttelyharjoitusta, enkä tietenkään ollut osannut varautua näyttelyremmillä. No, Muusalle se tietenkin oli sitten paljon kivempaa, ja neiti käyttäytyikin oikein hienosti. Ylipäänsä lähes koko tunnin Muusa haki hienosti kontaktia ihan oma-aloitteisestikin. Lopputunnista selvästi kyllä huomasi, ettei oikein enää keskittymiskyky riittänyt. Aluksi seisottaessa Muusa tarjosi istumista, kun sitä on viimeksi harjoiteltu paljon. Mutta kun hoksasi, ettei siitä palkita, niin seisominen sujui hienosti. Seisotin nyt ainakin vapaasti, vaikka näyttelyissä olen pitänyt toisella kädellä remmistä ja toisella häntää pystyssä. Pitäisi varmaan hiljalleen päättää, kumman tavan otan käyttöön... Ongelmana on vaan se, että vapaalla seisotuksella (tai siten, että pidän namikättä kohteena) en oikein pysty korjaamaan Muusan jalkojen asentoa tarvittaessa, vaikka muuten Muusa seisoisi tällä tyylillä kauniimmin ja jaksaisi keskittyä pidempään.

Omatoimiset agilitytreenit

2009-08-30T18:32:00.001+03:00

Tänään aamupäivällä olimme muutaman kaverin kanssa treenailemassa agilityä omatoimisesti. Pääosin harjoittelin Bennyn kanssa, mutta myös Muusa pääsi lopuksi kokeilemaan paria estettä. Kaverini oli suunnitellut meille neljä erilaista pistettä, missä sitten jokainen itsekseen treenasi kunnes vaihdettiin seuraavalle pisteelle. Harjoittelun kohteena oli esteen kiertäminen, kepit, valssi ja takaaleikkaus.

Benny kanssa aloitimme esteen kiertämisellä, ja pienen miettimisen jälkeen päätin opettaa siihen yhteyteen ihan oman sanansa, jota tulen käyttämään sekä Bennyn että Muusan kanssa. En halunnut sanan olevan kuitenkaan sama, mitä käytän arkilenkeillä, kun pyydän koiria kiertämään minut tai vaikka puunrungot ja lyhtypylväät. Niinpä aloitin iskostamaan Bennyn päähän tätä uutta sanaa silloin kun sen pitää kiertää ja hypätä este vastakkaiselta puolelta minua kohti. Toinen piste oli kepit, missä yritin erityisesti saada lisättyä nopeutta ja vähennettyä käsiapuja. Kolmannella pisteellä harjoittelimme valssausta, missä minulla tai Bennyllä ei juurikaan ole ongelmia. Osittain sitten treenasin tällä pisteellä myös lähettämistä eteen kahden hypyn takaa.

Neljännellä pisteellä harjoittelimme takaaleikkausta, mutta siinä en oikein saanut mitään kovin suuria tuloksia aikaan. Takaaleikkausta en ole tainnut vielä kertaakaan Bennyn kanssa harjoitella, eikä se tunnu oleva Bennyn vahvuuksia. Ensin tarvitsisi varmaan saada Benny ohjautumaan paremmin itse hypyille, sillä nyt se seuraa niin tarkasti ohjausta, että takaaleikkaus oli melkoisen hajanaista suoritusta. Yhdistin tällä pisteellä harjoitteluun sitten putkelle irtoamista, mikä meni ihan mukavasti niin kauan kuin lähetin suoraan putkelle. Heti kun yritin ottaa putkea ennen yhden hypyn, ei Benny enää osannutkaan ohjautua putkeen, vaan vaati jälleen selkeän ohjauksen.

Treenin päätteeksi päästin Muusan tutustumaan kentälle, ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon virtaa on pienellä aktiivisella nausterilla, kun se on ensin 40minuuttia kerännyt puhtia häkissä odottelemalla. :D Ensimmäinen tavoite oli siis saada neiti hallintaan muutamalla kontakti- ja sivulletuloharjoituksella. Sen jälkeen vein Muusan tutustumaan elämänsä ensimmäistä kertaa puomiin. Ensimmäisellä kerralla Muusa piti puomia vähintäänkin epäilyttävänä, mutta runsaan houkuttelun jälkeen rohkeni kulkea sen alusta loppuun. Heti jo toisella kerralla Muusa kuitenkin kipitti jo reippaasti makkaran perässä ilman sen suurempia ponnisteluja. Tämän lisäksi otimme muutaman toiston putkea kaverin avustuksella, sillä Muusa ei vielä uskaltanut tulla putkeen, ellen minä ollut toisessa päässä jo valmiiksi odottamassa.

Uusi blogi

2009-08-30T16:00:00.000+03:00

Ajatus vanhan blogini muuttamisesta uuteen osoitteeseen alkoi muodostua, kun aloin olla yhtä tyytymättömämpi vanhan blogipalvelimen tarjoamiin ominaisuuksiin. Ihan vaivaton ei tämä muutos ollut, sillä halusin vanhat tekstit kuitenkin näkyviin, ja ennen kaikkea talteen itselleni. Vanha palvelin oli kuitenkin niin käyttäjäepäystävällinen, että tämän kaiken jouduin tekemään ihan omin kätösin copy-paste-meiningillä... Vihdoin kuitenkin sain urakan päätökseen, ja uusi blogi on valmiina avattavaksi! Nyt siis uudella innolla kirjoittamaan uudessa osoitteessa. :)

Kuvia Birgitan polulta

2009-08-30T15:50:00.000+03:00

Tässä muutama kuva parin viikon takaiselta metsäreissulta Lempäälän Birgitan polulta. Valokuvat on ottanut Tytti Käyhkö, kiitos niistä!

Tapahtumarikas viikko

2009-08-30T15:49:00.000+03:00

Viikossa onkin tapahtunut kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa. Ehdottomasti mukaviin tapahtumiin lukeutuu viime viikon lopun metsäretki Lempäälän Birgitan polulla. Kolmen tytön sekä viiden pikkukoiran seurueella lähdimme metsäiselle vaellusreitille Houkkalammilta Siisjärvenkukkulalle ja takaisin. Päivä oli kuuma ja reitti melkoista kinttupolkua ajoittain, joten reissuun vierähti nuotiolla evästelyineen viitisen tuntia, vaikka matkaa kertyikin yhteensä vain reilut kuusi kilometriä. Korkeuserojen ansiosta päivän jälkeen kyllä tunsi kuitenkin retkeilleensä niin ihminen kuin koiratkin. :)

Viikonloppu kului näyttelyn merkeissä, joskaan suurta menestystä ei vieläkään päästy juhlimaan. Lauantainan käväisin pyöräyttämässä Muusaa harjoituksen vuoksi Pirkkalan Piskien mätsärissä, mistä tuloksena kehut ja punainen nauha, mutta ei sijoitusta. Mätsärille epätyypillisesti saimme myös kirjallisen arvostelun, missä kerrottiin seuraavaa: "Lupaava, hyvä rakenne, liikkuu hyvin, kaunis pää, hyvä ilme, hyvä väri, esitetään hyvin." Sitä en kyllä tiedä mitä tuomari oikeasti tiesi kääpiösnautsereista, mutta otetaan nyt ilolla kaikki kehut vastaan. :D

Sunnuntaina olikin sitten ihan oikea näyttely, ryhmänäyttely Helsingissä, missä tuomarina oli kääpiösnautsereita itsekin kasvattava Hilkka Salohalla. Tulos EH3 ei niin suuria riemun sykähdyksiä aiheuttanut, mutta Muusa esiintyi ihan mukavasti ja arvostelussakin on paljon hyviä asioita. Kokonaisuudessaan tuomarin tarkka arvostelu kuuluu seuraavasti: "Sievän kokoinen, mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla muuten hyvä pää, mutta kallo saisi olla tasaisempi ja kuono vankempi. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Vielä puutteellinen eturinta, liian lyhyt ja pyöreä rintakehä. Riittävä luusto. Hieman ulkonevat kyynerpäät. Riittävät kulmaukset. Karvapeite saa vielä karkeutua. Hyvä väri, hyvä häntä. Liikkuu hieman ahtaasti takaa hyvällä sivuliikkeellä."

Bennyn agility maanantai-iltana lukeutuukin sitten niihin vähemmän mukaviin tapahtumiin... Jostain syystä heti alkuun huomasin, että Bennyllä ei näyttänyt olevan kovinkaan suurta innostusta, motivaatiota saatika keskittymiskykyä näissä treeneissä. Onnistumisenkin hetkiä syntyi, mutta kaikkiaan treenit olivat vähän kankeat. Kaiken huippu oli, kun Benny itse karkasi uhoamaan treeniryhmän labradorinnoutajalle. Tämän jälkeen luotto oli tietenkin melkoisen vähissä, vaikka Benny ei sen jälkeen lähtenytkään enää harhailemaan. Lisäarvoa päivälle ei tuonut myöskään se, kun pikkuista radanpätkää suorittaessani kirmasi vuorostaan Bennylle uhoamaan yksi treeniryhmän koirista. Tällä kertaa Benny ei mitään traumoja siitä saanut, mutta keskittymiskyky oli hetken ihan hajalla meillä molemmilla. Erityisesti putkeen lähettäminen ei illan treeneissä tahtonut sujua ollenkaan, vaikka sitä erikseen vielä harjoittelinkin namialustan kanssa ihan menestyksellä. Jos nyt niitä positiivisia hetkiä treeneistä haluaa tähän vielä listata, niin kepit sujuivat hyvin, ja eteen lähettäminen vallan erinomaisesti namialustan kanssa. :)

Ensimmäinen virallinen näyttely

2009-08-30T15:48:00.000+03:00

Muusa osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyluokkaan lauantaina Helsingissä Eukanuba Summer Show:ssa. Pienenä pettymyksenä tulos oli EH, mutta kokemuksena olen ihan tyytyväinen. Muusan esiintyminen oli ihan hyvää, kunhan muistin pitää sen pään tarpeeksi pystyssä. Järkytyksen sen sijaan aiheutti se, että tuomari puhui ruotsia... Tiesin toki, että tuomari (Dan Ericsson) on ruotsalainen, mutta odotin silti jotenkin englantia asiointikielenä. Häkellyin tästä siinä määrin, että unohdin koirani iän ja kerroin sen sujuvalla ruotsinkielellä olevan 8 kuukautta vanha. Tämä tietenkin aiheutti tuomarissa hämennystä, sillä junioriluokan ikäraja on 9kk. :D Sekaannuksesta selvittyäni loppu sujuikin ilman kielikommelluksia. Tässä näyttelyssä opin ennen kaikkea sen, että koira on aina laitettava asentoon mahdollisimman pian liikkumisen jälkeen, jotta tuomari ehtisi aina nähdä sen parhaimmillaan. Nyt olin siinä hieman hidas. Seuraava koitos onkin sitten jo parin viikon päästä, joten silloin testataan, ovatko opit menneet perille. :)

Agiliitoa

2009-08-30T15:47:00.000+03:00

Bennyn kanssa agilityssä pääsimme viime treeneissä harjoittelemaan pisintä esteiden sarjaa, mitä olemme ikinä kokeilleet. Pieneen "rataan" kuului muuri, putki mutkalla, pituus, suora putki ja kepit. Tarkoitus oli valssilla vaihtaa välillä ohjauspuoltakin, mutta ensimmäisellä yrittämällä unohdin tämän täysin ja painatin koira samalla puolella koko radan läpi. :D Muutenkin suurin työ on saada oma pää järjestykseen sen verran, että saa koiran järkevästi ohjattua. Tässä vaiheessa Bennykin on niin herkkä ohjaukselleni, että jättää kyllä takuulla esteen tekemättä, jos en sitä huolellisesti ohjaa.

Keppien suhteen vaikein kohta on tällä hetkellä aloitus, missä Benny meinaan herkästi ohittaa toisen välin, kun en ehdi tarpeeksi nopeasti "vetää" sitä oikeasta välistä ulos. Tähänkin kyllä sain parannusta aikaiseksi, kun olin itse huolellisempi ohjauksessa ja aloitin kepit paremmasta kohdasta. Minun pitää myös muistaa palkata Benny riittävän usein, jotta innokkuus säilyy loppuun saakka. Eron Bennyn suorituksessa huomaa nimittäin heti, jos palkkaustiheys alkaa jäädä liian harvaksi. Mutta noin periaatteessa kepeillä alan vihdoin saada itse rytmistä kiinni, ja siinä samalla tietenkin koirakin. Sitten voinkin pikku hiljaa alkaa lisätä keppeihin vauhtia!

Toinen treenien iso harjoitus oli kuusi hyppyä siten, että ne edettiin siksakkia aina välissä valssilla kääntyen.
Ensimmäisellä yrittämällä sähläsin tapani mukaan ohjauksen kanssa... Meinasin mm. törmätä itse esteisiin tai sitten unohdin valssata välissä. Mutta sujuihan se sitten lopulta oikein hienostikin! Tätä hyppysarjaa harjoittelimme myös siten, että edestä päin hyppäämisen sijaan koira piti ohjata hyppäämään esteen takaa kiertäen. Tässä jälleen oma motoriikka sekoili ensimmäisellä kerralla pahasti, mutta kun omat raajansa sai hallintaan, niin Bennyhän teki työtä käskettyä. Siis oikein hyvä mieli jäi jälleen kerran treeneistä. :)

Muusa jäljillä

2009-08-30T15:46:00.000+03:00

Muusan etsintätreenaus jatkuu pienin mutta varmoin askelein. Olemme nyt muutamat jäljet taas tehneet ohjauksessa, ja positiivisia välähdyksiä on ollut. Muusan keskittyminen riittää vain hyvin lyhyihin jälkiin tässä vaiheessa, joten vähän pidemmillä jäljillä on ollut hankaluuksia. Yksi isompi ongelma on oikean ilmaisun havaitseminen, mikä tarkoittaa siis sitä, kun Muusa ilmaisee asennollaan maalikoiran sijainnin. Muutaman kerran on käynyt nimittäin siten, että todennäköisesti Muusa on jo kertaalleen maalin ilmaissut, mutta en ole sitä huomannut. Tästä seurauksena se, että Muusa vähän hämmentyy eikä oikein osaa enää jälkeäkään jatkaa, kun kerran on omasta mielestään jos työn suorittanut. Minä puolestaan siinä sitten ihmettelen, miksi koira ei enää etene. Olen siis kuvitellut, että Muusan ilmaisu olisi terhakka seisonta maalikoiraa kohden, mahdollisesti jopa toinen etujalka ilmassa. Nyt kuitenkin Muusa on muutaman kerran maalin lähettyvillä palannut luokseni eteeni ottamaan kontaktia, vaikka en ole sen huomannut ilmaisuasentoa ottaneen. Maalin läheisyydessä on myös ilmennyt pyörimistä ja pientä vinkumista, mikä sekin saattaisi olla ilmaisua. Nyt sitten onkin mietinnän paikka, että mistä oikein rupean koiraa palkkaamaan ilmaisuna... No, ehkäpä tämä hiljalleen tästä selviää tulevien treenien myötä. :D

Agilitykuulumisia

2009-08-30T15:45:00.000+03:00

En ole pitkään aikaan kirjoittanut oikeen mitään Bennyn agilitytreeneistä, vaikka paljon onkin tapahtunut. Ensinnäkin, alkeiskurssin parilla ensimmäisellä kerralla Bennyn kimppuun karkasi muutaman kerran eräs ryhmän koirista, minkä seurauksena Bennylle muodostui kenttäkammo. Minulle tämä tuli ihan täytenä yllätyksenä, sillä Benny ei yleensä juuri mistään hätkähdä, eikä noista päällekarkauksistakaan sille kyseisenä hetkenä näyttänyt jäävän minkäänlaista traumaa.

Kuitenkin äkkiä Benny ei suostunut kentälle enää tulemaan, eikä treeneistä käytännössä katsottuna tullut yhtään mitään muutamaan kertaan, sillä kaikki energiani meni siihen, että sain sen pidettyä kentällä. Kun sain koiran esteelle, se unohti hetkeksi ahdistuksensa ja tykkäsi kyllä kovasti esteen suorittamisesta. Kaiken muun ajan se sitten yrittikin paniikinomaisesti kiskoa pois kentältä, eikä esimerkiksi hihnasta luopumista voinut ajatellakaan. Itse olin tietenkin ihan yhtä ahdistuksissa, koska en ole koirieni kanssa ikinä ennen joutunut vastaaviin tilanteisiin. Onneksi kuitenkin hiljalleen Bennyn kammo alkoi hälvetä niin, että aloin taas saada siihen jonkinlaista kontaktia myös kentällä. Nyt sitten aletaankin olla hiljalleen normaalitilassa, eikä Bennylle viime treeneissä tullut enää kuin kerran hillitön halu pois kentältä. Muun ajan pystyin sen kanssa normaalisti treenamaan, ja se on jo oma innostunut itsensä. :)

Tällä hetkellä agiliytyssä olemme siis edenneet jatkoryhmään, joka käytännössä jatkuu alkeiskurssin perään samalla porukalla ja ohjaajilla. Kaikki esteet muuria lukuunottamatta on käyty läpi, ja viimekerralla keskityimme ohjaamiseen. Valssi oli päivän teema, ja pääsin siitä mielestäni ihan hyvin jyvälle. Ongelmia tuotti eniten kokonaisuuden hallitseminen, eli se, että muistin samaan aikaan ohjata koiraa, hallita omia liikkeitäni ja muistaa vielä hihkaista käskyt tarpeeksi ajoissa. Kuivaharjoittelu ilman koiraa osoittautuikin erittäin hyödylliseksi! Kun omat liikeradat sai jollain lailla selkäytimeen, niin saattoi paremmin keskittyä kaikkeen muuhun.

Kuivaharjoittelun havaitsin ehdottomaksi myös keppien suhteen. Yhteistuumin treenien vetäjän kanssa päädyimme siihen ratkaisuun, että treenaan keppejä kulkemalla itsekin rintamasuunta eteenpäin ja "vetämällä" Bennyn aina oikeasta välistä itseäni kohti. Samalla järjestän omat askeleeni siten, että Benny ohjautuu automaattisesti oikeasta välistä kiertämään keppejä. Tämä ei toki ole ihan yhtä hyvä ratkaisu kuin ohjurit/kujakepit, mutta ainakin lähempänä sitä kuin peruuttamalla opettaminen. Tätä ratkaisua treenien vetäjä siis ehdotti, kun kerroin, että kotipihassa yritän harjoitella keppejä itse tehtyjen keppien ja ohjausnarujen kanssa. Nyt ei siis muuta kuin harjoittelemaan ensin oma rytmi kohdalleen ja sitten koira mukaan kepeille!
Mainittakoon tässä myös, että myös Muusan kanssa olen jotakin pientä agilityyn liittyvää suunnitellut aloittavani. Kontaktit kuuluvat ainakin treenisuunnitelmani alkumetreille, samoin keppejä Muusa pääsee kokeilemaan kunnolla, kunhan saan keppeihini viriteltyä muusanpitävät ohjurit. Tällä hetkellä neiti nimittäin singahtaa niin hetkessä narujen alta, että jotakin on keksittävä. ;)

Vierailu Porvoossa

2009-08-30T15:44:00.000+03:00

Muusan kanssa kävimme tänään hakemassa lämmintä kättä Porvoosta snautseri-pinserirotujen erikoisnäyttelystä. Muusa siis osallistui 7-9kk pentuihin, mutta ei sijoittunut. Tuomarina oli tsekkiläinen Petr Rehánek, jonka arvostelu vapaasti suomennettuna oli seuraavanlainen: "7kk vanha narttu. Tyypillinen pää. Saksipurenta. Silmät tummat. Korvat hyvin asettuneet. Pyöreä selkä. Häntä alas kiinnittynyt. Jalat hyvin kulmautuneet. Liikkeessä edestä löysä. Hyvin lupaava."

Kaikkiaan Muusan esiintyminen oli hyvinkin hakusessa, en saanut sitä liikkumaan nätisti juuri laisinkaan ja seisotuksetkin vähän takkusivat silloin kun tuomari meitä tarkasteli. Mutta päivä oli kuitenkin mukava, sillä sain taas hurjasti opastusta trimmin ja näyttelyesittämisen suhteen kasvattajilta sekä muilta paikalla olleilta! Sekä tietenkin jälleen yhden arvokkaan kokemuksen handlaamisesta. :) Seuraavan koitoksen toivoisin olevan Heinäkuussa Mikkelissä, mikäli vain suinkin onnistun saamaan kyseisen päivän vapaaksi töistä...

Toista kertaa agilitytreeneissä

2009-08-30T15:43:00.000+03:00

Ja yhtä kivaa oli kuin edelliselläkin kerralla! Olen kyllä itse nyt niin hurahtanut tähän lajiin, että en millään malttaisi odottaa seuraavia kertoja... Esteinä toisissa treeneissä oli hyppy yksittäin ja kahden aidan sarjana, putki mutkalla, kepit, pituus sekä puomi. Olen taas oikein tyytyväinen Bennyn suorituksiin, se oli innokkaana aina joka esteellä ja esteet sujuivat hienosti arastelematta. Jossain vaiheessa keskittyminen ei ollut ihan kympissä, mutta kaikkiaan ei valittamista. Kahden aidan sarjaa tehdessä Benny oli vähällä ohittaa jälkimmäisen aidan, joten siinä sain olla tarkkana ohjauksen kanssa. Keppejä opetettiin peruuttamalla ja kädellä ohjaamalla, ja sitä haluan vielä hieman pureksia. Haluaisin nimittäin opettaa kepit mahdollisimman itsenäiseksi liikkeeksi koiralle, ja olen ymmärtänyt, että kädellä ohjaamalla siihen ei ole niin helppo päästä verrattuna muihin keinoihin. Ohjauskaaria tai kujakeppejä (tai vinokeppejä) olin siis ajatellut, että haluaisin kokeilla, mutta katsotaan tuleeko siihen mahdollisuutta. Vielä en treenien vetäjienkään kanssa aiheesta keskustellut.

Nyt harrastuksiin tuleekin sitten parin viikon tauko, kun suuntaan itse matkailemaan Japaniin! Luulen kuitenkin, että matkalla saan ajatukset suunnattua muihinkin aiheisiin, vaikka treenien jääminen väliin harmittaakin. ;)

Muusan toiset etsintätreenit

2009-08-30T15:42:00.000+03:00

Muusalla oli torstaina toiset etsintätreenit, ja niistä ei jäänyt ihan niin positiivinen mieli kuin ensimmäisestä kerrasta. Ensimmäiselle jäljelle lähteminen kesti ja kesti, eikä Muusa oikein tuntunut tajuavan ideaa. Ajoittain jäljellä oli hyviä hetkiä ja yksi hyvä tarkistus (eli Muusa tarkisti risteyskohdassa oikean suunnan), mutta kaikenkaikkiaan jälki taisi olla Muusan keskittymiskyvylle liian pitkä eikä se oikein jaksanut muistaa, mistä oli kyse. Samoin toinen jälki sisälsi ajoittain ihan hyvää jäljestystä, mutta kokonaisuutena ei mikään eheä suoritus. Lisäksi varsinkin jälkimmäisessä ilmaisussa oli epäselvyyttä, ja saattoi olla, että Muusa jo kertaalleen ehti ilmaista maalikoirakon, mutta en sitä itse tajunnut. Sen jälkeen oltiinkin sitten hetki vähän hukassa, ennen kuin saatiin toinen ilmaisu, joka ainakin oli selkeä.

Nyt en enää pääse treeneihin muutamaan viikkoon ainakaan, kun oman matkani alle jää pari treenikertaa. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä Muusalle yksi tai kaksi helppoa jälkeä itsekseni, jotta oikea toiminta vahvistuisi. Tarkoitus itse asiassa oli tehdä tänä viikonloppuna jo yksi jälki, niin että Benny olisi ollut maalissa, mutta säistä ja avustajien puutteesta johtuen se nyt ainakin näyttää jäävän. Elättelen kuitenkin vielä toivetta, että ehtisin alkuviikosta yhden näkölähdön tai muuten helpon jäljen tekemään.

Lisää lisää lisää!

2009-08-30T15:41:00.000+03:00

Siis agilityä! Eilen oltiin Bennyn kanssa ensimmäisissä agilitytreeneissä, ja se oli juuri niin kivaa kuin odotinkin. Ellei vielä hauskemapaakin! Menin taas hyvissä ajoin kentälle, että ehtisin viritellä Bennyn kuuliaiseksi. Mielenkiintoista oli huomata, että nyt vasta kolmatta kertaa kentälle ajellessa Benny tunnisti maisemat jo kaukaa ja ulisi innoissaan varmaan viimeisen kilometrin... Bennyä ei ikinä uskoisi samaksi koiraksi, kun vertaa sitä tilannetta kun ensimmäisen kerran nousemme autosta siihen tilanteeseen, kun itse treenaaminen alkaa. Vähintään vartin "lämmittely" tarvitaan, ennen kuin kontakti alkaa olla sitä luokkaa, että kentälle kehtaa astua.

Ensimmäisten treenien esteinä harjoittelimme aitaa, putkea ja rengasta. Hyppy ja putki ovat Bennylle suht tutut, sillä olen niitä muutaman kerran päässyt kokeilemaan. Niissä ei nyt treeneissäkään mitään ongelmaa ollut, ja varsinkin putkeen Benny suorastaa hinkui pääsevänsä. Itseasiassa kertaalleen Benny pääsi vahingossa menemäänkin putken ihan itsenäisesti. Piti siis palata onnistuneen suorituksen ja palkkauksen jälkeen takaisin putken toiseen päähän putken ulkopuolelta, mutta Benny porhalsi menemään putken uudelleen toisesta suunnasta ennen kuin ehdin napata hihnasta kiinni. :D Varsinaisesti ei ole tarkoitus antaa koiran itsenäisesti mennä esteitä, mutta näin ihan ensimmäisissä harjoituksissa treenien vetäjä kehotti kuitenkin palkkaamaan Bennyn tuosta omastakin suorituksesta, jotta idea ainakin vahvistuisi.

Renkaalle siirryttäessä oli varautunut siihen, että Benny ei taatusti tajuaisi, mistä lävestä sen kuuluisi luikahtaa, mutta herra yllättikin tekemällä useamman onnistuneen suorituksen peräjälkeen. Itseasiassa taisi mennä niin, että vain ihan aluksi se hiukan yritti tähdätä sivusta, mutta heti yhden onnistuneen suorituksen jälkeen se tähtäsi heti oikeaan. Toki tässä vaiheessa ohjasinkin suoraan renkaan keskeltä kurkistellen ja treenien vetäjä vielä varmisti hihnan päässä, että vain oikeasta kohdasta pääsi etenemään. Muutenkin olin Bennystä kovin ylpeä kokonaisuudessaan!

Ainoa ikävä sattuma treeneissä oli, kun yksi ryhmän terrieri pääsi kahdesti käymään Bennyn päälle. :( Vaikka Benny ei niistä mitenkään järkyttynytkään, niin itselle jäi kurja fiilis siitä, että en pystynyt koiraani puolustamaan. Yritin kyllä pitää vieraan koiran loitolla, mutta en siinä oikein onnistunut ja Benny joutui itse puolustautumaan. Lisäksi taisin siinä hätäpäissäni vain kiskoa Bennyä hihnasta, vaikka järkevämpää olisi ollut vaikka pudottaa koko hihna käsistä. Täytyy vain jatkossa pysyä itsekin tarkkana ja toivoa, että harjoituksen myötä turhat rähinät jäävät pois.

Ensimmäinen kosketus koiraetsintään

2009-08-30T15:40:00.000+03:00

Muusan kanssa olimme tänään ensimmäisissä etsintätreeneissä, ja tykkäsimme molemmat! Pääsimme tekemään yhden näkölähdön ja yhden tavallisen lähdön. Hiukan ongelmia aiheuttivat valjaat, joita Muusa inhoaa ja jotka todella näyttivätkin sitä häiritsevän näkölähtöä tehdessä. Varsinainen jälki tehtiinkin sitten ihan kaulapannassa, ja se meni paremmin. Koiraetsinnässä tarkoituksena siis on, että maalikoirakko tekee jäljen, jota etsijäkoira jäljestää sille annetun hajun (esim. etsittävän koiran valjaat, karvoja tms. muovipussissa) perusteella. Paikallistaessaan maalikoiran, etsijä ilmaisee sen jollakin hiljaisella merkillä, vaikkapa jäämällä seisomaan ryhdikkäästi maalikoiraa kohden, riittävän välimatkan päähän. Haukkuminen tai liian lähelle meneminen saattaisi tosielämässä pelottaa etsittävän koiran pois. Varsinaiselle jäljelle Muusa lähti yllättävän helposti ja pysyi ensimmäiseksi kerraksi hienosti jäljellä. Kerran jouduin Muusaa hiukan palauttamaan jäljelle, ja maalipaikasta Muusa oli vähällä mennä ohi, vaikka jäikin heti pyörimään vimmatusti oikeaa suuntaa etsien. Hetken kuluttua se kuitenkin sai oikein hajun ja ilmaisi komeasti pusikossa lymyilevän maalikoirakon. :)

Tiedän, että tästä sepustuksestani ei kovin selkeää kuvaa saa siitä, mitä on koiraetsintä. ;) En kuitenkaan edes yritä tämän enempää tähän lajia avata, sillä olen siihen itsekin saanut vasta ihan ensimmäisen pintaraapaisun.

Agility, here we come!

2009-08-30T15:39:00.000+03:00

Tunnelmiani tällä hetkellä voisi ehkä kuvata parhaiten, jos saisin tähän liitettyä sata tuulettavaa ja tanssivaa hymiötä! Pääsimme nimittäin Bennyn kanssa agilityn alkeiskurssille! Hallintatesti oli viime maanantaina ja tähän asti olen jännittänyt, ketkä kurssille pääsivät. Sähköpostiakin olen koko viikon päivitellyt monta kertaa päivässä, ettei jännittävä tieto vain pääsisi liian montaa tuntia vanhenemaan postilaatikossa... Onneksi odotuksella oli iloinen lopputulos! :)

Hallintatestiin osallistui siis noin 25 koirakkoa ja kahdessa ryhmässä katsottiin osaamista seuraavissa osa-alueissa: koiran ja ohjaajan kontakti, luoksepäästävyys, seuraaminen, paikalleen jääminen, luoksetulo ja lelulla leikkiminen. Lisäksi ohjaajat haastattelivat lyhyesti osallistujia lähinnä siitä, mikä oli agilityn suhteen aiempi kokemus ja mitkä olivat tavoitteet. Menin testipaikalle hyvissä ajoin ja olin aluksi ihan paniikissa, sillä Benny käyttäytyi todella omituisesti. Jo autossa se tavoistaan poiketen alkoi vinkua ja ulista kauan ennen kuin edes lähestyimme treenikenttää. Ehkä se aisti jännitykseni, sillä muutakaan selitystä en keksi. Kentällä oli vain muutama koira sinne saapuessamme, mutta en ollut aluksi saada minkäänlaista kontaktia Bennyyn. Makkara ei kelvannut, eikä lelu sitäkään vähää, ja olin jo miltei itkun partaalla käyttäessäni koiraa pissatusalueella. Sitkeästi yritin kuitenkin pysytellä ärsykkeistä riittävän etäällä ja palkata pienestäkin kontaktista. Niin Benny sitten hiljalleen alkoi palailla omaksi itsekseen, ja testin alkaessa minulla oli taas kunnon kontakti koiraani. :)

Itse testi meni oikein mainiosti, eikä Bennyä hetkauttanut mikään ympärillä tapahtuva. Luoksepäästävyys oli vapaamuotoinen, ja Bennykin vaan kiemurteli onnessaan, kun sitä tultiin rapsuttelemaan. Seuraaminen meni mielestäni oikein onnistuneesti, vaikka se ehkä olikin vähän vapaamuotoisempaa kuin toko- tai pk-kokeissa. Onneksi sillä ei tässä ollutkaan merkitystä. Paikallaolossa jokainen sai itse määritellä koiransa tason ja jättää sen siten kuin halusi, niin pitkäksi aikaa kuin halusi ja loitota koirasta niin paljon kuin halusi. En ole sitä kauheasti Bennyn kanssa harjoitellut, mutta ei siinä mitään suuria ongelmia ole ollutkaan. Lähinnä Benny on herkkä nousemaan ylös siinä vaiheessa kun tulen sen eteen/viereen palkkaamaan. Otin itse aika varman päälle välimatkan ja keston kanssa, ja hyvinhän se menikin. Luoksetulossa ei myöskään mitään hämminkiä, Benny jäi nätisti istumaan paikalleen ja tuli kuin raketti sitten kutsuttaessa.

Leikkimisosuutta pelkäsin ehkä eniten, sillä Benny ei todellakaan ole ikinä innostunut leluista häiriötilanteissa. Viime postauksessa kerroinkin enemmän meidän leikkimisharjoituksista, mutta testipäivän lähestyessä leikkiminen ei edistynyt ollenkaan... Viime hetkillä päätin ottaa testiin vinkulelun, sillä ne ovat ainoita leluja, joita Benny himoitsee ehdoitta. Niillä ei vaan ole kovin helppo palkata, sillä niiden kanssa Bennyn mielestä hauskin leikki on se, että saa härnätä minua juoksemalla lelu suussa karkuun. Löysin kuitenkin vain pari päivää ennen hallintakoetta kumisen vinkulelun, joka oli pitkulainen ohuehko pötkö ja sisällä oli vanutäytettäkin vinkumisen lisäksi. Tästä Benny hullaantui ihan vallan, ja sen kanssa onnistuu myös retuuttaminen minun kanssani. Toivottavasti se vaan osoittautuu vielä kestäväksikin. ;) Testissä leikkiminen meni siis tällä lelulla - koira hihnassa - oikein mallikkaasti ja Benny innostui lelusta oikein tosissaan. Irrotti kuitenkin kiltisti heti pyydettäessä, ja olin niin ylpeä pikkupiskistäni!

Nyt siis odotan into piukassa alkavaa kurssia, jonka ensimmäinen kerta onkin jo ylihuomenna maanantaina! Iloa varjostaa ainoastaan se, että joudun pari kertaa kurssista jättämään väliin matkailun vuoksi. Vaikka, en voi kyllä rehellisesti sanoa, että matka Japaniin harmittaisi siltikään millään lailla. :D

Leikitellen kohti agilityn hallintakoetta

2009-08-30T15:38:00.000+03:00

Koiran kanssa leikkimisen luulisi näin äkkiseltään olevan varsin helppoa, eikö? Yksinkertaisuus rapisee kuitenkin hyvin pian, kun leikkimisen pitäisi käydä koiralle palkinnosta ja varsinkin siinä vaiheessa kun siitä pitäisi saada aikaiseksi oikein superpalkinto. Että koira tekisi mitä tahansa saadakseen leikkiä kanssani. No, lopulliset tavoitteet tietenkin voivat olla jossakin tuon edellisen lauseen kaltaisissa sfääreissä, mutta realisisesti en odottele ihan niin suuria vielä hetkiin. Benny on kyllä aina innostunut kohtuullisesti vetoleikeistä, pallosta ja vinkuleluista sisätiloissa ja ilman suurempia häiriötekijöitä, mutta ulkona se ei ole juuri narupalloista ja solmuista välittänyt. Ja varsinkaan se ei ole ikinä tajunnut, että lelun saadakseen pitäisi oikeasti tehdä jotain. Nyt olen kuitenkin yrittänyt tarttua haasteeseen agilityä varten. Tai no, ollakseni rehellinen, paineet tällä hetkellä ovat enemmänkin alkeiskurssin hallintakokeeseen, sillä ensimmäisenä pitäisi tietenkin päästä oikealle kurssille.

Ensimmäinen haaste oli keksiä lelu, johon Bennyä alkaisin motivoida. Ensin suunnittelin tekeväni itse oikean superlelun siten, että olisi tilannut netin kautta esimerkiksi kaninkarvan, minkä sisään olisin ommellut jotakin vinkuvaa. Lelusta olisi kuitenkin saatava myös näppärän kokoinen, patukan mallinen ja riittävän litteä ja pehmeä, jotta Bennyn olisi miellyttävä siihen hampailla tarrata. Solmulelujen ja narupallojen kanssa nimittäin olen törmännyt siihen ongelmaan, että Benny ei saa niistä tarpeeksi miellyttävää puruotetta, jotta niitä jaksaisi huoletta retuuttaa. Epäilin kuitenkin jo alkuunsa omia askartelutaitojani, joten päätin ensin tutkailla tarkkaan valmiiden motivointipatukoiden tarjontaa. Niiden suhteen tuntui kuitenkin vaikealta löytää sopivan kokoista, riittävän litteää ja pehmeää yksilöä...

Helsingin näyttelyssä tein kuitenkin mielenkiintoisen löydön Berran ständiltä, sillä siellä oli niin laaja skaala erilaisia turkiksista ommeltuja lelupalkkoja, että tuli oikein valinnan vaikeus. Oli minkkiä, kettua ja lammasta eri muodossa ja koossa. Päädyin ostamaan lampaankarvaisen pehmeän patukan, jota myyjäkin suositteli agilitykäyttöön. Sen saa nimittäin sopivasti vaikka nyrkkiin rullalle, mutta kuitenkin mittaa ja kokoa on sen verran, että leikkiminen pienemmänkin koiran kanssa käy vaivatta. Lisäksi lammas tuntui jotenkin minkkiä ja tarhakettua eettisemmältä vaihtoehdolta, vaikka en uskokaan sisälläni asuvan edes pienen pientä kettutyttöä.

Sopiva lelu siis löytyi, mutta vielä pitäisi saada Benny himoitsemaan sitä yhtä paljon kuin lihapullia tai makkaraa. Tässä vaiheessa olen treenaillut leikkimistä pienissä erissä lähinnä sisätiloissa, pyrkien aina siihen, että leikki päättyy siinä vaiheessa kun Bennyllä on kaikista hauskinta. Saan sen siis kyllä useimmiten innostumaan lelusta ja kiinnostusta olen pyrkinyt lisäämään hinkkaamaalla lelun pintaa makkaralla ja säilyttämällä lelua ruokapussissa aina välillä. Tänään kokeilin leikkimistä ensimmäistä kertaa ulkona kentällä, ja sain siellä Bennyn ihan kohtuullisesti innostumaan leikistä. Ihan lähellä tavoitetta ei kuitenkaan olla, sillä edelleen ihan pienetkin äänet ja liikkeet kauempana saivat Bennyn keskittymisen herpaantumaan. Mutta siinä suhteessa olen kuitenkin toiveikas, että aikaisemmat yritykset ovat olleet lähinnä sitä tasoa, että minä olen huitonut päättömänä narupallon kanssa ja Benny on ollut paljon kiinnostuneempi kaikesta muusta ympäristöstä.

Agilitykärpäsen purema on näkynyt myös siinä mielessä, että innostuin väsäämään vanhempieni pihalle kepit. Ensin ajattelin varastella tienvarsilta aurauskeppejä hiljentäen omatuntoni sillä verukkeella, että niitä kuusenrankoja tuskin kukaan enää tähän aikaan vuodessa siellä tarvitsee. Pääsin kuitenkin paremmille apajille, kun pihan omenapuita perattiin vesiversoista. Nyt pihaa siis koristaa kahdeksan kepin sarja, johon suunnitteluasteella olisi vielä ohjauskaaret, kunhan keksin mistä materiaalista ne voisin tehdä. Lähden siis aktiivisemmin opettamaan keppejä vasta kun ohjauskaaret ovat paikallaan, vaikka pakkohan uunituoretta estettä oli pakko pariin kertaan testata ihan kädellä ohjaamalla. ;)

Muusan kuulumisia

2009-08-30T15:37:00.000+03:00

Muusa-vauvasta kasvoi yllättäen Aikuinen Nainen, kun juoksut alkoivat pääsiäisenä. Olin niitä hiukan osannut aavistellakin pari edeltävää viikkoa, mutta tuntuu siltikin hurjalta, että pikkuinen on jo näin iso! Hätäpäissäni piti jotkun housutkin sitten keksiä, joten päästin luovuuteni valloilleen ja ompelin nopeasti napeilla kiinnitettävät pöksyt, jotka pääsivät suhteellisen nopeasti Muusan inhokkilistalle. Nyt viikon niitä katseltuaan se yrittää jo sujuvasti luikkia pakoon heti kun otan pöksyt käteeni. Muuten juoksut eivät näytä juuri neitiä häiritsevän. Housut tosin saavat Muusan hiipimään seiniä pitkin ja raahaamaan peräpäätään välillä raihnaisen rusakon tavoin, joten ihan tavallista elohiiren elämäänsä se ei nyt koko päivää pääse viettämään.

Juoksuista johtuen olen ottanut Muusan kanssa treenailun nyt tällä viikolla hiukan rauhallisemmin, ihan katsoakseni hiukan ensin, miten hormonitoiminnan myllerrys pentuun vaikuttaa. Lähinnä olen jotain supermukavia pikkuhetkiä ottanut naksutellen hiukan vaikka lenkin yhteydessä. Muusan kanssa olen nyt piakkoin aloittelemassa koiraetsintää Pirkanmaan etsijäkoirien alkeiskurssilla. Se on varmasti Muusalle mieluinen laji, sillä se käyttää nenäänsä ihan toiseen tapaan kuin Benny. Toivoisinkin, että jatkossa löytäisin molemmille koirilleni jotkut niille ja itselleni sopivat harrastukset, jotta sekä ihminen että koirat pysyisivät aktiivisina. Aikataulut eivät vain aina mene ihan nappiin, ja tämän etsintäkurssinkin suhteen ainakin pari kertaa tulee jäämään väliin. Onneksi etsintäharrastukseen kuuluu säännöllinen treenirinki, jossa voi sitten puuttuvia kurssikertoja suorittaa. :)

Muusan ensimmäiset pokaalit ja ruusukkeet!

2009-08-30T15:36:00.000+03:00

Nyt se sitten on ohi, nimittäin Muusan ja minun ihka ensimmäinen näyttely. Ja loistavasti meni, sillä Muusa oli Helsingin kaikkien rotujen pentunäyttelyssä rotunsa paras pentu eli ROP ja pääsi kisaamaan vielä roturyhmänsä kehässä, missä sijoittui hienosti neljänneksi! Kotiin saatiin siis kantaa kolme ruusuketta (kunniapalkinto, ROP ja RYP4) sekä kaksi pokaalia (ROP ja RYP4). Ei hullumpaa, sillä tuomarina toiminut rodun todellinen asiantuntija Soile Bister on kuuluisa tiukasta arvostelustaan. :) Ilman kasvattajan Helin apua, en olisi kyllä päivästä selvinnyt, sillä hän siisti Muusan upean näköiseksi, opasti hirmuisesti minua esittämisessä ja lisäksi piti huolen siitä, että olin koiran kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Iso kiitos siis Helille!

Arvostelu kertoi seuraavaa:

"Kaunislinjainen, hyväluustoinen, feminiininen narttu. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pää, toivoisin paremman maskin. Hyvät silmät ja purenta. Ikäisekseen hyvä runko. Hyvät kulmaukset. Erinomainen häntä. Erinomaiset sivuliikkeet, hieman löysä edestä. Lupaava karva. Erinomainen luonne."

Muusan esiintymisestä sen verran, että juoksutus kaipaa reilusti harjoitusta vielä, sillä neiti tahtoo edelleen säntäillä ja puoltaa herkästi jalkojeni suuntaan. Seisotukset menivät Muusan osalta hienosti, mutta itse saan harjoitella kovasti näyttelyhihnan hallitsemista. Se kun tahtoi koko ajan valahtaa liian alas, mikä taas ei saa koiraa niin edustavaan valoon. Mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin! :) Alla vielä kuva Muusasta ihmettelemässä palkintojaan. Kiitos kuvasta veljelleni!

Haaveissa agilityn alkeiskurssi

2009-08-30T15:35:00.000+03:00

Ilmottauduin Bennyn kanssa nyt Etelä-Hämeen koirakerhon järjestämään agilityn alkeiskurssin hallintakokeeseen, ja olen varmasti seuraavan kuukauden kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että pääsisin kesällä alkavalle kurssille! Hallintakoe on huhtikuun lopulla ja siinä katsotaan seuraavat seikat:

- koiran ja ohjaajan kontakti
- seuraaminen (vapaana tai hihnassa)
- luoksetulo
- leikkiminen (lelu siis mukaan!)
- luoksepäästävyys

Bennyn kanssa saan harjoitella vielä reilusti seuraamista ja leikkimistä, ja luoksepäästävyyttäkin on varmaan syytä vähän tarkistella. Tokoliikkeet eivät koskaan ole olleet omaa kiinnostuksenkohdettani, joten en ole niitä kovin ahkerasti harjoitellut. Seuraaminen sujuu Bennyltä tällä hetkellä lyhyitä pätkiä kättä seuraten, mutta yritän sen kanssa vielä ahkeroitua ennen hallintakoetta. Leluista Benny on lähinnä ollut kiinnostunut sisätiloissa, joten sitä pitäisi todella opetella. Alustavasti olen ajatellut aloittaa namisukan kanssa, jos sillä saisin innostusta myös ulkona leikkimiseen. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että laitan vanhan sukan sisään herkkuja, jotta saisin koiran kiinnostumaan siitä enemmän. Pikkuhiljaa namit voi sitten jättää sukasta pois, kun koiran on jo saanut innostumaan sukan kiskomisesta. Nyt siis vain etsimään jostain vahvaa urheilusukkaa, minkä kanssa olisi hyvä aloittaa. Olen myös suunnitellut ompelevani itse jonkinlaisen palkkalelun, mikä käsittäisi pehmeän, litteän puruosan ja sopivanmittaisen narulenkin kädelle. Valmiit motivointipatukat tuntuvat olevan niin kovia, että en usko Bennyn niihin oikein syttyvän. Se kun on vähän kranttu siitä, minkälaisessa lelussa jaksaa roikkua. :D Lisäksi kun Benny on niin nameihin orientoitunut koira, niin lelupalkasta on tehtävä todella helppo ja mieluinen kiskoa.

Luosepäästävyys onkin sitten aihe, missä olen itse hiukan huonolla tietopohjalla. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin virallisesti siinä koiran tulisi istua sivulla ja pysyä siinä kun tatti paikoillaan tuomarin tullessa koiraa tervehtimään. No, Bennyllä tuskin on ongelmaa siinä, että sitä tullaan tervehtimään, mutta se saattaa vaihtaa asentoa tai ruveta onnesta soikeana tervehtimään itsekin tuomaria... En siis ihan tiedä, että mitä tällaisessa hallintakokeessa vaaditaan, mutta tietenkään täydellisestä suorituksesta ei varmaan olisi mitään haittaa. Muista hallintakokeen osioista eli luoksetulosta ja kontaktista en ole kauhean huolissani. Vaikka Benny ei aina arkielämässä ole noiden suhteen luottamuksen arvoinen, niin koulutustilanteissa niihin on aina voinut luottaa.

Benny ja Muusa kehissä

2009-08-30T15:34:00.000+03:00

Tänään olin molempien koirien kanssa Match Showssa Tuuloksessa. Tohinaa meinasi riittää, sillä Benny ja Muusa osallistuivat eri luokissa ja kehät olivat luonnollisesti samaan aikaan. En edes tajunnut jäädä odottamaan toiselle myöhäisempää osallistumisnumeroa, joten sain olla skarppina molempien kehien välillä. Onneksi ne kuitenkin olivat vierekkäin!

Bennyn vuoro oli ensin pienten aikuisten kehässä ja kaikki meni heti alusta asti pieleen... Benny ei oikein osaa seistä käskystä, joten sen kanssa saa olla tarkkana ettei se istahda. Benny olisi todennäköisesti seissyt ihan ok, jos olisin antanut sen vaan nököttää itse siihen puuttumatta, mutta koska luulin että tuomari tulee ensin maassa koiria tervehtimään, ajattelin polvistua varmuuden vuoksi pitelemään Bennyä seisomassa, ettei se istahda silloin kun tuomari tulee luokse. No, tuomari ei tullut lähellekään ja Benny ei enää tajunnut mitä siltä haluttiin ja tuloksena oli paikallaan kiemurteleva koira, jonka punoittava emäntä yritti saada sitä pitämään edes hetken takamuksensa ilmassa... Pöydällä sama takapuolen hiissaminen jatkui, joten vaikka juoksuttaminen meni ihan nätisti, oli sininen nauha aika varma nakki.

Tämän jälkeen menin tietenkin kärkkymään Muusan vuoroa viereisessä kehässä, minkä ansiosta Bennyn sinisten kehä pääsi yllättämään. Kiiruhdin sitten joukon jatkoksi ihan tavallisella remmillä, enkä odottanutkaan sijoitusta, vaikka tällä kertaa Benny esiintyikin ihan mukavasti. Itse pelkäsin kuitenkin koko ajan Muusan vuoron tulevan naapurikehässä ja oikeastaan sinisten kehässä toivoin vain koko ajan, että tuomari valitsisi äkkiä sijoittuvat ja pääsisin kiiruhtamaan eteenpäin.

Muusan kanssa yritin unohtaa Bennyn kanssa sekoiluni ja keskittyä siihen, että Muusa saisi ainakin miellyttävän kehäkokemuksen, jos ei muuta. Muusa olikin oikein reipas ja ansaitsi hienosti punaisen nauhansa! Hihnakäyttäytymisessä on edelleen petraamista, että Muusa kulkisi tasaisesti vetämättä, mutta seisotukset ja pöytäkäyttäytyminen menivät kyllä oikein hyvin. Pöydällä ei tällä kertaa ollut tietoakaan arkuudesta, vaan neiti seisoi reippaasti tuomarin käsitellessä. Punaisten kehässä Muusa meni edelleen oikein upeasti, mutta oma ajoitukseni meni sen verran pieleen, että Muusan keskittymiskyky seisottaessa herpaantui juuri kuin tuomari puntaroi meidän muutaman välillä kenet laittaa jatkoon. Turha kaiketi selitellä, että kaiken muun ajan Muusa seisoi nätisti kuin patsas. :D Muusa ei siis aktiivisena pentuna jaksa määräänsä kauempaa seistä ihan rauhassa, joten olisi kai järkevää antaa sen vähän rentoutua siinä vaiheessa kun tuomari katselee toisia koiria. ;) Mutta kaikkiaan kehästä jäi oikein hieno tunnelma ja toive siitä, että parin viikon päästä oikeassa pentunäyttelyssä kaikki voisi sittenkin mennä ihan onnistuneesti...?

Muusa 5kk

2009-08-30T15:33:00.000+03:00

Pikkuinen superpalloni kasvaa hurjan nopeasti ja on jo muhkeat 5kk! Elämä Muusalla menee samaa rataa kuin aina ennenkin; syöden, riehuen ja välillä vähän nukkuenkin. Hampaiden vaihtuminen alkaa olla loppusilausta vaille valmis, kun eilen huomasin viimeisenkin kulmahampaan tipahtaneen pois. Nyt vaan odotellaan, että uudet hampaat kasvaa täyteen mittaan yhtä hyvässä asennossa kun nytkin ovat. :) Karvan suhteen pohdiskelen vielä, että nyppiäkö taas vai ei... Uutta karvaa pukkaa jo alta, mutta pentunäyttelyä ajatellen en tiedä kummalla karvalla olisi parempi tuomarin eteen viedä. Kyseisen näyttelyn suhteen ei kyllä muutenkaan ole toiveet korkealla, sillä Muusan kehäkäyttäytyminen vaikuttaa edelleen aika toivottomalta: hihnassa poukkoilee ja pöydällä arkailee vieraita ihmisiä... Tehotreenin paikka siis vielä kahden viikon ajan!

Muusan Match Show -debyytti

2009-08-30T15:32:00.000+03:00

Tänään olimme Ylöjärvellä match showssa ja Muusa sai ensimmäiset kokemuksensa näyttelymaailmasta. Tuloksena oli punainen nauha ilman sijoituksia sekä hyvä mieli ihan kohtuullisesta suorituksesta. Päivän parasta antia olivat seisotukset, vaikka niissäkin keskittyminen ei aina tahtonut riittää loppuun asti. En sitä toki näin pieneltä vielä vaadikaan. :) Juoksuttaessa Muusa meinasi välillä vähän vetää ja aika paljon katseli ohitseni yleisön suuntaan. Pöydällä pikkuinen taas pelkäsi tuomaria siinä määrin, että olisi mielummin kaivautunut kainalooni. Onneksi oli mukava ja asiallinen tuomari, joka jutteli mukavia siinä pentua käsitellessä. Pienten rotujen pentuja oli mätsärissä huimat viitisenkymmentä, joten punaisten kehässä olikin sitten aikamoinen ruuhka. Erityisen tyytyväinen olinkin siihen, miten hienosti Muusa malttoi seistä asennossa vaikka sekä edessä että takana välimatkaa toiseen koiraan oli tuskin kymmentä senttiä! Niin kuin tarkoitus olikin, niin tästä mätsärikokemuksesta saimmekin tärkeää vinkkiä siihen, mitä vielä pitää harjoitella ahkerasti ennen ensimmäistä oikeaa näyttelyä 4.4. Nyt siis reippaasti pitää treenata näyttelyhihnassa kulkemista ja pyytää kaikki mahdollisia vieraita ihmisiä käsittelemään Muusaa. :)

Vihellys luoksetulokutsua

2009-08-30T15:31:00.000+03:00

Muusalla aivan takuuvarmana luoksetulokutsuna toimii vihellys, ja sen opettaminen on oikeastaan käynyt todella helposti. Jenna toivoikin siitä jo selostusta sen opettamisesta, joten täältä pesee! Aikanani olen tämän keinon itse oppinut naksutinguru Veli-Matti Ahosen naksutinsivustolta, joskaan en sitä aivan orjallisesti ole tainnut noudattaa.

Aluksi tarvitaan hyppysellinen pienen pieniä herkkupaloja, nälkäinen (tai muuten vaan ahne) koiranpentu ja muutama minuutti aikaa. Ihan ensimmäiset harjoitukset Muusan kanssa tein seuraavalla tavalla: Asetuin lattialle polvilleni ja piilotin käteni herkkupaloineen selkäni taakse, vihelsin tasaisesti ja annoin selkäni takaa herkkupalan sitä himoitsevalle pennulle. Vihellys loppuu täsmälleen sillä hetkellä kun pentu saa namin suuhunsa, mielellään niin, että pentu joutui hiukan liikahtamaan kohti namin saadakseen. Toistin tätä vaihetta peräkkäin, kunnes namit sillä kertaa loppuivat, eli n. 10-15 kertaa. Tällaista harjoitustuokiota tein Muusan kanssa muutamia kertoja, kunnes se ymmärsi, mistä on kyse ja liikahti minua kohden vihellyksen alkaessa, mutta käden ollessa vielä visusti paikallaan selän takana. Mitä enemmän toistoja, sitä varmemmin pennulle toiminta vahvistuu.

Hiljalleen lähdin sitten siirtämään samaa toimintaa erilaisiin ympäristöihin ja lopulta kokeilin myös tilanteissa, joissa Muusan huomio on kiinnittynyt toisaalle. Koska keuhkoni eivät riitä hirvittävän pitkiin tasaisiin vihellyksiiin, aloin käyttää katkonaista vihellystä "tiiiiii-ti-ti-ti-tiiiiii-ti-ti-ti...." silloin kun koira on pidemmän matkan päässä. Koiran ollessa lähietäisyydellä vaihdan pitkään tasaiseen vihellykseen, mitä jaksan puhaltaa siihen asti, kunnes palkka on koiran suussa. Muusan kanssa olen tosiaan päässyt helpolla, sillä se ymmärsi vihellyksen ilon hirvittävän vähällä vaivalla ja nopeasti. Jos pentu ei meinaa hiffata ideaa, kannattaa lisätä toistoja ensimmäisen vaiheen kanssa ja muistaa tarjota nami siten, että pentu joutuu hiukan liikahtamaan kohti sen saadakseen. Muusalle tällä hetkellä vihellys on niin voimakas signaali, että se havahtuu heti vaikka mistä maailmoista vihellystä kuullessaan. Toistaiseksi se ottaa kutsumerkkinä minkä tahansa ja kenen tahansa vihellyksen, tuli se sitten televisiosta tai ohikulkijan suusta. Eiköhän hiljalleen kuitenkin nuo "väärät hälytykset" karsiudu pois, kun niistä ei palkkaa heru.

Jäällä taas

2009-08-30T15:30:00.000+03:00

Olimme taas eilen vakiokamujemme Tanjan sekä Javan ja Nelen kanssa jäällä, tällä kertaa Näsijärvellä. Aivan ihana reissu oli jälleen, vaikka tuuli tekikin säästä hiukan kirpakan. Bennykin oli vapaana, ja loistavasti meni muista jäällä liikkuvista huolimatta! Valoisa ajankohta ja lihapullat emännän kourassa pitivät Benny todella nätisti koko ajan kuuloetäisyydellä ja kaikki neljä pikkukoiraa saivat kirmailla sydämensä kyllyydestä. Ihanaa, ihanaa! :)

Tehosterokotteet niskaan

2009-08-30T15:29:00.000+03:00

Paino 4,0kg.

Nyt on Muusalle tehosterokotteet isketty niskanahkoihin ja jälleen meni oikein hienosti reissu eläinlääkärille. Aluksi vähän hämmensi, kun eläinlääkäriaseman aulassa oli niin paljon koiria, eikä Muusa oikein olisi malttanut minua ollenkaan kuunnella. Vihellys on aina se ehdoton, mikä sitten tehoaa, jos kaikki muut kutsut menee ohi korvien. Lääkärin kopelointi ihan pikkuisen jänskätti Muusaa, mutta nätisti se silti oli ja antoi katsoa hampaat ja korvat rauhassa. Lääkäriltä saatiin vielä kehutkin, että hyvässä kunnossa plikka on. :)

Muusa on selvästi aina hiukan epävarmempi, kun Benny ei ole matkassa. Nytkin vähän tavallista enemmän piti vastaantulijoita huomioida haukahtelemalla tai muuten vaan ihmettelemällä. Harmi, että hyviä treenaushetkiä meni vähän sivu suun, kun menomatkalla oli sen verran hoppu. Taas yksi asia muistilistalle lisää, mitä pitää Muusan kanssa tehokkaammin harjoitella: siis lisää ulkoiluja ihan kahdestaan.

Eilen muuten otettiin vielä pikkuisen harjoitusta näyttelyhihnassa. Aluksi Muusa oli vähän järkyttynyt eikä liikkunut mihinkään, mutta sitten kun taas keksi että "hei tästähän voi saada namia", niin alkoi sujua loistavasti! :)

Boksittelua

2009-08-30T15:28:00.000+03:00

Heräsin eilen agilityssä vihdoin ihan lopullisesti siihen tosiasiaan, että Muusan kanssa on tehtävä enemmän töitä että ero minusta sujuisi nätimmin. Muusan on kuitenkin totuttava siihen, että se välillä saa odottaa vuoroaan boksissa tai häkissä. Niinpä tänään aloitin tehokkaasti harjoitukset boksilla, mikä on Muusalla osittain nukkumapaikkanakin. Ensin houkuttelin Muusan nameilla menemään itse boksiin ja kun se natusteli siellä tyytyväisenä herkkujaan, suljin oven. Boksin ovessa on kuppi, johon pudotteli pienenpieniä murusia nameista, eikä Muusalla tässä vaiheessa ollut mitään hätää olla suljetun oven takana. Otin myös askeleita boksista pois päin ja palasin aina pudottamaan namia boksin kuppiin. Itseasiassa harjoitukset menivät niin hyvin, että poistuin jopa näkyvistä Bennyn kanssa, eikä Muusalla ollut hätää paluutani odotellessa. Olenkin nyt toiveikas tämän suhteen, ja toivon että keston lisääminen sujuu yhtä mainiosti kuin tämä alkukin. :)

Olin myös ahkera tänään heti aamutuimaan ja siistin molemmat koirat ajelemalla posket, kaulan, korvanlehdet ja peräpeilin. Muusan kanssa ajelu meni nyt suhteellisen kivuttomasti, ainakin verrattuna siihen edelliseen taisteluun koneen kanssa. Tähän vaikutti varmaan osin myös se seikka, että nyt alustana oli tuoli, mikä alueena oli sen verran pieni, ettei neitosen ollut niin helppo siitä lähteä lipettiin. ;)

Agilityä!

2009-08-30T15:27:00.000+03:00

Olimme tänään kavereiden kanssa agilityhallissa tutustumassa ja harjoittelemassa, ja kyllä oli niin kivaa! Jokainen meni oman tasonsa mukaisesti ja kokeneemmat neuvoivat meitä aloittelijoita. Benny on joskus joitakin esteitä nähnyt, mutta mitään se ei varsinaisesti osaa. Muusalle kokemus oli ihan ensimmäinen ellei kotona olevaa lasten leikkiputkea lasketa. ;)

Bennyn kanssa kokeilin rakentamaamme rataakin, mihin kuului hyppyjen lisäksi A-este ja kaksi putkea. Menon ei ollut tarkoituskaan olla mitään sujuvaa, mutta halusin testata miten Benny seuraa minua useamman esteen verran. Aluksi en meinannut luottaa Bennyn kontaktiin ja ensimmäisen yrityksen tein hihnassa, mikä tietenkin meni ihan pipariksi. Sen jälkeen totesin että minä ja lihapullat kiinnostivat Bennyä muita koiria enemmän, joten uskalsin irroittaa hihnan. Ja hyvin se menikin! Benny oli todella hyvin kuulolla ja kontakti oli ehkä parasta antia pitkiin aikoihin! A-esteen Benny suostui yhden kerran kiipeämään runsaan avustuksen jälkeen, mutta sen jälkeen ei enää ollenkaan. Benny on tuon kaltaisissa asioissa muutenkin välillä vähän arkajalka, joten en ollut siitä kovinkaan ihmeissäni. Bennyhän saattaa siis välillä heittäytyä avuttomaksi esimerkiksi ihan sohvalle hyppäämisen suhteen ja esittää, ettei muka osaisi sinne itse hypätä... Putki meni kohtuullisesti ensimmäisen kerran ihmettelyjen jälkeen, putkihan on luonnollisesti kovin erilainen kuin se lyhyt leikkiputki kotona. Kaarella olevan putkenkin Benny meni jo toisella kerralla oikein loistavasti, vaikkei mikään turbovauhti ollutkaan päällä. Keppejä harjoittelimme sitten radan ulkopuolella. Olin yllättynyt, kuinka helposti Benny niihinkin innostui, vaikka lihapullakäden seuraamistahan se tietysti oli vielä tässä vaiheessa.

Muusan kanssa kävin vain hiukan ihmettelemässä esteitä. Suora putki meni avustajan kanssa ihan hienosti, vaikka Muusakin erilainen putki alkuun vähän ihmetytti. A-esteelle Muusakaan ei suostunut nousemaan, enkä sitä sen enempää sitten yrittänytkään. Keppejä pikkulikka kierteli ihan onnessaan lihapullan kiilto silmissä. Tosin kepit olivat aika pitkät, joten keskittymiskyvyn kannalta lyhyemmillä olisi ollut helpompi harjoitella. Muusan elo hallissa oli ihanaa niin kauan kun se sai olla vuorossa puuhastelemassa kanssani. Muun ajan neiti sitten harjoitutti (jälleen kerran) äänihuuliaan kiljumalla kurkku suorana perääni aina kun menin kauemmaksi ilman sitä. Tiedänpä ainakin mitä Muusan kanssa saa harjoitella ja rutkasti. Olin nimittäin ajatellut jättää Muusan nytkin aina boksiin odottamaan vuoroaan, mutta ensimmäisen yrityksen jälkeen huomasin, että hihnasta sitominen oli kahdesta pahasta edes vähän helpompi.

Tästä kaikesta jäi kuitenkin entistä suurempi into päästä Bennyn kanssa jonnekin kurssille, ja täytyy ottaa asiaksi nyt tehokas tiedustelu alkavista alkeiskursseista. Tähän asti löytämäni tarjonta on ollut todella niukkaa, mutta toivottavasti jokin meille sopiva paikka löytyisi, mihin pääsisimme mukaan.